Before you my whole life was acapella

Nnnyyyh! Oon tässä nyt itkeskelly siitä asti kun kaunis Kate astui hotellin edessä autoon ja lähti kansalle vilkutellen kohti Westminster Abbeyta.

Nnnyyyh! Häät on ihania ja tietysti sitä ihanempia mitä hullumpia hattuvirityksiä naisvierailla on. Nämä kuninkaalliset häät ovat siis tuolla mittapuulla aivan ällistyttävän ihanat. :D

Nnnyyyh! Miten järjettömän kauniisti pikku poikakuorolaisten (ja vähän vanhempienkin) laulu soi.

Nnnyyyh! Miten William hymyili kun Kate astui alttarille tulevan miehensä viereen.

Nnnyyyh! Ja sitten Katesta tuli prinsessa Catherine. Prinsessa. Ihan oikea prinsessa.

Nnnyyyh! Tämän yhden hengen häästudion virallisena juhlajuomana toimii tammikuussa Lontoosta ostettu Regent's Park -tee. (Nnnyyyh tässä kohtaa lähinnä sille, että tajusin just etten oo vieläkään kirjoitellut tänne niitä aikomiani Lontoo-postauksia.)

Nnnyyyh! Nyt pitää kyllä lopettaa tää pillitys ja alkaa meikata naamaa ulkoilukuntoon; mennään parin tunnin päästä mummia bussille vastaan, ulos syömään ja illalla teatteriin! :)

Do you know my real answer, I was born to be a dancer

Torstai on ehtinyt hädin tuskin puoleenpäivään, ja mä olen saanut tänään jo kahdet täysin yllättävät kylmät väreet - molemmat tanssiin liittyen!

Ensimmäiset väristykset tulivat siitä, kun luin Haalarit nurinkurin -blogista jännityksellä odotetun uutisen siitä, miten Saara on kevään aikana alkanut toteuttaa omaa suurta unelmaansa. Vastaus oli totisesti mahtava yllätys: tyttö on perustanut Dance Primo -nimisen ikioman yrityksen, jonka kautta järjestää kesällä ison kasan tanssileirejä Turussa! Hitto soikoon, tää meidän kulttuuripääkaupunki kaipaa juuri Saaran kaltaisia rohkeita ihmisiä, jotka tarttuvat unelmiinsa, toteuttavat ne ja siinä sivussa luovat upeita elämyksiä toisillekin.

Ja ne toiset kylmät väreet... tai äh, sanotaan suoraan: aloin itkeä siinä vaiheessa kun katoin tän videon kolmannen kerran. :) Tokyon koreografiat on aina upeita ja SYTYCD:stakin tuttu Mollee on hullun hyvä, mutta tässä biisissä on yksinkertaisesti niin tajuttoman huikeeta temppuilua että tekee mieli vaan huutaa. En osais ite tehdä tosta koreografiasta ainuttakaan liikettä niin että se näyttäis yhtään miltään. :D

Kaikista siisteintähän tässä on se, että meitä vastassa on SM-kisoissa myös Tokyon koreografioima ja valmentama nykypienryhmä. Mutta hei, tuo on nimenomaan siisteintä - en halua ottaa sitä niin että se olis esimerkiksi pelottavinta tai nujertavinta. Tuon nykärin lisäksi Tokyo ja Mollee ovat tehneet kisoihin yhdessä muodostelman, ja istuvatpa molemmat myös tuomariraadissa - Tokyo on tietysti nykysarjassa oman biisinsä takia jäävi, mutta Mollee saattaa hyvinkin tuomaroida meitä. Odotan niin innolla, että pääsen näkemään miten suomalaiset tanssijat tulkitsevat maailman huippujen moovsseja! :)

Mollee Gray hyppii ja kierii (morjens 0:29)

Onnistuneen keskiviikkoiltapäivän resepti

Otetaan ensin

• päivän dedis ja siitä ajallaan suoriutuminen
  
• taivaalla paistava aurinko
• yksi allekirjoitettu alihankkijasopimus
  
• keväthuollosta palannut fillari

ja sitten

• yksi isä
• yksi tytär
• kaksi kuppia vihreää senchaa Fontanan terassilla
• neljä aikamoista vauhtia kiitävää farkkuihin verhottua kinttua

jonka jälkeen

• Stockmannin astiaosaston mukava myyjätyttö
• kaksi suuuurta jännän vanhan roosahtavan rusehtavan liilahtavan väristä teekuppiavatia
  
• kaksi Origo-lautasta, joiden reunoilla toistuu kuppien väri
  

ja lopuksi

• yksi iloinen synttärisankariäiti
• yksi tytär
• ruokaa ja huomiota kerjäävä Seela-kissa
• uusista lahjakupeista juotu tee ja maitokahvi
• oliivileipää, voita, luomumozzarellaa, ilmakuivattua kinkkua ja luumutomaatteja

ja sitten vain sekoitetaan suurella kevätkauhalla ja nautitaan. :)

