Porkkanamafia does Turku

Jos ei ole vielä kantautunut korviin: Porkkanamafia valtaa Turun lauantaina 14.3.! Halukkaat mafiosot kokoontukoot siis ruokailemaan ja juomailemaan vapaavalintaisena hetkenä päivän mittaan joko Pippurimyllyyn, Hugoon tai Kerttuun. Normaalin lauantain ylittävästä myynnistä menee ravintolakolmikon ekologisuuden kehittämisen hyväksi täydet 100 %!

Itse en ole toistaiseksi ollut millään tavalla mukana tässä nerokkaassa mafiajuonessa, mutta olen mielenkiinnolla odotellut, koska koittaa ensimmäinen isku Turkuun. Ihan ilahduin, kun kohde selvisi! Aivan puolueeton en tässä puffauksessani tietenkään ole :D koska kaksi ravintoloista on entisiä duunipaikkojani.

Jos siis sattuu olemaan nälkä tai jano kahden viikon päästä lauantaina, niin suunta Pippurimyllyyn, Hugoon tai Kerttuun! Eiköhän ruokalistoilta löydy jossain muodossa porkkanoitakin. :)

Toppenbra bra top

[kuva]

Iloisia uutisia treenirintamalta (haha, pun intended): täydellisten sporttiliivien metsästys on tältä erää ohi! Intersportin hyllystä löytyi tämmöinen nätti toppendaali, jolla on hieno nimikin: Nike Studio Bandeau Airborne. Pään yli vedettävä malli, jossa ei siis ole selässä ylimääräisiä, lattialla kieriskelyä hankaloittavia hakasia. Kokeilin samalla reissulla myös tällaista Shock Absorberin kolmostukitason crossback-toppia, mutta Nike vei voiton sekä hakasten puuttumisen että hinnan perusteella: 38 rahaa on aika paljon vähemmän kuin melkein 70 rahaa. Jos nyt tässä odottamatta joudun johonkin kroisospuuskaan, saatan käydä hakemassa nuo Shock Absorberitkin omaksi, sen verran mukavasti nekin istuivat.

Uusi toppi pääsi ensi kertaa tositoimiin eilisissä bikinitreeneissä (selvisin hengissä!) ja saa saman tien kiitettävän arvosanan. Kuten sivulla kerrotaan: Get the support you need during intense dance workouts. Toppi ei hölskyttänyt eikä puristanut vaan istui napakasti ja antoi tarpeeksi tukea. Melkein tekis mieli metsästää jostain toinen samanlainen, kivoista värivaihtoehdoista kiehtoo tietysti eniten musta-harmaa.. siis toi punainen tehostevärihän on meikäläiselle suorastaan räikeä. :D

Tarkemmin ajateltuna mun sekalaisesta treenigarderoobista alkaa löytyä yllättävän paljon Nikea - esimerkiksi viime tiistain hoppitunnilla huomasin yhtäkkiä olevani kenkiä myöten Niken vaatettama. Eikä se nyt ainakaan haittaa, että Niken tanssimalliston keulakuva on maailman ihanin Sofia!

Lapsia ja mahoja

Anteeksipyyntöä sähköpostilla Englannin suunnalta. Ha, oispa mullakin joku tuommonen 2-vuotias, jonka piikkiin väsymyksen aiheuttamat möhläilyt voisi laittaa. :D

Itse asiassa näin viime yönä unta, että olin raskaana. Synnytyksen hetki koitti, lapsivesi meni ja laattasin ympäriinsä kuin hullu :D mutta mitään ei tapahtunut.. ja sitten maha lähtikin yhtäkkiä pienenemään itsestään, eikä mitään vauvoja ilmestynyt.

Että silleen! Veikkaan, että alitajunta pukkasi moista mahaunta ainakin osittain tämän päivän takia.. illalla luvassa kaksi tuntia silkkaa kyykytystä: kauan odotetut ja pelätyt kisaryhmien bikinitreenit. Pointtina ei tietenkään ole jenkkakahvojen ja selluliittien vertailu (ne 10 vuotta nuoremmat littamahat eivät liene sellaisista kuulleetkaan) vaan tarkempi tutustuminen oman kropan käyttäytymiseen ja esim. ylösvedon tiukka tarkkailu.. mutta eipä ajatus silti tunnu kovin mukavalta, etenkin kun nuo treenit ovat jo muutenkin ihan tarpeeksi vaikeat. Mähän en bikinitason vaatetuksessa viihdy edes kesäisin, enkä lavallekaan ole joutunut/suostunut puolipukeissa enää moneen vuoteen.

