Ainekset täydelliseen perjantai-iltaan, kun heppu on poikain kans kaljalla, pohje on niin pahassa krampissa että ajatuskin tanssitunnille menosta kauhistuttaa, eikä töitäkään enää jaksa tehdä: Stockan broilericaesarsalaatti, karpalolimesiideri ja ihana elokuva, jonka tahtiin pärskytellä pahimmat patoutumat ulos filtin kätköissä majaillen. Suosittelen. :)
Alun perin oli tarkoitus eilen ihan vaan lököillä ilta kotona, ottaa se lasi viiniä, mennä ajoissa nukkumaan ja kuorsata univelat pois. Alkuillan osalta suunnitelma toteutuikin, mutta loppuilta lähti vähän vauhdikkaampaan kiitoon: frendi ja sen bändi tuli keikalle naapurikortteliin, joten toki mentiin diggailemaan. Jos et tienny, ni Few Fighters soittaa Foo Fightersia toisiksparhaiten tässä maailmassa.
Se on aina niin siistiä nähdä ystävä tekemässä jotain, missä on taitava (pätee erityisen hyvin juuri musiikkiin ja esimerkiksi tanssiin). Harmi, että keikkapaikka ei ollut ihan bändin tasolla.. parikymppiset perjantaibilettäjät eivät olleet aivan otollisinta yleisöä.
Keikkarokkauksen ja bäkkärisiiderien jälkeen onnistui se aiottu univelkojen pois nukkuminen: heräsin tänään kahdelta! :D Tanssitunti olisi alkanut puoli kolme, joten sen ajatuksen hylkäsin särkevästä päästäni - loikoilulauantai it is. Heppu jo kärsimättömänä odottelee sohvalla katsomaan leffaa, gotta go!
Kun viime viikolla bongasin tuon kuvan Elloksen kevätkatalogista, luulin jo onneni löytyneen: kerrankin sekä sopivan tiukan että tarpeeksi pitkän näköiset tummat farkut! Yes! Tilasin itselleni saman tien parit Levikset (parit siksi, etten ollut ihan varma omasta koostani), ja eilen sitten hain farmarit Postista innosta hihkuen.
Huhuu huhuu! TV2 klo 22.05: Oopperan kummitus!
Työelämään siirtyminen kehittää kääntäjänplantusta aika hyvän paperiroskiskoripalloilijan, kun roskikseen saa tämän tästä tähdätä yliopistovuosien selkärankaan juurruttamia kääntämisen perusteita. Esimerkiksi kontekstin tärkeys on itsestäänselvyys jokaiselle tulevalle kääntäjälle viimeistään ensimmäisen opiskeluvuoden ensimmäisenä iltapäivänä. Mut no joo, eihän se nyt vältsysti haittaa jos ei tiedä yhtään mistä on kyse, loihtii vaan sellasen käännöksen, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa jos sattuukin menemään pieleen.
Kävin eilen moikkaamassa äitin Seela-kissaa, annoin ruokaa ja rapsuttelin yksinäistä viikonlopunviettäjää. Poseeraamaan kulta ei suostunut, ihmetteli vain kun kierin lattialla kameran kanssa.
Itselleni keitin pakkaspäivän lämmikkeeksi kupin teetä ja varastin purkista pari piparia - vuosihan on alkanut vallan hienosti vuorotellen molempien vanhempien luona teellä ja pipareilla herkutellen. :D
Turussa talvi tarkoittaa yleensä loskaa/sohjoa/jäätä erilaisina yhdistelminä. Vitsit että nyt on kivaa, kun on ihan oikeeta lunta ja pakkasta! Harmi, etten ole yhtään talviurheilijatyyppiä, vaan haen hien pintaan mieluummin sisätiloissa kuin lumihangessa hiihdellen. Toistaiseksi liikuntainto on purettava jumppailuun - onneksi kevätkauden tanssitunnit alkaa viikon päästä, ihan hirveitä vieroitusoireita on tässä joululomalla podettu koko jengi!
Yksi asia muuten niin kivassa talvikelissä kyllä korpeaa: olen jatkuvasti ihan jäässä. Ulkona tarkenen jopa paremmin kuin sisällä - kaikeksi onneksi useimmat mun "pilli"farkutkin on todellisuudessa sen verran epäpillejä, että hätätilassa mahtuu kalsongit alle. Kotona täytyy toppautua ylimääräisiin verkkari- ja villasukkakerroksiin, ja odotan jo kauhulla huomista työpäivää, office on nimittäin ollut viime viikkoina sikakylmä! Jokseenkin rassaavaa, muuten, tällainen muutaman vapaapäivän ja työkiireilyn vuorottelu. Mutta mieluummin toki näin kuin pelkkää työkiireilyä. :)
Kävin kuin kävinkin eilen iltakävelyllä haistelemassa uuden vuoden tunnelmia hiljaisessa kaupungissa. (Tosin tänään olis keli ja maisemat olleet huimasti kivemmat, ihana viitisen astetta pakkasta ja kevyt lumisade!) Pirautin matkalla isille, joka oli kotona ja lupasi keittää iltakävelijälle kupillisen vihreää teetä. Tarjolla oli myös pipareita ja palestiinalaista runoutta.
