TRE - FRA - LUX

Junalippu: check, lentolippu: check, tuliaiset: check, täyteen ahdettu Marimekko-kassi ainoana matkalaukkuna: check.

Kiva päästä reissuun! Vaikka täytyy kyllä myöntää, että tirautin aamulla eteisessä heppua töihin saatellessa pari "en oo muutenkaan koskaan kotona ja nyt lähden koko viikonlopuksi pois ja mulla on jo valmiiks kauhee ikävä" -kyyneltä. Samalla kun heppu itse tanssi riemukasta "saan nukkua kolme yötä rauhassa yksin" -tanssia.

:D

Hyvää matkaa mulle, hyvää vappua sulle!

Rainy days and Mondays always get me down

Vappu lähestyy ja tuhkapilvet vaikuttavat olevan ainakin toistaiseksi historiaa. Näyttää siis siltä, että päästään perjantaina lennähtämään Monsterin kanssa Frankfurtiin, josta jatketaan matkaa ystävien luo Luxemburgiin. Jipii! Ihanaa päästä viettämään keväistä viikonloppua mun tyttöjen kanssa!

Tai siis keväistä ja keväistä... Pardon my French, mutta voi ny piaru! Torstaihin asti hellettä ja aurinkoa, sit sataakin sopivasti koko viikonlopun. Merci vaan beaucoup.

Kun tässä nyt säästä alettiin puhua, niin olen muuten sitä mieltä, että meteorologit voisivat tästä lähin alkaa tehdä työnsä selkä yleisöön päin. Tai siis ei ehkä kaikki mutta ainakin Nelosen Matti. Sillä on meinaan aika hyvä... no, kattokaa ite Irenen blogista. ;)

Déjeuner avec maman

Äitimamma täyttää tänään vuosia, ja päätin aikuisuuksissani tarjota päivänsankarille juhlalounaan. Enkä mitä tahansa kebabpurilaista, vaan kolmen ruokalajin aterian Le Porcissa. Tämähän menee nyt jatkuvaksi mainostamiseksi, mutta menköön... :)

Aika houkutteleva lounastarjous, vai mitä sanotte: alkusalaatti tai -keitto, vapaavalintainen pääruoka lounaslistalta ja lopuksi vielä jälkiruoka ja kupillinen kahvia/teetä, pöytään tarjoiltuna yhteensä vain 15 euroa. Kyllä muuten kelpasi! Tuli ihana juhlan tuntu keskelle kiireistä päivää!

Itse otin alkupalaksi raikkaan juustosalaatin ja äiti pehmoisen parsakeiton, pääruoaksi valittiin ankkaa punaviinikastikkeessa ja jälkkäriksi suklaamoussea. Yksi sana: nam.

Onnea vielä kerran, äiti! :)

Taidetta tiistaiaamuun

Huhhuh nimittäin. Pätkä nykysirkusta/-tanssia maailman huipulta, olkapäät hyvät. Että jos nostotekniikasta puhutaan... tai tunteen välittämisestä...

Veto myös kuulostaa harvinaisen hyvältä, asialla laulaja-lauluntekijä nimeltä Robert Skoro. Täytyypä ottaa hemmo lisempään kuunteluun.

Mimi & Sébastien / Les 7 doigts de la main

Take my eyes to look around, take my ears to listen to the stars

Maanantaiaamu, krooh. Edessä karmea määrä töitä ennen vapunviettoon pääsemistä; onneksi sain viikonloppuna myös hiukan latailtua akkuja. Lauantai-iltana iski ihan ihmeellinen onnentunne, kun oltiin kavereiden kanssa baarikierroksella ja tajusin, että saan viettää pitkästä aikaa viikonloppua jotakuinkin niin kuin normaali ihminen. Juoda lonkeroa ja vihreää teetä pilkkuun asti, eikä tartte herätä sunnuntaiaamulla kahdeksalta treeneihin. Kalenterin mukaan seuraava vastaava mahdollisuus taitaakin olla joskus tuolla kesäkuun puolivälissä... sitä odotellessa! :)

Juhlistettiin lauantaina hepun synttäriä kolmen ruokalajin illallisella Le Porcissa. Meillä on kyllä maailman paras naapuribistro! Hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdallaan, rento ranskalaisen kulmakuppilan tunnelma, juuri sopivan kokoiset annokset että jaksaa herkutella läpi kaikki kolme ruokalajia ilman että täytyy kieriä ulos.

Alkupalaksi mustajuurisosekeittoa...

...pääruoaksi kania rakuunakastikkeessa...

...ja jälkiruoaksi lettuja, vaniljajäätelöä ja cointreau-kastiketta.

