Maltan haukka kissa

Sain tänään puhelimeeni ihanan kuvatervehdyksen suoraan Välimeren keväästä isiltä, joka on viettämässä pääsiäisviikkoa Maltalla. Oranssi kissa, rohjoinen kuja ja vanha autonkäppänä - perfetto!

Heppu puolestaan piristi kotitoimistolaisen päivää lähettämällä sähköpostiin hilpeän kissalinkin. Voi trololo sentään! :D Sitten vaan kaikki laulajan kehotuksesta keksimään biisiin uudet sanat, jotta voimme kokoontua internetin ihmeellisessä maailmassa iloitsemaan yhdessä. Huippu setä!

I am strong even on my own, but from him I never want to part

Koinpa hullun musahetken eilen. Istuin balettituntien jälkeen tanssikoulun aulassa tekemässä töitä keikkatreenien alkua odotellessa; isossa salissa oli meneillään yli 20-vuotiaiden lyrical-tunti, ja pikkusalissa jatkohoppilaiset treenasivat kevätnäytöstä. Yhtäkkiä ihan varoittamatta jouduin täydellisen musiikin ristiaallokkoon, kun saleissa alkoi yhtä aikaa soida mun lempienkelibiisit. Meni pasmat niin sekaisin, että oli pakko keskeyttää kääntäminen hetkeksi. Vielä kun Robbien Angels olis kuulunut jostain! :D

Painakaas playtä, jos kaipaatte päiväänne enkeleitä tai muuten vaan tunnelmallisen hetken. :)

Lamb: Gabriel


Sarah McLachlan: Angel

It's only words, and words are all I have

Mistä tietää, ettei ole enää nuori? Siitä, kun ei ymmärrä sanoja, joita nuoret käyttävät.

Separi. Siis niinku CP-vammainen. Just.

Bibikset. Siis niinku bileet, kemut, hipat, karkelot. Jos mut kutsuttais bibiksiin ni en ehkä menis, kuulostaa sen verran epäilyttävältä.

Onneks nuoriso kirjoittelee trendiblogeihinsa ja Facebook-statuksiinsa kaikista uusista kotkotuksista, ni pysyy vanhakin kärryillä. Pitäähän sitä jo ammatinkin puolesta yrittää pysytellä ajan hermolla kielen kehittymisen suhteen, mutta hei... bibikset! Voiko olla ärsyttävämpää sanaa. :D

Hahaa, en linkitäkään tota otsikon biisiä vaan toisen takavuosien Boyzone-helmen. Aiettä! Armotonta nostalgiaa 15 vuoden takaa! Käkäkää noita dramaattisia ilmeitä! Ei varppina oo nykynuorison musa näin siistiä.

Boyzone: Love Me For A Reason

Sunnuntaisteppailut

Katsottiinpa tossa yks ilta hepun kanssa leffa, joka sai mut hytkymään ja hihkumaan innostuksissani niin, että hyvä kun en sohvalta pudonnut. Elokuva täynnä musiikkia, tanssia ja New Yorkia! Enempää ei voisi toivoa! :)

On the Town (suom. Ilo irti) kertoo kolmesta seilorikaveruksesta, jotka saapuvat aamuvarhaisella New Yorkin satamaan ja suuntaavat kaupunkiin viettämään hilpeää vapaapäivää. Ja tietty pokaamaan matkan varrella vähän pimuja ;) ennen kuin laiva taas seuraavana aamuna lähtee.

On sitä hitto vieköön osattu aiemminkin - tai ehkä ennen kaikkea juuri silloin: vuonna 1949 tehdyssä musikaalielokuvassa heiluu pääosissa sellaisia herkullisia herrasmiehiä kuin Gene Kelly ja Frank Sinatra, eivätkä meripoikien matkaan tarttuvat neidit jää karismassa ja showtaidoissa pätkääkään jälkeen. Katsokaa vaikka Ann Millerin steppiveto (tanssi alkaa kohdasta 2:25), jos nuo mielettömät kintut eivät saa katsojan päätä pyörälle niin eiköhän viimeistään tuo lopun piruettisarja. Viuh vauh!

Ann Miller: Prehistoric Man (On the Town)

Ja entäpä älyttömän taitavan Vera-Ellenin tähdittämä baletti-akrobatia-urheilu-vauhtinumero. Herttaisen ulkokuoren ei sovi antaa hämätä - mad skillz, I say!

Vera-Ellen: Miss Turnstiles (On the Town)

Siis ihan mahtavaa! :D Tuota menoa katsellessa saa itsekin virtaa jaksaa päivä loppuun - takana on jo kahden tunnin muodostelmatreenit, edessä muutaman tunnin päästä vielä pienryhmätreenit ja joogatunti. Ohoo, mun oikealla polvella on jotain asiaa... mitä se sanoo? Hoosianna.

