1. huhtikuuta 2011

Kun sydämeen ei sattuisi aina

Arvakkaa! Mää kävin tänään kirjastossa! Lainasin kokonaista neljä kirjaa! Ja kaavailin vielä lukevanikin ne!


HAHAHAHA syä silliä, sanoo heppu varmaan kohta kun tulee kotiin ja näkee kirjat hyllyn päällä.


Mutta ei oo aprillipila kun ihan totinen totuus. Heppu vain jostain syystä alkaa aina nauraa kun mä puhun kirjoista niin kuin muka ikinä lukisin mitään... ja tottahan se on: luen aivan käsittämättömän, naurettavan, onnettoman, nolottavan vähän siihen nähden että olen a) ammatiltani kääntäjä, b) vanhempieni tytär ja c) hepun tyttöystävä. Ei sillä ettäkö mulla olis jotain kirjoja vastaan... en vaan osaa. Kun on ensin koko päivän työkseen pyöritellyt sanoja, en illalla oikein enää jaksa lukea muiden kirjoittamia sellaisia (paitsi joskus parin sivun verran jostain naistenlehdestä).

Huhtikuu = neljä viikkoa = neljä kirjaa. Kuinkahan tässä käy? :)

Egotrippi: Aprillipäivä

7 sanoo jotain:

Liina kirjoitti...

tykkään :)

lukeminenhan voi parhaimmillaan olla rentouttavaa myös sanojen parissa työskentelevälle. ne on jonkun toisen sanoja. eikä oo pakko lukea mitään raskasta. voi lukea jotain höyhenenkevyttä josta tulee iloiseksi ja rentoutuu.

ja lopulta, ei siitäkään tarvii stressiä ottaa. lukee sen, minkä jaksaa. jos ei jaksa, niin ei oo pakko. kaikki hauska on hyväksi vatsalle, mut mikään ei oo hauskaa mistä tulee stressi.

(ja hauskoistakin jutuista on ok pitää taukoa.)

fifin maman kirjoitti...

Lue nyt ainakin se perunankuoripaistos-kirja! Se on niin hyvä, humoristinen ja hauska, vaikka kertookin vakavista tapahtuneista.
Loistavaa lukuviikonloppua!

Jenni kirjoitti...

Musta on käsittämätöntä, että sä edes löysit siält Turuuun kirjastoosta sen osaston, josta voi löytää moisia ihanuuksia tai vihanuuksia.

Mä olen käynyt "uudessa" kirjastossa tasan kerran - silloin kun se oli juuri avattu. Ja silloinkin löysin sieltä vain sen kahvilan, jossa on A-oikeudet. Myönnän tämän siis häpeillen, en lainkaan ylpeänä.

Koska musta se on vaan kauhean sekava ja hankala paikka nykyään. Ei loogisuuden häivää. Kaunishan sen rakennus on, mutta sekava. Pö. Mikä on kovin kurjaa ja ikävää ja tylsää.

Ja siitä syystä olen sortunut nykyään ostamaan ne kirjat jotka a) ehdottomasti haluan ja/tai b) joita ehdottomasti tarvitsen. Joka on myös tylsää, koska se ei ole kauhean kestävää kehitystä (vaikkakin tukee kyllä kirjailijoita), ja ennen kaikkea siksi, että rrrrrrakastin vanhaa kirjastoa ja sitä miltä ne kirjat siellä tuoksuivat.

Anni kirjoitti...

Mä sanon että lue nyt ainakin se Tuulen varjo! Se on ihana <3 niin että itketti kun sain sen loppuun ihan siksi etten enää ikinä voi lukea sitä ekaa kertaa. Ja toinen Zafón taitaa olla Enkelipeli, ei sekään huono ole joskaan ei mulle ihan yhtä vaikuttava.

Anonyymi kirjoitti...

Tuulen varjo on niitä kirjoja, joiden hahmoja tulee ikävä kun kirja on luettu. Että enkö mä enää koskaan saa tietää, mitä niille kuuluu. Suosittelen ehdottomasti. :)

Enkelipeliä en ole lukenut, paristakin suusta kuulin, että on pettymys Tuulen varjon jälkeen.

Elina kirjoitti...

Duussille hauskoja lukuhetkiä! Vaikuttaa kivalta.

Ja kirjastoasiaan pakko kommentoida, että kyllähän siellä uudessakin kirjastossa on kaunokirjallisuus siellä vanhassa talossa, ne löytää sieltä kyllä, kun ovat sopivasti vanhassa tilassa, vain ehkä hieman väljemmin kuin ennen. :) Uudisosa on kyllä omastakin mielestäni sekava.

desthea kirjoitti...

Mulla vähän sama homma että koen lukevani jotenkin todella nolottavan vähän. x)

Ja vastaan tännekin, että saat toki käyttää sitä kuvaa! Siis jos vielä tarvitset, kun kesti hieman tässä vastaamisessa, sorry.. ;-)

Lähetä kommentti

Sano sää kans!