Voi pojat että tuli vallan nuorekas olo viime yönä, kun hauskan illan jälkeen palattiin kotiin ja löydettiin eteisen lattialta sunnuntaihesari. Hahaa! Ei olla mitää aikuisii vanhoja, kotona vasta sanomalehden jälkeen hahaa!
Monituntisen baarikierroksen jälkeinen väsymystila tosin puhuu omaa kieltään näistä ikäasioista.. sanotaan nyt vaikka niin, että kahdeksan(!) eri alkoholijuoman siemailemisen jälkeisenä päivänä tuntee kolmenkympin lähestyvän vauhdilla. Ikinä ei pitäisi pilata muistoa hilpeästä illasta laskemalla jälkeenpäin a) kuiteissa näkyviä rahasummia tai b) kumottujen tuoppien määrää, mutta oikeesti toi kahdeksan eri juomaa kuulostaa vähän paljolta. (Äiti älä huolestu, ei me olla mieron tiellä.) Tärkeintä kai kuitenkin, että nautin jokaisesta drinkistäni (mm. omenamartinia, mustikkasiideriä, limoncelloa ja kuohuviintä) hyvässä seurassa! :)
Ruokapuolella sen sijaan jäi paljonkin toivomisen varaa: torin laitaan Forumin uuteen ravintolamaailmaan vasta avattu Frank Benelli's oli melkoinen pettymys. Ensin saatiin jonottaa pöytää (toki viihtyisästi alkudrinkkien äärellä), minkä jälkeen oli vuorossa aivan liian pitkä tarjoilijan odotus (tässä vaiheessa jo kuivin suin). Kimpassa maisteltu antipasto misto -lautanen jäi valovuosien päähän Trattoria Romanan oikeasti italialaisista alkuruokaherkuista, ja 16,60 € oli aavistuksen ylimitoitettu hinta viileänä pöytään saapuneesta Pollo al taleggio -broileriannoksesta, joka toi lössöine kasviksineen ja tylsine punaviinikastikkeineen valitettavasti mieleen enemmän huoltiksen kuin ravintolan, jossa pyydetään 40 euroa puolen kilon T-luupihvistä. Mielelläni en ravintolassa valittamaan ryhdy, mutta tällä kertaa koko seurue oli niin pettynyt, että mielipide oli kerrottava. Hurjan mukava tarjoilija kyllä pelasti paljon, mutten usko, että ihan heti tulee Benellille toista mahdollisuutta annettua.
Sunnuntaiaamupäivän toipumista häiritsi pahemman kerran noin ajatuksena vaarattomalta tuntuva päivittäinen blogikierros - pulssi pääsi kohoamaan vaarallisen korkealle juuttuessani ihailemaan Honey Junkien saalista Vagabondin mallikappalemyynnistä. Päivällä hengitys kulki kohtalaisen hyvin, kunnes taas illalla telkkarin ääressä lähti syke nousuun Peten Idols-vedon aikana.. sori nyt mutta en suostu uskomaan, että oon sitä melkein kymmenen vuotta vanhempi. :fanitäti:
2 sanoo jotain:
Höh, melkeen tuntuu kurjalta, että ne kaikki puheet mitä olin kuullut olivat siis oikeita...
Onneks iloinen ilta pelastaa kummiskii paljon!
terveisin nimimerkki anonyymi, se sama ku tuol alhaalkiii
Mie selailen nyt urakalla tätä uutta blogia. :) Nuo drinkkien laskemiset seuraavana päivänä voisi kyllä jättää aina pois, mutta silti sitä tulee harrastettua. Etenkin silloin kun miettii, että en kai minä nyt kuitenkaan kovin paljon... :D Varsinkin shotit tuppaa unohtumaan jo illalla laskuista, vaikka ovatkin niitä pahimpia.
Lähetä kommentti
Sano sää kans!