Home where my true love is waiting for me

Ikävät uutiset Chilen maanjäristyksestä toivat mieleen jotain kaunista, nimittäin yhden biisin Stingin hienolta Mercury Falling -levyltä, jota tuli kuunneltua tositosi paljon joskus silloin 90-luvun lopulla. Se oli täysi-ikäisyyttä lähestyvän Duussin semmosta omien hiljaisten iltojen musaa - muuten samoin kuin niin ikään vuonna 1996 ilmestynyt George Michaelin Older.

Mut nyt hyvänyöntoivotuksiksi sitä Stingiä. Tämän tahtiin on hyvä rauhoittua treenin- ja juhlantäyteisestä viikonlopusta kohti arkea. Alkamassa on näillä näkymin toistaiseksi viimeinen hullutahtinen työviikko, johon otankin itse asiassa varaslähdön vielä nyt sunnuntai-illan käännöspuuhilla... haaveilen jo ensi sunnuntai-illasta, jolloin aion vain lököillä. :)

Sting: Valparaiso

Ja kun sä pyydät mun numeroo, mä voisin sanoo joo

Olen tässä viime aikoina käynyt ahkerasti treffeillä. Viime lauantaina mulla oli jopa kolme kavaljeeria - vuosien karttuessa aina vain karismaattisempi Robert Downey Jr., viiksekkäänäkin ihan ihana Jude Law ja sit toi heppu. Kylläpä kelpasi nuoren neidon viettää iltaa tuollaisessa seurassa! Hilpeät herrasmiehet aiheuttivat sydämentykytyksiä ihan vain olemalla niin kauhean komeita, ja vähän tietty siksikin kun joutuivat kaikenlaisiin jännittäviin tilanteisiin (esimerkiksi se, kun heppu sai ravintolassa huonoa espressoa). Sovittiin myös uudet nelostreffit, vaikka tarkka päivämäärä ei vielä olekaan tiedossa. Ihanaa!

Keskiviikkoiltana puolestaan kävin sellaisilla jonkinlaisilla puolisokkotreffeillä. Tunnistin kavaljeerini heti; siellä hän jo istui Kertun pöydässä blingbling-baskeri päässä sen näköisenä, että odotti uutta ystävää. Melkein neljä tuntia siinä yllättäen vierähti, kun höpötettiin kaikesta tärkeästä ja vähemmän tärkeästä, töistä ja miehistä, vaatteista ja matkoista, blogeista ja niistä menneisyyden asioista, jotka on tehneet meistä tällaisia kuin nyt ollaan. Uskoisin, että seuralaisenikin suhtautuu myötämielisesti uuden tapaamisen mahdollisuuteen, koska kirjoitti ekoista treffeistämme (ja ihanasta uudesta muumimukista!) näin kivasti. I think this is the beginning of a beautiful friendship.

Mun tuurilla treffiputkeen mahtuu toki myös yhdet oharit. Täksi illaksi oli sovittu treffit Magnus Carlsonin kanssa, virittelin jo jazz handsit valmiiksi ja kaikki - ja sitten: peruutettu. Nyyh! En siis sonnustautunutkaan Magnuksen ja Formal Fridayn kunniaksi kauneimpaan mekkoseeni, vaan vedin niskaan jumppavermeet ja lähdin Motivukseen. (Huomatkaa alemmassa kuvassa hurjan irvistyksen voimasta tärisevä pulkannaru pullistuva hauis.)

toppi - Pineapple

pöksyt (maailman parhaat jumppa-sellaiset) - Brasil Sul

Nyt hyppään sohvalle, meillä on siellä hepun kanssa treffit. :)

Hammertime!

En tiedä, naurattaako nää yhtä paljon jos ei ole näin väsynyt - käykääpä Facebook-fanisivulla I hate it when you're with MC Hammer and he doesn't let you touch anything. :D Alla muutama poiminto jengin kirjoituksista seinältä...

I hate it when you're doing the dishes for Alanis Morissette and just when you think you've finished you find ten thousand spoons.

I hate going to dinner with 50 Cent, he asks me what do I want for dinner, then before I can say anything, he just starts saying he will take me to the candy shop. Candy isn't dinner dumbass.