This bomb's for lovin' and you can shoot it far

Viime viikon lauantain häistä en vielä kertonutkaan mitään. No nyt kerron: hitsinpimpula miten ihanat juhlat! Kaunis päivä, kaunis morsian, sulhanen silinterihatussaan, leppoisa ja onnellinen tunnelma, viehättävä juhlapaikka, hyvää ruokaa ja juomaa, herkullinen hääkakku, taitava ja hilpeä juhlabändi, täysi tanssilattia - siinäpä sitä jo onkin aineksia hyviin bileisiin. Holtittomimmat vollottamiset pystyin tällä kertaa jättämään väliin, mutta kyyneleet kyllä tulvahtivat aika vauhtia silmiin, kun kirkon ovet avautuivat ja morsian asteli isänsä käsipuolessa esiin upeassa vihreässä hääpuvussaan sädehtivästi hymyillen. Se on vaan aina niin kaunis hetki, että pieni itkuntirautus kuuluu asiaan. :)

Ja niin, mikä tärkeintä :D - uusi juhlamekkoni oli päällä ihana! Niin oli olo kuin rinsessalla, kun heppu taivutteli tanssilattialla valssin pyörteissä. Helmat pääsivät toki heilumaan myös villimmässä jorauksessa, esmes kun piiriin kerääntyneet vieraat saivat vuorotellen tanssittaa morsianta ja sulhasta tuon otsikon biisin soidessa. ;)

Kunnon kuvaa mekosta ei tietenkään tullut (heppu kyllä otti käskystä pari kokovartalopotrettia, mutta kun en osaa poseerata niin en sitten) mutta näistä nyt näkyy ehkä jotain... Mustissa mentiin käsveskaa ja kenkiä myöten; väriä asuun toivat vaaleanpunertavannudertava silkkihuivi ja Snö of Swedenin kaulakoru, ja sormessa häikäisi Pilgrimin sormus (siis aitoja timangeja totta kai). Päädyin lopulta pukemaan mekon ilman vyötä - kokonaisuus toimi ihan hyvin noinkin, kun korkokengillä keikkuvat pitkät kintut tasapainottivat löysästi laskeutuvaa yläosaa. Seuraavissa bileissä voi sitten kokeilla sitä vyöversiota.

Tuosta ohjelmalapusta puuttuukin illan loppuhuipennus - karaoke! Siitä en ollut lainkaan yllättynyt, että heppu hinkui mikin varteen, mutta biisivalinta ja esityksen herkkä tunnelataus tulivat aika puun takaa... I'm a big big girl in a big big world. Just. :D Itse tyydyin hoilaamaan mukana vain taustakuorossa, vaikka kirkossa meidän edessä istunut pariskunta kehuikin virrenveisuuääntäni kauniiksi. ;)

Muu rymyporukka suuntasi vielä kahdelta yöllä baariin jatkoille, mutta itse lähdin kotiin, koska olin päättänyt jaksaa herätä aamukymmeneksi muodostelmatreeneihin. Tanssi 6 - muu elämä 0. :D Mutta juhlat onneksi jatkuvat: ihana hääpari on ilmeisesti mennyt rakkaudesta niin sekaisin, että haluaa järjestää meidän kaveriporukalle vielä saunaillan kiitokseksi kaikesta. Okei, ei panna vastaankaan, jos meitä halutaan kiittää siitä, että saatiin juhlia heidän itsensä järjestämiä mahtavia häitä! :)

Turha tääl itkeä, raivari hyödytön ois

Tämmösiä tunnelmia tänä kevättä enteilevänä perjantaipäivänä. On raskasta, kun tuntuu että joka puolelta vaaditaan parasta eikä mihinkään riitä. En ole varma, tulevatko ne odotukset enemmän toisilta ihmisiltä vai ihan oman pääni sisältä. Tuntuu siltä, että pitäis päästä viikoksi johonkin autiolle saarelle ihan yksinään hengailemaan itsensä kanssa. Että kuulisi, mitä itse on mieltä itsestään, ja voisi jatkaa siitä sitten eteenpäin.

Siksipä tässä kohtaa vähän ahistaa, että seuraava kokonainen tyhjä päivä kalenterissa on vasta kuukauden päästä. Eikä siis sillä, etteikö ne kalenteriin merkityt työt ja treenit ja keikat ja muut olis sinänsä kivoja; nautin kyllä siitä, että on tekemistä ja menemistä. Ne on vaan ne suorituspaineet, jotka onnistuu tällä hetkellä vetämään fiilistä alaspäin. Jatkuvan paineen vastapainoksi tarvittaisiin lepoa ja säännöllisiä onnistumisen kokemuksia, mutta kun niitä ei oikein tahdo tarpeeksi tulla...

