Treeniviikko 8/2011

Maanantai tarkoittaa sitä, että taas ollaan viikon lähempänä kevättä! Ja sitä, että on aika päivitellä liikuntakuulumisia.

Tanssikoulu oli viime viikon hiihtolomalla, mutta pari myöhäistä iltaa kului silti siellä. Olin jo itkien jäämässä akillesjänneongelmien takia kokonaan pois meidän nykytanssipienryhmästä, mutta sain jäädä mukaan opettelemaan biisiä, jos vaikka olisin kondiksessa toukokuun SM-kisoihin mennessä. Nyt näyttää tuon oikean kintun kanssa taas pahalta... katsotaan, miten käy.

Pitkiä treenejä siis, mutta ei tietenkään koko pituudeltaan tehokasta työaikaa. Sitäpaitsi tänä vuonna tuntuu vähintäänkin oudolta, kun biisi on (ainakin nykyisellään) kaikkea muuta kuin täyttä tykitystä alusta loppuun - aina ennen on oltu aivan totaalisesti piipussa, kun on asteltu lavalta siinä kolmen (pienryhmät) tai neljän (muodostelmat) minuutin jälkeen. No, hyvä näin kerrankin?

Perjantaina pääsin vihdoin testaamaan uuden pumppiohjelman. Tiedostan, miten muhun iskee näiden kanssa aina kauhee muutosvastarinta enkä tykkää uudesta ohjelmasta aluksi yhtään... joten en vielä viitsi sanoa muuta kuin että ihan kiva. :D

Kyykyt ja rinta on perustoimivat (kiitos Usherista!). Selkäbiisissä harmittaa, kun ei uskalla ladata tankoon normaalia painomäärää: uudelleen rytmitetyt yhdistelmät (kolme työntöä rinnalta ylös neljä kertaa putkeen) on hartioille turhan raskaita, vaikka selkä jaksaisi enemmänkin. Ojentajissa jäin kaipaamaan kickbackeja, koska ranskalaiset punnerrukset sattuu mulla aina enemmän kyynärpäihin kuin ojentajiin - sitä suurempi syy tsekata nyt tekniikka kuntoon! Hauikset oli ihanan hitaat ja Rihanna toimii askelkyykyissä loistavasti, mutta harmittaa kun en pysty tekemään laudan päältä dynaamisia kyykkyjä taakse noiden perkeleen akillesjänteiden takia. Hartiat taas... siis hitto, en saanut siitä biisistä mitään tolkkua! Scooter on parhaimmillaan ihan hilpeä, mutta huonoimmillaan just näin paska. No, loppua kohti onneksi vielä paranee, kun ennen venyttelyä saa vääntää vatsalihasten iloksi sikamäärän ihania hooverhommia. Eiköhän se tästä taas lähde. :)

Viikon soundtrackina soi meidän nykärikisabiisi. Ja nyt kun kirjoitan tämän tähän, varmaan biisi ehtii vaihtua vielä monta kertaa toukokuun loppuun mennessä... :D Joka tapauksessa hienoa ja sopivasti häröä musaa!

Viikko 8/2011

• ma 21.2. spinning 50 min
  

• ti 22.2. lepo
  

• ke 23.2. nykytreenit 150 min
  

• to 24.2. nykytreenit 120 min (oisko oltu joku pari tuntia?)
  

• pe 25.2. BodyPump 60 min
  

• la 26.2. pilates 60 min
  

• su 27.2. lepo

David Licht: Deborah Loves Rudy / The House (Dexter)

Out on the streets tonight they're making peas tonight

Ehkä suurinta hupia on laulaa biisejä mukana niin, että vääntää sanoja päässä homonyymeiksi. Paljon hauskempi ajatus, että siellä kaduilla tehdään sovinnon sijasta herneitä. Hehehe.

Ja jes, nyt voin laulaa otsikon biisiä väärin uunituoreen videon tahtiin! Eilen julkaistiin esimerkiksi tällaisia sykettä nostattavia teaser-kuvia...

ooohh: Take That @ Facebook

...ja tänään iltakymmeneltä piinallisen odotuksen jälkeen uusi video. Ja kyllä, odotus palkittiin - hieno on! La la la la la la la la la - hey!

Take That: Kidz

Cute overload

Kimeästä aaaaaaaawww-ääntelystä ei meinannut tulla loppua äsken, kun näin tämän kuvan! En tiiä kumpi on söötimpi, Grant vai koala. Aaaaaawww!

kuva: Feeder @ Facebook muutama tunti sitten

Voi kunpa kaikki bändit ja laulajat tajuaisivat käyttää Facebookia yhtä aktiivisesti ja avoimesti kuin Feeder! Harva se päivä tulee uusia fotoja ja terveisiä studiosta, keikoilta tai tien päältä, tänään Australiasta. Pienetkin tilannetiedotukset ja tuokiokuvat päästävät jotenkin mahtavan lähelle, avaavat bändin arkea ihan uudella tavalla ja laskevat idolit jalustalta tavallisiksi jannuiksi - ja tietysti pitävät fanit koukussa. ;)

Vielä kun Feeder saatais joskus Suomeen keikalle! Jostain ihmeen syystä tuota mainiota brittibändiä ei juuri tunneta täälläpäin yhtä siiderimainosta lukuunottamatta - Duussilassa on kyllä vauhkottu aiheesta ennenkin, mutta ilmeisesti kaikki eivät sittenkään lue blogiani? Tai jos lukevat, eivät vaan tajua hyvän musan päälle? En ymmärrä miten kumpikaan vaihtoehto voisi olla mahdollinen :D joten olkaa hyvät, painakaa pläy ja nauttikaa.