Tapahtui tänään konservatorion tanssisalissa

Saatiin äsken meidän nykybiisi valmiiksi! Sopivasti 25 päivää ennen kuin on aika astua esittämään se Espoon Barona-areenan SM-kisalavalla. Ehtiihän tässä matkan varrella toki vielä tulla muutoksia, mutta tänään saatiin siis ekaa kertaa tehtyä koko vajaa kolmeminuuttinen läpi täydellä liikemateriaalilla. Kolmen tunnin treenit se vaati, pari palovammaa ja kipeää polvea, muutaman aavistuksen verran ärtyneen äänenpainon ja yhden yhteisen naurunkäkätyksen takia pilalle menneen videovedon. Nyt sit alkaa se hiominen, hinkkaaminen, viilaaminen, rassaaminen...!

Konsalla on ihana reenata kun siellä tulee itellekin sellanen harha että olis ihan oikee tanssija. :)

Treeniviikko 16/2011

Kaiken tämän pääsiäislekottelun jälkeen arvelisin viikonpäivästä, että on ikuinen aurinkoinen sunnuntai, mutta ilmeisesti tänään on kuitenkin oikeesti maanantai? Ja sitä myöten viikon virallisen liikuntapäivityksen aika.

Takana on nyt jo viides viikko akilleslepäilyä. Viides. Ihan uskomatonta, että olen edelleen suurinpiirtein oma itseni. Hinku liikkumaan ja tanssimaan kasvaa grand jeté -loikkauksin päivä päivältä, joten voitte ehkä kuvitella millaisissa vieroitusoireissa täällä kidutaan. Kintut saivat viikko sitten fyssariystävältä lisää ultraäänihoitoa ja hierontaa sekä uudet pinkit teipit, ja huomenna soitan lääkäriin, josko saisin jonkinlaisen tarkastuskäyntiajan. En malta oottaa, että Samppalinnan maauimala aukeaa viikon päästä - jos lämpöasteet pysyy vähänkään plussan puolella, ei muuta kuin altaaseen kauhomaan metrejä ja vesijumppaamaan! Joskohan sitä uskaltaisi vapun jälkeen vähitellen palailla vaikka joogamatollekin ja fillarin selkään.

Soundtrackilla soi biisi, joka on tempoltaan just sopiva vatsalihasten kiusaamiseen - ja itse asiassa tuttu omista kotijumppailuistani jo jostain 90-luvun lopusta. En tietenkään tarkkaan muista, millaista settiä olen silloin Madonnan tahtiin tehnyt, mutta yksi liike tuli edelleen jostain selkärangasta: Nothing takes the past away like the future -kohdassa tehään yläkropan kiertoja niin että jalat on suorina maassa. Kaheksan molempiin suuntiin. :)

Viikko 16/2011

• ma 18.4. kävelylenkki 30 min

• ti 19.4. lepo

• ke 20.4. kävelylenkki + kotijumppa 60 min

• to 21.4. kävelylenkki + kotijumppa 60 min

• pe 22.4. nykytreenit 180 min

• la 23.4. nykytreenit 120 min

• su 24.4. lepo

Madonna: Nothing Really Matters

Kahtena iltana paljon jos viiniä jois

...niin sitten kolmantena ei enää maistukaan. :D Vietin tänään hepun kolmekymppisjuhlaputken päätöstä sukulaisten kanssa veden, vihreän teen ja suklaamansikkamuffinssien voimalla; eilen sen sijaan unohdin pelkoja istumalla iltaa ystävien kanssa pyöreän pöydän ääressä Blankossa (lautasella pääsiäisen kunniaksi tietysti lammaspastaa), juomalla puoli pulloa italialaista luomupunkkua ja nauramalla niin että henki loppui ja housuun tuli pissi.

Sara on tehnyt Hectorin hienosta biisistä ehkä yllättävänkin toimivan coverin. Ilahduin jostain syystä hullun paljon siitä, miten melodia muuttuu vikassa kertsissä just oikean piirun verran. "Okei ihan kiva, että ne on tehneet yhteen fraasiin vähän erilaisen kiepautuksen, mutta ei kai nyt enää kolmatta kertaa samaa... hei jes!" Pienet on ilot. Mutta surut juuri tänään vielä pienemmät. :)

Sara: Yhtenä iltana

Some things you have to believe, but others are puzzles, puzzling me

Huomasin eilen, että...