Ai että ei saisi ottaa elämää ja itseään niin vakavasti? Sori, mutta kun nyt kerran elän itseni kanssa, haluaisin tehdä joka päivästä mahdollisimman kivan ja ihanan ja kaikin puolin mielekkään. Ja se nyt vaan vaatii välillä tämmöstä ihmettelyä ja itsetutkiskelua. Vielä kun jonkin vastauksen joskus jostain löytäisi. :)

Näiden myllerrysfiilisten takia päätin täysin itsekkäästi jättää tämän illan tekniikkatunnin väliin. Sen sijaan kävin avaamassa kevään lenkkikauden ja vedin vielä päälle lihaskuntotreenin ja pitkät venyttelyt. Piristi! :) Sitä paitsi kisoissa (ja tietysti muutenkin) tarvitaan myös aimo annos peruskestävyyttä, joten lenkkipolku lienee tanssitunnin jälkeen heti seuraavaks paras vaihtoehto. Enköhän nyt parin huili-illan jälkeen taas jaksa noi viikonlopun kolmet kisatreenitkin.

Viikon Formal Friday -muotina vilahdus Puman verkkaria ja Niken lenkkaria suoraan urkkapuiston catwalkilta!


Köhh mistä ihmeestä toi viimeinen kuva tohon eksyi... Sohvalle, ciao!

Puuro vs. pizza

Päivällinen eilen:

Sijainti: koti
Ainesosat: ruis-puolukkapuuro, banaani
Maku: herkullinen
Vaikutus: voimien totaalinen loppuminen kesken kahden tanssitunnin

Päivällinen tänään:

Sijainti: Sergio's
Ainesosat: pizzapohja, tomaatti, mozzarella, parmankinkku, rucola
Maku: herkullinen
Vaikutus: hyvin jaksoi katsoa konservatorion tanssilinjan 1. vuosikurssin opiskelijoiden soolobiisit ja käydä vielä esitysten jälkeen tyttöjen kans siiderillä

Tulos: pizza 1 - puuro 0

Words can't bring me down

Eilen sain kyllä vuoden naurut, kun pääsin kokeilemaan meidän uutta Wii Fit -pelisysteemiä ekaa kertaa. Ennen varsinaista pelaamista siinä tehdään pieni kuntotestintapainen, jossa masiina laskee pituuden, syntymäajan, painoindeksin ja tasapainotestin perusteella jonkinlaisen "kuntoiän" - joka muuten itselläni heitti kymmenellä vuodella ylöspäin, olen siis kaiken tämän hullun treenaamisen ansiosta 38-vuotiaan kunnossa. Ihan kiva. :D

Sen naurukohtauksen sain siinä vaiheessa, kun olin suoriutunut hölmöstä tasapainokokeesta (pitää vaihtaa painoa jalalta toiselle ruudulla näkyvien palkkien mukaan ja pysyä samassa asennossa kolme sekuntia) ja vieläpä mielestäni ihan onnistuneesti... no kone oli vähän toista mieltä:

Jumankeu! Itse ehkä vähän protestoin moista solvausta vastaan, mutta heppu (joka saa päivittäin todistaa uusia kömpelyyden ulottuvuuksia, kun maisteri hortoilee kotona seiniä päin) komppasi konetta. Ei kait siinä sitte. :D

Ja ihan kuin tässä nöyryytyksessä ei olisi ollut tarpeeksi... tuli vielä paha mieli tuosta mun Mii-hahmostakin. Heppuhan sen mulle loihti silloin kolmisen vuotta sitten, kun hankki Wiin ja mää olin vielä blondi ja iloinen ja pukeuduin väreihin - hilpeältä näyttää, eikö! :) Mutta jos mulle nyt luotaisiin uusi hahmo, siitä tulisi kuulemma tummahiuksinen ja myrtsi ja mustiinpukeutuva. Okei värit on ehkä vaihtuneet, mutta en oo myrtsi en oo en oo!

:(

Kaiken lisäksi ketuttaa (ei paljon mut hiukan), kun mua ei valittu mukaan yhteen muotinäytökseen, johon haettiin tanssikoulun kautta malleja. Olin kuitenkin 176 sentilläni vissiin pisin kaikista hakijoista... ai mut joo tosiaan, pelkkä pituus ei vissiin riitä, kun mallin täytyy olla myös laiha ja kaunis ja nuori.

:(

En oo myrtsi en oo en oo!

:D

Testing testing

Kokeilin äsken ekaa kertaa uutta skanneriani. Hyvin toimii.

Tiedoks vaan, että mun äiti on maailman kaunein ja ihanein. Ja toi kuva on niin kiva että ihan herkistyttää. :)

Telkkarin ääreen tiistaiaamuna!

