What is there to see?

Elokuvavuosi 2009 alkoi harvinaisen hienosti, kun katsoin eilen illalla ykköseltä tulleen Lars von Trierin Dancer in the Darkin. Olin nähnyt elokuvan kerran aiemmin, mutta kaikkien yksityiskohtien sijaan mieleen oli jäänyt lähinnä vahva, ahdistava tunnelma ja se, että itketti. Niin itketti muuten nytkin: olisin voinut aloittaa pillityksen heti viiden minuutin kohdalta, mutta maltoin sentään odottaa leffan loppupuolelle.

Ihan kauhea ja hemmetin hyvä elokuva, joka ei turhaan ole palkintojaan voittanut. Toki jos nyt joku on niin huono ihminen, että inhoaa ihanaa Björkiä täydestä sydämestään, voi olla syytä jättää elokuva väliin. Heiluvan kuvauksen ja leikkausrytmin takia ei sen sijaan kannata missään nimessä hermostua ja jättää leffaa kesken.

They say it's the last song
they don't know us, you see
it's only the last song
if we let it be.