...siinä vaiheessa iltaa, kun mojitoista on jo siirrytty vihreään teehen eikä mikään enää tunnu pitävän Nukkumattia loitolla, kannattaa vaihtaa puheenaiheeksi tuore eduskuntavaalitulos. Ihmepiristyminen tapahtuu välittömästi.

...mun on hankala ymmärtää, miksi joku tahtoo pitää vaalisalaisuudestaan kiinni niin tiukkaan, ettei halua kertoa kenellekään edes että pääsikö oma ehdokas läpi. Meillä on kotona aina puhuttu niin avoimesti näistä(kin) asioista, että musta olisi vain mielenkiintoista tietää kaveriporukassa edes vähän suuntaviivoja siitä, miten äänet ovat jakautuneet. Heppuhan ei myöskään kerro mulle ketä äänesti, en edes ole ihan varma mi(t)kä puolue(et) sen äänestyslippuihin ovat päässeet viimeisten seitsemän vuoden aikana. Eilen yhden pariskunnan molemmat puoliskot suorastaan vaivautuivat, kun aihe nousi siinä baaripöydässä esiin. Ja itse menin hämilleni heidän reaktiostaan. Miksi omista ehdokasvalinnoista ja niiden syistä ei voisi puhua läheisimpiensä kanssa? Keskusteluhan se on, jonka kautta on mahdollista avata silmiä, sekä omiaan että toisten. Ihan niin kuin eilen kävi omalla kohdallani vaalisalaisuuden tärkeyden osalta. :)

...Katri Ylanderin Mansikkamäki on yllättävän kiva biisi hoilattavaksi SingStarissa, mutta Egotripin Nämä ajat eivät ole meitä varten sen sijaan ihan mahroton.

...se tuntuu kummallisen kivalta, kun kaveri sanoo että sää oot ihana. Semmosia sanoja pitäis sanoa paljon useammin. Toisille ja myös itselleen.

...kevään ensimmäisestä pyöräilyretkestä olis kiva nauttia iisisti rullailua fiilistellen eikä niin, että lähtee matkaan kauheella kiireellä takakumi tyhjänä vasta kun olis pitänyt jo olla perillä.

...en osaa kertoa ihmisille kasvokkain lyhyesti, miksi Take That on mulle niin tärkeä, että lähden heinäkuussa katsomaan niitä kahdelle keikalle Kööpenhaminaan asti. En edes sellaisille, jotka ovat itsekin entisiä TT-faneja ja periaatteessa siis tajuavat, mistä on kyse. Se teini-iän fanitus oli kuitenkin niin erilaista kuin nyt... (hahaha niin vissiin :D) Siihen asti, kunnes keksin aikuismaisen fiksulta kuulostavan perustelun noita tilanteita varten, tyydyn ottamaan vastaan lisää huvittuneita virneitä. Tai sit printtaan tämän ja kannan sitä aina mukana. Tai hetkinen, miksi edes pitäisi olla aikuismaisen fiksu?

...viisi kuvaa kertoo enemmän kuin viisituhatta sanaa. ;)

kuva: FYJO

Killing time just watching the grass grow

Pitkäperjantai = pääsiäisloma = ihanaa, saa nukkua aamulla pitkään!

Tai vaihtoehtoisesti ihminen voi herätä kello 6.46 siihen, että olkkarin ikkunalaudan rairuohoasetelmasta tippuu kolisten lattialle kierimään yksi (1) puinen muna ja yksi (1) puinen tipu. Eikä niitä voinut mikään muu tönäistä pois lautaselta kuin kasvavan ruohon voima. Kreisiä.

Heppu sai säikähdysepisodin jälkeen uudestaan unta, minä en. Epistä! Kismittää hiukkasen ihan siksi, että tästä pitkäperjantaista tuleekin nyt sit tosiaan pitkä... ohjelmassa ensin parin tunnin nykäritreenit, ja illalla pitäis jaksaa keikkua pystyssä pikkutunneille saakka kaverin kolmekymppisiä juhlimassa. Voi olla että iskee krooh kesken kemujen. Vai olikse niin että Nukkumatti on allerginen mojitoille? ;)

Lämmintä ja lempeää pääsiäis- ja päänsisäisaurinkoa kaikille pupusille ja tipusille!

Auts

Ilmoitin just äsken ryhmänjohtajan ominaisuudessa meidän nykäripienryhmän toukokuun lopussa - siis hitsi, tasan kuukauden päästä - Espoossa tanssittaviin SM-kisoihin. Jee nyt mennään!

Jotenkin ihmeessä se vaan hiukkasen kirpas, kun sähköpostiin tuli vahvistus joukkueen jäsenistä. On nuoria tanssijoita, ja sit on yks mummo joka kuvittelee pysyvänsä nuorekkaana kun hengailee messissä. :D

Enkä muuten perkele vieköön oo vielä kolkyt. Antakaa mun olla 29 vielä syyskuuhun asti! Pliis!

