Kemuttel

Huraa, vuoden viimeinen työpäivä jääkylmässä toimistossa on selätetty! Nyt mekko päälle, suu virneeseen, Lambrusco kainaloon, Baileys toiseen, heppu kolmanteen ja tähtisadetikku neljänteen ja armaiden ystävien kanssa huhlimaan!

Iloista vuodenvaihdetta kaikille, nähdään 2009:n puolella! :)

Ja sekin synkkä ja ikävä

Tässä joulukuun kuluessa on käynyt ilmi eräs perustavanlaatuinen puute muutoin melko kattavassa levyhyllyssämme: meillä ei ole lainkaan sellaista mukavasti tunnelmaan virittävää, glögi- ja tonttuiluhetkien taustalla kuunneltavaa easy listening -joulumusiikkia! Enkä tarkoita tällä nyt mitään hiprakkaisissa firman pikkujouluissa soivia nissepolkanrämistelyjä vaan aavistuksen tyylikkäämmän oloista osastoa Sinatra / Presley / Williams / Groban (Groban?! hei mä en just kirjottanu tota!).

Tällä hetkellä tämän kodin joulumusiikki koostuu yllä olevista aineksista. Onhan kaksi joululevyä jo jotain - ikävä kyllä näistä vain toinen kelpaa molempien sivistyneille kuuloelimille. Vaikka Viikate toki soikin meillä ympäri vuoden, Vuoden synkin juhla -levyä en silti mielelläni kuukautta kauempaa kuuntele, koska Kaarle lauloi tuolloin vuonna 2001 noin kaksi kertaa alavireisemmin kuin nykyään. Itse voisin fiilistellä myös Lumen Valoa (siinä laulaa mun serkkujen serkku! melkeinsukua!) vaikka kesälläkin; heppu taas ei tuota hienoa lauluyhtyettä juurikaan arvosta. (Suomeksi: ei kestä kuunnella vähääkään kirkolliseen suuntaan viittaavaa joululoilotusta.)

Tämä päivä on selvä rajapyykki joululaulujen ajankohtaisuudelle. Vielä eilen viimeisten kinkunsiivujen äärellä niitä olisi voinut kuunnella, tänään ylipitkän työpäivän uuvuttamana tuntuisi vain hölmöltä. Onneksi jouluaaton lahjapaketeista paljastui molemmille annos hyvää musiikkia, joiden tahdissa kelpaa lusia välipäivät!

Itse sain ihanan Jonnan ihanan kokoelman
ja vihdoinvihdoin Elbow'n vuoden parhaaksikin valitun levyn..

..ja hepun älppärikokoelma karttui Queen-klassikolla.

Joulukuvaelma

Jouluaatto käynnistyi kuusen koristelulla, joulurauhanjulistuksella, joulusaunalla ja riisipuurolla (sain mantelin! mutta niin sai myös pappa). Vielä ennen ateriaa käytiin joulukirkossa - korkea aika päästä kajauttamaan joulun ensimmäiset enkelitaivaat!

Hartauden jälkeen laskettiin muistokynttilät.

Mummilassa on paljon kauniita ikoneita.

Joulupöytään käydessä luetaan aattona aina jouluevankeliumi. Tällä kertaa lukuvuorossa oli mummi itse, joka lukaisikin tavallista vanhahtavammalta kalskahtavan version tutusta stoorista.

Aattoillan odotetuin vieras! :) Serkutkin ovat jo sen ikäisiä, että taitavat tietää, kuka parran takana oikeasti piileksii, mutta musta on silti mahtavaa, että herra Joulupukki kutsutaan kylään vuodesta toiseen.

Joulupukilla oli Duussillekin vaikka kuinka monta ihanaa lahjapakettia!

Paketeista paljastui mm. neljä muumimukia täydentämään kokoelmaa. Oranssi hattivattimuki on uusi lempparini!

Joulun hilpeintä TV-antia oli Danny Kaye ja lapset vuodelta 1971, siinä iloinen Danny-setä hupaili yhdessä Tapiolan kuoron lasten ja mm. ihkujen Koivistolaisten kanssa.

Äitimamman kanssa iloisissa joulutunnelmissa. :)

Joulupäivän aamuna hiljennyin lukemaan Zen-kirjaa, jossa kerrottiin myös Taosta. Alaselkääni kohta 10 vuotta sitten tatuoitu kiinalainen merkki on itselleni aina vain tärkeämpi: tie, ykseys, kaiken alku. Yhtä aikaa se elämän tie, jota pitkin kulkea, ja jotain, mitä kohti pyrkiä.

Tapaninpäivän kävelyllä kaupunki oli hiljainen (ja ikävän lumeton). Kelpaa sorsanpoikasten polskuttaa Aurajoessa, kun jäätä ei ole mailla halmeilla.

Tapaninpäivän iltana meillä kävi kivoja pieniä vieraita, kun rakas ystäväni Laurelin perheineen piipahti glögillä. Aikamoista menoa ja melskettä saa aikaan tuo kohta 2,5-vuotias epeli - ja äitin mahassa on pikkusisarus jo kovaa vauhtia kasvamassa!

Kynttilät kuuluvat jouluun..

..samoin kuin suklaa! Ihme kyllä jo parisen vuotta jatkunut karkki-totaalikieltäytyminen on laitettu joulun ajaksi hyllylle, ja kyllä sitä suklaata onkin uponnut.

Tämän päivän shoppailukierroksella (tällä kertaa vain heppu shoppasi, itse raahustin rahattomana perässä kipeää selkääni valittaen) poikettiin Konttoriin glögille.