Feeder: Comfort in Sound

Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

Tänään olen ihmetellyt esimerkiksi että...

Miksi jotkut tulevat pumppitunnille nostelemaan sitä tankoa ihan väärään tahtiin? Pumpissa on vähänniinku ideana että kaikki tekis ne toistot tasan samalla tavalla musiikin rytmissä, eri nopeuksilla ja laajuuksilla ohjaajan ohjeiden mukaan. Jos ei kiinnosta niin sopii mennä itekseen salille tekemään samoja liikkeitä. Väärään tahtiin.

Miksi mun sotkupää-saparoleteistä ei tullu yhtä kivat kuin Hannalla?

Miten ruoka voikin olla niin hyvää? Oltiin tänään hepun ja anoppikokelaan kanssa aina ihanassa Le Porcissa illallisella, ja nyt istun tässä lattialla maha jalkojen välissä. Vuohenjuustosalaattia, nieriää ja cointreau-lettuja. Mmmmmm. En oikeastaan ymmärrä ihmisiä jotka ei syö kun pitäs muka olla laiha tai jotai.

Miten hepun uuden kauluspaidan hihat voikin olla niin hienot?

Miksi nyt, kun tuo lähes vuoden vaivannut vasen akillesjänne alkaa vihdoin osoittaa paranemisen merkkejä, kipu on siirtynyt tänään OIKEAAN akillesjänteeseen? Pardon my French, mutta voi nyt saatana.

Make more life than a living

Tykkään kovasti paljon työstäni, ja tanssimisesta, jos mahdollista, vieläkin enemmän

mutta

en tykkää tällaisista viikoista, joille osuu sekä dedissuma että kahdet kolmen tunnin iltatreenit.

Että kun tulee aivot off-tilassa kotiin puoli kahdeltatoista (ne kolmen tunnin treenithän muuten vie todellisuudessa aikaa matkoineen neljä), joutuu vielä avaamaan tietokoneen ja jatkamaan työpäivää. Jotain olen sentään oppinut menneistä yötyökatastrofeista (joita muuten on riittänyt), kun en ole joutunut valvomaan näin pitkään aikaan (paitsi muuten viimeks kun kuuntelin iltamyöhällä suorana lähetyksenä Garyn synttärikonserttia) mutta kertakin riittää muistuttamaan, mitä en elämältäni halua. Heppukin kysyi tietäväisenä aamulla, että "onks nyt kivaa kun saa taas tanssia ja valvoa". No vois olla kivempaakin.

Potkaistaans päivä joraten käyntiin aihetta liippaavalla hc-draivilla. Nii.

CIV: Set Your Goals

Hali

Löysin äsken kauppareissulla takintaskusta sinne unohtuneen pienen paperilapun, josta tuli hyvä mieli. Haluan jakaa löytöni, jos vaikka joku muukin saisi siitä iloa.

Viime viikolla yks päivä tuli vastaan tolppaan kiinnitetty (vai olikohan se nyöritetty puuhun?) aanelonen, jonka alareunassa oli sellaisia hapsulle leikattuja repäistäviä lappusia. Paperissa luki suurin piirtein näin:

Haleja. Ota niin monta kuin tarvitset.

Otin vain yhden, että muillekin jäi. Oon kyllä vahvasti sitä mieltä, että jokainen ihminen ansaitsisi saada vähintään yhden halin joka päivä. Jos et siis ole saanut omaasi vielä tänään, kas tässä ole hyvä! :)

Treeniviikko 7/2011

Holahola ja buenostardesta vaan, se on taas maanantai ja aika päivitellä menneen viikon liikuntaintoa, joka olikin varsin lets gou. (Joo oisin mieluummin nähnyt finaalissa Munamiehen kanssa aina hyväntuulisen Mr. Mallorcan, Harjakainen äityy välillä ikävästi ilkeäksi.)

Tiistain pumppi mentiin vielä vanhalla ohjelmalla, mutta tällä viikolla toivottavasti pääsen testaamaan uusia kuvioita. Monsteri jo ehti hehkuttaa, että luvassa on hyviä biisejä ja tiukka treeni - en malta odottaa! :)

Keskiviikkona olis voinut olla järkevämpää jättää pilatestunti väliin. Vanha uskollinen taistelutoverini alaselkä nimittäin oli aamusta asti hiukan kipeä, mutta optimistina ajattelin, että pilates tekis sille hyvää. No paskat. En pystynyt tekemään yhtäkään rullausta kunnolla, kun joka kerta vihlaisi niin perhanasti. Loppuviikon liikunnat menikin sit kirjaimellisesti liekeissä, kun huolsin kiukuttelevaa alaselkää lämpövoiteella. Nyt alkaa onneks olla parempi.

Ja hei, kattokaas mitä tossa torstain kohdalla lukee! Showtreenit! Mä olin TANSSIMASSA! Jessus miten kivaa. Tein aika lailla vain markkeeraten, mutta parit jalanheitot ja roondit ja piruetit kaiken jumppahulluuden sekaan oli enemmän kuin tervetullutta vaihtelua. Akillesjänne ei kylläkään ollut ihan samaa mieltä... miten tässä paranemisessa voi kestää näin pirun kauan?

