Huomasin eilen, että...
...siinä vaiheessa iltaa, kun mojitoista on jo siirrytty vihreään teehen eikä mikään enää tunnu pitävän Nukkumattia loitolla, kannattaa vaihtaa puheenaiheeksi tuore eduskuntavaalitulos. Ihmepiristyminen tapahtuu välittömästi.
...mun on hankala ymmärtää, miksi joku tahtoo pitää vaalisalaisuudestaan kiinni niin tiukkaan, ettei halua kertoa kenellekään edes että pääsikö oma ehdokas läpi. Meillä on kotona aina puhuttu niin avoimesti näistä(kin) asioista, että musta olisi vain mielenkiintoista tietää kaveriporukassa edes vähän suuntaviivoja siitä, miten äänet ovat jakautuneet. Heppuhan ei myöskään kerro mulle ketä äänesti, en edes ole ihan varma mi(t)kä puolue(et) sen äänestyslippuihin ovat päässeet viimeisten seitsemän vuoden aikana. Eilen yhden pariskunnan molemmat puoliskot suorastaan vaivautuivat, kun aihe nousi siinä baaripöydässä esiin. Ja itse menin hämilleni heidän reaktiostaan. Miksi omista ehdokasvalinnoista ja niiden syistä ei voisi puhua läheisimpiensä kanssa? Keskusteluhan se on, jonka kautta on mahdollista avata silmiä, sekä omiaan että toisten. Ihan niin kuin eilen kävi omalla kohdallani vaalisalaisuuden tärkeyden osalta. :)
...Katri Ylanderin Mansikkamäki on yllättävän kiva biisi hoilattavaksi SingStarissa, mutta Egotripin Nämä ajat eivät ole meitä varten sen sijaan ihan mahroton.
...se tuntuu kummallisen kivalta, kun kaveri sanoo että sää oot ihana. Semmosia sanoja pitäis sanoa paljon useammin. Toisille ja myös itselleen.
...kevään ensimmäisestä pyöräilyretkestä olis kiva nauttia iisisti rullailua fiilistellen eikä niin, että lähtee matkaan kauheella kiireellä takakumi tyhjänä vasta kun olis pitänyt jo olla perillä.
...en osaa kertoa ihmisille kasvokkain lyhyesti, miksi Take That on mulle niin tärkeä, että lähden heinäkuussa katsomaan niitä kahdelle keikalle Kööpenhaminaan asti. En edes sellaisille, jotka ovat itsekin entisiä TT-faneja ja periaatteessa siis tajuavat, mistä on kyse. Se teini-iän fanitus oli kuitenkin niin erilaista kuin nyt... (hahaha niin vissiin :D) Siihen asti, kunnes keksin aikuismaisen fiksulta kuulostavan perustelun noita tilanteita varten, tyydyn ottamaan vastaan lisää huvittuneita virneitä. Tai sit printtaan tämän ja kannan sitä aina mukana. Tai hetkinen, miksi edes pitäisi olla aikuismaisen fiksu?
...viisi kuvaa kertoo enemmän kuin viisituhatta sanaa. ;)
...siinä vaiheessa iltaa, kun mojitoista on jo siirrytty vihreään teehen eikä mikään enää tunnu pitävän Nukkumattia loitolla, kannattaa vaihtaa puheenaiheeksi tuore eduskuntavaalitulos. Ihmepiristyminen tapahtuu välittömästi.