Että jos tää jää Duussilan viimeiseksi blogimerkinnäksi niin tiiätte että oon kuollu häpeään. Heippa sit! :D

Poikkinainen tiistai-ilta OST

Huh, väsyttää niin että parku on lähellä. Takana työpäivä, kolme tuntia tanssia ja kaiken päälle vielä iltahetki tekstityshommien äärellä; edessä kohta vihdoin oma sänky. Rauhoittumisen taustalla saa soida tuttu tärkeä biisi, josta olisin voinut linkata about minkä tahansa version.. laitetaan nyt kuitenkin tämä uusimpiin lukeutuva cover, kaunis naisääni ja ihana sovitus.

Hyvää yötä!

Krezip: Everybody's Gotta Learn Sometime
(kuvasta kuuntelemaan)

Zen ja hiljaa istuminen

Heppu leikkasi mulle päivän lehdestä tällaisen ilmoituksen ihan läpällä (klikkaa isommaksi). Muuten hyvä, mutkun ei edes oo mikään läppä, osallistuisin moiselle kurssille mielelläni! Toihan on niin täydellisen tyhjentävästi sanottu: Löytää itsensä on menettää itsensä ja oivaltaa itsensä kaikessa.

Maanantai-ilta jatkuu töiden parissa hiljaa istuen. Mieli tosin ei ole kovin rauhallinen, ei nyt kerkii! :D Zen-henki karkottakoon kuitenkin vidutuksen, kun en taida ehtiä tänään tanssimaan. Ommmmmm tervetuloa tyyneys.

It's party time and not one minute we can lose

Toivon, että saan viikonloppuna Tampereella

• nauraa
• nauttia auringonpaisteesta
  
• viettää kivan lauantaipäivän rakkaan ystävän ja perheensä kanssa
• viettää kivan lauantai-illan ja -yön Dorkassa joraillen
• syödä laskiaissunnuntain kunniaksi laskiaispullan
• heittää mielestä pois huolet ja murheet ja kiireet ja dedikset

Ja hei, miksikäs en saisi! :)
Kivaa perjantaita - julistan lähtölaskennan viikonloppuun alkaneeksi!

PlayMe

Mainos! Käykää äänestämässä vanha tanssikamuni Suvi jatkoon ensi syksynä Helsingin ruotsalaiseen teatteriin tulevan PlayMe-musikaalin audition-finaalissa! Aikaa perjantaihin 20.2. klo 16 asti! :)

Viime lauantaina ennen lyrical-tuntia tanssistudiolla oli käynnissä hilpeät jorailupolttarit, joiden sankaritar ja suurin osa vieraistakin oli vanhoja tuttuja entisen tanssikoulun kuvioista. Ennen oman tunnin alkua päästiin yllättäen koeyleisöksi, kun polttarivieraana ollut ihana Suvi halusi treenata finaalivetonsa (eri kuin tossa videolla) ja kokeilla esiintymisjännityksen hallintaa tuttujen ihmisten edessä - kyllä, ammattilaisiakin joskus jännittää. Niin huikeen taitava mimmi, laulaa ja tanssii kuin enkeli! Käykää siis äänestämässä tai tuun ja mottaan! :)

Ei muuta tänään, kthxbai.

Forever Tuesday Morning

Joskus sitä osuu kohdalle eri tavoin avartavia duuneja: tällä kertaa uusiseelantilaisesta draamahömppäsarjasta löytyi hilpeä itselleni uusi kasarirenkutus. Pistetääs tiistaiaamun tanssit pystyyn!

Without you my life's gonna be forever Tuesday morning!

Suunta muuttuu, joku mun langat sekoittaa

En yleensä tykkää yllättävistä suunnitelmien muutoksista, mutta eilen vaihdoin ystävänpäivänilta yksin kotona -visioni ihan mieluusti muutaman tunnin varoitusajalla iloiseen iltaan ystävien kanssa! Päivän treenien jälkeen naapuri-tanssinopettaja-ystävä tuli meille, laitoin ruokaa, juotiin vinkkua ja syötiin jälkkäriksi jättimäiset sydändonitsit (kävin kuin kävinkin siellä Arnoldsilla). Sitten vain suunta kohti Messukeskusta ja VFest-bileitä, jonne sovittiin treffit kolmannen frendin kanssa.