Soundtrackilla raikaa C&C Music Factorya uudelle vuosituhannelle sämpläävä humppahitti maanantain pacesta. Hyvän fiiliksen tanssiralli, josta saa jumpatessa ihan uskomattoman määrän virtaa kun muistelee tätä videota (näkyyks toi teille?). Discomuodostelmien suomenmestarit vuosimallia 2009 siinä vääntää menemään sellasella sykkeellä että heikompaa hirvittää - löysäily ei ole siis itsellekään vaihtoehto, kun tuo soi! Rock this party, dance everybody!

Viikko 7/2011

• ma 14.2. pace 45 min
  

• ti 15.2. BodyPump 60 min

• ke 16.2. pilates 60 min

• to 17.2. showtreenit 60 min

• pe 18.2. pace 45 min

• la 19.2. lepo

• su 20.2. jooga 75 min

Bob Sinclar: Rock This Party (Everybody Dance Now)

...hei oikeesti

Mä tykkään kovin paljon siitä, miten nyt jo neljänä viikonloppuna peräkkäin tiskipöydältä on aamulla löytynyt pesua odottavien viinilasien armeija. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että täällä on ollut ystäviä.

Tykkään myös kahdesta itse leipomastani dajmsuklaamuffinssista ja kolmesta ystävän pikkuveljen leipoman taatelikakun palasesta, jotka jäivät yli eilisistä illanistujaisista. Tästä pienestä päänsärystä en tykkää ihan yhtä paljon... vaikka se toki onkin varsin kestettävissä oleva seuraus iloisesta viinilasien likastamisesta. :)

Kun heppu aamiaisvalmisteluja tehdessä täräytti Rammsteinit soimaan, oli pakko pyytää laittamaan möly pois (en erityisemmin tykkää Rammsteinista edes silloin kun päätä ei särje). Kaipasin sielulle rauhaa, kauniita sointuja, jotain lempeää... joten valitsin älppärilaatikon 11 Bruce Springsteen -levyn ja 16 Kissin joukosta levylautaselle Phil Collinsin ...But Seriouslyn. Täysin vapaaehtoisuuteen perustuva oma versioni Phil Collins -darrasta, höhöö!

Mä sanon nyt ihan vakavalla naamalla kaikkia rokkipolisismin perussääntöjä uhmaten yhen asian. Phil Collinsilla on tosi paljon tosi hyviä biisejä. Seriously.

Phil Collins: Something Happened on the Way to Heaven

The way you changed my life, oh no they can't TAKE THAT away from me

Tänään:
Tasan 5 kuukautta siihen että meitsi pyärtyy Kööpenhaminassa.

Eilen:
Take That avasi, sanotaanko nyt vaikka että komeasti (hello Jason!), Brit Awardsit uudella sinkullaan ja pääsi viimeinkin pokkaamaan parhaan yhtyeen palkinnon.

As you were!

Take That: Kidz @ Brit Awards 2011

KOP sanoo WTF

Kielioppipoliisista päivää! :)

Luin tänään Mungolife-blogista uutisen maaliskuussa starttaavasta nuorille naisille suunnatusta monikanavamediakonseptista (ihana sana). Muutama suora lainaus lehdistötiedotteesta:

New Look on uusi monikanavamediakonsepti; aikakauslehden, nettiportaalin, shoppauskortin sekä live -tapahtumien muodossa. Konsepti on suunniteltu tavoittamaan ja aktivoimaan nuoret 16-35 vuotiaat, menevät aikuiset. ---

Ammattitoimittajien rinnalla New Look – konseptin sisältöä tuottaa ryhmä Suomen johtavia bloggaajia. --- New Look lifestyle-lehti on n. 100-sivuinen korkealaatuinen aikakausilehti, joka ilmestyy kahdeksan numeroa vuodessa. ---

New Look portaali on rakennettu sosiaaliseksi mediaksi. Portaali toimii Facebookin kanssa yhdessä ja portaalissa pystyy käyttämään Facebookin suosituimpia toimintoja sekä käyttäjät pystyvät julkaista ja jakaa portaalin materiaalia Facebookissa. ---

Et sillee. Jos lehdistötiedote on tuommoista "suomea", taidan jättää lehden lukemisen välistä. Eikä sillä että kukaan pakottaisikaan; satun vain olemaan kohderyhmää, joten koen että mielipiteelläni on paikkansa. Kritiikki tuskin menee perille tämän oman blogini kautta, ja koska en löytänyt mistään New Look -väen yhteystietoja, kävin ehdottamassa Annan kommenttiboksissa, josko hän voisi asianosaisena vinkata heille tuosta lehdistötiedotteen kielestä... ei nimittäin anna kovin fiksua ensivaikutelmaa uudesta konseptista. Että josko sitten viimeistään lanseerausvaiheessa alkaisivat panostaa hyvän meiningin lisäksi myös oikeakielisyyteen.