Huamio huamio! Huomenna kannattaa istahtaa sohvalle heti aamukahdeksan jälkeen ja virittää ykkönen päälle, nimittäin:

Ylen Aamu-TV:ssä (TV1) ti 23.3. klo 8.13 - 8.30

vieraina käännöskukkaskeräilijä Jouni Paakkinen
ja av-kääntäjä Anna-Maija Ihander

!!!

Luvassa taatusti mielenkiintoista keskustelua ja painavaa asiaa - tänä aamuna huomista lähetystä kuulemma puffattiin toteamalla, että saadaan ehkä vähän nauraa kääntäjille.

Siis anteeks mitä!?

Onneksi tuosta(kin) kommentista suivaantunut taustakööri voi luottaa nohevan puhenaisemme taitoon hoitaa haastattelutilanne asiallisesti. ;)

Avaapa siis aamulla töllötin, jos yhtään kiinnostaa, mitä alalla tapahtuu ja miten Paakkisen kirjoihin asti keräilemät käännöskukkaset ylipäätään pääsevät syntymään. Anna-Maijan eilinen blogimerkintä aiheesta on luettavissa täällä.

Kun kitara soi, ei itkeä saa

Tämmönen kaveri muutti meille tällä viikolla! Olohuoneesta on kuulunut iltaisin lupaavaa rämpyttelyä, kun heppu opettelee virittämistä ("onks tää niinku alempi vai ylempi") ja hakee sointuja ("tää on liian paksu tähän tää mun keskisormi"). Kyllä se sieltä vähitellen lähtee! Eiköhän sitä jo juhannuksena saada pidettyä notskin äärellä yhteislaulusessiot!

Ennen kaikkea odotan saavani kuulla uusintana kitarasäestyksellä sen kauniin Ultra Bra -mukaelmaserenadin, jonka heppu lurautti tossa yks aamu. Se meni näin:

Kuusi kahdeksan kuusi, olet sietämätön tyyppi.

Aika romanttista!

Omista kitaroinneistani on aikaa jo vuosikausia, mutta kas vain kun nappasin skeban syliin, jostain selkärangasta muistui mieleen yks vanha tilutus. Tein oikeen videon! Vaatteet on päällä, joten sovitaan että tää ajais nyt Formal Fridaynkin tässä samalla.

Duussi kepittää

On onneks suotu noita soittajan lahjoja meikäläiselle!

Äh

Eilen oli tanssinäytösillan jälkeen vähän tämmöstä. (Kuvasta puuttuu olennaisin eli tikkari, jota kastettiin skumppaan omnom.)

Kelloradio soi tänään 7:00. Luulin että on lauantai. Ei ollut. Onkin perjantai ja automanuaalipäivä!

*lisää tähän valinnainen hymiö*

Oma ehdotukseni kaikesta huolimatta: :)

I've travelled half the world to say I belong to you

Tämmönen löyty tuolta Musen nettisivuilta.

Viimeksi lokakuussa, seuraavaksi heinäkuussa.

Keskity tässä nyt sitte töihin taas saakeli.

Oh how I long to be the gal I used to be

Hiphei! Kavereiden häihin kolme päivää, uusi juhlamekko roikkuu kaapissa! Ei jääny ees viime tinkaan! Hahaa!

En sitten lopulta ostanut kumpaakaan aiemmin esittelemistäni mekkosista, koska löysin jotain parempaa, hinnaltaan juuri sopivasti noiden kahden välistä... nimittäin sen samaisen Sandin Lisetta-mekon, mutta mustana. Kaunokainen löytyi Stockalta muutaman kympin halvemmalla kuin tuo harmaa olisi ollut, joten ei muuta ku pakettiin! Enää täytyy löytää jostain kapea musta vyö, jolla mekon saa kurottua pussimallista hiukan istuvammaksi. Yritän saada parempaa kuvaa näytille viikonlopun juhlista!

Ja tiedetään, kokomusta mekko ei ehkä ole se kaikkein etiketinmukaisin valinta häihin... mutta näissä tämän viikonlopun kekkereissä yhdellä kaasolla tulee olemaan musta pitkä mekko, joten se niistä etiketeistä sitten. :D

On kyllä kallein juhlamekkoni ikinä - edes vuosi sitten ystävän väitöskaronkkaan ostamani iltapuku ei ollut yhtä hintava. Mutta eiköhän tuo käytössä maksa itsensä takaisin, niiden kuusien häiden lisäksi kun on tänä vuonna luvassa myös ainakin yhdet ylppärit ja yhdet rippijuhlat. Täytyy vaan kattoa etten syö kauheesti täytekakkuja; otin mekon nimittäin optimistisessa koossa 38, mikä tarkoittaa sitä, että takapuolen ja lantion kohdalla ei ole juurikaan lihomisvaraa.