Harvoin lähden mihinkään noin stuntilla ottamatta ees esiintyjiä etukäteen selville, mutta tämmösiä siellä tuli vastaan:

Juha Tapiossa on ainesta sellaiseksi salaa kaapissa kuunneltavaksi mielenrauhoittajaksi. Kyllähän nyt tommonen lussukka, kaljulla karismapisteitä hakeva kolmevitonen perheenisä tietää mistä naiset tykkää! Ihq!
Disco E rokkas taas menemään. Siirryttiin paikalle vasta keikan loppupuolella toisesta hallista, jossa oltiin kuuntelemassa Ilkka Alankoa - jotenkin alkoi harmittaa, että muusikko, joka on aikanaan tehnyt hiton hyvää musaa, viettää nyt ystävänpäivän iltaa soolokeikalla vain kahden taustabändiläisen kanssa soittaen lähinnä uusia diskoilubiisejä, joita jengi ei tunne eikä siksi oikein jaksa pysyä kuuntelemassa. Mä olen nipo tietysti sai väenkourallisen tanssimaan, mutta edes tyylikäs punainen puku ja alankomainen holtiton heiluskelu eivät nyt pelastaneet omituista fiilistä.
Hanna Pakarainen on kaunis, karismaattinen, hyvä-ääninen ja hei sillä oli melkeen samanlaiset leggarit kuin mulla! En ollut nähnyt Hannaa ennen livenä, diggasin kyllä. Levyä en ehkä silti säntää ostamaan.

Illan päätti vielä Apulanta, joka nyt on aina aika hyvä. Tässä vaiheessa kemukolmikkomme tosin oli jo niin piipussa (päivän puolentoista tunnin lyrical jazz -rääkki painoi kaikilla jaloissa) että tyydyttiin rokkaamaan vesipullojen kanssa istuma-asennossa.. kyllä huomaa, että alkaa kolmekymppisyys lähestyä. ;)

Vielä ennen kolmekymppisyyttä lähestyy kuitenkin tiistain duunidedis, joten eikun töihin. Suoraan sanottuna viettäisin kyllä darrapäivää mieluummin sohvalla sipsiä natustaen, mutta ei auta. Hop hommiin!

Hyvää ystävänpäivää!

Lyhyesti, ytimekkäästi ja kliseisesti - mutku se vaan on niin: ystävät on kaikki kaikessa. Love you guys.

Duussilan ystävänpäivä kuluu normaalin lauantain tapaan työnteon ja tanssin merkeissä. Mitään romanttisia illallisia ei tänään ole luvassa, koska heppu viettää viikonloppua herraseurassa monot jalassa Himoksella. Olipa kuitenkin jättänyt mulle yöpöydän laatikkoon punaisen sydämenmuotoisen yllätyksen, aww! Yhtä aikaa romanttinen ja käytännöllinen lahja - kuumavesipullo tulee todella tarpeeseen ainakin kerran kuussa!

Aion tänään juhlapäivän kunniaksi halata tanssikamuleitani hiukan tavallista lujempaa, ja saatanpa hiukan hemmotella itse itseäni.. mielessä pyörii yksi sana: Arnolds. ;)

Henkeen ja vereen

Saaralta tuli hetki sitten tekstarilla suru-uutinen: Bleak hajoaa. Voi rakas Bliik! Vasta kun innoissani mietin, koska mahtaa tulla uutta matskua että pääsis taas keikallekin rokkaamaan. Surustuttaa, että loistava (lue: yleisesti ihan liian vähälle huomiolle jäänyt) debyyttilevy jäi samalla viimeiseksi. Toivotaan kuitenkin, että uusien projektien soundeja pääsee jo pian kuulemaan!

Alla suora lainaus nettisivuilta.

Bleak lopettaa.