Bloggaajasta toimittajaksi -kuviosta on ollut blogimaailmassa keskustelua jo jonkin aikaa. Musta on ihan perusteltua, että joku Stella kirjoittaa Olivian sivuilla olevan bloginsa lisäksi juttuja myös itse lehteen - hän nimittäin on hyvä kirjoittaja. Sen sijaan pikainen vilkaisu näihin uuteen konseptiin mukaan toistaiseksi ilmoitettuihin blogeihin ei saanut mua varsinaisesti vakuuttuneeksi... en oikein osaa eritellä, mikä monien noiden kirjoittajien tyylissä tökkii (paitsi tietysti itsestäänselvät typot ja yhdyssanavirheet yms.), mutta jotain sellaista outoa luontevan kielitajun puutetta niissä on. Toivotaan siis, että ne mukana olevat ammattitoimittajat oikolukevat bloggaajien tekstit ennen painoon menoa.

Enkä nyt yritä väittää että mä itse, niin kielen ammattilainen kuin olenkin, aina kirjoittaisin blogissani täydellistä ja vieläpä mukaansatempaavaa suomea - mutta mä en saakaan palkkaa siitä että kirjoitan lehteen. Tai siis, anteeksi, monikanavamediakonseptiin.

Viime päivinä on muuten ärsyttäny muutama muukin yksittäinen kieliasia. Tehääs oikeen lista niin saadaan nämä perhanat mielen päältä pois!

• Huomenta Suomen kokkitytön tapa käyttää sanaa tosissaan. "Nää jauhot on nyt sit tosissaan tässä kulhossa." Ei oo meinaan leikin paikka.

• Joidenkin bloggaajien hiustenhoitoaineista käyttämä termi hiusmönjä. Tai hiusmömmö. Mönjä ja mömmö sanoina viittaavat mun kielikorvan mukaan aineen rakenteen lisäksi johonkin epämiellyttävään, ja nuo hiustenhoitotuotteet on kuitenkin yleensä hyväntuoksuisia ihanuuksia. Paitsi että Mömmö on kyl mahtava sukunimi! :D

• Sana sipaisu. Sipaisu huulipunaa, sipaisu levitettä. Varmaan kaikille muille aivan neutraali sana? Oman ärsytykseni tausta löytyy yläasteen kotitalouskirjasta, jossa väitettiin leivän voitelemisen yhteydessä että sipaisu rasvaa riittää. Vaikka en itse yleensä käytäkään rasvaa kuin sen sipaisun, jo tuolloin ärsytti miten oppikirjan tekijät lausuivat tuon jotenkin universaalina totuutena. Minkä mittapuun mukaan se muka riittää? Onko ihminen tyhmä tai rikollinen jos haluaa laittaa enemmän?

• Yhden Facebook-kaverin tapa käyttää kolmea pistettä joka lauseen lopussa. Siis vaikka jos itse kertoisin tästä päivästäni näin: Kävin jumpan jälkeen kaupassa... Ostin jauhelihaa ja kermaviiliä... Ja vähän jotain muutakin... Alan kohta laittaa lihamureketta... Tässä esimerkissä nyt oli sisältökin täysin sisällötön, mutta tajusitte varmaan pointin. En tiedä, hakeeko tyyppi kirjoitustyylillään dramaattisuutta vai mitä, mutta mua tuo tapa lähinnä ärsyttää. Ihme haahuilua.
  

Ugh, olen puhunut. Nyt palaan taas töiden pariin, ni saan kirjoittaa kännykän käyttöoppaaseen just niin täydellistä ja ihanaa suomea kuin haluan. :D

Treeniviikko 6/2011

Kuudes kerta toden sanoo - now we're talking! Liikuntamäärät alkavat vihdoin yltää siedettäviin lukemiin alkuvuoden kaikkien matkustelujen ja sairastelujen jälkeen. Viime viikolla ehdin urheilemaan viisi kertaa, ja se kuudeskin oli lähellä... sunnuntaijooga kuitenkin jäi eilen väliin, koska vietin päivän ystävän muuttoapuna, ja se portaiden ramppaaminen ja kamojen kantaminen veti iltaan mennessä ihan naatiksi. Hiki tuli ja lihaksia särki, joten ehkä senkin kehtaa laskea treeniksi ;)

Viime viikolla olikin tavallista jännempää, kun pääsin ekoja kertoja tutustumaan helmikuun alussa avattuun uuteen Motivus Centrumiin. Uudet tilat sijaitsevat Eerikinkadulla Palatsi-nimellä tunnetussa talossa, jossa on ennen ollut mm. nuorisokeskus - ihan hullua jumpata samoissa tiloissa, joissa on joskus yläasteikäisenä heilunut diskoilemassa! :D Saman talon yläkerrassa oli ennen myös entinen tanssikouluni, joten paikka on totisesti tullut vuosien mittaan tutuksi.

Kuntosalia en vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta yläkerran spinning-sali ja alakerran iso jumppasali on nyt testattu. Spinning-salissa laskisin miinukseksi tasaisen lattian, vanhoissa tiloissa kun oli portaittain nouseva lattia joka toi polkemiseen kivempaa tunnelmaa. Hassua sinänsä - nimittäin jumppasalin pahin miinus taas on epätasainen lattia! Pikkasen höntti fiilis etenkin pumpissa, kun painoa ei saa jaettua jaloille tasaisesti koska lattia viettää. Heti ekaa kertaa saliin astuessa tuntui jotenkin hassulta, ja tajusin syynkin siinä vaiheessa kun laskin käsipainon lattialle ja se lähti vierimään itsekseen... ei todellakaan hyvä. Asialle tuskin on mitään tehtävissä, joten ei auta kuin etsiä salista sellainen kohta, joka olis mahdollisimman vähän vinossa. Sali on kuitenkin ihanan iso, ja se on suuri plussa, että ohjaaja on nyt nostettu korokkeelle!