Äh, tuli yhtäkkiä sellanen olo, että pitäiskö sittenkin käydä vielä vaihtamassa tuo kokoa isompaan... mutta kun se istuu nyt niin hyvin! Sitä paitsi eihän mulla ole tapana hankkia vaatteita silläkään ajatuksella, että sitten kun mä laihdun - miksi sitten lihomistarkoituksessakaan?


Mintun tontilta olen oppinut sen, että vaate kannattaa ostaa, jos se päällä tekee mieli tanssia jo sovituskopissa. Tämän mekon kohdalla ehto totisesti toteutuu - alla ensimmäinen biisi, joka alkoi soida päässä kun vedin mekon päälle! Ellan taivaallisen ihana versio on mulle se ainoa oikea, videon äänenlaatu sukkaa joten kuuntele Spotifyssa jos voit. Pyörähtel, keinahtel! Oi Ella!

Biisi muuten kertoo meikäläisen keskittymiskyvystä.

Each morning I get up with the sun
start a-hopping, never stopping
to find at night no work has been done

:D

Ella Fitzgerald: Fascinating Rhythm

Eikä se toisenakaan päähän ilmestynyt tanssahtelubiisi muuten ole yhtään tuota edellistä huonompi. Parempi versio taas Spotifyssa - mutta tässä kyllä kelpaa katsoa tuota esitystäkin... ;) Oi Robbie!

And all at once I lost my breath
and all at once was scared to death
and all at once I owned the earth and sky

Robbie Williams: Have You Met Miss Jones
(biisi alkaa kohdasta 2:30)

Niin että jos mekko saa kuulemaan pään sisällä tällaista musiikkia, melkein uskaltaisin väittää jo ennen ensimmäisiäkään juhlia, että taispa olla nappiostos. :)

Not an average Joe with an average flow, doing average things with average hoes

Sunnuntai-ilta ja hyvä fiilis! Viikonloppu alkaa olla takana - enkä kovasti liioittele, jos sanon että aika lailla täydellinen sellainen. Tanssia, hyviä ihmisiä, herkkuja, drinksuja, pusuja, aurinkoa. Kevättä rinnassa!

Eilen oli aika äärimmäinen tanssipäivä: ensin aamulla puolentoista tunnin pienryhmätreenit, sitten kahden tunnin muodostelmarääkki ja lopuksi vielä puolitoista tuntia hiphop-workshoppia. Meinasin jo luovuttaa kesken kaiken, mutta onneksi jaksoin jäädä vielä workshoppiin, oli meinaan huisaa! Maineikkaasta Flow Mo -ryhmästäkin tuttu Antopio on aika älytön tanssija (vilkaise esim. freestyle-salsapätkä kohdasta 2.02 eteenpäin!) ja osoittautui myös hyväksi opettajaksi: parhaat treenithän ne on just sellaisia, että hilpeän rennossa tunnelmassa oppii huomaamattaan myös jotain uutta. Tunti sopi hyvin tällaiselle alkeishoppaajallekin; Topi kannusti että kaikkien ei tarvitse olla kympin oppilaita ja handlata uusia kuvioita heti, mutta että "kyllä te kaikki tän opitte jos vaan keskitytte". Ja mikäs siinä joraillessa, kun kaiuttimista raikasi kaikkia hyviä biisejä!

Method Man: M.E.T.H.O.D. Man

Treeneistä ilta jatkui suoraan kaverin luo tyttöjen surinailtaan ;) joka olikin täydellinen menestys: tupa täynnä iloisia ja ihania kaiken ikäisiä naisia, naurunremakkaa piisasi ja surisevia vekottimia tutkittiin asiaankuuluvalla hartaudella. Mainio tapa tavata uusia hauskoja ihmisiä!

Ja siitäpä se ilonpito sitten vasta lähtikin... siirryttiin loppuillaksi pienemmällä porukalla pitämään seuraa meidän workshop-tanssinopeille, tarkoitus oli vähän näyttää helsinkiläisvieraille Turun vauhdikasta yöelämää. No parista ekasta baarista sellaista ei tietenkään löytynyt, mutta onneks Blankossa oli kunnon meininki! Huipuin ilta vähään aikaan, pistettiin pystyyn armottomat tanssit (tai kuten stadiksi ilmeisesti sanotaan, himmeet bileet). Miten mahtavia, taitavia, tarttuvan välittömiä ihmisiä ympärillä. Smile - it's contagious.

Ilta venähti sen verran pitkäksi, että jätin tänään suosiolla toisen workshop-päivän väliin. Harmi sinänsä, mutta iisi kotipäivä tuli tarpeeseen: syötiin rauhallinen sunnuntaiaamiainen, käytiin pitkällä kävelyllä, kokattiin herkkupitsoja ja siivottiin. Loppuillan ohjelmassa lisää telkkarintoljotusta ja jätskiä, tilauksessa alkavalle viikolle lisää tätä samaa hyvää boogieta. Jou!