I hate when Michael Jackson invites me to his house, I show up and he tells me to "beat it", WTF?!?!?! You just told me to come over!

Whenever I'm about to go to sleep, George Michael reminds me to wake him up before I go-go. Fuckin get an alarm clock, man.

Anthony Kiedis, I don't know what you got, but I don't wanna get it OR put it in me. Thanks for the offer though.

I hate to tell my problems to Lady Gaga because she always repeats "just dance", I'm like dude I can't find my phone if I just dance. idiot

:D

[kuva]

Stop the press!

Äsken tupsahti eteisen lattialle mieluinen kirjekuori. Pressikortti, I has it! Karmea vanha passikuva, I has it! En nyt ole tässä ryntäämässä haastatteluja tekemään, vaan tuore Journalistiliiton jäsenyyteni liittyy käynnissä olevaan av-kääntäjien työtaisteluun. En oikeastaan halua alkaa vaahdota aiheesta täällä sen enempää; sanottakoon vain, että a change is gonna come. :) Hiukan osviittaa tilanteesta antaa kollegani Annen taannoinen blogimerkintä kommentteineen.

Jos telkkarista päivittäin toljottamiesi ruututekstien tausta ja tekijät kiinnostavat vähääkään, käypä tsekkaamassa av-kääntäjien omat tuliterät superhienot nettisivut - jätä ihmeessä vaikkapa kehu kääntäjälle, jos olet bongannut ruudusta jonkin erityisen hyvän käännösratkaisun! :) Keskustelu on pyörähtänyt liikkeelle myös av-kääntäjien Täällä on ihminen välissä! -blogissa, kiinnostavaa asiaa ja asian viertä sielläkin.

Eli päivän linkkivinkki: www.av-kaantajat.fi :)

Työpäivä jatkukoon tsemppitunnelmissa! Ja tsemppiä tässä totisesti tarvitaankin: melkein itkettää, kun kääntämäni ranskalaissarja saa ikävöimään Pariisiin niin kamalasti... huoh. Mon amour, un jour je reviendrai. Saiskohan tolla pressikortilla lennoista alennusta? :D

No escaping when I start, once I'm in I own your heart

Tiistai-illan musiikkipläjäys, olkapäät hyvät! Tarjolla kaksi aivan erilaista biisiä, jotka molemmat ovat soineet päässäni vuorotellen taukoamatta yli viikon. Alan kohta tulla hulluksi, jos en pura näitä jonnekin...

Ensimmäisen biisin esittää bändi, joka jää itseltäni aina välillä ihan ihmeellisesti unohduksiin - Keane. Onneksi aina jonkin ajan päästä bändi muistuu taas mieleen ja saan vaipua onnelliseen poppiauvoon. Keanen kauneimpiin kuuluvan biisin melodiat hellivät elämää ihmettelevää mieltä ja purkautuvat lohdullisiin sointuihin samalla kun joku omituinen vesitippa pyrkii silmäkulmasta esiin. Videokin on hiano. But what do I know.

Keane: Bedshaped

Toinen biisi onkin sitten jotain ihan muuta. En ole seuraillut American Idol -taistoja kovinkaan intohimoisesti, mutta tiesin toki, kuka on edellisellä kaudella ihastuttanut ja vihastuttanut kajaalisilmäinen Adam Lambert. Tanssilattioille tähtäävä debyyttisingle videoineen on sinänsä ihan tusinakamaa, ei mitään mitä vaikka joku Britney ei olis tehnyt paremmin jo yhdeksän vuotta sitten, mutta jokin tuossa röyhkeässä show-asenteessa vetää puoleensa. Vielä kun hemmo sais saman asenteen näkymään ja ennen kaikkea kuulumaan livenäkin - taannoinen karmean kohun aiheuttanut AMA-show ei mun mielestä ollut erityisen vakuuttava... Mut bassot vaan täysille ja joraamaan!