Joulutunnelmissa pysyttiin vielä tämäkin ilta, herkuteltiin anoppilan joulupöydässä ja siemailtiin punaviintä Mamma Mia! -leffan tahtiin hytkyen. Oli kiva vihdoin nähdä tuo elokuvaversiokin, musikaalin kun kävin katsomassa syksyllä. Joulunaika on ollut tunnelmallinen ja rentouttava; nyt pitäisi vissiin vähitellen alkaa virittäytyä arkitaajuudelle, muutama päivä töitä ennenku taas on aika juhlia. :)

Musiikkia jouluun, part 2

Joulupäivän biisivalinta on ihan mahdottoman pakahduttavan kaunis kappale, videossakin huima tunnelma. Tanskanpoijjaat tervetuloa taas keikalle koska tahansa! (Miten ois ensi kesä?) Olkapäät hyvät:

Mew - She Came Home For Christmas

Musiikkia jouluun, part 1

Ihan siltä varalta, että pyhäviikolla iskee perinteisten joululaulujen keskellä vaihtelun kaipuu, ajattelin tarjoilla muutaman vaihtoehtoisen "joululaulu"helmen. Ensimmäinen video jouluaattoiltaan tässä, vassokuuda.

Athlete - Wires

(I've seen christmas lights reflect in your eyes.)

Jaaaa meee-eee toivoootammm

Hän ei pulkallaan pääse kulkemaan lumetonta pintaa maan

Tänä vuonna joulu on tullut vielä pahemmin varkain kuin yleensä. Lumesta ei ole tietoakaan, en ole päässyt laulamaan joululauluja vielä kertaakaan :( ja töitäkin piti paiskoa paiskia vielä aatonaattona.

Oli pakko tänään soittaa äitille, joka on jo mummilassa laittamassa joulua pystyyn, että voitko lähettää tänne vähän joulutunnelmaa! Lanttulaatikko ei puhelimen välityksellä tuoksunut ihan yhtä hyvältä kuin joulupöydässä, mutta eiköhän se fiilis löydy viimeistään huomenna, kun itsekin Saloon ehdin. Ihanaa päästä saunomaan, joulukirkkoon, herkkupöytien ääreen, halaamaan rakkaita sukulaisia.. ja aavistelenpa pari kivaa lahjaakin saavani. ;)

Ensimmäiset kinkunsiivut on täälläkin jo maisteltu. Aatonaattoillan ohjelmassa seuraavaksi lisää kinkkua ja hiukan punkkua, lahjojen paketointia ja joululeffaklassikon parissa herkistelyä. Tunnelmaan virittäytymisessä auttavat myös valokuvat toissaillalta. Ihan vielä en kuitenkaan toivottele jouluja.. :)

Viimeinen pari uunista ulos

Että pitikin tänään ohikulkumatkalla pistäytyä sisään Vagabondin liikkeeseen "ihan vain vilkaisemaan". Alennusmyyntiplakaatit osoittivat merkkejä 30-50 pinnan hinnanleikkauksista, eihän sellaista voi normaalilla kenkäviehtymyksellä varustettu nainen ohittaa! En ehtinyt prätkäbuutsiosastolle päinkään, kun huomasin hyllyn reunassa yksinäisen kaunottaren. Lähestyin kenkää valon nopeudella, käänsin sen ympäri - ja meinasin pillahtaa itkuun onnesta, kun näin pohjassa numeron 39. Yhdessä suhauksessa oli talvikenkä lattialla, kaunokainen jalassa ja Duussilla pituutta 185 senttiä.

Vagabond Diez, korkoa 9 cm. Oh yes, they will be mine.
[kuvat Vagabondin sivuilta]

Palkka on tilillä vasta aamulla, joten taivuttelin myyjätytön laittamaan kengät varaukseen huomiseen asti. Nyt onkin edessä uneton yö, kun haaveilen kaunottarista ja toisaalta mietin murheellisena, mihin kaikkeen muuhun ne 70 euroa voisi laittaa.. kuten vaikka vuokraan tai ruokaan. Heppukaan ei ilahtunut ideasta: "Sullahan on jo kenkiä ja sitäpaitsi sä oot mulle velkaa." Ensimmäisen argumentin nyt voi sivuuttaa tuhahduksella :D mutta tuota toista ei niin vain voikaan. Huonoa ihmisyyttäni itkien sitte saan kipittää koroillani kaupungin katuja.

Mutta se tulee olemaan niin sen arvoista.

All day and all of the night

Tuotahan se tulee taas olemaan vuoden vaihduttua. Päivien tunnit keväällä 2009 täyttää tiukka T-trio: toimisto, tanssi ja tekstitykset. Tietokone on paras ystäväni niin töissä kuin kotona, joten silmien on annettava välillä levätä tanssistudion peileissä, naistenlehdissä ja hepun illistyksissä. Puhumattakaan äksyilevästä alaselästä, jolle sillekin olisi jossain välissä ehdittävä antaa hiukan armon hetkiä.

Virkistystä siis tullaan kaipaamaan kaiken työnpaiskinnan väliin: ihan tätä ajatellen päädyin ilmoittautumaan firman virkistysvastaavaksi ensi vuodeksi! Vielä odottelen tietoa, kuka ryhtyy työparikseni suunnittelemaan ja järjestämään keilaus-, teatteri- ja drinkki-iltoja - tuo kunniatehtävä ei jostain syystä tunnu olevan kovin haluttu. Höh, mikä muka vois olla parempaa kuin saada ihan luvan kanssa työajalla suunnitella firman maksamia hilpeitä baarikierroksia! Eiku.

