I don't need nobody else, I can do damage by myself

Uskomattomalla voimalla se taas iski sisuskaluihin, se tyhjyys. Kun on takana kaikkien aikojen raskain mutta samalla ihanin tanssivuosi, ja yhtäkkiä ne kolme kevätnäytöstä onkin jo ohi, ja sitä istuu maanantai-iltana kello ykstoista rakkaiden tanssiystävien ympäröimänä pastalautanen ja viinilasi edessä, nauraa ja nauttii ja tuntee häkellyttävää iloa, ja sitten sitä löytää itsensä taas seuraavana aamuna vanhan tutun työpöydän äärestä eikä elämässä oo mitään tolkkua.

Huokaus. :)

Kevätnäytökset meni eilen ihan jees - ainakin siihen nähden, miten paljon kisahärdelli vei aikaa ja energiaa näytösbiisien treenaamiselta. Harvoin on ollut noin epävarma olo astua lavalle! Olin mukana kolmessa sisääntulossa; show-biisissä ketkuin bitchinä ranskattarena (maikka antoi viimeisissä treeneissä ohjeeksi himmata hiukan rentoutta jotta näyttäisin vähemmän makarooniselta ja enemmän coolilta ranskattarelta), lyrical-biisissä nuohosin lattiaa myrskyävänä hiekkadyyninä (eli toikkaroin kuin tasapainoni kadottaneena), ja nykybaletissa hypähtelin kesäisenä suomineitona (no tän ehkä klaarasin suht kunnialla).

Huokaus. :)

Onneksi tälle viikolle on kaikkea kivaa tekemistä, niin en ehdi vallan surkuuntua tässä elämänhämmennyksessäni. Tänään käytiin ystävän kanssa parilla - mikäpä sen parempaa kuin viettää tavallista tiistai-iltaa kesäisen vadelmaisten drinksujen äärellä! Huomisilta kuluu musikaalitreeneissä, torstaina on hepun virallinen valmistujaistilaisuus, perjantaina tavataan kaveripariskunta viinin lipityksen ja heinäkuisen Gdanskin-matkan varaamisen merkeissä, sunnuntaina ajattelin käydä aamusella kokeilemassa hot joogaa ja iltapäivemmällä vielä juodaan sukulaisten kanssa valmistujaiskahvit.

Jaa, lauantaina ei oo mitään.. silloin voin siis keskittyä hämmennykseen ja surkuuntumiseen. :)