Yksi mulle rakkaimmista ja selvimmistä kevään merkeistä on polkupyörän renkaiden rahina puistotien hiekkaa vasten. Keväthuollatin sinisen salamani viime viikolla, ja nyt olen taas poljeskellut onnellisena pitkin kaupunkia. Helppoa, huoletonta ja kävelemiseen verrattuna ihanan nopeaa matkantekoa! Potta vaan päähän ja satulaan!
Tämän viikon Formal Friday -muotikuvissa asusteina kypärä ja Converset. Pyörän selässä kotimatka taittuu ketterästi treenien jälkeisessä väsymystilassakin (joka muuten myös selittänee, miksi kuvassa näkyy meikitön zombie).
Tämän viikon Formal Friday -muotikuvissa asusteina kypärä ja Converset. Pyörän selässä kotimatka taittuu ketterästi treenien jälkeisessä väsymystilassakin (joka muuten myös selittänee, miksi kuvassa näkyy meikitön zombie).
Keväthuollossa tankoon ilmestyi myös uusi soittokello. Enää ei tarvitse huutaa ihmisten selän takana kilikili.
Kun sain pienenä Pariisin Disneylandista tuliaiseksi hienon Minni-avaimenperän, en osannut vielä aavistaakaan, että päätyisin sinne eräänä päivänä vielä töihin.
Parhaan fillaribiisin tittelistä omassa listauksessani kamppailee tuon otsikonkin Polkupyörälaulun kanssa seuraava letkeily. Hei miten olis vähän hyvää mieltä perjantai-iltaan! :)
Kapteeni Ä-ni: Rullaan
1 sanoo jotain:
hehe, pakko oli tällälailla puskasta kommentoida, että ennen kellon saantia piti todellakin _kilkattaa_ edellä kulkeville ihmisille. Se tuntui ainoalta luontevalta tavalta ilmaista että "hei, takaanne on saapumassa nopeammin kulkeva kaksipyöräinen kulkuneuvo, josta yleensä kuuluu "kilikil", ennenkuin se ohitsenne kirmaa!" Mikään "kröhöm" tai "anteeksi, tulen täältä" ei kelpaa :D onneksi on kello, ei tarvitse tuskailla enää.
ei muuta, söpö blogi!
Lähetä kommentti
Sano sää kans!