Join muuten viikonlopun aikana kir royaleja kolmessa eri paikassa. Aperitiivien aatelia!

Olin liikkeellä juhlan kunniaksi taas kerran pirteän mustissa. Hohhoijaa.

Monkista korvaan tarttui jotain ihaninta pitkään aikaan... kaupungin groovein DJ Esko Routamaa soitteli tapansa mukaan niin hyvää musaa, ettei paremmasta väliä. Yritän täällä hämätä työviikkoa alkamaan vähän leppoisammissa tunnelmissa, tällä biisillä luulis onnistuvan! Ciao! :)

Mario Biondi: This Is What You Are (Spotify)

The way you haunt my dreams, oh no they can't take that away from me

(Spoilerivaroitus: jos seuraat Isä Matteon tutkimuksia Ylen tahdissa etkä halua tietää vitoskauden tapahtumista mitään, lopeta lukeminen tähän!)

No koska sarjaa katsoo ehkä kolme ihmistä mun ja kääntäjäparini Annen lisäksi, voitte varmaan jatkaa eteenpäin ihan huoletta. :)

Kaikilla on varmaan silloin tällöin sellaisia tilanteita, että työt tulevat uniin - millä ei yleensä ehkä ole varsinaisesti positiivinen klangi. Itse taas näen työunia ihan mielelläni... olen nimittäin nyt viikon sisään tavannut jo kaksi kertaa unten mailla erään hurmaavan italialaisen karabinieerikapteenin, jonka edesottamuksia saan suomentaa tv-ruutuun jakson verran viikossa. Niin että buongiorno ja puspus vaan, capitano Anceschi!

En ole ihan varma, mutta kyllä mielestäni unissakin on ollut nimenomaan roolihahmo kapteeni Flavio Anceschi, ei siis itse näyttelijä Flavio Insinna. Ekassa unessa viikko sitten oltiin just pääsemässä kapteenin kanssa sohvalla pussailuhommiin, kun heppu herätti mut (saatoin olla vähän vihainen), ja eilen päiväunilla istuin sen prätkän kyydissä, kun ajeltiin jossain ihanissa Italian maisemissa kuumana kesäpäivänä.

Että silleen...

Onhan se kai ihan ymmärrettävää, että sarjan henkilöhahmoihin kiintyy, kun niitä katselee usean kuukauden ajan monin verroin intensiivisemmin kuin tavallinen telkkarintoljottaja. Mutta eipä ole sentään ennen ihan näin käynyt! Hälytyskellot eivät soineet vielä siinä vaiheessa, kun yhdessä jaksossa eräs rouva kehui kapteenin käsiä kauniiksi, ja ajattelin että no niinpä oon kattonut ihan samaa. Sen sijaan silloin kirjoitin paniikissa Annelle vertaistuki-avunpyyntöviestin, kun yhdessä jaksossa kapteeni ilmestyi yllättäen ruutuun poliisiunivormun sijaan farkuissa ja valkoisessa kauluspaidassa, ja tämä kääntäjä meinas pudota tuolilta.

:D

En oikein osaa edes selittää, mikä tuossa kapteenissa on niin ihanaa! Ehkä jotenkin se tiukan pollarin, pilkesilmäisen pikkupojan ja ison miehen herkän luonteen yhdistelmä. Karisma auennee vähitellen sarjaa seuraamalla, joten katsokaa itse. Jos ette telkkarista, niin vaikka tästä seuraavasta viitoskauden pätkästä - oi mä olen niin onnellinen kapteenin puolesta! Vihdoin loppuu se ikuinen sinkkukuittailu aisaparilta, ylivääpeli Cecchiniltä... aika hurmaava tapaus muuten hänkin. Mutta enempi silleen papparaismielessä. :)

Don Matteo 5: Flavio & Laura

Ja vaikka siltaa pitkin aina polkeekin vastatuuleen minne sitten meneekin

Yksi mulle rakkaimmista ja selvimmistä kevään merkeistä on polkupyörän renkaiden rahina puistotien hiekkaa vasten. Keväthuollatin sinisen salamani viime viikolla, ja nyt olen taas poljeskellut onnellisena pitkin kaupunkia. Helppoa, huoletonta ja kävelemiseen verrattuna ihanan nopeaa matkantekoa! Potta vaan päähän ja satulaan!

Tämän viikon Formal Friday -muotikuvissa asusteina kypärä ja Converset. Pyörän selässä kotimatka taittuu ketterästi treenien jälkeisessä väsymystilassakin (joka muuten myös selittänee, miksi kuvassa näkyy meikitön zombie).