...mun on hankala ymmärtää, miksi joku tahtoo pitää vaalisalaisuudestaan kiinni niin tiukkaan, ettei halua kertoa kenellekään edes että pääsikö oma ehdokas läpi. Meillä on kotona aina puhuttu niin avoimesti näistä(kin) asioista, että musta olisi vain mielenkiintoista tietää kaveriporukassa edes vähän suuntaviivoja siitä, miten äänet ovat jakautuneet. Heppuhan ei myöskään kerro mulle ketä äänesti, en edes ole ihan varma mi(t)kä puolue(et) sen äänestyslippuihin ovat päässeet viimeisten seitsemän vuoden aikana. Eilen yhden pariskunnan molemmat puoliskot suorastaan vaivautuivat, kun aihe nousi siinä baaripöydässä esiin. Ja itse menin hämilleni heidän reaktiostaan. Miksi omista ehdokasvalinnoista ja niiden syistä ei voisi puhua läheisimpiensä kanssa? Keskusteluhan se on, jonka kautta on mahdollista avata silmiä, sekä omiaan että toisten. Ihan niin kuin eilen kävi omalla kohdallani vaalisalaisuuden tärkeyden osalta. :)
...Katri Ylanderin Mansikkamäki on yllättävän kiva biisi hoilattavaksi SingStarissa, mutta Egotripin Nämä ajat eivät ole meitä varten sen sijaan ihan mahroton.
...se tuntuu kummallisen kivalta, kun kaveri sanoo että sää oot ihana. Semmosia sanoja pitäis sanoa paljon useammin. Toisille ja myös itselleen.
...kevään ensimmäisestä pyöräilyretkestä olis kiva nauttia iisisti rullailua fiilistellen eikä niin, että lähtee matkaan kauheella kiireellä takakumi tyhjänä vasta kun olis pitänyt jo olla perillä.
...en osaa kertoa ihmisille kasvokkain lyhyesti, miksi Take That on mulle niin tärkeä, että lähden heinäkuussa katsomaan niitä kahdelle keikalle Kööpenhaminaan asti. En edes sellaisille, jotka ovat itsekin entisiä TT-faneja ja periaatteessa siis tajuavat, mistä on kyse. Se teini-iän fanitus oli kuitenkin niin erilaista kuin nyt... (hahaha niin vissiin :D) Siihen asti, kunnes keksin aikuismaisen fiksulta kuulostavan perustelun noita tilanteita varten, tyydyn ottamaan vastaan lisää huvittuneita virneitä. Tai sit printtaan tämän ja kannan sitä aina mukana. Tai hetkinen, miksi edes pitäisi olla aikuismaisen fiksu?
...viisi kuvaa kertoo enemmän kuin viisituhatta sanaa. ;)
3 sanoo jotain:
Musta tuntuu, että koko äänestämisestä ei paljoa puhuta silleen suoraan, koska asia mielletään niin yksityiseksi. Satuin olemaan Suomessa vaalisunnuntaina ja kun asia tuli ystävien kanssa puheeksi, kaikki kertoi ihan avoimesti ja kysymättä, ketä oli äänestänyt. Noh, kaikilla oli vihreä ehdokas, että aika samanmielisessä porukassa satuttiin olemaan :)
Toisaalta mun vanhemmat taas ei ole ikinä kertoneet, ketä tai edes mitä puoluetta ovat äänestäneet.
Ilona - niin, kunnioitan kyllä sitä jos joku ei halua puhua asiasta, mutta haluaisin vain ymmärtää että miksi ei, mitkä ne on ne syyt asiasta vaikenemisen taustalla. Miksi äänestäminen koetaan yksityisasiaksi? Jonkinlaiset arvot kuitenkin näkyvät jokaisen elämässä, ja kun äänestysvalinnat kuitenkin mitä todennäköisimmin tukevat niitä, niin miksi asiasta ei voisi jutella kavereiden tai perheen kesken? En itse näe, miten oman puolue- tai ehdokasvalintanikaan kertominen vahingoittaisi itseäni tai muita, ainakaan kun tuttujen kesken ollaan. Tiedän itse politiikasta lopulta niin vähän, että musta olisi siksikin mielenkiintoista kuulla muiden perusteluja valinnoilleen ja oppia mahdollisesti jotain lisää.
Jep. Kyllähän äänestäjä kuitenkin (kai? toivottavasti) kunnioittaa sitä, jolle äänensä antaa.
Tää on vähän kuin palkasta puhuminen. Oispa muuten mielenkiintoista tietää, onko aihe muissakin maissa yhtä tabu.
Lähetä kommentti
Sano sää kans!