Kaasu pohjassa

Semmosta se on, että kun yhden iltapäivän ja illan viettää aurinkoisella terassilla kuplajuomaa siemailemassa (sanoisin että kaks lasia samppanjaa on ihan hyvä tommosen tavallisen tiistai-iltapäivän annos) ja sen jälkeen sisätiloissa herkuttelemassa kukkasviinillä ja tiikerirapu-kampasimpukkapizzalla...

...niin seuraavat päivät ja illat meneekin sit taas täyttä höyryä töitä puskiessa. Kummasti menee arkiviikon perusrytmi sekaisin, kun viikonloppuna hajoaa tietokone (#&/%"kele), koko maanantai kuluu koulutuksessa ja perjantaina onkin yhtäkkiä jo pääsiäispyhä. Koita tässä nyt sit ehtiä. Tänään ei kitata samppista vaan vihreää teetä, paljon, semmoista jonka nimi on Happy Moods.

Puuh, puuh. Tanssikoulun alakerrassa tuli tossa yks päivä vastaan muistutus, joka osuu sopivaan kohtaan tänäänkin. :)

Pois heikot tieltä väistyköön kun meikä elää nyt

Birthdays are good for you.

Statistics show that the people who have the most live the longest.
Larry Lorenzoni

Tänään on hepun juhlapäivä - pyöreät kolkyt vee! Pidän hieman vanhemmista miehistä. ;)

Vietettiin Herra Keikarin synttäreitä lauantaina isolla ihanalla ystäväporukalla Foijassa kolmen tunnin herkkuaterialla, Aninkaisissa keilaamassa ja Arcadiassa karaoken parissa (sankari veti pakolliset synttäri-Frederikit ihan tunteella) ja sunnuntaina vielä Fontanan brunssilla. Tänään mennään hepun kanssa kaksin ulos syömään, ja pääsiäissunnuntaina tulee sukulaiset meille kaffelle. Musta on aina kivaa, kun juhlinta jakautuu useammalle päivälle - en tykkää esimerkiksi siitä, miten Suomessa häät kestää aina vain sen kakstoista tuntia ja sit se oli siinä. Tärkeitä asioita pitää juhlia kunnolla ja monta päivää!

Onnistuin aamulla yllättämään hepun lahjallani - ja vieläpä iloisesti: ensin kaivelin esiin synttärikortin, joka soitti hepun Cash-suosikkia Ring of Firea (tässä kohtaa vanhan miehen sydän meinasi pysähtyä silkasta säikähdyksestä) (en unohda hepun järkyttynyttä ilmettä ikinä ahhahhaaa) ja sen jälkeen kukkapaperiin ja kultanauhaan kiedotun ison paketin, josta paljastui kaiken maanpäällisen romantiikan huipentuma... valurautapata.

Mutta ei ihan mikä tahansa pata, vaan maailman hianoin Sarpaneva! Heppu määritteli mut lauantaina synttäripöydän esittelykierroksella jotakuinkin sanoin tää tässä on Liina, se asuu mun luona ja laittaa mulle ruokaa (siitä romantiikastahan tulikin tossa jo mainittua). Ni nytpä kelpaa sitte kokata, molempien! :)

Treeniviikko 15/2011

If you get an akillesjänne attack
for thirty days you're on your back
doing not a single dance
baby give me half a chance

Siinäpä tunnelmia tänä kolmantenakymmenentenä(!!!) akillesjänteiden lepuutuspäivänä. Treenipäivitys jää siis viime viikon osalta ihan yhtä reppanaksi kuin edellisilläkin kolmella viikolla - jos tässä jotain tulee treenattua niin lähinnä kärsivällisyyttä. Aikamoinen luonteen- ja pyllynkasvatusprojekti nimittäin tää leppäily.

Hiukan kuitenkin tuli liikuskeltua, kun olin nykäritreeneissä akrobatia-alustana ja tein muutaman korkean roondinkin niin että oikea lonkka meni kahdeksi päiväksi jumiin. Lisäksi otin asiakseni elvyttää viime kevään aamulenkkitradition - kyllä, just sen saman joka on kaiken tämän akillesjänneshaiban takana - vaikka nyt tietysti vain kävellen. Aamu alkaa reippahasti, kun pinkaisee pihalle normaalin työmatkalaisen tavoin ennen kasia ja käy vähän hengittelemässä happea urkkapuistossa. Kovin lyhkäisiksihän nuo lenkit viime viikolla jäivät, mutta tärkeintä tässä kohtaa onkin että aamulaiska freelancer saa tehtyä itselleen rutiinin siitä, että kiskoo lenkkarit jalkaan ja itsensä ulkoilmaan.