Melkein 12 vuoden jälkeen, Bleak-yhtye on päättänyt lopettaa toimintansa. Syyt ovat lukuisia mutta päällimmäisenä ovat yhtyeen sisäiset ja musikaaliset erimielisyydet. Bändin miehistössä on tapahtunut tietynlaista jakautumista missä haluttiin kulkea eri suuntiin ja nyt tultiin pisteeseen jossa ei ollut enää mahdollista toteuttaa tätä bändiä yhdessä siten että kaikki olisivat onnellisia.

Päätöksen taustalla ei ole mitään suurta draamaa eikä ketään osoitella sormilla, ja tämä on lopulta kuitenkin se parempi päätös. Kaikki ovat tässä haikeilla mielin koska on paljon hyviä yhteisiä muistoja - mutta myös helpottuneita koska sisäiset ongelmat ovat olleet suuri henkinen rasite ja syy unettomiin öihin monen vuoden ajan, ja nyt jokainen voi viimein "hengittää vapaasti".

Kaikki jäsenet aikovat kuitenkin vakaasti jatkaa musiikin tekemistä omilla tahoillaan ja näistä tullaankin tulevaisuudessa kuulemaan - jokainen jäsenistä toivoo toisilleen menestystä näissä projekteissa eikä välillemme jää mitään hampaan koloon, kukaan ei kanna kaunaa mistään.

Bleak haluaa kollektiivisesti kiittää kaikkia ihmisiä jotka ovat tukeneet meitä alusta loppuun asti, aina faneista, ystävistä ja läheisistä ihmisistä Helsinki Music Companyn, Warnerin ja Popgramin henkilökuntiin. Kiitos teille kaikille, te teitte tämän matkan mahdolliseksi ja bändin perintö jää elämään teidän ansiostanne.

Henkeen ja Vereen, veljet ja sisaret
T: Caleb, Madu, Junior, Crab & Zeta

Duussi toivottaa Bleakin viisikolle kaikkea hyvää (vaikka yhteisen matkan varrelta löytyy pientä tölvimistäkin, hahaha mitä muistoja!) ja lupaa tanssia toukokuussa Tampereella sellasella vimmalla että alta pois! :)

Meediomediaa & muuta

Säikyttävää. Facebook on aikaansa edellä.

Muita tärkeitä ilmoituksia:

• Söin keittiön keksikaapista viimeisen tuplasuklaafanipalan.
• Oikolukuohjelma ehdotti hetki sitten pistukan tilalle sanaa pisutukkainen. Melkein teki mieli vaihtaa.
  
• Työkaveri kiroili aamulla naapuripöydässä tottelemattoman käännösohjelman kimpussa, mihin toinen kolleeka totesi: Ota mallia tosta Duussista, se on iloinen ja hiljaa.

Että iloista & hiljaista perjantain jatkoa vaan kaikille! :D

Shock Absorber

Näyttääkö yllä oleva mainoskuva jotenkin hassulta? Ihmetyttääkö, miksi mainoksessa on viisi kuvaa Versatile-urheiluliiveistä, mutta kaikki vain selkäpuolelta?

Niinpä niin. Vastaus selviää, kun käy noiden kanssa sovituskopissa. Itse kirmasin eilen tarjouksen perässä iloisena Wikkelle ostamaan uusia hienoja iskunvaimentimia - iloisena siihen asti, kun vedin liivit sovituskopissa päälleni. Siinä kohtaa olis sitä iskunvaimennusta kyllä tarvittu. Okei, urheilutopin ensisijainen tehtävä on antaa tukea, mahdollinen hyvännäköisyys on sitten päälle vain plussaa. Jäin silti totisesti kaipaamaan sitä plussaa. :riippari:

Täydellisten sporttiliivien metsästys jatkuu: ensi kerralla otan sovituskoppiin mukaan useamman mallivaihtoehdon ja kenties myös myyjän. Jos on vinkkejä hyvistä varianteista ni kertokaahan ihmeessä! Toistaiseksi täytyy tyytyä vain haaveilemaan treenaamisesta, flunssa ei ihan vielä päästä liikkumaan. (Note to self: käsilläseisonta ei ole kaikist paras idea, kun pää on täynnä nuhaa.) Jospa sitä huomenna jo vetäsis pienet tanssit!