Isi kaivoi kaapista kaulaan aidon 70-lukulaisen palestiinalaishuivin ja ryhtyi lukemaan runoja ääneen. Tarkoituksena oli löytää tekstinpätkä, jonka voisi mahdollisesti lausua tämänpäiväisessä Gaza-miekkarissa. Toivottavasti kauppatorilla tuli sopiva hetki runolle, hieno sellainen nimittäin löytyi tuosta vihkosesta. (Sattuiko kukaan olemaan paikalla?)
Pääsin myös uuden taideteoksen makutuomariksi! Kotikodin kaikkia lattioita keittiön työtilaa ja kylpyhuonetta lukuun ottamatta peittää kookosmatto, joka tietysti on vähän hankalammin pestävää sorttia. Olkkarista löytyy jo muutama mattoon tahrojen peitoksi maalattu kiinalainen merkki, ja eilen ruokapöydän viereen lattialle luiskahtanut paistorasva oli saanut päälleen tuollaiset kiemurat - tyylitelty versio kirjainmerkistä rauha sydämessä. Siinäpä mitä sopivin teema uudelle vuodelle. :)
Elokuvavuosi 2009 alkoi harvinaisen hienosti, kun katsoin eilen illalla ykköseltä tulleen Lars von Trierin Dancer in the Darkin. Olin nähnyt elokuvan kerran aiemmin, mutta kaikkien yksityiskohtien sijaan mieleen oli jäänyt lähinnä vahva, ahdistava tunnelma ja se, että itketti. Niin itketti muuten nytkin: olisin voinut aloittaa pillityksen heti viiden minuutin kohdalta, mutta maltoin sentään odottaa leffan loppupuolelle.
Viimeistään ruokapöydässä tehty uudenvuodenlupausten kyselykierros paljasti, miten meillä on hepun kanssa kummallakin hiertänyt mielessä sama asia: heppu lupasi olla nalkuttamatta niin paljon siitä, etten laita ruokaa :D ja itse lupasin laittaa ruokaa ainakin kerran kuussa. Meillä on kaapit täynnä ihania ruokakirjoja ja lehdistä irti revittyjä reseptisivuja, joiden herkut odottavat toteutukseen pääsyä. Yksi viime vuodenkin päätöksistäni liittyi ruokaan - ja piti muuten melko lailla täydellisesti! Tänä vuonna lisätään siis vähän panoksia pyttyyn.
Tänä vuonna aion seisoa käsilläni joka päivä. Olen maailman surkein akrobatiajutuissa (näkisittepä kärrynpyöräni), mutta milläs sitä koskaan kehittyy jos ei edes yritä. Käsinseisonta on sopivan kotiturvallinen tapa tutustua tuohon pelottavaan ylösalaiseen maailmaan, ties vaikka vuoden lopulla pysyis koivet ilmassa ilman seinän tukea. Lisäopastusta haen tarvittaessa isiltä, joka on hurjan taitava käsillätemppuilija.
Tänä vuonna lupaan vihdoin ostaa uudet silmälasit. Ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat kakkulani on hankittu arviolta 10 vuotta sitten, ja sen muuten huomaa.. ei niitä juuri muualla kehtaa käyttää kuin leffateatterin hämärässä. Aion ensin käydä kysymässä optikolta, montako miinusta linsseihin täytyy laittaa lisää, ja sitten etsin jotkut ihanat kehykset. Semmoset mustasankaiset älykkömalliset mieluiten.
"Sä oot nyt juuttunut tollaseen pinnallisuuteen." Näin lausui heppu sohvanmutkassa taas yhtä naistenlehteä pläräävälle Duussille, joka välittömästi tunsi piston sydämessään. En ole lukenut Oikeita Kirjoja ihan liian pitkään aikaan. Asiaan on tultava muutos: tänä vuonna aion lukea paljon muutakin kuin Ellejä ja Olivioita ja InStyleja. Niin musta tulee taas(?) fiksu ja kielitaju pysyy yllä (onhan se nyt helkkari ammatillinen itsemurha jos kääntäjä ei lue kuin pintahömppää).
