17. helmikuuta 2010

I think I'll be fine if I'm covered in wine

Tämmöstä tää on: ehdin jo asennoitua rennompaan työviikkoon, kun yhden ranskalaissarjan kaikkia tulevia dediksiä siirrettiin viikolla eteenpäin, mutta niinpä vain tarjottiinkin lisää töitä tässä odotellessa. Ja tietysti otin ne vastaan. Ja nyt on taas hoppukiire. Enkä ehdi höpötellä blogiinkaan.

Sen verran varastin eilisestä vapaa-aikaa, että ehdin järjestää äitille ja hepulle laskiaispannarikestit (omppuhilloa ja kermavaahtoa, kaksi sanaa: om nom) ja käydä tunnin verran tanssimassa. Aletaan jo vähitellen puuhata kevätnäytöstä! Eilisen tunnin biisi jäi taas pahemman kerran päähän soimaan... ja saa soidakin, ihanaa musiikkia. Huomasin, että koreografiaan on napattu muutamia elementtejä Mia Michaelsin SYTYCD-tanssista, mutta pääosin tietenkin mennään opettajan omilla aivoituksilla.

Sitä muuten tuntee itsensä niin hiton etuoikeutetuksi, kun saa käydä niin upeiden tanssijoiden tunneilla kuin meidän opet on. Se nimittäin tarkoittaa, että tällaisella ehtoopuolen tanssinharrastajallakin on vielä pieni mahdollisuus kehittyä. :)

PS. Päivän stemmakylmätväreet kohdassa take me in your arms now. Huuhh!

Charlotte Martin: The Dance

3 sanoo jotain:

hanska kirjoitti...

no mä olen niiin kade, kun pystyt yleensä tanssimaan. mullahan jäi jazzailut siihen kun pyöräytin muka vaan nilkkani, sit ihmettelin ku jalkapöytä on kuukausitolkulla kipeä ja kävi ilmi että siitä on murtunu nivel. tanssitunnista seurasi aina viikon nilkutus. valitsin kävelemisen.

siitä on kyllä jo aikaa, ehkä voisin käydä kokeilemassa jotain jossain. täälläkin olisi uusi studio joka kiinnostaisi - olis tätitanssijoillekin tunteja.

Duussi kirjoitti...

Hanska - voi ei, kurjaa. Tuota mäkin pelkään, että joku paikka menee lopullisesti niin että tanssit loppuu siihen. Se on vaan fakta, että kun ikää kertyy, paikat ei enää kestä samalla tavalla kuin nuorempana. Ja kun yhdistetään mummoutumiseen meikäläisen kömpelyys, niin kaikenlaisia vahinkojakin aina sattuu... :D Alaselkähän mulla on usein kipeä, ja nilkat ja polvet muljahtelee miten milloinkin, mutta toistaiseksi kivut on pysyneet hallinnassa. Yritän muistaa olla kiitollinen kaikista neljästä raajastani ja suht terveestä kropastani niinäkin päivinä, kun tanssi tuntuu ihan paskalta enkä osaa mitään. :)

Käyhän ihmeessä kokeilemassa uutta koulua - ja raportoi sitten! Tätitunnit rokkaa! :)

Ilona A. kirjoitti...

Mäkin oon vähän kade. Alotin tosiaan vähän aikaa sitten uudelleen, ja opettaja on kiva, mutta taso sen verran huono, että tuntuu et välillä itekin taannun samalle tasolle kuin ne huonommat... Tarttis jotain tsemppiä. Motivaatiota. Jotain. Mä haluisin aina edetä vauhdilla ja sit turhaudun, kun jäädään jankkaamaan jotain mulle selvää asiaa eikä mennäkään suoraan musalla. Puuh. Tulinpa nyt avautuu tänne sun blogiin, suo anteeksi! :)

Lähetä kommentti

Sano sää kans!