Yllättävänkin virkistävä työuutinen on myös se, että sain tällä viikolla luoda tekstitysduunikansioon uuden alakansion, jonka nimeksi tuli YLE. :) Ja eilen leffassa käydessä ihan kiljuin innostuksesta, kun näin teatterin aulassa seinän korkuisen mainoksen kääntämästäni ranskalaisesta kauhuelokuvasta! Voi jee! :D Valitettavasti en voi suositella pätkää kuin kovahermoisimmille, itse pysyn Kinopalatsista kaukana - ehkä hirvein ikinä näkemäni leffa. Puistattaa ajatellakin tuon katsomista isolta kankaalta.

Vielä on reipas viikko aikaa tämän vuoden puolella kerätä voimia uutta alkua varten. Tämän sunnuntain voimanlähteinä toimivat aamuinen kiinteytystunti (kiesus miten tylsää sellainen pelkkä jumppaus, ehdin pitkästyä sarjan aikana kuoliaaksi - onneksi lihaskunto-osuus oli ihan tehokas), digiboksilla odottava perjantain SYTYCD-jakso ja illalla vielä ravintolaillallinen perheen parissa. Eikä edessä ole enää kuin kaksi kiireistä työpäivää ennen joululaitumille laukkaamista! Autuuden paikka!

Piazza Cavour, what's my life for?

Yksi syy lisää odottaa ensi kesää: Morrissey tulee Suomeen! Jajajajaa pusihali!

MySpacen keikkalistan mukaan Mozzer esiintyy 26.6. Tampereella ja 28.6. Helsingissä. Melkoisen varmasti ollaan hepun kanssa paikalla jompikumpi ilta. Ja helmikuussa tulee uusi levykin, Years of Refusal. Voi elämän onnea.

Survival kit

Yritän täällä selvitä viikon pahimmasta työpäivästä soitellen päässäni Jamiroquaita - laittakaahan muutkin kiireiset tämä kaikumaan ikävien stressisoundien tilalle!

Juhlan jälkeen tyhjä pää

Joulunäytökset onnellisesti ohi! Jeesus, miten raskas, mutta ihana päivä eilen. Ystävien kanssa on ihan parasta olla lavalla, kun tunnetaan toisemme niin hyvin; improiluakin vaativat kohdat rullaavat sujuvasti eteenpäin, kun kaikki aistivat toistensa läsnäolon ja yhteisen fiiliksen. On meillä vaan upea tuo tanssikoulun porukka. Duussi <3 the Funky family!

Viimeisen näytöksen jälkeen tuntui harvinaisen taivaalliselta a) halata katsomossa istunutta kuuden hengen ikiomaa kannustusjoukkoa, b) repiä tekoripset irti ja c) korkata siideri. Siirryttiin konsalta vakkaritanssijengillä (opettajat & Funky Elite -porukka) kilistelemään kuohujuomalaseja Paninin herkkujen äärelle. Siellä nauru raikasi - ja taidettiin kauniiden puheiden lomassa hiukan itkeskelläkin, tuollaisen tunneskaalapäivän jälkeen on kaikki niin herkillä. Ilta jatkui vielä Fortessa, jossa oli onneksi vielä tuohon aikaan sen verran hiljaista, että saatiin riehua tanssilattialla loputkin energiat rauhassa ulos (kaksi sanaa: Ricky Martin). Onneksi älysin lähteä kotiin jo puoliltaöin, väsymyksen (ja mustelmien) määrä on käsittämätön.

Tukijoukot tykkäsivät näytöksestä taas kerran (paitsi hepun mielestä oli liikaa "taidetta", kuten aina) ja itsekin taisin saada sentään jonkun kehun. Äiti saa kunniamaininnan illan parhaasta kannustuksesta: meitä oli balettinumerossa lavalla kokonaista viisi tyttöä, joista minä pisin, ja mulla oli pieni soolokin - eikä äiti tunnistanut mua! Mä en ala! :D

Sen tavallisen näytöshilpeilyn ja -sähellyksen lisäksi ilmassa oli pitkin päivää myös haikeutta, kun kaksi meidän rakasta opettajaa siirtyy joulun jälkeen muihin työympyröihin. Ihanainen balsaope, joka on muuttamassa toiseen kaupunkiin, oli askarrellut joulukortit ja kirjoittanut niihin henkilökohtaiset viestit kaikille balettikummituksille (oltiin muuten vähän pelottavia niissä lakanoissamme). Miten kauniita sanoja: Olet näyttävä ja todella taitava tanssija. Ihailen aina upeaa balettitekniikkaasi.

Upea balettitekniikka! Eikä äiti ees tunnistanu mua! Äääääää! :D

Ai niin muuten. Nyt jo kahdella meidän tanssijengistä on ne Vagabondin kissamiau-säihkysäärinilkkurit. Maailma, saisinko rahaa?

Let's get these teen hearts beating faster faster

Se on sitten Idols-finaali huomenna. Kyllä viime sunnuntaina leuka kieltämättä loksahti, kun finalisteiksi ilmoitettiin Anna ja Koop - pidin hallitsemattoman lempeni kohdetta Peteä varmana finalistina. Hyvä näin, Pete pääsee tekemään todennäköisesti rauhassa itsensä näköisen soololevyn, jota sitten kelpaa 27-vuotiaan maisterinkin kotisohvalla kuunnella 18-vuotiaasta Parkkosen pojasta haaveillen.