Keväthuollossa tankoon ilmestyi myös uusi soittokello. Enää ei tarvitse huutaa ihmisten selän takana kilikili.

Kun sain pienenä Pariisin Disneylandista tuliaiseksi hienon Minni-avaimenperän, en osannut vielä aavistaakaan, että päätyisin sinne eräänä päivänä vielä töihin.

Parhaan fillaribiisin tittelistä omassa listauksessani kamppailee tuon otsikonkin Polkupyörälaulun kanssa seuraava letkeily. Hei miten olis vähän hyvää mieltä perjantai-iltaan! :)

Kapteeni Ä-ni: Rullaan

Hatuttaako?

Huomio huomio, turkulaiset taiteen- ja kulttuurinystävät! Pankaas sunnuntaiaamuna herätyskellot soimaan sen verran normaalia aikaisemmin, että ehditte kauppatorille yhdeksitoista - silloin vedetään hatut päähän kulttuurin puolesta! :)

Kulttuurisaunan järjestämään tempaukseen voi ottaa hatun lisäksi mukaan oman plakaatin tai lippulappusen, johon on kirjoittanut oman kulttuurikannanottonsa. Vaikkapa Lisää Muumeja elämään! tai Lisää määrärahoja taidekasvatukseen! tai Lisää hattuperformansseja kaupunkikuvaan! tai Ai et ko mää ole kultturelli!

Enää tarvitsee jännittää omaa ajoissa heräämistä, kun lauantai-iltana on tarkoitus juhlia hepun synttäreitä... Mutta jos hyvin käy, niin nähdään sunnuntaina torilla! :)

True blood, you're the one I'm dreaming of, your heart fits me like a glove

Autsis. Laittoivat sit ton yhden ruotsalaisvanpyyrin VMAN-lehden kanteen. Mitäs se Meiju Suvas laulaakaan... oi pure mua Alexander Skarsgård!

Joo se on kiva sarja se True Blood. Siis ihan noin muutenkin. :)

[kuvat via Faded Youth Blog]

When you're not here I sleep in your T-shirt

Tulin tossa hetki sitten treeneistä, ja voi kunpa kunpa kunpa voisin nyt vaan mennä pötkölleen nukkumaan hepun viereen. Mut ei. Olen ylibuukannut kalenterini niin täyteen töitä vappuun asti, että nauraisin jos ei itkettäis ja väsyttäis näin paljon.

Ei auta kuin yrittää hengitellä... taustamusiikkina lyrical kolmosen kevätnäytösbiisi.

Destiny's Child: T-shirt

"Pidän hieman vanhemmista miehistä"

...ainakin syyskuuhun asti, kunnes itsekin täytän samat 29 jotka heppu eilen. ;)

Piffasin synttärisankarille herkullisen maanantailounaan Baan Thaissa (ärsyttävän vähän valinnanvaraa, kun en vaan pysty syömään niitä tulisia!), ja sunnuntaina herra itse loihti näin kauniin kaakun, kun istuttiin sukulaisten kanssa kahvipöytään. Ooh!


Resepti on hyväksi havaittu ja helppo: otetaan kaupan valmis torttupohja, kostutetaan se mieluiten hedelmäisellä liköörillä, peitetään vaniljaisella vaahdolla/rahkalla/kastikkeella (koostumuksen voi päättää oman maun mukaan) ja lopuksi pilkotaan päälle lastillinen hedelmiä. Mitä ihmeellisempiä, sen parempi; tällä kertaa mukana oli esimerkiksi granaattiomenaa, pepinoa ja mangoa.

Lahjaksi synttäriheppu sai mm. sarjakuvahjuumoria ja kaikenlaista uuteen kitaraharrastukseen liittyvää. Innokas soittoniekka tapaileekin soffalla uusia riffejä ihan joka ilta! Toistaiseksi lempparini hepun sointurepertuaarista on kaunis Amaj7, jonka mieltä vaivanneeseen tuttuuteen löytyi vihdoin vastaus, kun isi nappasi sunnuntaivisiitillä kitaran käteen ja alkoi soittaa - no niin tietenkin. Juicen 3.30, heti biisin toka sointu. (Tosin vissiin vähän transponoituna?) Rakasta minua nyt, kun kaikki muut ovat menneet...

Tuli alla varpaiden, kun tietä riittää yhtä paljon tästä suuntiin molempiin

Kyllä ne vaan on hyviä. Vaikka soittelevatkin ja laulelevatkin välillä vähän mitä sattuu. Ja kertovat huonoja vitsejä, joiden punchlinet hukkuvat jonnekin kattoa kohti nostettuihin oluttuoppeihin. Miten sekin nyt meni, joka alkoi että kun niillä on kitaroissa suomen- ja ruotsinkielisiä kieliä... en muista.