Soundtrackina saa tällä kertaa toimia pumpin venyttelybiisi. Fiilistellään tätä seiskakutosta nyt kun vielä ehtii - ainakin yks ohjaaja lupas että tällä viikolla pääsee jo kokeilemaan uutta ohjelmaa! Jau! Ei mikään kaikkein iloisin ralli tämä, mutta aijai mikä tunne kun on just päästänyt itsensä pois siitä helkkarin hooverista, saa kääntyä selälleen, venyttelybiisin ekat tahdit lähtee ja hengitys alkaa vähitellen tasaantua... hyvä fiilis. :)

Viikko 6/2011

• ma 7.2. BodyPump 60 min

• ti 8.2. pace 60 min

• ke 9.2. spinning 60 min
  

• to 10.2. lepo

• pe 11.2. BodyPump 60 min

• la 12.2. pilates 60 min

• su 13.2. "lepo" (muuttoapuna)

Kris Allen: The Truth

I need some wind to get me sailing, so it's the storm that I believe in

Vielä hiukkasen punkkua ja The Cardigansia ennen nukkumaanmenoa. Pojat kun on Tahkolla laskemassa (tällä kertaa tulevat ystävänpäiväksi kotiin, jee!), vietettiin tyttöjen kanssa meillä iltaa Intia-teemalla. Kokkailtiin porukalla linssikeittoa, tandoorijogurttimarinoitua kanaa ja kurkumankeltaista riisiä. Jälkkäriksi nautittiin lasseja, chai-teetä ja (lähinnä tahattoman) hupaisa Bollywood-leffa. Teemailtoja pitäis järkätä useamminkin! Parhaimmillaan mahtavia maku- ja kulttuurimatkoja maailmalle hyvällä porukalla - omassa keittiössä ja olkkarissa.

Unten maa kutsuu nyt, että jaksaa aamupäivällä pilatekseen puuskuttamaan. :) Kivaa viikonloppua piipöl!

And you're not the one that I think of every time that the telephone rings

Kolmen viikon päästä koittaa kauan odotettu ilta... tai no hetkinen, tavallaan en kyllä odota sitä yhtään. Eräs lempibändeistäni nimittäin lopettaa uransa, eikä se ole miltään kantilta katsottuna kivaa! :(

Torstai 3.3. tulee näillä näkymin olemaan toiseksiviimeinen kerta, kun näen The Arkin livenä. Alkukevään virallisen jäähyväiskiertueen jälkeen herrat hyppäävät Ola Salon johdolla kerta kiellon päälle kesäfestarilavoille, joten varmaan sit heinäkuun alussa nähdään Ruisrockissa.

Ihan lamaannuttava ajatus, että tänä vuonna kuulee vielä kerran livenä kaikki lempibiisit ja sit se on siinä. Mitä tulee elämästä, jos ei tämän jälkeen enää pääse kerran vuodessa laulamaan keuhkojen täydeltä Calleth You, Cometh I -loppukuoroa? En uskalla vielä haaveillakaan, miten uskomaton tuo keikan lopetus tulee olemaan kolmen viikon päästä täydellä Tavastialla. Huhhuh... Mun täytyy ottaa mukaan joku paperipussi, jonka voin vetää päähäni kun olen itkenyt naamani läpimäräksi.

and I've been waiting for this so long
waiting to sing this song for you

The Ark: Calleth You, Cometh I

I accept everything is supposed to be like this

Huomenta! Tästä päivästä tulee hyvä!

:)

Mä nyt vaan päätin niin, koska eilinen oli ihan tyhmä. Kiukkua ilmassa sekä itselläni että, kuten Facebookin kautta selvisi, monilla ystävilläkin. Murinat ja ärinät vaan lenteli seinillä. Rakas Laura (joka on taas alkanut blogata, jee!) risti päivän kansalliseksi kiukkupäiväksi - hyvä niin, koska se tarkoittaa sitä että kiukkupäivä jäi nyt eiliseen. Vuoden päästä sit taas kiukutaan!

Jos yhtään tuntee mua, saattaa jopa ihmetellä moista ärhentelyä. Mä kun en yleensä suutu enkä edes kiukustu juuri mistään... ihan siksi, etten haluaisi tuhlata energiaa ja aikaa sellaiseen! Hyvä fiilis on kivempi ja ruokkii itseään ihan yhtä lailla kuin kiukuttelu, joka on usein oikeaan mittakaavaan laitettuna vain ja ainoastaan turhaa.

Eilen nyt vaan paloi pinna moneen pieneen asiaan yhtä aikaa. Työt junnasivat paikallaan, kun en saanut yhtä tiedostoa toimimaan, ja koska en osannut tehdä sille itse mitään, jouduin odottamaan ohjeita päämajasta. Säätö alkoi heti aamulla, ja lopulta pääsin aloittamaan työt siinä kolmen aikaan iltapäivällä. Kiukutti, kun en voinut (tai vain osannut?) siinä odotellessa käyttää aikaa hyödykseni mitenkään järkevästi - tai hitot järkevyydestä, edes kivasti.