Love of my life

Illan treenit treenattu (kolme tuntia lattialla kieriskelyä, lonkankolotushyppyjä, käsinseisontaharjoituksia ja muuta mukavaa), heppu kaverinsa luona kaljaantumassa, jotenkin surkia fiilis olla yksin kotona. Ihan vielä ei nukutakaan, joten teen tässä maanantain hommia alta pois että ehdittäis sunnuntaina hepun kaa vähän löhötä yhdessä. Ajankäytön hallinnasta päivää.

Siis mitä mä höpsin, yksin kotona muka, onhan mulla täällä kaksikin seuramiestä. Ben ja Jerry.

It's a nice day for a black wedding

Muutama perjantai on mennyt Formal Friday -pukeutumisen osalta miten kuten (tai oikeestaan koko alkuvuosi, ehe) mutta tänään meikkasin ja laitoin vaatteet päälle ja lähdin ihmisten ilmoille. Sain viikon hommat purkkiin jo aamupäivällä, joten ehdin pitkästä aikaa ihan pyörimällä pyöriä kaupungilla. Päällä oli Monkin hilpeystoppi, Zaran neuletakki ja Elloksen rinkulahuivi. Ja vähän muutakin, mutta en kerro mitä kun ne ei näy kuvassa. Eiks sovituskoppikuvat kuulu vähänniinku asiaan...

Kaupunkireissun varsinainen syy oli lähestyvä paniikki löytää Se Oikea Juhlamekko viikon päästä koittaviin häihin. En tietenkään saanut vielä mitään ostettua :D mutta laitoin varaukseen pari kolttua. Jatkan etsintöjä vielä maanantaina; jos en silloin löydä halvempaa ja hyvempää niin lienee pakko ottaa jompikumpi näistä kalliista kaunottarista:

Vaihtoehto 1 @ Muotikuu
Merkki: enmuistamikä
Hinta: 190 € + sähköisyydenestosuihke 15 €

Vaihtoehto 2 @ KappaShop
Merkki: Sand
Hinta: 290 € + vyö (Marc O'Polo) 30 €

Että semmosia summia, tilitalitittan. Kelpais päästä halvemmallakin - mutta onhan noi sentään aika ihanat! En vaan tiedä kumpi olis parempi, löytyykö makutuomareita? :)

Vaikka sitä mekkoa en vielä saanutkaan ostettua, niin jotain sentään tarttui kaupungilta mukaan: Make Up Storen varjostusväri ja alennuksesta uudet Superstarit (lähinnä hoppitunneille). Viikonloppuna luvassa innolla odotettu workshop kovassa opetuksessa, hip hop and you don't stop!

Laukussa leipää ja piimää vaan

Yksi av-kääntäjän työn parhaista puolista on ehdottomasti se, että pääsee harrastamaan päivittäin ulkomaanmatkailua. Viime aikoina olen kierrellyt enimmäkseen Pariisissa ja Italian Umbriassa, mutta tällä viikolla pääsin piipahtamaan myös Irlannissa. Leffa itsessään ei ollut kummoinen, joten ei siitä sen enempää, mutta siitä jäi - ihanan irkkumusan lisäksi - mieleen soimaan eräs todella kaunis biisi. Kuunnelkaa vaikka unilauluksi näin illan päätteeksi. :)

Patty Griffin: Rain

Onkin tainnut jäädä kertomatta, että seuraavalle ihan oikealle matkalle on jo lentoliput hankittuna: lähdetään vapuksi Monsterin kanssa Luxemburgiin! Siellä asuu rakas ystävämme, kolmas jäsen opiskeluvuosien aikana muodostuneesta Pyhästä Kolminaisuudesta. Aika hullua, että syksyllä tulee täyteen kymmenen vuotta siitä, kun tutustuttiin tyttöjen kanssa. :) Ollaan jo monta vuotta asuttu kaikki eri kaupungeissa, joten tällaiset kolmiotreffit on harvinaista herkkua. Ihanaa siis päästä relailemaan Luxemburgin kevääseen pupusten kanssa!

Tänään pääsin myös pienelle makumatkalle Japaniin (jossa muuten Hanstu on parhaillaan ihan oikeasti seikkailemassa, voih!). Isi hurahti nousevan auringon maahan ihan täysin viime kesän reissullaan, ja aikoo matkata sinne taas pääsiäiseksi. Noin ihan ikävän lievittämiseksi ollaan käyty viime aikoina ahkerasti syömässä Yasukon keittiössä, jossa tänään naatiskeltiin sushia ja juustokaakkua. Yasuko on maailman herttaisin täti ja ruoka hyvää, ellei jopa herkullista (käsittääkseni suht konstailematonta japanilaista kotiruokaa, vaikka noi sushit lähentelee kyllä jo taideteoksia). Meikäläisenkin puikottelutaidot ovat kehittyneet sen verran, että sushinmötkäleet pysyvät hyppysissä lautaselta suuhun asti!