Tai jos olet nukkumaan menossa niin kuuntele mieluummin uudestaan toi Keane. :)

Adam Lambert: For Your Entertainment

Idendideeddikriiseilyä

Tanssikoulu hiihtolomailee tämän viikon, joten meikä sporttaa sen aikaa Motivuksessa. Raahust Reippailin tänään aamupäivällä pitkästä aikaa paceen, ja yksi asia alkoi siellä hypeksiessä taas kerran ihmetyttää: miten Motarilla aina tuntuu, että aivoton jumppa on tylsää koska mähän oon Tanssija, ja sit taas tanssitunneilla usein tulee sellainen fiilis, että voi kunpa osais joskus jotain, olis iisimpää olla vain Aivoton Jumppaaja.

Vaikka ei sillä, onhan niitä jumppiakin ties miten montaa sorttia, ei siinä heti pääsis kyllästymään jos tässä yhtäkkiä vallan jumppakuutioksi alkais. Mutta silti... jumppatunti, vaikka tanssillinenkin, nyt vaan on eri asia kuin tanssitunti. Paitsi Zumbasta en tiiä kun en oo testannu, olis nasta kokeilla! :)

Joo ja ai että miten tänään meinas mennä hermot: maailman hirveimpiä asioita heti nälänhädän ja sotien jälkeen on se, jos joutuu jumppaamaan epätahtiin musan kanssa. Esimerkki hyvästä jumppabiisistä on tänäänkin kuultu Leila K:n Electric: just sopiva tempo, mahtavat nostatukset ja eteenpäin tsemppaava biitti. Sen sijaan Apulannan ja Ari Koivusen jouduin tänään toteamaan paskimmaksi jumppamusaksi ikinä. Ei voinu niin hitaasti ihminen hyppiä. Argh.

Löysin muuten SYTYCD-videoita selaillessa ehkä ensimmäisen sellaisen contemporary-biisin koko sarjan historiassa, jonka saattaisin pystyä itse vetämään - siis ei se tietenkään yhtä hienolta näyttäis, mutta olis noin tekniseltä kannalta ylipäätään mahdollista. Ei ylivaikeita hyppyjä, piruetteja, nostoja tai temppuja, enemmänkin tunnetta. En dedans -pirskat (ks. kohta 0:25) on vielä vähän hakusessa, mutta niitäkin treenataan koko ajan sen verran paljon, että eiköhän sieltä kohta ala kierroksia löytyä.

Mut että enjoy... kaunista tanssailua taas kerran. :)

SYTYCD Canada: Lisa & Vincent / kor. Stacey Tookey
Emmy Rossum: Slow Me Down

Tapahtui eräänä perjantaina kirkonmäellä

Perjantai! Formal Friday! Jipii!

Ai ei menny innostusfeikkaus läpi? :D Myönnetään, että tänään ei tullut pukeuduttua Oikeisiin Vaatteisiin työpäivän aikana vaan vasta iltapäivällä päiväunien jälkeen... en vaan pystynyt väsyneenä laittamaan päälleni muuta kuin kotilököä. Ja miksikö väsytti? No siksi, että yritin ottaa viime yönä kaiken irti freelancerin vapaista aikatauluista. Tein vedenpitävän suunnitelman: naputtelisin töitä aamuyöhön asti ja avaisin telkkarin kolmelta, jolloin alkais miesten taitoluistelun vapaaohjelma. No arvaahan sen, mitä tapahtui aamulla kello kolme - käännös tuli valmiiksi (oon ehkä ajoituksen mestari!), mutta jostain syystä oma sänky houkutteli enemmän kuin Evan Lysacekin luistelun huokailu. Ja nyt tietenkin kaduttaa, etten katsonut kisaa suorana...!

Laitoinpa kuitenkin perjantain kunniaksi kauppareissulle jalkaan farkut (yleensähän hiippailen tuolla lähiötanttana verkkareissa tai tuulihousuissa). Ostokset kulkevat tietysti Viikate-kangaskassissa.


Martinkirkon takaa kulkeva kauppareitti on erityisen kiva kahdesta syystä. Syy yksi: saa harrastaa portaiden nousemista, kun muuten ei juuri tule rappusissa kiipeiltyä näin ekan kerroksen asujana. Syy kaksi: kun ostaa kaupasta suklaapatukan ja syö sen (tietenkin) kotimatkalla, voi heittää paperin matkan varrella takapihan roskikseen niin heppu the terveyspoliisi ei ikinä saa tietää kaikista syödyistä Tuplista ja Pätkiksistä. Muahahaa!