Ihan punastuttaa ja hämmentää aikuista naista semmoinen Pete. Ei tässä mistään syvistä tunteista tietenkään ole kyse, enemmänkin sellaisesta turvallisesta ihastumisen harjoittelusta jota, hetkinen nyt, harrastetaan yleensä yläasteikäisenä. :D Pojalla vaan on sellainen karisma, joka saa housut putoamaan jalasta ja aivot sekunnin ajaksi siihen luuloon, että blogiin kommentoinut nimimerkki Pete P. on tietysti ihku-Parkkonen eikä suinkaan vanha tuttu bloggaajakollega.

Peten uran starttia odotellessa toivotetaan tsemppiä Annalle ja Koopille! Annasta olen Peten tavoin tykännyt alusta asti; hurjan symppiksen oloinen tyttö, joka laulaa nätisti ja vielä liikkuukin lavalla kivan luontevasti. Tavallaan silti toivon Koopin voittavan, koska uskoisin Idols-koneiston tekevän hänelle näistä kahdesta vähemmän hallaa. Eikä siinä mitään, Koop se vasta symppis onkin! Näin tanssi-ihmisenä vain on välillä vaikea katsoa artistia, jolta kyllä laulu sujuu ja komeat raamitkin löytyy omasta takaa, mutta oleminen lavalla on kovin väkinäistä. No, kävi miten kävi, Petehän se näiden kinkereiden kirkkaimmaksi tähdeksi on kuitenkin jo noussut. :)

Itse en ole tuota finaalia kotikatsomossa kuuntelemassa, huomenna on nääs joulunäytöspäivä! Normaalit kaksi näytöstä myytiin tällä kertaa loppuun ennätysvauhtia, joten suuren kysynnän takia putkeen lisättiin vielä kolmas. Kenraali alkaa aamulla 10:30 ja viimeisen vedon jälkeen pääsee pois lavalta illalla joskus seitsemän jälkeen - on siinä tekemistä. Pitkän tanssipäivän jälkeen odottaa onneksi ultimate rentoutus, kun mennään porukalla syömään.

Viimeiset treenit oli eilen, kuviot on hiottu ja maikoilta saatu tarvittavat kannustuksen sanat tueksi takaraivoon. Pyllähtämiset ja en-ehdi-vaihtaa-vaatteita-paniikit on saatu hoidettua alta pois jo treenivaiheessa, nyt ei muuta kuin sata lasiin ja stagelle. Jännittää! :)

Ekaan näytökseen on muuten vielä joitakin lippuja jäljellä, halukkaat siis Sigyn-salille jonoon huomenna ennen kahta. ;)

Welcome to the jungle

Reipas yrityskurssilainen täällä hei! :) (<- reipas hymy) (oikeesti oon vaan väsynyt)

Kaksi iltaa yrittäjävalmennusta on nyt takana, sessiot jatkuvat tammikuun lopulle saakka. Mikään pakkohan mun ei olisi siellä istua, kun en starttirahaa palkkatyöläisenä voi saada (kurssi on siis edellytys starttirahan hakemiselle), mutta käynpähän nyt kuuntelemassa suurimman osan luennoista ihan omaksi hyödykseni. Ensimmäisen viikon aiheet ovat liittyneet siihen, mitä yrittäminen noin ylipäänsä on, miten päässä kytevästä liikeideasta voi lähteä kohti omaa yritystä, miten liiketoimintasuunnitelma tehdään ja mistä aloittava yrittäjä saa apua. Tulevista aiheista itselleni tärkeimpiä ovat pienyrityksen talous- ja veroasiat, mutta kiinnostavin ilta tulee varmasti olemaan markkinointia käsittelevä luento - sormet jo syyhyää tekemään kotisivuja, vaikken mitään markkinointisuunnitelmia vielä tässä vaiheessa tarvitsekaan.

Tiistaina käyty esittelykierros oli hurjan mielenkiintoinen, kun kaikki saivat kertoa hiukan omasta taustastaan ja liikeideastaan. Joukossa on mm. toinen kääntäjätyttö, muutama kuvataiteilija, media-, vaate- ja hoitoalan väkeä, mallitoimiston omistaja, teehuone- ja kahvilayrittäjiä, useampia rakennus-, maalaus- ja remonttihemmoja, baarinperustajakaverukset.. ja tietysti yksi pakollinen "johtotason tehtävien" raskaaseen verotukseen kyllästynyt nelikymppinen konsulttimies, joka tärkeällä äänensävyllä mainitsee vähän joka väliin siis ihan omasta kokemuksesta voin kertoo et. :D Vaikka ei siinä mitään, hienoahan se on, että vinkkejä jaetaan puolin ja toisin, ja pidänkin erityisesti kurssin keskustelevasta (ja verkostoituvasta!), hyvästä hengestä. Samassa veneessä, samantapaisten haasteiden edessä kaikki kuitenkin ollaan.

