To come alive, see the sights, stay up late and then it's over

Tän tän tääää: Take That Köpiksessä -countdownia jäljellä tänään tasan kolme kuukautta! "Ai miten niin, eiks sen keikan pitäny olla vasta kuudestoista päivä?" No piti, ja onkin. Mutta on myös viidestoista päivä kert ostin lipun myös perjantain keikalle.

:fani:

Tajusin yhtäkkiä, miten älytön harmitus mulle taatusti iskisi, jos olisin silloin perjantaina kaupungissa mutta en menossa viettämään iltaa maailman ihanimman miesviisikon kanssa. Ja kun lippuja oli vielä jäljellä, niin... Meen nyt sitten sekoamaan itsekseni istumakatsomoon - josta voin zoomailla meidän kuuden hengen keikkaseurueelle hyvät paikat mahdollisimman läheltä Jasonia kentälle seuraavalle illalle!

Heinäkuussa siis luvassa viiden päivän lomareissu ihanien tyttöjen kanssa, hengailua kesäisessä Kööpenhaminassa ja kaksi iltaa Take Thatin (ja Pet Shop Boysin!) seurassa. Ootan jo ehkä ihan vähän. Mutta samalla mietin hiipivän kauhun vallassa: mitä sen jälkeen? Se tunne on liian tuttu, kun on ensin odottanut jotain niin kamalan kovasti, ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Järki sanoo että kannattais kääntää innostusnappulaa vähän pienemmälle, jotta pilvilinna ei pääsisi nousemaan liian korkealle... mutkun en pysty! Jos rakastetaan niin sit rakastetaan kans täysillä. :)

Take That / Fake That: Happy Now