Napa täys sushia = helppo hymyillä! :)

Viime päivien kivoja

Kiva 1. Herkkuvälipala: tobleronecappuccinolla terästettyä kaakaota ja mandariiniklementiinejä, mitä noi nyt on. Astetta terveellisempää lääkettä makeanhimoon.

Kiva 2. Sain hepulta eilen kauniin naistenpäiväkukkaisen (kun olin aamulla ilmoittanut, että olis syytä iltapäivällä saada sellainen).

Kiva 3. Handlasin eilisen show-tunnin Beyonce-sarjanpätkän suht OK, klikkaa kuvasta Facebook-videoon (en kylläkään tiedä millaiset yksityisyysasetukset opella on, näättekste tuon?). Tosin joo... mitä enemmän videota katson, sitä karmeammalta touhu alkaa omalta osaltani näyttää. :D Videolta näkyy hyvin muutama ikuinen murheenkryynini: oikeisiin laskuihin kiirehtiminen liikkeen kustannuksella, peiliin tuijottaminen ja kankea pää, jonka pyörittely pitäis saada irtoamaan paljon letkeämmin. Minkäs teen kun oon tällanen jäykkis...

Kiva 4. Pääsiäisherkut! Varsinaista lomaa ei ole luvassa, kun pääsiäisviikonloppuna on joka päivä treenit, mutta ainaski aion syödä pashaa ja mämmiä ja lammasta ja munia. Paljon.

Kiva 5. Sain kirjoittaa kalenteriin työmerkintöjä kesäkuulle saakka, luvassa vieläpä kivojen ranskalais- ja italialaissarjojen kääntämistä. Hyvä homma.

Kiva 6. Itse pyöräytetty pinaattinen makaronilaatikko. Need I say more?

Notkuttel

Viikonloppu oli täynnä notkuvia lanteita ja polvia ja ... siltoja! Nappasinpa minäkin lauantai-iltana kuvan romahtamaisillaan olevasta Myllysillasta, tuosta Turun uusimmasta turistinähtävyydestä. On se vaan aikamoinen kiemurakäärme, vaikka mutkittelu ei kuvassa niin selvästi näykään. Populaa piisaa joenrannassa kuvaamassa tuota historiallista näkyä, ja autoilijat seikkailevat ihmeissään uusilla reiteillä. Onneks kaupungin sivuilta löytyi asiallinen ja selkeä kaaviokuva uusista liikennejärjestelyistä! :D

Lanteet ja polvet taas ovat notkuneet mm. Paula Abdulin tahtiin. Tarttisin kyllä mahdollisimman pian jostain jonkin sellasen päästä varpaisiin ja sormenpäihin kulkevan rautakangen, etten näyttäis tanssiessani löysältä makkaralta... olen viettänyt tämän aamun katsellen viikonlopun kisatreenivideoita (ja lähikuvissa esiintyvää ahteriani) kauhusta lamaantuneena. Ei muuta kuin vääntämään valmentajan eilen antamaa kotitehtävää: spottaa omat virheesi ja korjaa ne seuraaviin treeneihin mennessä. Ja yritä jossain välissä vähän nauttiakin tanssista, rytmistä ja yhdessä tekemisestä. :)

Pankaas tekin uusi viikko käyntiin hyvillä viboilla 19 vuoden takaa! :)

Paula Abdul: Vibeology

Hei laukkaa ratsu reima!

Se on kuulkaa sellainen juttu nyt, että tämän päivän Formal Friday -pukeutumisen esittelee puolestani eräs sijainen. Kävi nimittäin niin, että kun vedin jalkaan pitkästä aikaa vanhat lempifarkkuni (nyk. festarifarkut), tajusin miten paljon oon lihonut viime kesästä ja hermostuin niin, että naapuritkin tais kuulla. Joten ei farkkuja tai muutakaan asua tänään, perkele.

Syytän tilanteesta tuhteja partaäijäaamiaisia, loputonta suklaan- ja lakritsinhimoani, jo monta kuukautta jatkunutta univelkakierrettä sekä yöpaitakääntämistä ja -treenaamista. Kun joka päivä työ- ja tanssiasuna on sama kombo, leggingsit ja löysä yläosa, ei kai se ole ihmekään jos tulee tuollaisia farkkuylläreitä.

