Niin se vain aurinkoisen viikonlopun jälkeen koitti tämä harmaa maanantai. Pööh, tahon lisää aurinkoa! Sateisesta päivästä huolimatta ajatellaan vähän iloisia ajatuksia viikon virallisen jumppapäivityksen merkeissä. Nimittäin...
Takana kolmas viikko akillesjänteiden lepuuttelua - mutta hahaa, mulla on mustelma polvessa, ojentajat niin jumissa että kädet on lähes toimintakyvyttömät ja kankut niin tulessa etten meinaa päästä sohvalta ylös! Se tarkoittaa vain yhtä asiaa: OLEN TANSSINUT! (Tähän hirmuinen määrä sydämiä ja hymiöitä.)
En päässyt eilen kaupunginteatterin musikaaliauditionissa tanssiosiota pidemmälle, kaikille yhteiseksi koelaulubiisiksi määrätty Joutsenet jäi siis hoilaamatta. En kuitenkaan osaa olla oikeastaan yhtään pettynyt: pärjäsin yllättävän hyvin esimerkiksi noin nyt siihen nähden, etten ole käynyt tanssitunneilla moneen kuukauteen. Oma liike on pahasti kadoksissa, kun ei ole kropassa kunnon treenitatsia - mutta vaikka homma ei mennytkään eilen varsinaisesti putkeen, tärkeintä on se että oli hitsin hauskaa.
Ja olipa siistiä päästä edes puoleksi tunniksi tämän elämän aikana Reija Wäreen oppiin! Sarjanpätkän akrobaattista taituruutta vaativat jutut enteilivät tulevan musikaalikoreografian tyyliä, ja koskapa akroilu ei tule multa kovinkaan luontevasti, oli ihan selvää että pesti ei ollut mua varten. Ja jos lähemmäs sadasta hakijasta lavalle valitaan vain neljä tyttöä ja neljä poikaa, niin ammattilaisiahan ne sinne ottaa. Ei siis mitään syytä harmitella - hieno ja hilpeä kokemus, ja olihan upeeta päästä näkemään tämän maan nuorten tanssihuippujen liikettä! Yksi ystävä pääsi lauluvaiheeseen asti, nyt siis peukut pystyssä sinne suuntaan. Ja helmikuussa sitten katsomaan showta, olipa lavalla keitä tahansa. :)
Akillesjänteetkin pysyivät teippien avulla jaloissa kiinni :D mutta vaikka miten haluaisin palata nyt heti paikalla tanssi- ja jumppasaliin, yritän pitää järjen päässä ja lepuutella koipia ainakin vielä tämän viikon. En vaan voi sille mitään, että suu kääntyy mutruun joka kerta kun heppu pinkaisee lenkille ja mä jään kotiin tekemään onnettomia vatsalihasliikkeitä... tai, vielä pahempaa, töitä, joita oli viime viikolla enemmän kuin yhden freelancerin tarpeiksi. Eilen kuitenkin pääsin pitkästä aikaa hetkeksi hien ja hengästyksen makuun - ja tahdon lisäääää!
Soundtrackilla vanhoja kunnon kemianveljeksiä jonkin päivän jostain kotijumpasta. Tuleepahan tuossa yhteydessä edes kuunneltua hyvää musaa - siis jotain muutakin kuin teiktättiä. ;)
Takana kolmas viikko akillesjänteiden lepuuttelua - mutta hahaa, mulla on mustelma polvessa, ojentajat niin jumissa että kädet on lähes toimintakyvyttömät ja kankut niin tulessa etten meinaa päästä sohvalta ylös! Se tarkoittaa vain yhtä asiaa: OLEN TANSSINUT! (Tähän hirmuinen määrä sydämiä ja hymiöitä.)
En päässyt eilen kaupunginteatterin musikaaliauditionissa tanssiosiota pidemmälle, kaikille yhteiseksi koelaulubiisiksi määrätty Joutsenet jäi siis hoilaamatta. En kuitenkaan osaa olla oikeastaan yhtään pettynyt: pärjäsin yllättävän hyvin esimerkiksi noin nyt siihen nähden, etten ole käynyt tanssitunneilla moneen kuukauteen. Oma liike on pahasti kadoksissa, kun ei ole kropassa kunnon treenitatsia - mutta vaikka homma ei mennytkään eilen varsinaisesti putkeen, tärkeintä on se että oli hitsin hauskaa.
Ja olipa siistiä päästä edes puoleksi tunniksi tämän elämän aikana Reija Wäreen oppiin! Sarjanpätkän akrobaattista taituruutta vaativat jutut enteilivät tulevan musikaalikoreografian tyyliä, ja koskapa akroilu ei tule multa kovinkaan luontevasti, oli ihan selvää että pesti ei ollut mua varten. Ja jos lähemmäs sadasta hakijasta lavalle valitaan vain neljä tyttöä ja neljä poikaa, niin ammattilaisiahan ne sinne ottaa. Ei siis mitään syytä harmitella - hieno ja hilpeä kokemus, ja olihan upeeta päästä näkemään tämän maan nuorten tanssihuippujen liikettä! Yksi ystävä pääsi lauluvaiheeseen asti, nyt siis peukut pystyssä sinne suuntaan. Ja helmikuussa sitten katsomaan showta, olipa lavalla keitä tahansa. :)
Akillesjänteetkin pysyivät teippien avulla jaloissa kiinni :D mutta vaikka miten haluaisin palata nyt heti paikalla tanssi- ja jumppasaliin, yritän pitää järjen päässä ja lepuutella koipia ainakin vielä tämän viikon. En vaan voi sille mitään, että suu kääntyy mutruun joka kerta kun heppu pinkaisee lenkille ja mä jään kotiin tekemään onnettomia vatsalihasliikkeitä... tai, vielä pahempaa, töitä, joita oli viime viikolla enemmän kuin yhden freelancerin tarpeiksi. Eilen kuitenkin pääsin pitkästä aikaa hetkeksi hien ja hengästyksen makuun - ja tahdon lisäääää!
Soundtrackilla vanhoja kunnon kemianveljeksiä jonkin päivän jostain kotijumpasta. Tuleepahan tuossa yhteydessä edes kuunneltua hyvää musaa - siis jotain muutakin kuin teiktättiä. ;)
Viikko 14/2011
The Chemical Brothers: Let Forever Be
- ma 4.4. lepo
- ti 5.4. lepo
- ke 6.4. kävelylenkki + kotijumppa 60 min
- to 7.4. lepo
- pe 8.4. kotijumppa 30 min
- la 9.4. kotijumppa 60 min
- su 10.4. lämppäily+audition 90 min
+ nykytreeneissä heiluntaa 135 min
The Chemical Brothers: Let Forever Be
1 sanoo jotain:
.. "tai, vielä pahempaa, töitä, joita oli viime viikolla enemmän kuin yhden freelancerin tarpeiksi"..
Tais mennä väärin noi lainausmerkit, mutta halusin kiinnittää huomioni lainaamaani lauseeseen. Ihanaa, että on töitä! Ihanaa, vaikka välillä liikaakin!
Olet varsin viisas, kun annat akillesjänteiden levätä. Sen takia niillä jaloilla kävellään, juostaan ja tanssitaankin vielä pitkään! Pus.
Lähetä kommentti
Sano sää kans!