Ja kun sä pyydät mun numeroo, mä voisin sanoo joo

Olen tässä viime aikoina käynyt ahkerasti treffeillä. Viime lauantaina mulla oli jopa kolme kavaljeeria - vuosien karttuessa aina vain karismaattisempi Robert Downey Jr., viiksekkäänäkin ihan ihana Jude Law ja sit toi heppu. Kylläpä kelpasi nuoren neidon viettää iltaa tuollaisessa seurassa! Hilpeät herrasmiehet aiheuttivat sydämentykytyksiä ihan vain olemalla niin kauhean komeita, ja vähän tietty siksikin kun joutuivat kaikenlaisiin jännittäviin tilanteisiin (esimerkiksi se, kun heppu sai ravintolassa huonoa espressoa). Sovittiin myös uudet nelostreffit, vaikka tarkka päivämäärä ei vielä olekaan tiedossa. Ihanaa!

Keskiviikkoiltana puolestaan kävin sellaisilla jonkinlaisilla puolisokkotreffeillä. Tunnistin kavaljeerini heti; siellä hän jo istui Kertun pöydässä blingbling-baskeri päässä sen näköisenä, että odotti uutta ystävää. Melkein neljä tuntia siinä yllättäen vierähti, kun höpötettiin kaikesta tärkeästä ja vähemmän tärkeästä, töistä ja miehistä, vaatteista ja matkoista, blogeista ja niistä menneisyyden asioista, jotka on tehneet meistä tällaisia kuin nyt ollaan. Uskoisin, että seuralaisenikin suhtautuu myötämielisesti uuden tapaamisen mahdollisuuteen, koska kirjoitti ekoista treffeistämme (ja ihanasta uudesta muumimukista!) näin kivasti. I think this is the beginning of a beautiful friendship.

Mun tuurilla treffiputkeen mahtuu toki myös yhdet oharit. Täksi illaksi oli sovittu treffit Magnus Carlsonin kanssa, virittelin jo jazz handsit valmiiksi ja kaikki - ja sitten: peruutettu. Nyyh! En siis sonnustautunutkaan Magnuksen ja Formal Fridayn kunniaksi kauneimpaan mekkoseeni, vaan vedin niskaan jumppavermeet ja lähdin Motivukseen. (Huomatkaa alemmassa kuvassa hurjan irvistyksen voimasta tärisevä pulkannaru pullistuva hauis.)

toppi - Pineapple

pöksyt (maailman parhaat jumppa-sellaiset) - Brasil Sul

Nyt hyppään sohvalle, meillä on siellä hepun kanssa treffit. :)