Soundtrackilla tämän päivän teemabiisi - ai oho teiktättii, kui sattuski (video K16!). Yksi tanssijoista on Garyn vaimo, joka ei kuitenkaan suinkaan kiehnää miehensä kanssa vaan Howardin. Hyvä meininki. :D

Viikko 15/2011

• ma 11.4. lepo (tosin aamukävely Cittariin
  ja raskaiden kassien kans takas kävi ihan reippailusta)

• ti 12.4. kävelylenkki + kotijumppa 60 min
  + nykytreenit 135 min

• ke 13.4. lepo

• to 14.4. kotijumppa 60 min

• pe 15.4. kävelylenkki + kotijumppa 60 min
  + nykytreenit 120 min
  

• la 16.4. lepo (paitsi keilailussa tuli kyl hiki)

• su 17.4. nykytreenit 75 min

Take That: It Only Takes a Minute

To come alive, see the sights, stay up late and then it's over

Tän tän tääää: Take That Köpiksessä -countdownia jäljellä tänään tasan kolme kuukautta! "Ai miten niin, eiks sen keikan pitäny olla vasta kuudestoista päivä?" No piti, ja onkin. Mutta on myös viidestoista päivä kert ostin lipun myös perjantain keikalle.

:fani:

Tajusin yhtäkkiä, miten älytön harmitus mulle taatusti iskisi, jos olisin silloin perjantaina kaupungissa mutta en menossa viettämään iltaa maailman ihanimman miesviisikon kanssa. Ja kun lippuja oli vielä jäljellä, niin... Meen nyt sitten sekoamaan itsekseni istumakatsomoon - josta voin zoomailla meidän kuuden hengen keikkaseurueelle hyvät paikat mahdollisimman läheltä Jasonia kentälle seuraavalle illalle!

Heinäkuussa siis luvassa viiden päivän lomareissu ihanien tyttöjen kanssa, hengailua kesäisessä Kööpenhaminassa ja kaksi iltaa Take Thatin (ja Pet Shop Boysin!) seurassa. Ootan jo ehkä ihan vähän. Mutta samalla mietin hiipivän kauhun vallassa: mitä sen jälkeen? Se tunne on liian tuttu, kun on ensin odottanut jotain niin kamalan kovasti, ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Järki sanoo että kannattais kääntää innostusnappulaa vähän pienemmälle, jotta pilvilinna ei pääsisi nousemaan liian korkealle... mutkun en pysty! Jos rakastetaan niin sit rakastetaan kans täysillä. :)

Take That / Fake That: Happy Now

Walk in the room everybody like damn, she can do damage by herself

Sain Åbolove-blogin Soilalta neloskuvahaasteen:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Työtä käskettyä! :)

Kuva on napattu aika tarkalleen kaksi vuotta sitten Sigyn-salin bäkkärillä. Kaksi armasta tanssiystävääni tässä valmistautuu Funkyn kevätnäytökseen, se on aina tommosta ripsien liimailua lämppäilyä venyttelyä jännäilyä puuterointia hakaneulailua ompelua hekottelua kertailua sähläystä panikointia. Pitkä näytöspäivä päättyy yleensä siihen, että istahdetaan isolla porukalla ravintolapöydän ääreen juomaan, syömään, juomaan, nauramaan ja juomaan. Ja sit mennään ehkä vähän tanssaamaan, ihan kuin ei oltais päivän aikana saatu tarpeeks sitä tehdä. :)

Tänä keväänä en sattuneesta (pun intended) syystä ole mukana lavalla, mutta aion tietysti mennä jelppimään ja kannustamaan kamuja koko näytöspäiväksi - mutten tällä kertaa suinkaan Sigyn-saliin, vaan kulttuuripääkaupunkivuoden ylpeyteen Logomoon! Vitsit siitä tulee siistiä. Vitsit kun en pääse tanssimaan.

Noin! Ja sit mää haastan vaikka nää neljä: Monsteri, Tiinu, Saara ja tällä hetkellä kaukana Austraaliassa vaihtaroiva ja surffaileva Ronja-serkkuni. Kuvia kehiin typyt! :)

Vaalikeskustelu

Hohoo, netissä kiertänyt kahden vauvelin tolkuton keskusteluhetki on nyt saanut suomenkielisen tekstityksen. Jos joku on välttynyt näkemästä alkuperäistä, vilkaiskaahan tämä versio! Repesin. Vaikka toisaalta näin pelottavalle asialle ei pitäis nauraa...

Sunnuntaiksi on luvattu aurinkoa, lämpöä ja juhlaillan jälkeistä tutinaa - oivallinen äänestyspäivä siis! Itselläni on puolue jo selvillä, mutta ehdokas ei ihan. No, vielähän tässon muutama päivä aikaa pohtia.