Ja sit kiukutti kun naama oli täys näppylöitä (iho-ongelmat hei, menkää sinne teinien riesaksi). Ja sit kiukutti oma suhtautuminen yhteen juttuun... vaikka yritänkin karttaa huonoa boogieta, olen hirmu hyvä pitämään kiinni siitä tunteesta, kun joku aiheuttaa mulle pahan mielen. Ja sitten tulen kiukkuiseksi itselleni sellaisesta vellomisesta.

Mutta se oli eilen, ja tänään on tänään. Toinen maailman ihanimmista Natalieista (toinen on tietysti Portman) laulaa juuri näihin päiviin. Voimabiisi vailla vertaa. :)

That day, that day when I lay down beside myself
in this feeling of pain, sadness, scared, small
climbing, crawling towards the light
and it's all that I see
and I'm tired and I'm right and I'm wrong
and it's beautiful

That day, that day, what a mess, what a marvelous mess
we're all the same but no one thinks so
and it's okay and I'm small and I'm divine
and it's beautiful and it's coming
and it's already here
and it's absolutely perfect

Natalie Imbruglia: That Day

Treeniviikko 5/2011

Urheilullisen elämän irvikuva sai taas jatkoa viime viikolla, kun kävin kokonaista kaks kertaa liikkumassa. Kaks. Seitsemässä päivässä kaks.

Tuntuu ihan naurettavalta edes listailla tämmösiä, mutta kun nyt kerran aloitin treenipäiväkirjan pitämisen niin menköön... Eikä siis sillä etteikö kaksikin kertaa olis parempi kuin ei mitään - määrä vain on aivan onneton, kun vertaa mun normaaliin treenitahtiin. Mutta ei voi mitään, joskus on tällaista; akillesjänne estää edelleen tanssit (lääkäri varattu torstaille, toivottavasti pääsen suoraan kuvauttamaan tuon jalan) ja viime viikolla nuhatauti lähes kaiken muunkin liikunnan. Esimerkiksi näin purin energiaani lauantaina:

Vaikka treenikerrat jäivät vähäisiksi, liikunta oli sitäkin tehokkaampaa ja mieluisampaa. Venyttely ja jooga nyt vaan tekevät tosi hyvää. Noilla tunneilla soi se sellainen rauhallinen lauluton pimpelipompeli, joten tämän viikon soundtrack tulee treenisalin ulkopuolelta mutta aiheeseen liittyen: Björkiä yhdeltä kaikkien aikojen lempilevyistäni, Homogenicilta. Kun kertsi lähtee toisen kerran... ihana hetki. Vaikka biisin nimi viittaakin Björkin ystävään, kyllä mulle tästä musiikista tulee samanlainen hyvä olo kuin joogasta parhaimmillaan. :)

Viikko 4/2011

• ma 31.1. lepo (kipeänä)

• ti 1.2. lepo (kipeänä)

• ke 2.2. lepo (toipilaana)

• to 3.2. lepo (toipilaana)

• pe 4.2. venyttely 60 min

• la 5.2. lepo (toipilaana)

• su 6.2. jooga 75 min

Björk: Jóga

Hidasta tahtia!

Sunnuntai kääntymässä iltaan hyvällä fiiliksellä kivan viikonlopun jälkeen. Ystäviä, ihmisiä, halauksia, kuppiloita, sushia, muffinsseja, runebergintorttuja, isoja punaviinilasillisia, aurinkoa, ajatuksia... ja kohta vielä viikonlopun päätteeksi joogamatto kainaloon ja suunta kohti tanssikoulua.

Perjantaina ensin tanssityttöjen kanssa maattiin päällekkäin huohottaen (stretch for dance -tuntien parivenytykset tekee gutaa) ja sen jälkeen mentiin leffaan. Show me how you burlesque! Eihän siinä tietenkään burleskista ollut tietoakaan, ja juoni oli haukotuttavan ennalta-arvattava. Mutta ei se mitään - kun keskittyi fiilistelemään mageita shownumeroita ja Cam Gigandetia, parituntinen meni ihan mukavasti. ;)

Eilen vietettiin kavereiden kanssa meillä peli-iltaa. Monopolisessio kesti lähemmäs kuusi tuntia, eikä siltikään päästy pelissä päätökseen asti! Ihme juttu, miten vahvoja tunteita tuo peli voikaan herättää kun oikein tempautuu mukaan... skaala liikkui täydestä raivosta hykertelevään tyytyväisyyteen. Ei ihan heti jaksa samaa maratonia uusiks, mutta Turku-versio olis kyllä aika kiva omaankin pelikaappiin!

Tänään käytiin äitin kanssa kävelyllä hengittämässä aurinkoenergiaa (kuvat tuolta matkan varrelta). Kokkailin iltapäivällä ekaa kertaa elämässäni risottoa - sattumoisin samana viikonloppuna kuin Monsterikin! Hyvää tuli; nyt kun on kerran tehnyt onnistuneen annoksen reseptiä seuraillen (paitsi että ruoka"kerman" vaihdoin tietysti oikeaan kermaan), ens kerralla voi lähteä soveltamaan vapaammin. Paitsi että soundtrack täytyy ihan jo taikauskosyistä pitää samana: Mew siivitti niin herkulliseen lopputulokseen, että se olkoon jatkossakin virallista risottomusaa. :)

Lontoo: matkustaminen & asuminen

Kun tuosta tammikuisesta Lontooseen lähdöstä on kulunut tänään kolme viikkoa (miten aika menee näin nopeasti!), lienee hyvä hetki aloittaa vinkkien kertaaminen mahdollisille kiinnostuneille matkalaisille. Looginen startti: ensimmäisenä aiheena matkustaminen ja asuminen.