I think I'll be fine if I'm covered in wine

Tämmöstä tää on: ehdin jo asennoitua rennompaan työviikkoon, kun yhden ranskalaissarjan kaikkia tulevia dediksiä siirrettiin viikolla eteenpäin, mutta niinpä vain tarjottiinkin lisää töitä tässä odotellessa. Ja tietysti otin ne vastaan. Ja nyt on taas hoppukiire. Enkä ehdi höpötellä blogiinkaan.

Sen verran varastin eilisestä vapaa-aikaa, että ehdin järjestää äitille ja hepulle laskiaispannarikestit (omppuhilloa ja kermavaahtoa, kaksi sanaa: om nom) ja käydä tunnin verran tanssimassa. Aletaan jo vähitellen puuhata kevätnäytöstä! Eilisen tunnin biisi jäi taas pahemman kerran päähän soimaan... ja saa soidakin, ihanaa musiikkia. Huomasin, että koreografiaan on napattu muutamia elementtejä Mia Michaelsin SYTYCD-tanssista, mutta pääosin tietenkin mennään opettajan omilla aivoituksilla.

Sitä muuten tuntee itsensä niin hiton etuoikeutetuksi, kun saa käydä niin upeiden tanssijoiden tunneilla kuin meidän opet on. Se nimittäin tarkoittaa, että tällaisella ehtoopuolen tanssinharrastajallakin on vielä pieni mahdollisuus kehittyä. :)

PS. Päivän stemmakylmätväreet kohdassa take me in your arms now. Huuhh!

Charlotte Martin: The Dance

Har du visor min vän, sjung dem nu

Ljuvligt! Sain liput! Mennään ens viikolla kuuntelemaan, kun Magnus Carlson & The Moon Ray Quintet vähän soittelee jaskaa Monkissa. Kärlek!

Samalla toinenkin hyvämusavinkki maanantaiaamuun. Klasu-nimellä singersongeroiva Lasse on vanha koulukaverini, jonka pieniä tarinoita löysin itsekin kuuntelemaan vasta ihan hiljattain. Tarttuvia tunnelmia, pehmeitä melodioita, soljuvia sanoja, kitarointia ja selloilua, käykääpä tsekkaamassa! Sinä talvena on tänä talvena ehkä suosikkibiisi. :)

Because of you I'm running out of reasons to cry

Olipa hyvä, että viikonloppusiivoussuunnitelmani on toistaiseksi jäänyt siihen vaiheeseen, että imuri seisoo eteisessä odottamassa. Ja etten eilen tomaattijuustosarvia tyttöjeniltaan leipoessani laittanut soimaan Aznavourin lemppariälppäriä vaan kuuntelin seedeeltä Kenttiä. Aamulla tulleessa tekstiviestissä nimittäin luki näin:

Viitsitkö tarkistaa, etten ole jättänyt levyä vinyylisoittimeen?

No ei ollut levyä, mutta suklaata oli! :)


Tämä on nyt jo toinen vuosi putkeen, kun pojat on tehneet strategisen ratkaisun häipyä maisemista laskettelureissulle juuri sopivasti ystävänpäivän tieltä. Vaan ei haittaa - tuskinpa me kovasti tämän romanttisemmin juhlittaisiin, vaikka heppu olis kotonakin. Itse asiassa ehkä vielä hitusen romanttisempaakin näin saada mouskuttaa suklaata haaveillen kaukaisesta armaasta, tuosta unelmien satuprinssistä, joka valkealla lumilaudallaan saapuu minut jonain päivänä noutamaan...

...eli tulee huomenna kotiin. Täytynee siis yrittää tänään tanssia pienet ystävänpäivätangot tuon imurin kanssa. :)

Mä oon istunut tässä jo monta tuntia mun jalat puutuu

Taas on viikko vierähtänyt ja vuorossa perjantain pukeutumishetki. Kun en ole vieläkään saanut latailtua noita New York -kuvia tänne näytille (hätäisimmät tutut - eli käsittääkseni valtaosa Duussilan lukijoista - ovat toki jo nähneet kuvaraportin Facebookissa), ajattelin esitellä tänään Formal Friday -projektin raameissa pari NY-tuliaista. Ja näköjään myös tommosissa mustissa raameissa, haha.