Jos blogin lukijoissa sattuu olemaan joku Perussuomalaisten äänestäjä (omassa tuttavapiirissäni kun ei ainakaan tietääkseni ole ketään), kuulisin mielelläni kommenttiboksissa vastauksen kysymykseen miksi? :)

Treeniviikko 14/2011

Niin se vain aurinkoisen viikonlopun jälkeen koitti tämä harmaa maanantai. Pööh, tahon lisää aurinkoa! Sateisesta päivästä huolimatta ajatellaan vähän iloisia ajatuksia viikon virallisen jumppapäivityksen merkeissä. Nimittäin...

Takana kolmas viikko akillesjänteiden lepuuttelua - mutta hahaa, mulla on mustelma polvessa, ojentajat niin jumissa että kädet on lähes toimintakyvyttömät ja kankut niin tulessa etten meinaa päästä sohvalta ylös! Se tarkoittaa vain yhtä asiaa: OLEN TANSSINUT! (Tähän hirmuinen määrä sydämiä ja hymiöitä.)

En päässyt eilen kaupunginteatterin musikaaliauditionissa tanssiosiota pidemmälle, kaikille yhteiseksi koelaulubiisiksi määrätty Joutsenet jäi siis hoilaamatta. En kuitenkaan osaa olla oikeastaan yhtään pettynyt: pärjäsin yllättävän hyvin esimerkiksi noin nyt siihen nähden, etten ole käynyt tanssitunneilla moneen kuukauteen. Oma liike on pahasti kadoksissa, kun ei ole kropassa kunnon treenitatsia - mutta vaikka homma ei mennytkään eilen varsinaisesti putkeen, tärkeintä on se että oli hitsin hauskaa.

Ja olipa siistiä päästä edes puoleksi tunniksi tämän elämän aikana Reija Wäreen oppiin! Sarjanpätkän akrobaattista taituruutta vaativat jutut enteilivät tulevan musikaalikoreografian tyyliä, ja koskapa akroilu ei tule multa kovinkaan luontevasti, oli ihan selvää että pesti ei ollut mua varten. Ja jos lähemmäs sadasta hakijasta lavalle valitaan vain neljä tyttöä ja neljä poikaa, niin ammattilaisiahan ne sinne ottaa. Ei siis mitään syytä harmitella - hieno ja hilpeä kokemus, ja olihan upeeta päästä näkemään tämän maan nuorten tanssihuippujen liikettä! Yksi ystävä pääsi lauluvaiheeseen asti, nyt siis peukut pystyssä sinne suuntaan. Ja helmikuussa sitten katsomaan showta, olipa lavalla keitä tahansa. :)

Akillesjänteetkin pysyivät teippien avulla jaloissa kiinni :D mutta vaikka miten haluaisin palata nyt heti paikalla tanssi- ja jumppasaliin, yritän pitää järjen päässä ja lepuutella koipia ainakin vielä tämän viikon. En vaan voi sille mitään, että suu kääntyy mutruun joka kerta kun heppu pinkaisee lenkille ja mä jään kotiin tekemään onnettomia vatsalihasliikkeitä... tai, vielä pahempaa, töitä, joita oli viime viikolla enemmän kuin yhden freelancerin tarpeiksi. Eilen kuitenkin pääsin pitkästä aikaa hetkeksi hien ja hengästyksen makuun - ja tahdon lisäääää!

Soundtrackilla vanhoja kunnon kemianveljeksiä jonkin päivän jostain kotijumpasta. Tuleepahan tuossa yhteydessä edes kuunneltua hyvää musaa - siis jotain muutakin kuin teiktättiä. ;)

Viikko 14/2011

• ma 4.4. lepo
  

• ti 5.4. lepo
  

• ke 6.4. kävelylenkki + kotijumppa 60 min
  

• to 7.4. lepo
  

• pe 8.4. kotijumppa 30 min
  

• la 9.4. kotijumppa 60 min
  

• su 10.4. lämppäily+audition 90 min
  + nykytreeneissä heiluntaa 135 min
  

The Chemical Brothers: Let Forever Be

Now winter's gonna turn to spring and you haven't accomplished a thing

Tähänastisen viikonlopun kivoja asioita:

• tarkeneminen tennareissa ja nahkatakissa
• uusi iPhone (tai siis vanha, mutta mulle uusi)
• ekstemporee-teatteri-ilta
• cava ja valkosuklaamacaronit E. Ekblomilla
  
• kutsu huomiseen musikaaliauditioniin (oho & ääks)
  
• Aurajoen jäiden lähtö ja siihen liittyvä jokavuotinen rannallapällistelytraditio
  
• iltapäiväteehetket Café Artissa
• tulppaanit uudessa paperipussimaljakossa
• KEVÄT!

