29. joulukuuta 2008

Ja sekin synkkä ja ikävä

Tässä joulukuun kuluessa on käynyt ilmi eräs perustavanlaatuinen puute muutoin melko kattavassa levyhyllyssämme: meillä ei ole lainkaan sellaista mukavasti tunnelmaan virittävää, glögi- ja tonttuiluhetkien taustalla kuunneltavaa easy listening -joulumusiikkia! Enkä tarkoita tällä nyt mitään hiprakkaisissa firman pikkujouluissa soivia nissepolkanrämistelyjä vaan aavistuksen tyylikkäämmän oloista osastoa Sinatra / Presley / Williams / Groban (Groban?! hei mä en just kirjottanu tota!).

Tällä hetkellä tämän kodin joulumusiikki koostuu yllä olevista aineksista. Onhan kaksi joululevyä jo jotain - ikävä kyllä näistä vain toinen kelpaa molempien sivistyneille kuuloelimille. Vaikka Viikate toki soikin meillä ympäri vuoden, Vuoden synkin juhla -levyä en silti mielelläni kuukautta kauempaa kuuntele, koska Kaarle lauloi tuolloin vuonna 2001 noin kaksi kertaa alavireisemmin kuin nykyään. Itse voisin fiilistellä myös Lumen Valoa (siinä laulaa mun serkkujen serkku! melkeinsukua!) vaikka kesälläkin; heppu taas ei tuota hienoa lauluyhtyettä juurikaan arvosta. (Suomeksi: ei kestä kuunnella vähääkään kirkolliseen suuntaan viittaavaa joululoilotusta.)

Tämä päivä on selvä rajapyykki joululaulujen ajankohtaisuudelle. Vielä eilen viimeisten kinkunsiivujen äärellä niitä olisi voinut kuunnella, tänään ylipitkän työpäivän uuvuttamana tuntuisi vain hölmöltä. Onneksi jouluaaton lahjapaketeista paljastui molemmille annos hyvää musiikkia, joiden tahdissa kelpaa lusia välipäivät!

Itse sain ihanan Jonnan ihanan kokoelman
ja vihdoinvihdoin Elbow'n vuoden parhaaksikin valitun levyn..

..ja hepun älppärikokoelma karttui Queen-klassikolla.

0 sanoo jotain:

Lähetä kommentti

Sano sää kans!