Olen kyllä ihan hupsusti ylpeä tuosta omasta toiminimestäni. :) Enkä vähiten siinä mielessä, että löysin lopulta niin omalta tuntuvan nimen - joka muuten hyväksyttiin sinne kaupparekisteriinkin. En viitsi puljuani täällä ryhtyä markkinoimaan, mutta oikean nimeni tietävät löytävät sen toki YTJ:stä (hakumuoto Sukunimi Etunimi). Toiminimeni ei siis ole oma nimeni ("Tmi Duussi Duussila" olisi ollut se ilmainen vaihtoehto) muttei myöskään viittaa millään tavalla kääntämiseen, teksteihin tai muuhun, mitä sen alla saatan tehdä. Päätin valita toiminimekseni harvinaisen, omasta mielestäni hurjan kauniin naisen nimen, jonka äiti olisi aikanaan halunnut mulle toiseksi nimeksi ja jonka jossain vaiheessa suunnittelinkin Marjaanan tilalle vaihtavani. Marjaana sai pitää paikkansa, mutta nyt tuolle toisellekin nimelle löytyi vihdoin tärkeä tehtävä. :)

Nyt olis tilausta Duussin kaksoisolennolle, joka kävisi mun puolesta päivätöissä niin että itse voisin keskittyä vain tekstittämiseen! Ensimmäinen toimeksianto on jo plakkarissa tammikuun alkuun, tästä se taas lähtee. :)

Tästä joulu voi alkaa, nosta tanssija jalkaa

Noin yleisesti ottaen olen hyvinkin suvaitsevainen musiikin suhteen, ainakin siihen nähden etten kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka vastaavat lempibändejä kysyessä "no mä kuuntelen vähän kaikkee" (eli Radio Novaa). En esimerkiksi osaa tältä istumalta mainita yhtään artistia, jota suoranaisesti vihaisin - niistä ärsyttävimmistäkin on yleensä löydettävissä jotain hyvää. Siedän esimerkiksi Natasha Bedingfieldiä (jonka läpitunkevan kämättävä lauluääni saa toivomaan äkillistä korvattomuutta) ihan siksi, että Unwritten on biisinä kiva. Ja on kai se nätti tyttökin.

Mutta nyt alkaa hermo piukentua. Ei vielä paljo mutta vähä. Eletään joulukuuta 2008, ja työkaverini kännykkä ilahduttaa muuta toimiston väkeä useamman kerran päivässä kajauttamalla pimputusversion tuosta saakelin Valvomon kesähitistä, joka oli siis ihan kiva rallatus silloin vuonna 2006 noin kesäkuusta juhannukseen asti. Mutta, kuten mainittu, nyt on joulukuu 2008.

Onneksi jotkut osaavat valita soittoäänensä paremmin; yhden työkaverin puhelimen oikein toivoo soivan että kuulisi tämän. Itsehän pidän kännykkää töissä äänettömällä (kyllä ne puhelut/viestit huomaa siitä ruudun vilkkumisestakin), vaikka oma soittoääneni ei tietenkään ärsyttäisi ketään vaan saisi kaikki tanssimaan!

Tanssimisesta puheen ollen - käykäähän kaikki äänestämässä meiän ihana balsamaikka (elsah) jatkoon PlayMe-auditionissa! :)

Karkkipäivä

Onko repsahdus edes mikään oikea repsahdus, jos se tapahtuu täydessä yhteisymmärryksessä itsensä kanssa? Selvennetäänpä: kun hilpeän illan jälkeen tulee aamu, jolloin mahaan sattuu niin paljon että haluaisi leikata koko pötsin pois, ja sen jälkeen päivä, jolloin kipu alkaa helpottaa ja elämä noin muutenkin voittaa, sitä ei enää jaksa katsoa kukkuratäyttä karkkikulhoa vain kauniina sisustuselementtinä vaan haluaa nähdä siellä myös sitä mitä siellä on: lakritsia. Nimittäin jos jotain on ollut ikävä tässä karkittomassa elämänvaiheessa niin lakritsia.

Kas näin on karkinhimo tyydytetty taas pariksi vuodeksi! :D Lakut hävisivät parempiin suihin, hedelmänamut ja salmiakit voinkin tarjoilla huomenna yökylään tulevalle Monsterille. :)

Olipahan pikkujoulut eilen! Viinipulloja, nyyttäriherkkuja, ihkuja pikkujoululahjoja, vanhojen näytösvideoiden äärellä huutonauramista, mustalla rajattuja tähtisilmiä, halauksia, hölmöjä irvistyksiä ja vapautuneita tanssiliikkeitä. Yllä kivan baarin tanssilattiatunnelmaa, alla kuva tyhmän baarin kierosta tavasta v*ttuilla asiakkaalle, jonka mielestä jytämusa on ihan huonoa* ja caipiroska liian kallista ja vastaantulijoiden arvioivat hakupäällä-katseet ahdistavia. "Onnee vaan sullekki." :D

*No myönnetään, YMCA taidettiin kyllä vetää koko porukalla ihan koreografioineen päivineen.

If I were a boy

Ollapa mies, ei tarvitsisi kärsiä kerran kuussa tällaista kun SATTUU tiedättekö. En tiedä, miten paljon tässä pitäis ottaa lääkettä, että olo normalisoituisi, mutten uskalla nyt vetää pillereitä simahdukseen asti kun pitäis vähän töitäkin pystyä tekemään.

Sen vain sanon että AAAAGHH.

Harmittaa, etten tajunnut erikseen pyytää eilen akupunktiossa neuloja hillitsemään myös tätä kipuilua, jonka kyllä hyvin tiesin olevan tulossa. Eilen sain siis hieronta- ja akuhoitoa alaselän lisäksi alkuviikosta nokkiinsa ottaneeseen jalkaan, tuntuu jo paremmalta tänään! Ja syytä onkin - illalla viimeinen läpimeno ennen ensi viikon näytöksiä, ja sen jälkeen kauan odotetut tanssityttöjen pikkujoulut! Parti partii!