Olen lennellyt tuolla maailman taivailla vain paria poikkeuskertaa lukuunottamatta aina Finnairilla. Kotimaauskollisuuteni lentoyhtiön suhteen osoittautui viimeistään tällä reissulla hassuksi ja turhaksi: saatiin halvempi lentopaketti valitsemalla menomatkalle Blue1 ja tulomatkalle British Airways.

British Airwaysia täytyy ihan erikseen tässä kohtaa kehua! Kone oli täynnä itseäni päätä lyhyempiä stuertteja, jotka olivat niin herttaisia ja huomaavaisia herrasmiehiä että tämä madame viihtyi kalkkunaleipänsä kanssa paremmin kuin hyvin. Lento oli pehmein ikinä, ehkä yhen pienen ilmakuopan kautta hypättiin mutta muuten tuntui kuin pumpulissa ajelulta - jopa laskeutuminen, jossa yleensä tärryyttää sentään jonkin verran. Suosittelen.

Blue1 täytti menomatkalla niin ikään odotukset (vaikka siellä ei saanutkaan ilmaista sapuskaa). Tosin siinä kohtaa hiukan harmitti, kun oltiin jo ihan lähellä Lontoota, ja sitten jouduttiinkin lentokenttäruuhkan takia kiertämään ilmassa puoli tuntia ympyrää. Hienoltahan se näytti, kun ilta alkoi hämärtyä ja valot loistivat alhaalla, mutta kun olis mieluummin ollut jo perillä...!

Päästiinhän sieltä ilmasta kuitenkin lopulta Heathrow'lle. Kaupungin suurin kenttä valikoitui määränpääksi jo siksi, että sieltä oli kätevä junayhteys Paddingtonin juna- ja metroasemalle, jonka läheltä oltiin otettu hotelli. Se Heathrow on sit muuten aika iso... kävi ilmi etenkin takaisinpäin tullessa, kun pakolliset syömis- ja shoppailukuviot joutui hoitamaan kerralla isossa aulassa ja taapertamaan sieltä pitkän matkan lähtöportille, jossa ei sitten enää ollutkaan mitään palveluja. Onneks älyttiin kysyä ennen kuin lähdettiin nälissämme sinne jumalan selän taakse.

Matkustamisen kannalta Heathrow on kuitenkin ihan ehdottoman kätevä: Heathrow Connect -juna köröttelee Paddingtonille puolisen tuntia eikä maksa montaa puntaa (puolet nopeampi Heathrow Express on myös puolet kalliimpi), ja Paddingtonin aseman lähistö siinä Hyde Parkin pohjoislaidalla Bayswaterin kaupunginosassa on täynnä hotelleja. Oli kyllä melkoinen fiilis pitkän matkustuspäivän jälkeen astua ulos sieltä asemarakennuksesta pimeään, sateiseen, hälisevään Lontoon perjantai-iltaan. Double deckerit porhalsivat ohi ja kaikki tuntui ihmeelliseltä... etenkin kun katukylteistä ei meinannutkaan heti löytyä samoja nimiä kuin kartasta. :D

Meidän hotelli oli Best Western -ketjun perushintainen ja peruslaatuinen Paddington Court, jonne tosiaan käveli siitä Paddingtonin asemalta alle 10 minuutissa. Montakohan kertaa ehdin sen ensimmäisen kävelymatkan aikana huokailla kaikkia ihania taloja ja kadunpätkiä! Mielettömän kaunista seutua, mutta sielläpäin tietysti ihan tavallista.

Hotelli oli mukava, vessassa oli lattialämmitys, huoneessa kukkia, mikro ja jääkaappi, telkkari jossa lauloi Adele ja sänky jossa pötkötti maisteri. Ja pihalla partioi pulu.

Tässäpä ekoja Lontoo-tunnelmia! Luvassa vielä vinkkejä liittyen syömiseen ja juomiseen, liikkumiseen ja nähtävyyksiin, museoihin ja mestoihin, shoppailuun ja musikaaleihin... kyllä, kaikki tämä yhden pitkän viikonlopun vakaalla kokemuksella! :D

Sanaton

Sellainen olen uuden rannekoruni edessä. Se on kaunis, siro, yksinkertainen, hopeinen, tärkeä, täydellinen.

Sometimes we don't know what we're waiting for
that's the time to be the first one on the dance floor
we go from green to blue to gold to black
breathe deep
who knows how long this will last

Sovin Ideapajun Maaritin kanssa tilauksesta tiistaina, ja pieni paketti kolahti postiluukusta jo eilen keskiviikkona. Samanmoisia omalla tekstillä koristeltuja hopeakaunokaisia on nähty muissakin blogeissa, esimerkiksi Maaritin tyttären ja Stellan ranteissa - myönnetään, näistähän se minäkin sain kimmokkeen tilata omani.