Kerro minut viidellä niin saat noin viisi kertaa juuri tällaisen

Vinkiksi muillekin nuhanenille omat maanantai-illan flunssalääkkeeni (niiden perinteisten vitamiinien, mustaherukkamehujen, villasukkien ja suklaakeksien lisäksi) - en tosin ole ihan varma näiden varsinaisesta tautia parantavasta vaikutuksesta, mutta mieli ainakin kohenee! :)

Piimä + hattivatit.
Jos joku tietää jotain parempaa, sopii kertoa.

Olen hysteerinen liukastumisenpelkääjä, joten yhdeksän sentin korot pysyvät kaapissa tasan niin kauan kuin jalkakäytävillä on vähänkään mitään lumen tapaista.

Pusipusi! Onneksi saan luotua tänne työhuoneeseen lasiovilla sopivan umpion, jossa hoilottaa kähistä mukana (Unihiekan stemmat aah!) ilman että heppu häiriintyy olkkarin sohvalla.

Seuraavaksi illan viimeinen flunssalääke: uni. Bonne nuit!

I went to the doctor and guess what he told me

Note to self: kun menet lääkäriin, vaikka sitten suoraan verkkareissa kotisohvalta, yritä silti muistaa laittaa rintsikat päälle.

Terv. nimim. "Työterveydestä päivää"

Että en tiiä heltyikö tohtorisetä ihan vaan tissien näkemisen ilosta, kun antoi flunssaani saikkua vielä huomisenkin. (Luulis kyllä että lääkärit ei noin vähästä hetkahda.)

Täällä siis niiskuttelut jatkuu. Vielä kun saisi toipiloida rauhassa ilman tuota käytävästä kaikuvaa hissiremontin helvetinmekkalaa..!

Boogie woogie

Olen juhlinut. Olen flunssassa. Olen halukas luovuttamaan alavatsani ensimmäiselle vapaaehtoiseksi sijaiskärsijäksi ilmoittautuvalle.

Mutta olipa vaan hauska juhlailta eilen! Yllätyin iloisesti, miten epämuodollinen ja hilpeä tunnelma väitöskaronkassa oli; toki siellä noudatettiin tilaisuuteen kuuluvaa virallista kaavaa, mutta puheetkaan eivät menneet jäykistelyksi vaan olivat huumorinsävytteisiä ja vilpittömästi illan sankarittaren puolesta riemuitsevia. Oli hienoa saada kutsu tuonne karonkkaan; olen hitsin ylpeä ihanasta, monella alalla käsittämättömän lahjakkaasta ystävästäni - joka kaiken lisäksi oli taas eilen säteilevän kaunis!

Koska eilinen aamupäivä kului tiiviisti kotisohvalla niiskuttaen, sain itseni kunnolla hereille vasta kahden jälkeen kampaajan käsittelyssä - kuppi inkivääriteetä ja ihanasti hierova hiusten pesu teki terää! Kiharat eivät ehkä enää loppuillasta näyttäneet kampaajan loihtimilta, mutta oli silti oikea valinta maksaa muutama kymppi sinänsä yksinkertaisesta juhlatukasta; itsehän en osaa laittaa kuin ponnarin (enkä oikein sitäkään ilman tätä ihmeainetta).

Kamera ei valitettavasti tallentanut illan aikana yhtään otosta musta iltapuvussani, mutta ehkä parempi niin - karonkassa tuli nimittäin vedettyä napa sen verran täyteen herkkuja, että hiukan vähemmän tyköistuva hamonen olisi voinut sittenkin olla imartelevampi vaihtoehto. Jatkoille ehdittyä iltapuku tosin pääsi hetkeksi lepäämään, kun vedettiin tanssityttöjen kanssa päälle kultapaljettimekot ja käytiin hiukan ketkuttamassa - ainakin yleisö nauroi oikeissa kohdissa ja päivänsankaritar (joka tietysti lopuksi kiskaistiin mukaan lavalle) kiitteli iloisena, joten kaikesta päätellen shou oli menestys! :D