Samalla jakoon vinkki perinteisten parin euron pikkujoululahjojen kanssa tuskaileville: juoneen tulee hiukan twistiä, kun kaikki ostavat oman etunimensä alkukirjaimella alkavan lahjan. :)

Oi umppari umppari! Miksi olet umppari?

Eilen se taas alkoi: joka akan lempihömppä Unelmien poikamies Nelosella keskiviikkoisin klo 20!

Naisia tällä vissiin sadannella kaudella hurmaa umppari Brad Womack, joka ei promokuvan perusteella kyllä sykäytä pätkän vertaa. Kun ei siis tarvitse sohvalla itse haaveilla mustasukkaisena pääpalkinnosta :D voin rauhassa heittäytyä viihtymään itkukohtausten, omituisten ryhmätreffien ja naikkosten yhteenottojen parissa. Romantiikan ja hattaroiden ylimpänä ystävänä toivon tietysti, että tosilempikin leimahtaa; ei vaan taida sarjan historiassa kovinkaan montaa pitkäikäistä paria olla..

Eilinen aloitusjakso odottelee vielä digiboksilla, mutta ehtikö joku sofistikoituneista lukijoistani jo tutustua uuteen umppariin? :)

Yeah you and me we can ride on a star

Oi oi oi! Jos joulukuun budjetti antaisi yhtään myöten, kävisin saman tien hakemassa kotiin tänään Suomessa julkaistun Take That -uutukaisen The Circus! Levyllä kelpaisi juhlistaa vaikkapa tuota aamulla saatua ikiomaa Y-tunnusta. :) Nyt ei kuitenkaan auta kuin odotella joulupukkia - toiminimen rekisteröinti nielaisi 65 euroa jo valmiiksi tyhjästä lompakosta (kuukausipalkkani tosiaan kaipaa seurakseen friikkuduuneista saatavia lisätienestejä). Jouluun asti ollaan siis YouTuben armoilla: odotusta tahdittaa levyn ensimmäisenä sinkkuna julkaistu Greatest Day, jonka sovituksessa olen muuten kuulevinani aavistuksenomaisia Coldplay-viboja.

Siis jumaliste ihan pöhköä, miten tuohon bändiin voi olla ihan yhtä hurahtanut vielä (tai pikemminkin taas?) kaikkien näiden vuosien jälkeen. Aika eri tavalla toki kuin silloin pienenä - kiesus niitäkin aikoja, kun TT-raapustuksilla koristeltujen kirjekuorten päällä luki oman sukunimen sijaan Williams. :D Vuosia on ehtinyt matkan varrella karttua sekä itselle että herroille, joten nyt suhteemme perustuu aikuismaisen hillittyyn ihailuun.. not. IIIIK!

Lisäys joululahjatoivelistaan: Take That Suomeen keikalle ens vuonna pliis! Pyörtyil!

Taukojumppa

Sarjassamme "miksi villasukat ovat kivat töissä": niillä on helpompi tanssia veskissä!

:D

Toimiston isoin WC-kylpyhuone on sen verran kookas, että siellä mahtuu hyvin pyörähtämään parit piruetit ja kelailemaan koreorafioita. Mahtaa pomo seinän toisella puolella ihmetellä, kun suhailu ja kolina vaan kuuluu! Onneksi vessoja on useampi, ainakaan toistaiseksi meitsin treenihetket ei ole aiheuttaneet jonoa oven taakse. Pitää vaan olla tarkkana, etten joku kerta äidy vielä laulamaankin in the heat of the moment.. :D

Tosin tänään ei kyllä taukojumppailu oikein suju; onnistuin toissaillan lyrical-tunnilla venäyttämään oikean koipeni pakarasta polveen asti niin, että kävellessäkin tahtoo välillä kinttu pettää alta. Tervetuloa katsomaan tohon rappukäytävään, miten laskeudutaan portaita kuin pingviini. :D

Raudat tulessa

Tuommoisia on täällä täytelty tänään! Seuraava aika Potkuriin on varattu heti huomisaamuksi, kaikella todennäköisyydellä olen jo ennen päivän valkenemista yhtä Y-tunnusta rikkaampi. Omalta tuntuva toiminimikin puljulle löytyi vihdoin kaiken pähkäilyn ja pyörittelyn jälkeen, peukut pystyyn että ehdotus menee läpi - samaa nimeä ei ainakaan rekistereistä löydy.

Nyt vaan äkkiä seuraavat vaalit ni pääsis jo äänestämään sitä tehokkaiden elämässä onnistujien ja reippaiden yrittäjäihmisten Kokoomusta!

Sori, tänään on ollut vähän huono päivä. Tehdäänpä yksi uudenvuodenlupaus jo näin etukäteen: lupaan olla möläyttelemättä tyhmiä poliittisia "vitsejä", koska a) en todellakaan ole tarpeeksi inessä politiikassa voidakseni puhua siitä yhtään mitään, saati vitsailla siitä ja koska b) se nyt vaan on tyhmää, etenkin ihmiseltä joka pitää itseään jonkin sortin sivistyneenä punavihreänä humanistina.