Nykisydänpaita oli tietenkin pakkohankinta! Noita näkyi myynnissä vähän kaikkialla, mutta hinnat vaihtelivat aika tavalla. Omani ostin jonkin pikkukadun turistiputiikista neljän taalan sopusummalla. Kuten arvata saattaa, haaveilin ensin mustan perään, mutta päädyin kuitenkin tohon perinteisempään malliin. Ja se on muuten sit totta mitä paidassa lukee.

Kumpparit ostin melkein heti ekasta vaatekaupasta jossa käytiin, kun säätiedotus oli lupaillut seuraavaksi päiväksi sadetta. Ja kyllä sitä sitten tulikin! Sateenvarjoista ei ollut mitään hyötyä siinä vaiheessa, kun tuuli työnsi vettä päin pläsiä vaakasuorassa neljästä eri suunnasta, mutta kumpparit jalassa auttoi tilannetta huomattavasti: mutkalle vääntynyt sontsa lensi Broadwayllä kadunkulman roskikseen turhan harmittelun sijaan huutonauraen.

Saappaat ovat tommosta siistiä kaupunkiratsastussaapasmallia, istuvat koipeen kuin nakutetut ja maksoivat Daffy'sillä kokonaiset 20 taalaa. Ja hah, toisessa kenkäkaupassa kun katoin samoja ni hinta olikin kaksinkertainen. Nappilöytö siis! Plus että niissä on pinkki sisäpinta, kato kyllähän meikäläinen noita värejäkin joskus käyttää...

Kuten tämän viikon blogihiljaisuudesta ja eilisestä merkinnästä ehkä saattoi aistia, olen viettänyt viime päivät muutamia tanssitunteja lukuun ottamatta kotiin muumioituneena. Kun istuu ruudun ääressä ihan liian pitkiä aikoja, suupielet kääntyvät alaspäin ja naama muuttuu kalpeaksi (paitsi silmien alta, siinä kohtaa on mustat rinkulat). Siis sama kelmeysefekti on todella havaittavissa ilman tota vessan valoakin...

Suupieliin auttanee huominen tanssityttöjen saunailta ja mojito jos toinenkin, kalpeanlattean värityksen puolestaan yritän taltuttaa tänään Nanalta hakemillani ihmeaineilla. Kevättä vasten kokeiluun pääsivät testikappaleiksi aivan liian hintavat, mutta luotettavasti ylistetyt MUFEn HD Primer ja Lift Concealer. Noilla jos sais nyt alkuun vähän valoa ilmeeseen - ja mielellään sit jossain vaiheessa myös ulkoa auringosta! Niin ettei tarttis näyttää tältä:

Ja minä nousen, vaikka putoan

Heppu lähti poikien kanssa lumilautahiihtolomalle ja palaa vasta maanantaina. Olen hamstrannut tälle viikolle aivan liikaa töitä ja kärsin siitä nyt, fyysisestikin. Treenisärystä, univelasta ja pikkuisesta stressintapaisesta tulee yhdistelmänä aika paha olo.

Mutta ei tässä hätää, huomenna iltapäivällä jo helpottaa. Siihen asti hiukan lohtua tarjoaa Anna Puu. Muita lohtuvinkkejä otetaan vastaan, niiden pitää olla joko lyhytkestoisia mutta tehokkaita tai sitten sellaisia, joiden nauttiminen onnistuu työnteon ohessa.

Anna Puu: Kaunis päivä

Oi beibi, nyt taisin keksiä

Hihhuh mikä viikonloppu! Vietettiin hepun kanssa polttareita kumpikin tahollamme, kun noista vuoden viisistä häistä ensimmäiset alkavat lähestyä. Täytyy sanoa, että koko hilpeän seikkailujentäyteisen viikonlopun paras hetki oli kaikista hauskuuksista huolimatta se, kun saavuttiin puoli kahdelta yöllä merenrantamökille, jossa pimeyden ja lumihankien keskeltä ulkokynttilät tuikkivat tervetuliaisiksi. Oli taivaallista saada ihan luvan kanssa unohtaa arkihuolet hetkeksi. Luonnon rauha hyvä, itse aiheutettu työstressi paha.