Puolenyön maissa tanssilattia alkoi täyttyä joraavasta juhlaväestä, ja bileet olivat vielä täydessä käynnissä kun lähdettiin kotia kohti joskus kahdelta. (Jatkojen jatkoilla meni kuulemma aamukuuteen.) Onneks en juonut jatkoilla juuri mitään, ihan tarpeeksi tukkoinen olo ilmankin.. Tänään kävin treeneissä vain katsojaoppilaana, loppuillan suunnitelmissa on mikronakkien syömistä ja Scrubsin katsomista. Tosin jos tämä ilta menee vain lepäilyyn, huomenna on tuutattava töitä aamusta yöhön - siirryn sittenkin hetkeksi shetlanninponien ja kilpikonnien pariin ja vasta sitten sohvalle. :)

Atshiu

Tiiättekö kun yleensähän siinä käy niin, että flunssa iskee juuri siinä vaiheessa, kun pakolliset hommat on saatu tehtyä ja stressitila hellittää. No tällä kertaa nuhapeikko ottikin pienen varaslähdön ja tuli kylään jo eilen illalla. Samperi!

Täällä nyt sitte hytisen vilttien alla Finrexin-pöhnässä ja kulutan hyvää toipumisenergiaa itseni soimaamiseen, kun en mennyt tänään töihin vaan jäin kotiin lepäämään, jotta olisin illalla edes jossain kunnossa ystävän väitöstä juhlimaan. Tyypillinen suorittajan työmoraali..

Huomiseksi oli suunnitelmissa tanssitunti & kisatreenit ja illalla kamun tuparit; huonolta näyttää. Kaiken lisäksi pitää pysytellä kaukana hepusta, joka ei kaipaa tähän kohtaan yhtään ylimääräistä flunssaa, koska on viikon päästä lähdössä laskettelureissulle. Turha toivoa siis mitään parantavia pusuja! :D

Atshiu. Pitäkää peukkuja, etten illalla kupsahda korkkareiltani!

Sky high

Jos pilvenpiirtäjät, kaupunkiarkkitehtuuri ja vanhat valokuvat kiinnostavat, vilkaisehan BBC:n sivuilta videoshow America's Early Skyscrapers. Itse olen toljottanut kuvia lumoutuneena nyt pari päivää. Voi kun joskus pääsisi New Yorkiin..!

Muutenkin kannattaa bookmarkata nuo BBC:n In Pictures -sivut: joka päivä kivoja, hienoja ja ajatuksia herättäviä kuvia ja teemakoosteita ympäri maailmaa!

And all the pieces aren't even in the box

klik >> Beyoncé: Flaws And All

Voi miksi miksi tätä biisiä ei ole voinut tehdä joku kaunisääninen laulajatar-lauluntekijätär, säestyksenä vain piano tai kitara, melodia riisuttuna kaikesta turhasta. Ärsyttää, kun sovitus ei kohtaa biisin kauneutta. Video sen sijaan on ihastuttava! :) Mut niillähän Beyoncé toki osaa olla edukseen (uusin herkku nomnomnom).

Hepun mielestä Beyoncé ei muuten ole mitenkään erityisen nätti. Mun mielestä hepulla on vikaa päässä. Ja siitähän biisikin tavallaan kertoo.. :)

Kiitos tästä päivästä, se oli kiva

Ihan ihmeellinen fiilis! Takana täysin tavallinen tiistai, mutta jotenkin hurjan mukava ja hyväntuulinen sellainen. Työpäivä nyt meni niin kuin työpäivät yleensä mutta piristyi huomattavasti, kun sain tietää, että ystäväpariskunnalle syntyi tänään poikavauvvelo. Lisäksi sain viimeisimmästä tekstityksestäni lämmittävän oikolukupalautteen ei mitään huomautettavaa loistavaan käännökseesi, ja päivätyön puolella tuli vielä toisetkin, koko projektitiimille kohdistetut laatukehut ihan Montrealista asti.

Töiden jälkeen mentiin porukalla hohtokeilaamaan - ensimmäinen virkistysvastaavajobini onnistui mainiosti, hauskaa oli ja sain jopa muutaman keilankin nurin. Illan päätteeksi vielä koreografioitiin tyttöjen kanssa kullankimalteinen ja sivistyneen pyllynkeikutteinen tanssishou perjantaiksi karonkan jatkoille. Nyt vielä hetki töitä ennen kuin siirryn hepun viekkuun unten maille.

Laitetaan tilaukseen lisäsatsi tällaisia päiviä, voin jakaa sit muillekin halukkaille! Hyvää yötä piipöl! :)

Will it be yes or will it be ...sorry?