Seuraavaksi ohjelmassa syöminki-ilta tyttöjen kanssa ja huomisen panikointia. Hitto vie - kävipä auditionissa sitten miten tahansa, pääsen ainakin hetkeksi treenaamaan Reija Wäreen koreografiaa! Jo se tulee olemaan hieno kokemus. Peukkuja pystyyn, kitoos, niin kerron sit huomenna lisää tunnelmia tulikokeesta! :)

Pikku muistutus vaan

Haastattelija: Your favourite time of day?

Take That (yhteistä pohdiskelua): Ihan aikainen aamu, kun päivä on vasta alkamassa ja ilma on raikas... Toisaalta yöllä luovuus pelaa paremmin kuin päivällä...

Ja lopuksi Jason: But then there's the afternoon as well, on an autumn day with the leaves blowing... There's so many nice parts of the day isn't there. Every moment you're alive is lovely.

:)

Tukka otsalla, elämä edessä

Kävin tänään kampaajalla muotoilemassa ylipitkäksi venähtäneen otsiksen takaisin kuosiin, katkomassa latvahamput lattialle ja lisäämässä päähän annoksen syvempää ruskean sävyä (joka ei tietenkään toistu kuvissa oikein). On tässä ollu kuulkaa sellanen tyhmäkiiretyöviikko, että odotin sitä hoitoaineen vaikuttaessa annettavaa päähierontaa ehkä enemmän kuin koskaan. Muuten höpöteltiin kampaaja-Helin kanssa oikeastaan koko parituntinen, mutta siinä kohtaa - hiljaisuus. Aaah.

Otsispää kiva pää! :)

Kevätsaappaat jalkaan kun uusi päivä alkaa

Tapahtuipa eräänä päivänä, siis tasan kaksi viikkoa sitten, että mulla oli hetkinen hyvää aikaa pyöriä kaupoilla Helsingin keskustassa. Jostain syystä askeleet johdattivat Zioon, kenkätaivaaseen johon ei ikinä kannata astua sisään ellei ole henkisesti ja kukkarollisesti valmis palaamaan ulos kassan kautta. Vilkuilin sillä silmällä - mutta ilman todellisia ostoaikeita - mustia nahkaisia Converseja (joita hypistelen aina joka paikassa), hauskoja harmaita Campereita ja huikean korkeita Pura Lopezeja, kunnes äkkäsin kaupan perältä alehyllyn. No voishan noikin vielä vilkasta. Kurottelin lähempään tarkasteluun muutaman ovelasti kenkälaatikkopinojen taakse piilotetun parin, mutta koska hinta ja wow-efekti eivät kohdanneet, laskin ne kädestäni enempiä empimättä.

Kunnes lopulta kieppasin vielä viimeisen kulman taakse ja näin parin italialaisia nahkasaapikkaita. Parin, joka oli odottanut selvästi vain mua. Viimeinen pari, juuri oikea koko. Näyttivät hyvältä niin farkunlahje kengän päälle vedettynä kuin varren sisäänkin rutattuna. Alkuperäinen hinta kirpaisevan korkea, alehinta vain puolikas siitä. Okei ei menny ihan niin kuin suunnittelin, eikä nää ole yhtä monikäyttöiset ja simppelit kuin haavelistan kärkipäässä keikkuvat mustat Acnen Pistolit - mutta oliks mulla muka vaihtoehtoja? :D

En ole vielä voinut vihkiä kaunokaisia käyttöön, koska kaduilla on liikaa märkiä ja hiekkaisia vaaroja niiden herkille nahkapohjille. Aikomus on viedä buutsit tässä joku päivä keskustareissulla suutariin puolipohjattaviksi, niin voi sitten sateisemmallakin kelillä klompsotella huoletta menemään. Siihen asti halailen ja paijailen mussukoitani sisätiloissa. Tuitelischmuiteli puspus, ciao belle!

Treeniviikko 13/2011

Tänään on ollut niin takkuinen tunnelma, ettei epäilystäkään mikä päivä on. Maanantai - ja viikoittaisen treenipäivityksen aika!