Vaikka aika lähelle huippuhetkeä pääsi myös se, kun jorattiin morsiamen askartelemat töyhtöpannat päässä Marilynissä Raptoria.

:D

Mieletön nostalgiapaukku - ja aivan uskomaton paikka toi Lynkky, siellä ei todellakaan oo konsepti eikä meininki eikä biisivalikoima muuttunu pätkääkään 10 vuodessa! Ihme juttu, miten aina uudet 18-vuotiaat löytävät sinne tiensä. Tuli aavistuksen kääkkä olo, mut hauskaa oli! :)


Noita meidän pantoja kyllä kehuttiin niin paljon, että tuskin viitsin enää baariin lähteäkään tylsästi ilman sulkapäähinettä (me muuten oltiin niinku kabareetanssijattaria eikä inkkareita, niin kuin suurin osa vastaantulijoista luuli). Mullehan morsio tietysti valitsi tyyliin sopivan musta-hopeisen pannan. ;)

Oma toiveeni deejiiltä oli silloin joskus 10 vuotta sitten Lynissäkin usein tanssattu hittijumputus, joka muuten potki yllättävän hyvin edelleen! Olin tosin lähes ainoo jolle potki :D kun eihän ne 18-vuotiaat ees tuntenu koko biisiä... Laura ainakin muistaa? :)

Madison Avenue: Don't Call Me Baby

Ja niin: sen siitä saa, kun viettää tälleen vaan holtittomasti iloluontoista vapaa-aikaa... täytyy tehdä sunnuntai-iltana tähän aikaan vähän vielä töitä. Haluan takaisin sinne mökille!

Move and perform

Miten nää viikot näin laukkaa - se on taas freelancerin lempipäivä, Formal Friday! Vaikka ei tää nyt taaskaan mulla taida mennä ihan sääntöjen mukaan... :D Virallisessa kotitoimiston ulkopuolisessa ohjelmassa on nimittäin tänään vain treenit, joten yöpaidan korvaa tänään tällainen vaatetus:

haaremipökätsyt: Henkka

lörppötanssipaita: Deha (New Yorkista!)

Joo ei tartte sanoa mitään kuvanmuokkauksista.

Vaikka monet muut käyttävät hyvännäköisesti ihan arkiversioita haaremihousuista ja laatikkoteepaidoista (vaikka eivät ehkä samassa asukokonaisuudessa), mulle ne on treenivaatteita. Viihdyn niissä kyllä tanssiessa niin hyvin, että vois kai sitä joskus kokeilla vastaavia vaate-vaatteita itekin. Vai meniks haaremit ja laatikkopaidat muodista jo viime kesänä? :D

Romeo and Juliet, they never felt this way I bet

Täst mie tykkään. Jos tää on vaan joku kausimaku ja menee kohta pois kaupoista niin sit mie itken. Eihän suklaissa oo kausimakuja?

Nää mie toin Jenkeist ja näistki mie tykkäsin mut sit mie söin ne. Paitsi limunmakuisia jellypapuja ja kanelipurkkaa on vielä.

I've got a bad feeling, trust me on this one

Jihuu! Ehkä varovasti uskallan sanoa, että flunssa alkaa olla selätetty! Johan tässä on puoltoistviikkoo kitkuteltu. Suurimman tuskan aiheuttaa tietysti se, etten ole päässyt tanssimaan - kurjaa joutua vain katsomaan treenejä sivusta, kun tietää että ihan joka ikinen kerta olis itellekin tarpeen että kehtaa lähteä kesäkuussa kisoihin...

No mutta tänäänpä otin muutaman varovaisen tanssiaskeleen (äiti älä huolehi, ihan iisisti kokeilin). Jos olo ei taas pahene niin huomenna ehkä lisää. Aika kivaa.

Niettä tästäpä mallia (noista yli 30 000 katselukerrasta ehkä viistuhatta on mun): SYTYCD kolmoskauden topkymppi ja Mia Michaelsin koreografia. Huh.

