Joulunäytökset onnellisesti ohi! Jeesus, miten raskas, mutta ihana päivä eilen. Ystävien kanssa on ihan parasta olla lavalla, kun tunnetaan toisemme niin hyvin; improiluakin vaativat kohdat rullaavat sujuvasti eteenpäin, kun kaikki aistivat toistensa läsnäolon ja yhteisen fiiliksen. On meillä vaan upea tuo tanssikoulun porukka. Duussi <3 the Funky family!
Viimeisen näytöksen jälkeen tuntui harvinaisen taivaalliselta a) halata katsomossa istunutta kuuden hengen ikiomaa kannustusjoukkoa, b) repiä tekoripset irti ja c) korkata siideri. Siirryttiin konsalta vakkaritanssijengillä (opettajat & Funky Elite -porukka) kilistelemään kuohujuomalaseja Paninin herkkujen äärelle. Siellä nauru raikasi - ja taidettiin kauniiden puheiden lomassa hiukan itkeskelläkin, tuollaisen tunneskaalapäivän jälkeen on kaikki niin herkillä. Ilta jatkui vielä Fortessa, jossa oli onneksi vielä tuohon aikaan sen verran hiljaista, että saatiin riehua tanssilattialla loputkin energiat rauhassa ulos (kaksi sanaa: Ricky Martin). Onneksi älysin lähteä kotiin jo puoliltaöin, väsymyksen (ja mustelmien) määrä on käsittämätön.
Tukijoukot tykkäsivät näytöksestä taas kerran (paitsi hepun mielestä oli liikaa "taidetta", kuten aina) ja itsekin taisin saada sentään jonkun kehun. Äiti saa kunniamaininnan illan parhaasta kannustuksesta: meitä oli balettinumerossa lavalla kokonaista viisi tyttöä, joista minä pisin, ja mulla oli pieni soolokin - eikä äiti tunnistanut mua! Mä en ala! :D
Sen tavallisen näytöshilpeilyn ja -sähellyksen lisäksi ilmassa oli pitkin päivää myös haikeutta, kun kaksi meidän rakasta opettajaa siirtyy joulun jälkeen muihin työympyröihin. Ihanainen balsaope, joka on muuttamassa toiseen kaupunkiin, oli askarrellut joulukortit ja kirjoittanut niihin henkilökohtaiset viestit kaikille balettikummituksille (oltiin muuten vähän pelottavia niissä lakanoissamme). Miten kauniita sanoja: Olet näyttävä ja todella taitava tanssija. Ihailen aina upeaa balettitekniikkaasi.
Upea balettitekniikka! Eikä äiti ees tunnistanu mua! Äääääää! :D
Ai niin muuten. Nyt jo kahdella meidän tanssijengistä on ne Vagabondin kissamiau-säihkysäärinilkkurit. Maailma, saisinko rahaa?
Viimeisen näytöksen jälkeen tuntui harvinaisen taivaalliselta a) halata katsomossa istunutta kuuden hengen ikiomaa kannustusjoukkoa, b) repiä tekoripset irti ja c) korkata siideri. Siirryttiin konsalta vakkaritanssijengillä (opettajat & Funky Elite -porukka) kilistelemään kuohujuomalaseja Paninin herkkujen äärelle. Siellä nauru raikasi - ja taidettiin kauniiden puheiden lomassa hiukan itkeskelläkin, tuollaisen tunneskaalapäivän jälkeen on kaikki niin herkillä. Ilta jatkui vielä Fortessa, jossa oli onneksi vielä tuohon aikaan sen verran hiljaista, että saatiin riehua tanssilattialla loputkin energiat rauhassa ulos (kaksi sanaa: Ricky Martin). Onneksi älysin lähteä kotiin jo puoliltaöin, väsymyksen (ja mustelmien) määrä on käsittämätön.
Tukijoukot tykkäsivät näytöksestä taas kerran (paitsi hepun mielestä oli liikaa "taidetta", kuten aina) ja itsekin taisin saada sentään jonkun kehun. Äiti saa kunniamaininnan illan parhaasta kannustuksesta: meitä oli balettinumerossa lavalla kokonaista viisi tyttöä, joista minä pisin, ja mulla oli pieni soolokin - eikä äiti tunnistanut mua! Mä en ala! :D
Sen tavallisen näytöshilpeilyn ja -sähellyksen lisäksi ilmassa oli pitkin päivää myös haikeutta, kun kaksi meidän rakasta opettajaa siirtyy joulun jälkeen muihin työympyröihin. Ihanainen balsaope, joka on muuttamassa toiseen kaupunkiin, oli askarrellut joulukortit ja kirjoittanut niihin henkilökohtaiset viestit kaikille balettikummituksille (oltiin muuten vähän pelottavia niissä lakanoissamme). Miten kauniita sanoja: Olet näyttävä ja todella taitava tanssija. Ihailen aina upeaa balettitekniikkaasi.
Upea balettitekniikka! Eikä äiti ees tunnistanu mua! Äääääää! :D
Ai niin muuten. Nyt jo kahdella meidän tanssijengistä on ne Vagabondin kissamiau-säihkysäärinilkkurit. Maailma, saisinko rahaa?
2 sanoo jotain:
Hei, vippaa mulleki jos maailma antaa rahaa! Voisin lähteä seuraks tyhjentämään Vagabond-varastoja :) Joku ihme kenkävimmatus, vaikka kuitenki joka päivä talsin Niken tennareissani :D
Saara - siis nyt siellä on ne alet enkä uskalla ees katsoa liikkeeseen päin.. ihan takuulla siellä olis jotkut ihanat vielä sikahalvalla. Siis sellaset ihanat tietysti mitkä oikeesti tarvitsisin köhh. Kuulen ainakin noiden kissanilkkurien itkevän mun perään..
Talvikengät ja Converset ne on täälläkin aina vaan jalassa. Mut jos ois monet ihanat Vagabondit niin sithän me käytettäis niitä! :)
Lähetä kommentti
Sano sää kans!