Tai siis epätreenipäivityksen. Akillesjänteet nimittäin lepäilevät edelleen, ja niiden myötä aika lailla koko nainen. Muutama ärhäkkä kotijumppa venyttelyineen tuli sentään männäviikolla tehtyä; olis kyllä huvittanut tehdä enemmänkin, mutta kun en työpäivien keskellä olevinaan ehtinyt irrottautua tietokoneen äärestä olkkarin matolle huhkimaan, tilaisuus oli menetetty siinä vaiheessa iltapäivää kun töistä palaava heppu astui ulko-ovesta sisään... kotijumpan hyödyt eivät nimittäin ole sen arvoiset, että herkkä sieluni jaksaisi ottaa vastaan koirankoipinostojen ja tärisevien ojentajapunnerrusten miehessä herättämän hörötyksen. :D No, muutamakin jumppailukerta on tietysti parempi kuin ei mitään, mutta jos verrataan ihan piruuttaan viime vuoden samoihin päiviin, niin totanoin:

Viikko 13/2010

• ma 29.3. lepo
  

• ti 30.3. koreografiatunti 60 min + baletti 120 min
  + keikkatreenit ainakin 60 min
  

• ke 31.3. keikkatreenit ainakin 60 min
  

• to 1.4. keikkatreenit ainakin 60 min
  

• pe 2.4. keikkatreenit 120 min + muodostelmatreenit 120 min
  + showpienryhmätreenit 120 min
  

• la 3.4. muodostelmatreenit 120 min
  

• su 4.4. muodostelmatreenit 150 min
  

Ihan aavistuksen verran viimeaikaisia tehokkaamman näköinen liikuntaviikko, vai mitä? Vaikka toisaalta, puolensa ja puolensa. En muista viime keväältä kovinkaan montaa viikonloppuaamua, joina olisin esimerkiksi ehtinyt syödä hepun kanssa aamiaista yhdessä, kun piti pinkaista aamukympiksi treeneihin. Sen sijaan viime viikolla ehdin pitkien aamiaisten lisäksi myös leipoa muffinsseja ja lukea kirjoja. Ei ehkä ihan huonoa elämää sekään. :)

Kisatreeneissä on ollut nyt pakko lähteä siitä oletuksesta, että en pääse toukokuun lopussa nykypienryhmän mukaan lavalle. Prkl. Saan sentään kieppua touhuissa mukana, kun toimin jonkinlaisena auktoriteetittomana kakkosvalmentajana ja assaroivana koreografina meidän joukkueelle. Mahtava fiilis, kun pää pursuaa ideoita ja visioita - joista osa on jo todettu jopa toimiviksi! Vähän meinaa tulla kiire, mutta yritetään rutistaa paketti kasaan ilon kautta.

Tämän viikon soundtrackilla soi biisi, jonka tahtiin venytin sunnuntain kotijumppahetken päätteeksi antaumuksella vasenta kankkua (iskiasta pukkaa). Heppu tuli siinä kohtaa paikalle, vilkaisi ensin epäuskoisena lattialla jalat solmussa irvistelevää naisihmistä ja sitten koneelta, mitä oikein kuuntelen. "Mark Owen?" "Sun lempikääpiö!" Heppuhan on sitä mieltä, että Mark on Take Thatin virallinen kääpiö, jonka pääasiallinen tehtävä bändissä on tanssahdella taustalla ja heittää kuperkeikkoja. :D

Viikko 13/2011

• ma 28.3. kotijumppa 45 min
  

• ti 29.3. lepo
  

• ke 30.3. lepo
  

• to 31.3. lepo
  

• pe 1.4. kotijumppa 60 min
  

• la 2.4. lepo
  

• su 3.4. kotijumppa 60 min
  (+ nykytreeneissä satunnaista raajojen heiluttelua 120 min)
  

Mark Owen: Alone Without You

Sunnuntaiasennus

Niinkin tavanomainen tehtävä kuin yhden duuniohjelmiston asentaminen uudelle läppärille muuttuu heti paljon hauskemmaksi, kun ruutuun tulee tällaisia ilmoituksia (ohjelman nimi kumitettu pois). Terkkuja vaan Jarille ja Hasselle! Täydelliddtä! :D

Kun sydämeen ei sattuisi aina

Arvakkaa! Mää kävin tänään kirjastossa! Lainasin kokonaista neljä kirjaa! Ja kaavailin vielä lukevanikin ne!

HAHAHAHA syä silliä, sanoo heppu varmaan kohta kun tulee kotiin ja näkee kirjat hyllyn päällä.

Mutta ei oo aprillipila kun ihan totinen totuus. Heppu vain jostain syystä alkaa aina nauraa kun mä puhun kirjoista niin kuin muka ikinä lukisin mitään... ja tottahan se on: luen aivan käsittämättömän, naurettavan, onnettoman, nolottavan vähän siihen nähden että olen a) ammatiltani kääntäjä, b) vanhempieni tytär ja c) hepun tyttöystävä. Ei sillä ettäkö mulla olis jotain kirjoja vastaan... en vaan osaa. Kun on ensin koko päivän työkseen pyöritellyt sanoja, en illalla oikein enää jaksa lukea muiden kirjoittamia sellaisia (paitsi joskus parin sivun verran jostain naistenlehdestä).

Huhtikuu = neljä viikkoa = neljä kirjaa. Kuinkahan tässä käy? :)

Egotrippi: Aprillipäivä