Mia Michaels / Imogen Heap: The Moment I Said It

Sitähän se kaikki on

Tänä vuonna kolmekymppisyys konkretisoituu: meidät kutsutaan (jos en jo seonnut laskuissani) (ja jos ei yhtäkkiä muututa torspoiksi joita ei kutsutakaan) viisiin häihin! Ihania pariskuntia, luvassa on varmasti ihania juhlia!

Ja hirveä vaatekriisi. Häät jakautuvat akselille maalis-lokakuu, mutta saattaisin asustamalla selvitä samallakin mekolla kolmen vuodenajan juhlista; vaihtelun vuoksi vois kuitenkin olla kiva hankkia parikin uutta. Pelkään vaan, etten löydä yhtäkään sopivaa ja muuten tarpeeksi ihanaa mekkoa juhlistamaan ystävien tärkeää päivää! Korkkarit ja käsveskat on helpompi rasti, niitä voisin lähteä ostamaan vaikka heti... ;)

Mutta se mekko. Tuntuu, että olen muuttunut iän karttuessa koko ajan vain onnettomammaksi vaatteiden ostajaksi. Jos nyt ei puututa lainkaan rahapuoleen, joka sekin on tietysti aina vähän ongelma, niin aika harvan vaatteen viitsin viedä edes sovituskoppiin asti. "Toi on liian värikäs mulle." "Toi korostaa mahapömppöä." "Toi on liian lyhyt mulle." "Toi korostaa mahapömppöä." "Toi on liian tyttömäinen ja huomiotaherättävä mulle." "Toi korostaa mahapömppöä." You get the point... Ja sitten ostan taas jonkin uuden mustan koltun mallia muumi/perunasäkki.

Nyt hakusessa olevan mekon pitäisi siis olla sekä tyylikäs että oman näköinen, sekä juhlava että sopivan rento mahduttamaan sisäänsä juhlapöydän herkut, sekä häihin sopivan värinen että mieluiten musta. Eli vähän vaikeeks menee. On mulla kuitenkin yks visio, jonka bongasin Marian kollaasista. Vivienne Westwood näet osuu luomuksellaan aika lähelle meikäläisen unelmamekkoa:

[kuva]

Toinen suunta vois olla jotain sen tyyppistä kuin Marimekon kevätmallistosta löytyvä Mika Piiraisen Hanhi-mekko, jonka kuosista ja värityksestä en ole ihan saletti, mutta nimi on osuva :D ja kiva leikkaus näyttää omalle kropalleni suotuisalta. Helma tosin sais olla inan lyhyempi; toisin mielelläni mahdollisimman paljon kinttua framille, kun sitä kerran on.

[kuva]

Että jos jotain näiden suuntaista (mutta vähän Westwoodia budjettiystävällisempää) tulee jossain kaupassa vastaan, saa vinkata! Sovituskoppiahdistuja kiittää! :)

Päivän musiikkivideon tarjoaa teemaan sopivasti Sugababes, yksi harvoista tyttöbändi-ihastuksistani Eternalin ja All Saintsin ohella... sori, oon varmaan linkittänyt tuon Black Coffeen tänne jo vaikka kuinka monesti, mutta hei noi kertsin stemmat! Aah!

Sugababes: Red Dress

Heja Stockholm!

Kun puolet maan (muati)bloggaajista tänään raportoi viikonlopun blogimiittiristeilyn tunnelmia (ja krapuloita), hihkuu ostoksia ja vertailee kellä oli paras hyttiseura, aattelin kantaa korteni kekoon lähettämällä Tukholman-terveisiä täältä skenen ulkopuolelta. :) Luvassa siis kuvakavalkadia perinteiseltä isä-tytär-Ruotsin-matkalta (miten toi kirjotetaan) viime heinäkuulta - hei muuten kesä, tule jooko taas pian!

Pirteä matkaseuralainen siinä aamuvarhaisella valmiina hyppäämään bussiin kohti satamaa! Sateenvarjot oli mukana, koska Tukholmaan oli luvattu hullu sadepäivä. Vettä ei lopulta tietenkään tullut tipan tippaa, mutta onhan tollanen iso varjo tietysti ihan tyylikäs asuste...