Oltiin siis Viikatetta diggailemassa Klubilla lauantaina. Viime kerrasta ehti vierähtää puolisen vuotta, mutta kesällä ovat kuulemma tulossa Turkuun taas pariinkin otteeseen. Parasta!

Untamme valvoo kyllä
tuo kuu kaakon yllä
lohtu mukanaan käy kaipaus joella siltaa

Untamme valvoo kyllä
tuo kuu kaakon yllä
aamu sarastaa
ja me valmiiksi varromme iltaa

Jos meillä olisi oikeat airot
voisimme soutaa
jos vain olisi hankaimet
aamun vastarannalta noutaa

Jos meillä vain olisi airot
voisimme soutaa
jos vain olisi hankaimet
jos edes hankaimet
ja joku joka tahtoisi aamun sarastavan noutaa

Very Important Person: T. Tähti

Ei sitten voitettu sitä New Yorkin -matkaa perjantaisesta Turun Tähti -kisasta. Mut ei haittaa, kivaa oli kuitenkin! Oli hyvä fiilis vetää, kun oli tupa täynnä tuttuja kannustamassa, ja koska kenraalista kuvattu video ei näyttänyt aivan katastrofaaliselta, voitiin h-hetkellä vain nauttia lavalla. Nine-teemalla ekaks vähän Quando quandoa ja päälle Cinema Italianoa. Keikun-keikun!

Saatetaan olla aika ihanii tyttöi :)

Laitetaanpa näytille myös vähän videokuvaa illasta: ekana lavalla vanneakrobaatti Sanni, toisena Aurajoki Undergroundin ihkut breikkipojat, kolmantena vahvat ja villit pariakrobaatit Jutta ja Helena, neljäntenä me ja viidentenä mielenkiintoista japanilaista parapara-tanssia esittänyt FinnPARAnoids. Semmosella porukalla siis kisattiin finaalia, paitsi taikuripoika Joni puuttuu jostain syystä koosteesta. Meidän pätkä alkaa kohdasta 3.31 - jos joku ei tunnista, niin meitsi ristiaskeltaa eturivin valokeilassa siinä 3.50 jälestä. :)

Ennenkuulumatonta panostusta Formal Friday -pukeutumiseen! Videoesittely ja kaikki! Päällä viehkeästi heilahteleva hapsumekko, verkkosukkahousut, korkkarit ja hiuksissa kaunis kukkainen. Ihan kivaa vaihtelua toi lavapynttäytyminen, kun vietän kaikki päivät kotona/tanssikoululla verkkareissa/treenivaatteissa ilman meikkiä.

Kisan voitti taitava ja symppis vanneakrobaatti Sanni (joka tosin ei edes ole turkulainen, mut mitä pienistä)...

...mutta mekin saatiin vähintään mahtavat lohdutuspalkinnot - Lynin ja Vegasin vippikortit! Neljäksi vuodeksi! Että kelpaa sit käydä Lynkyssä ilmatteeks bailaa vielä 33-vuotiaana! :D


Täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, että koko show'sta jäi hiukan ristiriitaiset fiilikset. Oli tietysti hauskaa päästä kisaamaan vähän uudenlaisessa ympäristössä ja tapaamaan muita lavataiteilijoita, mutta jokin tossa voittajan valinnassa jäi aavistuksen verran vaivaamaan... ei siis sillä, että just me oltais ansaittu voitto kaikista eniten; se nyt vaan jättää hiukan spekulaation varaa, että Turun Tähti -kisan ja matkapalkinnon voittaa helsinkiläinen yksin esiintyvä taiteilija esimerkiksi nyt vaikka yleisönkin suosikiksi valitun sikahyvän viisihenkisen breikkiryhmän sijaan. Yks breikkipojista bloggasikin sopivasti kisan jälkeisenä päivänä omia näkemyksiään showbisneksestä.

No joo mutta se siitä, no hard feelings, hauskaa oli! Näkyy Lynkys ainaskin vuoteen 2014 asti! :D

Colours of the world, spice up your life!

Kertomusta eilisistä tähtikisoista luvassa myöhemmin (ei voitettu mut hauskaa oli), nyt vain pikaisesti vähän lauantaitunnelmia...

Viikonlopun karkkipussi oli sentään vähän värikkäämpi kuin viimeksi!

Kohta tällaisten pariin. Notta alakuloista lauantai-iltaa vaan teillekin! :)