Ai mitäkö aion tehdä asialle? Itse asiassa oleellisempi kysymys taitaa olla, tarvitseeko asialle edes tehdä mitään? Jos nyt sen verran jotain kuitenkin, että mahtuisin niihin saakelin farkkuihin taas ensi kesän festareilla. Liikuntaa en oikein enää voi lisätä (tälläkin viikolla ihan huomaamatta kuutena päivänä yhteensä 12 tuntia tanssia), joten täytyy kai yrittää taas palata karkkilakkoilijan kurjaan elämään... mä en nimittäin ymmärrä sellaista sanaparia kuin "vähän karkkia", se on joko paljon tai ei yhtään. Eli viime aikoina paljon.

No joo tulipa höpötettyä. Nyt esittelyyn se sijaispukeutujani: tadaa, uusi työtuoli! Käytettynä ostettu Stokke Variable Balans -polvituoli sai vanhan koulukaverini Alinan verhoomossa uudet hienot vaatteet - mustat tietenkin. Kankaan nimi on muuten Smart, joten nyt jos koska alkaa duuni luistaa! :)

Tuolikaunottaren lisäksi työrintamalla on riittänyt tällä viikolla muitakin hyviä uutisia. Ensinnäkin sain asennettua uuden tulostimeni vihdoin käyttövalmiiksi, ja toisekskin pitkään odotetut ja huolellisesti valmistellut av-kääntäjien työehtoneuvottelut polkaistiin eilen käyntiin. They will not control us, we will be victorious!

Varsinainen työnteko sen sijaan on mennyt tällä viikolla aivan pieleen. Tai siis lähinnä aikataulutus - en ole tällä viikolla ainoanakaan iltana päässyt nukkumaan yhtä aikaa hepun kanssa, vaan olen joutunut kantamaan läppärin keittiöön ja jatkamaan työpäivää siellä. Ei sais olla tällasta. Mutta kun en osaa/uskalla kieltäytyä kivoista toimeksiannoista enkä ole kovin nopea kääntäjä, niin tässä sitä sitten ollaan. Nyt heppu juo kaverinsa kanssa olkkarissa viskiä ja meitsi suunnittelee nukkumaanmenoa perjantaina kello kymmenen... enkä pelkästään suunnittele vaan myös menen nukkumaan. Hyvää yötä! :)

Everything changes but you

Miten se Robbie oikein tekee sen? Oon rakastanu sitä kohta kaksi vuosikymmentä eikä loppua näy.

Vuosi 1993, 12-vuotias Duussi aivan pähkinöinä. Kun äsken katsoin tuon videon, piti ottaa neuletakki pois kun tuli niin kuuma. :O Ihania nuaria miähiä - vaikka tuo on kyllä sellanen viisikko, jota vuodet on kohdelleet harvinaisen hyvin!

Take That: Everything Changes

Vuosi 2010, 28-vuotias Duussi aivan pähkinöinä. Tehtiin tähän biisiin eilen sarjaa lyrical-tunnilla, ja päähänhän se jäi soimaan.

Robbie Williams: You Know Me

On muuten hyvä video tanssinkin kannalta: kohdassa 1.58 esiintyy rakas ystäväni sivuharppa (vai mikä piru tuon nimi on) ja kohdassa 2.25 vielä rakkaampi ystäväni vipuhyppy, jotka mun pitäis saada leiskautettua tuohon malliin kesäkuun kisoissa. Toistaiseksi ei näytä ihan samalta, mutta on tässä vielä muutama kuukausi aikaa harjoitella... Noiden kisojen takia onkin vähän ristiriitainen olo kesän tulosta: noin muuten tietysti odotan jo kevättä, mutta kauhistuttaa ajatellakin, että jo kolmen kuukauden päästä pitäis olla kaiken valmista ja iskussa. Puhhuh. Tahtoo se tanssin riemu hiukan päästä katoamaan tässä matkan varrella...

Voiko ihanammin päivän enää alkaa...

...kuin nukkumalla pommiin. Ja kun sitten vihdoin herää hepun töihinlähtötohinoihin, rintakehän päälle ilmestyy heti paino ja vatsaan kivistävä mörrimöykky. Johan se tuossa kuvaustekstissäkin sanotaan, että bloggaaja stressaa - ja tänään on taas sellainen päivä. Ihanaa!

Aamu kuin aamu käynnistyy sentään hiukan makeammin, kun saa kunnon annoksen sokeria superfoodia napaan. Aamiaiskeitokset ovat joka päivä pienellä varioinnilla suurin piirtein samat: lasi mehua ja jugurttimyslihässäkkä saavat uniset aivot liikkeelle tietokonetta käynnistellessä, ja aamiaisvoileivät ja päivän ensimmäinen teekupponen nautitaan sitten vähän myöhemmin Hesarin ääressä. Aamiainen on kyllä päivän paras ateria - ja kun sen jakaa kahteen osaan, iloa riittää tuplaten!

Notta pirteää päivää! :)