Jos nyt saisin toivoa yhtä TV-ohjelmaa uusintakierrokselle, eipä tarvitsisi kauaa miettiä: valintani olisi ehdottomasti Dawson's Creek. Melkoinen määrä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä* kertyi niitä iisejä sunnuntai-iltapäiviä, kun seurasin täydellä fiiliksellä eläytyen Dawsonin ja kumppaneiden edesottamuksia fiktiivisessä Capesiden kaupungissa.

*Meinasin ensin kirjoittaa, että teini-iässä - mutta jos sarjaa esitettiin 1998-2003, niin onhan siinä ehtinyt jo parinkympinkin yli. Ohoh.
En tiedä, miltä ne kaikki epätodellisen analyyttiset ja filosofiset ihmissuhdejauhamiset ja eestaas veivatut munkaa-tonkaa-koukerot näyttäisivät nyt aikuisempana, mutta haluan uskoa, että aika ei ole syönyt teinielämän viihdyttävyyttä. Ainakin sarjan nostalgiakerroin on omalla kohdallani korkea - ehkä samaan tapaan kuin Kirsikka vastikään kirjoitti Gilmoren tytöistä (jota en muuten ole ikinä katsonut, vaikka kaikki kehuvat!).
Katie Holmes ja Michelle Williams ovat ainakin omissa silmissäni onnistuneet DC:n pääporukasta parhaiten irtautumaan Joeyn ja Jenin nahoista - paitsi viimeaikaisten rooliensa, osittain varmaan myös IRL-kuvioiden ansiosta. James Van Der Beek ja Joshua Jackson sen sijaan ovat aina vaan Dawson ja Pacey. Ja saavat sellaisina pysyäkin!

Tahtoo nää tyypit ja helpot sunnuntai-iltapäivät takaisin!
Tuleeko muita nimiä adressiin?
[kaikki kuvat: dawsonscreek.com]

Maanantaihäiriö

Aivot käy vähän hitaalla tänään. Äsken HS:n uutissivua selaillessa juutuin hävettävän pitkäksi aikaa ihmettelemään, mitähän lajia mahtaa harjoittaa belgialainen urheiluseura nimeltä MyPasta Belgia.

Taidan tästä mennä syömään vähän MyLasagnea.

Rouhea, I has it

En tiedä, miten suuri vaikutus Honey Junkien astetta jämäkämpien korujen hehkuttamisella on ollut asiaan, mutta olen huomannut omankin katseeni lähteneen hakeutumaan yhä useammin jykevien, simppelien korujen suuntaan. Nahkarannekkeita olen bongaillut miestenosastoilta jo vuosia, mutta nytpä tarttui Stockalta mukaan yksi koru, joka sopii yhtä hyvin noiden nahkarensseleiden seuraksi kuin yksinäänkin - ja joka ei kokoluokituksen S/M ansiosta putoa riisilapsen ranteestani!

Tässä Friis & Companyn Heavy Big Bracelet alkuperäisessä asussaan:

Ja sama tuunattuna versiona (ylimääräiset krumeluurit hittoon):

Koru löysi yllättävän osuvasti paikkansa eilen anoppilan Euroviisu-kisastudiosta. Itsehän kannustin Signmarkia - you got the keys right in your hand, open the locks and do your thing! Tajusitteks, niinku avaimet kädessä hahaa! :D

Hepun suosikki Remu ei tainnut vakuuttaa mielenkiintoisella esityksellään ihan koko kansaa (vaikka itsekin tietysti diggasin, Remu on aina mainio ja taustoja lauloi ihana Marjo Leinonen). Anoppi sen sijaan sai oman lempparinsa voittoon - okei Waldo ja piipöl, menkää ja pankaa kunnon bileet pystyyn sinne Moskovaan, mutta palkatkaa nyt helkkari joku koreografi laittamaan järkeä siihen epämääräiseen seisoskeluun ja vaelteluun.

Tää alkais nyt viettää sunnuntaipäivää töitä paukuttaen. Semmosta se on: jos lauantain ottaa eiliseen tapaan rennosti, sunnuntaina on paiskittava duunia. Siirryn siis eläinlääkäröinnin maailmaan, tänään luvassa ainakin mäyriä ja kilpikonnia! :)