Teksti oli mielessä valmiina, ei liene vaikea arvata kenen sanoja... Täysin tiedostamattomasti sanoma osui jotakuinkin samaksi kuin rakkaassa memento vivere -sormuksessani. Minkäs teet, jos teema pyörii mielen päällä. :)

Vinkki vinkki: Ideapajun korujen postikulut ovat koko helmikuun ajan ilmaiset! Itse sain vielä erikoispalveluna hiukan normaalia lyhyemmän version, kun ranteeni ovat niin onnettoman kapoiset - kiitos, Maarit!

Let my people go

Jee, taas on aloitettu uuden American Idolin etsintä! Ja huomennahan se alkaa se kotimainenkin versio. Tässä Jenkkilän toisen koelaulujakson jälkitunnelmissa on pakko jakaa yksi oma kestosuosikki muutaman vuoden takaa - mahtava kaveri ja vielä mahtavampi tulkinta! Let mai piplll gouuu on jäänyt tähän huusholliin elämään omaa elämäänsä: noilla taikasanoilla esimerkiksi heppu pääsee halutessaan vapautumaan maisterin tiukasta haliroikko-otteesta loukkaamatta naisen herkkää sialua. :D

Tuomarien reaktiohan on ihan hirveä, ei tuommoista pitäisi kenenkään joutua kokemaan vaikka miten huonosti laulais. Sää oot mun idoli James!

James Lewis @ American Idol 7: Go Down, Moses

Oh candy, you're everything to me

Tänään on kuulkaa semmoinen päivä että

Duussi on ollut tasan kuukauden syömättä karkkia.

Ja lehmät lentää.

Eiku ihan totta! Päätin tuossa joulun suklaaöverien jälkeen kaikessa hiljaisuudessa* kokeilla, pystyisinkö olemaan hetken ilman karkkia ja suklaata. Suhteeni makoisiin makeisiin kun on oikeastaan aina ollut kaikki tai ei mitään: joko syön niitä joka päivä ja paljon, tai sitten en ollenkaan. Pisin karkkilakkoni kesti jostain kasiluokalta ekaan opiskelukesään, kunnes päätin kokeilla, lohduttaisiko Toblerone sydänsuruihin (no tietysti lohdutti). Sen jälkeenkin ehdin jossain käänteessä pitää pari vuotta kestäneen lakon, kunnes taas tartuin lakritsiin.

* Hepulle toki olen mainostanut edistymistäni tiheään tahtiin. En oo syöny karkkia kolmeen päivään voiks uskoo! ja En oo syöny karkkia viikkoon ooks musta ylpee! jne.

Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko, että olisin jossain totaalisessa herkkulakossa. Haha, kaikkea muuta! Olen käyttänyt lahjakkaasti hyväkseni kaikki tilaisuudet leipoa pannaria, syönyt ameriikkalaisia suklaakeksejä paremmalla halulla kuin koskaan ennen ja lorottanut teehen hunajaa isolla kauhalla. Tärkeintä olikin siis todeta, että pystyn pääsemään eroon siitä pirullisesta tavasta ottaa vähän suklaata aina aamiaisen ja lounaan ja päivällisen ja iltapalan jälkeen.

Olen onnistunut kieltäytymään karkkiherkuista järjestelmällisesti ja ihmeen päättäväisesti: en ole syönyt ravintolassa jälkkärikonvehteja, en laivalla hyttitervehdysmarianneja, en edes Lontoossa kaikkia niitä ihania ihmeellisiä suklaapatukoita. Tiukkaa tosin teki, kun tossa yks päivä huomasin kaupassa uusia tervalakupaloja! Siis tervaa ja lakua! Ei voi olla kuin täydellinen yhdistelmä!

Ainoa varsinainen lipsahdus meinasi sattua, kun isi avasi Lontoosta tuliaisiksi tuomani Harrods-suklaarasian.

- Haluatko itekin maistaa?
- Kiitos, totta kai!
- Ajattelin vaan varmistaa, ettet oo karkkilakossa tai jotain...
- Ai joo, niinhä muute oonki.

En ole vielä päättänyt, kauanko tällä kertaa meinaan jatkaa tätä totaalikieltäytymistä. Voi olla, että otan vähän suklaata jo tänään tai huomenna... tai ehkä viimeistään syyskuussa sen kunniaksi, kun 30 pamahtaa mittariin. Osa musta nimittäin pitää tätä joka hetki täysin typeränä touhuna: Elämähän on tehty nautittavaksi! Mitä iloa on olla aikuinen, jos ei saa syödä karkkia silloin kun haluaa! Mutta toisaalta, kun tiedän itseni ja karkkinarkin luonteeni... Mulle on parempi, että leivon ne tervalakut muffinsseihin ja syön niitä sitten pari päivässä - jos vaihtoehto on se, että vedän sen lakupaketin sellaisenaan yhdeltä istumalta.

Karkkilakon taustamusiikit tarjoilee Ash. Minun ja triona aloittaneen brittipoppibändin rakkaustarinalle lyötiin huumaavat ensitahdit jo vuonna 1996, mutta diskografiasta päätellen yhteinen taipaleemme on jostain syystä katkennut toistaiseksi vuoteen 2004. Outoa. Pannaanpa uudemmatkin levyt kuunteluun! (Tää on tätä kun elämään mahtuu muka vain Take That...)

Ash: Candy