Niettä mölyt mahaan ja glögiä päälle! :)

Så ska det låta

"Jee!", hihkaisivat naapurit riemuissaan, kun heppu toissaperjantaina kantoi kotiin kunnon rokkivehkeet: Guitar Heron ja Aerosmith-version läpisoittelun jälkeen luonteva seuraava askel on tietysti GH World Tour. Toistaiseksi ollaan musisoitu vain kahdestaan (bändin nimi ei enempää eikä vähempää kuin Beatles) - voin vain kuvitella, mitä riemua rokkailu olisi nelihenkisellä kokoonpanolla! Tosin volat täytyisi siinä vaiheessa nostaa kerrostaloon sopimattomiin korkeuksiin, välillä on nimittäin vaikea kuulla alkuperäistä biisiä pelkän rummutuksenkin alta (heppu näyttää kuvassa esimerkkiä). Kiva uutuus on tuo rumpusetti, jota näin aloittelijakin takoo medium-tasolla ihan mielikseen. Oma ehdoton suosikkini bändisoitossa on kuitenkin basso - hei kun tarpeeksi veivaan leikkibassolla ni kohtahan voinkin jo ostaa oikean!

Pelissä on vaikka kuinka monta hyvää biisiä, omana ylivoimaisena ykkösenä kuitenkin Nuvole e lenzuola. Negramaro on henkilökohtainen nappilöytö Napolin-syksyltäni kolmen vuoden takaa, mutta en aio itsekkäästi pitää "mun bändistä" kiinni :) vaan toivon, että pojat pääsevät nyt Guitar Heron myötä ansaitsemaansa kansainväliseen kuuluisuuteen! Ja keikalle Suomeen!!

Let's list again

Päivän työhauska:

Sain viettää lähes koko päivän hiusvärien ihmeellisessä maailmassa, ihan tervetullutta vaihtelua mutterien kiristysohjeisiin. Hihittelin hetkisen, kun oikoluvun päätteeksi ajamani oikeinkirjoitusohjelma ehdotti tekstissä mainitun Kate Mossin uudeksi nimeksi Kate Mopsia. :D

Päivän herkku:
Ingmanin Sentimento-sarjan panna cotta -jätski! Oho kui sattu kaupasta tommone ja miten se lusikka koko ajan suuhun eksyy ja eksyy ja eksyy ja.

Päivän möhellys:
Joulunäytökseen aikaa reipas kaksi viikkoa, tänään vedettiin toinen läpimeno. Kiesus sentään.. toisin sanoen kaksi viikkoa aikaa saada ihmeitä aikaan. :D Kun viime keväänä sain kunnian olla koko shown tähtönen, tyydyn tällä kertaa olemaan mukana "vain" neljässä sisääntulossa (lyrical 2, lyrical 3, show-teatteri ja baletti, jonka nättiä Rajaton-biisiä ei valitettavasti netistä löytynyt). Neljäkin vetoa tuntuu tällä hetkellä paljolta, kun musiikista huminasta on vähän vaikea laskea kaseja ja kutosia, ja assemblét harottaa kuin harakan varpaat. Lisäksi mulla on paha tapa (oman osuuteni jännittämisen lisäksi) kuluttaa ihan liikaa energiaa ja koko porukan hermoja huolehtimiseen siitä, että muutkin pysyvät kärryillä, laskuissa ja oikeilla paikoillaan.. kun joskus oppis pitämään suunsa kiinni. Huokaus.

Päivän Vuoden musavideo
Ystäväni, jonka saatoin kaasona alttarille viime kesänä, kertoi tänään ilouutisen: polttareissa kuvattu musiikki-tanssi-hilpeily on päätynyt kuvaajien toimesta intternettiin koko kansan ihasteltavaksi! Pariskunnalla on muuten oikeesti laulunlahjoja, sulhon häissä esittämä serenadi sai neidot kyyneliin asti. Siis eihän tätä voi olla linkittämättä - mutta sillä ehdolla, että ette käy katsomassa. Tai ette ainakaan kerro näkemästänne kenellekään. Tai ainakaan pääosan esittäjille. :D

Mustana maidolla kylmänä kuumana

Perjantain aamukahvitarjoilu, olkaapa hyvät! :) Itse tosin taidan ottaa Finrexinin, köhinä ja niiskutus jatkuu vielä..

Never compare yourself with others

No just! Että joku voi kipeänä ja kuumeisenakin* näyttää noin freesiltä! Täältä lahden toiselta puolelta teitä tervehtii (edelleen kotisohvalta käsin) vähän eri kaliiperin toipilas.. :D

Terv. nimim. On vain ajan kysymys, koska punainen nenäni irtoaa kokonaan pois.

*kuvaushetkellä omien sanojensa mukaan superblek samt jätteförkyld, febrig och frusen

[kuva napsattu suoraan ihqun Kellyn blogista]

A girl's best friends

Siinäpä sievässä ryhmäpotretissa taudintaltuttaja-arsenaali! En mennyt tänään lainkaan töihin; arvelin, että olisi yleisöystävällisempää harrastaa pärskimistä avokonttorin sijaan itekseen kotosalla. Päivä onkin mennyt lähinnä sohvan pohjalla villasukat jalassa neuletakkivuoren ja viltin alla lehtiä selaillen ja telkkaria tiiraillen. Kotoa ei ole tarvinnut poistua edes kauppaan; kaapista löytyi pastaa, punaista pestoa ja tonnikalaa. Ja jäätelöä. :)

Mieluusti jäisin kotiin viettämään toipilaspäivää vielä huomennakin, mutta office odottaa.. iltapäivällä on nimittäin kampaaja, ja tuntuisi jokseenkin tökeröltä palata torstaina töihin flunssavuoteelta yhtäkkiä uudella päällä. :D

Month after month

Mikä auttaa marraskuisena maanantai-iltana, kun pää on nuhatukossa ja mittään ei jaksais? Vastaus ei ole hepun ruotsinesitelmän oikolukeminen (fast visst ska jag göra det också) vaan kivojen valokuvien katselu! Tässä teillekin muutama maistiainen tasan kuukauden takaa Prahasta.

Meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka meni kaikin puolin kivasti; säät olivat kolmen päivän ajan suosiolliset, kaupunki ihan huippu eikä ees pahasti hermostuttu toisiimme. :D Turisteja Prahassa oli ihan älyttömästi lokakuun lopussakin - en uskalla edes ajatella, miten tukossa nähtävyydet ovat kesäaikaan. Katuja ja kuppiloita jäi koluamatta niin paljon, että takaisin on vielä päästävä!

Tynin kirkko iltavalaistuksessa.

Vituksen katedraali, johon ei valitettavasti päästy sisään, koska kirkossa oli häät - kylmät väreet vaan meni, kun sisältä kaikui häämarssi!

Paikallinen Eiffel eli Petrinin kukkulan näköalatorni..

..jonka huipulta pääsi ihailemaan mm. tällaisia näkymiä.

Namesti Republikyn ratikkapysäkki ehti tulla kolmessa päivässä tutuksi..

..samoin kuin kotipysäkki Kamenicka, josta hurautti keskustaan kätevästi muutamassa minuutissa. Ei mitään järkeä ottaa hotellia ihan turistikeskustan tuntumasta; hiukan kauempana on edullisempaa ja pääsee paljon paremmin haistelemaan paikallisia tuulia.

Viimeisen illan sumussa tuli tallennettua näin satumaisia näkymiä.

Hassua tämä ajan kulu: tasan kuukausi sitten oltiin Prahassa, ja tasan kuukauden päästä on jo jouluaatto! Pitääkin kirjoittaa pukille.. toivon löytäväni joulupaketeista uuden selän, kaksi lisätuntia jokaiseen vuorokauteen, taikalaatikoita joihin saan piilotettua naistenlehtivuoret pois hepun näkyviltä, rajattoman lahjakortin Vagabondille ja valkosuklaakaakaota. Oon ollu tosi kiltti että odottelen kyllä saavani noi sitte aattona.

En enää eksy maailman tuuliin

Vedetäänpä takas mitä tuli tossa viikko sitten väitettyä omasta nuorekkuudesta. Kummasti tunsin itseni kalkkikseksi, kun viime yönä ehkä yhden pintaan hytistiin Klubin jonossa, aikomuksena jatkaa hilpeää iltaa hilpeällä porukalla. Mutta kun nähtiin, miten kova tungos sisällä oli ja miten nuorta väkeä ovesta lappasi röökille ja takaisin (siis hei jotain parikymppisiä!), yllättäen voiton veivätkin kotisohva, kebupizza ja edellisenä iltana digiboksille tallennettu Tartu Mikkiin.

Köhh.

Ehkä aavistuksen noloa, mutta puolustukseksemme korostettakoon, että se oli sentään hevijakso. :D (Eikä kerrota, että sama ohjelma on otettu nauhalle kerran ennenkin. Mut sekin oli hevijakso.)

Köhh muuten oikeestikki - flunssa alkaa päästä niskan päälle. En tykkää!

Sing Dance Party

Olin eilen elämäni toisissa varsinaisissa duunipaikan pikkujouluissa  - olipa oikeen rehellisesti hurjan hauska ilta! :) Kaikilta Firman Pikkujouluihin klassisesti liitettäviltä ylilyönneiltä vältyttiin; juttu lensi, naurunkäkätys raikasi, viini virtasi ja pomokin jaksoi heilua nuorison mukana pitkälle yöhön. Ilahduttavan hyvä meininki!

Ilta alkoi toimistolla hilpeiden visailujen parissa - otsikko on yhden työkaverin vastaus firmavisan kysymykseen, mistä sanoista yrityksen nimen kolme kirjainta tulevat (työpaikan nimi ei tosin ole SDP :D mutta antaisin tosta silti täydet pisteet). Itsehän tietysti loistin musiikkivisassa: sain voittajana palkinnoksi harvinaisen tyylikkään XL-kokoisen t-paidan (jonka ystävällisesti jo luovutin hepulle sotkettavaksi tämän päivän maalaustalkoisiin).

Toimistolta siirryttiin ravintolaan nauttimaan fasaanitimbaalista, härän ulkofileestä ja muikeanmakeasta valkosuklaajäädykkeestä. Piikki oli kerrankin kunnolla auki, ja siihen malliin tulikin viinipulloja kumottua, että suunnitelmissa ehti jo vilahtaa toimiston oma poikakalenteri.. :D Iloinen ilta jatkui vielä rennosti tuoppien äärellä pilkkuun saakka - virkistävää, ettei tuolla porukalla tarvinnut änkeä mihinkään diskojytäämään muiden pikkujoulu-urpojen sekaan.

Kotiin tultua en malttanut heti mennä nukkumaan, kun digiboksilla poltteli torstain Step It Up And Dance -finaali! Codyhan sen voiton arvatusti vei, aika uskomaton kaveri. Videolla ei valitettavasti näy kunnolla se lattialle päätyvä korkkiruuvinelonen, joka treenisalissa kuvattuna kadotti multa hetkeksi kaiken tajun, mutta kohdassa 1:03 saa siitä sentään jonkinlaisen aavistuksen. Enjoy!