Yhteinen matka-aamiaisperinne on tärkeä: syödäänpä aamupala reissusta riippuen sitten junassa, laivassa tai asemalla, perinteenä on, että isi tekee mukaan aamiaisvoileivät ja loput tarpeet ostetaan kaffelasta - tällä kertaa eväspussukoista paljastui herkkuleipien lisäksi myös muikkuja! :)


Isi yritti siinä kirsikkaolusten äärellä selvittää mulle jotain fysiikan asiaa, että miten valo näkyy kun kappale liikkuu... jotain... en oikein tajunnut enkä siten enää muista. Mut tossa on siitä kaaviokuva, älyääkö joku viksumpi? :D Laivastakin saa muuten ihan mainiota ruokaa, etenkin noita valkosuklaakuorrutteisia mansikoita jäin kaipaamaan. Om nom.


Vikingin terminaali on kätevästi Södermalmin laidassa. Ihanaa pölähtää laivasta suoraan Söderin kulmille, lämpimän kesäisenä keskiviikkoiltana siellä kaduilla ja puistoissa riittää vähän enemmän meininkiä kuin täällä Turussa...


Tällä kertaa majapaikaksi valittu peruskiva hotelli Scandic Malmen löytyy Söderistä Medikseltä. Hotellin alakerran baaria täytyykin tässä mainostaa ihan erikseen, oli sen verran mahtava drinkkilista! Juuri kun olin aiemmin heinäkuussa Gdanskissa päässyt Zubrovkan makuun, oli pakko tilata juoma, jossa sitä herkkua oli ja joka maistui ihan omenapiirakalle! Perfekt!


Käydään Stokiksessa isin kanssa joka vuosi (tai vähintään joka toinen) ja kuljetaan aina samat paikat. :) Söderin kiertelyn lisäksi täytyy käydä Östermalmilla vähintään kauppahallissa ihmettelemässä herkkuja, ja Gamla Stanissa pyörähdys kuuluu myös asiaan. Tällä kertaa osuttiin sopivasti paikalle katsomaan kuninkaanlinnan vahdinvaihtoa, olihan se semmonen spektaakkeli.


Ja aina välillä täytyy istahtaa alas vähän ryypiskelemään. :D Näitä meidän matkaperinteitä on nimittäin aamiaisen lisäksi muitakin: nyt kun mäkin olen ehtinyt aikuisempaan ikään, on tullut tavaksi ostaa laivalta mukaan jokin pieni likööripullo ja siemailla siitä napsua päivän mittaan pisin kaupunkia. Ykskin kerta juostiin ravintolasta ulos, kun jo ruoat tilattuamme tajuttiin ettei oltu otettu aperitiivia, siitäpä naapuritalon porttikonkiin pikaiselle huikalle ja takaisin pöytään. :D


Tärkein hankintani reissulla oli tuo Ben & Jerry's -jätskivoileipä. :D Mitään en siis ostanut (koska sitähän ei lasketa, että isi toi Weekdayltä jälkitoimituksena farkut) vaikka Urban Outfittersillä oli niin hienot sovituskopitkin, että! Olen kai oppinut jotain, kun en enää nykyään viitsi hankkia mitään sellasta ihankivaa vain siksi että se olis sitten tuotu ulkomailta. Ikityylikäs isi sen sijaan osti Filippa K:lta tuon stailin harmaan neuleen.


Reissun viimeinen etappi Tukholman kamaralla oli sopivasti ihan hotellin vieressä sijaitseva ravintola Kvarnen, jota voin suositella varauksetta! Viihtyisä miljöö, huikean hyvää ruokaa ja mainio henkilökunta. Uusi vakkaripaikka ihan ehdottomasti!


Vielä yksi reissuperinne meillä on: laivassa täytyy käydä laulamassa karaokea. Tai siis isi laulaa, minä syön sipsejä ja kannustan. :D Tällä kertaa trubaduuritulkitsijan käsittelyyn pääsivät mahtava Hilma ja Onni sekä bravuurinumero, niin ikään hieno Albatrossi. Ehkä mäkin vielä joku kerta ylitän karaoketraumani ja uskaltaudun mikin varteen...!


Kesä ja Tukholma on kyllä hyvä yhdistelmä. Tack kära pappa för en trevlig resa, ens kesänä toivottavasti mennään taas! :)