26. heinäkuuta 2010

Memento vivere

Bongasin viime viikolla Mademoiselle Pigalle! -blogista kuvia Irenen äidin tekemistä hopeasormuksista, jotka kiinnittivät huomioni yhdellä vilkaisulla. Haluan. Toiminta olikin kaikin puolin nopeaa: sähköpostitin tilaukseni torstaina ja maksoin sormuksen tilisiirtona perjantaina, ja jo tänä aamuna sain onkia kirjekuoresta pienen mustan rasian ja pujottaa kaunottaren käteeni. Ihastuksesta kiljahdellen, may I add.


Olen tähän asti arastellut noita tuommoisia tuplasormuksia; pelkäsin että saan karmeen ahistuksen, kun sormia ei pysty liikuttamaan. Mutta liikkuvathan nuo, paljon enemmän kuin kuvittelin!

Hintaa sormukselle tuli postikuluineen 51 euroa. Ei missään tapauksessa yhtään liikaa, sillä a) olen kyllästynyt niihin kuuden euron halpissormuksiin, jotka muuttuvat heti pinnasta kuparinvärisiksi ja värjäävät sormet vihreiksi, b) mun on usein vaikea löytää kapeisiin sormiini sopivan kokoista sormusta, mutta tässä on kätevä ja vieläpä tavallista esteettisempi säätösysteemi, c) pienyrittäjän (jollainen käytännössä olen, vaikken vältsysti identifioi itseäni erityisesti yrittäjänä) sydäntä lämmittää aina tukea toista pienyrittäjää, d) sormus on kaikin tavoin kaunis ja e) se on sanomaltaan enemmän kuin tarpeellinen tällaiselle jatkuvan kuolemanpelon, ajan kulun ja elämän merkityksettömyyden nujertamalle murehtijalle. Muista elää. Joohan.

7 sanoo jotain:

Tincali kirjoitti...

Onpas hieno ja erikoinen sormus! Minä tosin en pysty pitämään edes kovin korkeita koristeita tai kiviä sisältäviä sormuksia, koska jään niistä kiinni joka paikkaan. Kerran tosin onnistuin jäämään töissä kiinni ovenkahvaan ihan vain perussormuksesta! Että sellainen huithapeli. :D

riksu kirjoitti...

rrrrrakastan blogiasi.

hanska kirjoitti...

mä oon kans miettinyt noita, että kuinka ahdistavia olis tommoset sormukset. ehkä joskus uskallan kokeilla.

hypoteettinen tanssaustorstaiasia täytyy vielä tarkastaa, palataan asiaan :)

Duussi kirjoitti...

Tincali - ymmärrän, itelläkin on kyllä tapana kömpelöidä ympäriinsä... saa nähdä miten kauan tuo uutukainen pysyy kädessä ehjänä! Tai ylipäätään pysyy kädessä - oon kova unohtelemaan sormuksiani (etenkin siideripäissäni) lavuaarien reunoille pitkin kaupunkia. Tuon nyt ehkä kuitenkin muistaa laittaa takaisin sormeen, kun on niin hieno ja tärkeä. Ja iso. :)

Riksu - apua! Kiitos! <3

Hanska - kokeile ihmeessä, sulle vois käydä joku ärhäkämpikin nyrkkirauta! :) Mä päätin tilatessa, että ahistaa miten paljon tahansa niin pidän tuota silti. Onneks ahistaa paljon vähemmän kuin pelkäsin.

Ilmuutteles siitä torstaista, täällä ollaan anyway! Pyydä vaikka Monsterilta mun numero niin sujuu yhteytys helpommin.

I'm Lacking kirjoitti...

Oon kans kuvitellut että sormet ei liiku kovinkaan hyvin kun pitää tollasta sormusta :D.

monsteri kirjoitti...

Ollaan sit aika samanlaisia tossa kuolemanpelossa ja ajankulussa... pelottaa! Taytyy koittaa muistaa elaa [sori mullon kaytossa jenkkinappis eli nou aakkosia}

Irene kirjoitti...

oii! kivaa jos oot tykännyt sormuksesta! :)

Lähetä kommentti

Sano sää kans!