Treeniviikko 2/2011

Uuden vuoden treenipäivittely jatkuu! Tosiaan joo... viime viikko meni kuntoilun kannalta ei-ihan-suunnitelmien-mukaan, kun piti urheilemisen sijaan esimerkiksi juoda kaakaota ja punkkua ja hengailla Lontoossa. Ei kuitenkaan mitään huonoimpia syitä jättää jumppailu väliin... ;)

Kivaa silti oli liikuskella, sen verran mitä ehdin Motivukselle. Tämmöistä listaa tällä kertaa! Soundtrackina vuosituhannen vaihteesta tuttu klubihitti maanantain pacen loppujäähdyttelystä.

Viikko 2/2011

• ma 10.1. pace 45 min

• ti 11.1. lepo

• ke 12.1. lepo

• to 13.1. jooga 60 min + pilates 60 min

• pe 14.1. lepo (Lontoossa)

• la 15.1. lepo (Lontoossa)

• su 16.1. lepo (Lontoossa)

Wamdue Project: King of My Castle

In this light and on this evening London's become the most beautiful thing I've seen

Jippijippijei tänään lähdetään! :)

Ostin eilen Kauppahallin brittipuodista vähän herkkuja tunnelmaan virittäytymisen avuksi...

Kaikkia näitä tämmöisiä lisää sit perillä! LONDON, BABY!

Editors: In This Light and on This Evening

Kukas kissan hännän

Leipurin virheet peittää kermavaahto, lääkärin virheet peittää multa - mutta av-kääntäjän virheitä ei peitä mikään.

Melko epäkiitollinen ammatti tämä kääntäminen. Kiitoksen saaminen työstä on hyvin harvinaista: jos käännös on hyvä, sitä ei huomata, mutta virheet kyllä pannaan merkille - etenkin tekstityksissä, kun lukija-kuuntelija-katsoja voi koko ajan vertailla käännösratkaisuja lähtötekstiin ja kirota idioottisuomentajan alimpaan himskattiin, kun olis tietysti itse kääntänyt kaiken paremmin.

Niinpä sitä kiitosta täytyy joskus ihan hakemalla hakea... kuten itse tein tässä vastikään. :)

Teattereihin tuli viikko sitten ensi-iltaan hieno ranskalainen leffa Jumalista ja ihmisistä, joka sai taannoisessa NYT-liitteessä ihan hyvät arvostelut. Kääntäjällähän ei tietenkään ole mitään osuutta siihen, miten hyvin tarina on rakennettu tai näyttelijät suoriutuvat työstään, mutta tunnelman luomisessa myös teksteillä on tehtävänsä. Arviosta tarttuikin siksi silmään erityisesti seuraava kohta:

Avainteema kirkastuu hienosti munkkien ja maltillisten islaminuskoisten käymissä keskusteluissa. Niitä olisi mielellään kuunnellut enemmän - -

Oli ihan pakko lähettää sähköpostia arvion kirjoittajalle ja kysyä, osaako hän ranskaa vai "kuunteliko" puhetta vain suomennokseni välityksellä. Ja kas: hän myönsi, että elokuvan seuraaminen oli täysin tekstien varassa, ja antoi luvan lukea tuon kohdan kiitokseksi hyvästä työstä. Totesipa vielä, että suomentajat ovat usein siitä epäkiitollisessa asemassa, että silloinkin kun lopputulos miellyttää, kiitos tulee harvoin osoitettua sinne minne se kuuluu. Kovin totta!

Lämmittää mieltä, vaikka en voikaan ottaa kaikkea glooriaa vain itselleni - nämä leffakäännökset kun kulkevat poikkeuksellisesti oman työosuuteni jälkeen vielä kahden oikolukevan silmäparin kautta ennen lopullista valkokankaalle päätyvää versiota. Mut silti! :)

Elokuva on tosiaan hieno, suosittelen (oma lehmä ojassa, mutta muutenkin). Itse vaikutuin niin, että päästin muutaman kyyneleen kesken kääntämisen... mikä ei tosin tällaiselta itkupilliltä ole mikään erityisen vaativa suoritus. :D

Luovia kohtaamisia

Kah, enpä sit tänäänkään mennyt jumppaan! Oli näet illalla parempaa tekemistä (eli viininjuontia ja juttujen puintia tyttöjen kans). Huomiselle merkitsin kalenteriin tunnin joogaa ennen sushilounasta ja sen jälkeen toisen tunnin pilatesta, yritän sit niillä vähän korvata tätä elämistä...

Tänään sain mukavaa vaihtelua arkeen: pääsin kääntäjänkammiostani ihmisten ilmoille! Vietin päivän VPK-talolla luovien alojen yrittäjien verkostoitumistilaisuudessa edustamassa Ohjelmatoimisto Kajoa. Vanhan rakennuksen upeaan juhlasaliin oli pystytetty luova kohtaamispaikka, jossa paikalliset yrittäjät pääsivät esittelemään monenlaista osaamistaan, tutustumaan toisiinsa ja kuulemaan Lisa Sounion vinkkejä brändäämisestä ja luovuuden valjastamisesta kasvun tueksi.

Olikin muuten innostava päivä! Sekä tietysti ohjelmatoimiston kuvioiden kannalta että myös itselleni kääntäjä-yrittäjä-freelancerina. Lisa Sounio oli ihan huippu juontajana ja tyyppinä: puhui eloisasti ja mielenkiintoisesti väläytellen palasia selvästi superlaajasta yleissivistyksestään, uskalsi todella epäsuomalaiseen tyyliin kehua itseään kuulostamatta lainkaan itserakkaalta mäntiltä, nappasi haastateltaviensa jutuista iskuja luonteviin jatkokysymyksiin ja hauskoihin anekdootteihin, kävi lempeästi hiillostamassa tekstiviestien näpyttelijöitä yleisössä ja johdatteli koko ajan tunnelmaa rentoon, kannustavaan kanssakäymiseen.

Paikalle oli saapunut yrittäjiä monelta alalta: oli Turun Sirkuksen kolmen pyörän korkuisella yksipyöräisellä hurjasteleva taikuri-akrobaatti-pelle, roolipeleistä ammentavia seikkailutapahtumia järjestävä Ryhmä Rämä, sanataitopalveluja tarjoava Kirjan talo, draamaa ja liike-elämän taitoja yhdistävää toimintaa, designia, mainospalveluja ja paljon muuta... ja maailman herttaisimmat Saana ja Olli, joilta teki heti mieli ostaa jotain - sekä siksi, että tuotteet olivat niin ihania että siksi, että valoisasti hymyilevä pariskunta oli niin sydäntäsilittävän sympaattinen! :)

On se vaan ihmeellistä, miten paljon helpompaa, kivempaa ja tehokkaampaa uusien (työ)tuttavuuksien solmiminen on kasvotusten kuin sähköpostitse tai puhelimessa. Pitäis varmaan ottaa asiakseen lähteä ihan itsenäänkin joskus mukaan tuollaiseen päivään, jos osuu kohdalle kääntäjän näkökulmasta sopiva teema. Itselleni henkkoht tästä päivästä jäi käteen esimerkiksi taikurin opettama korttitemppu, yksi mahdollinen uusi asiakas ja piristävä tunnemuisto siitä, miten vapauttavaa oli heittäytyä höntiksi yleisön edessä, kun Lisa Sounio heti päivän aluksi pani meikäläisen pitämään koko porukalle vähän aamujoogaa. Siinäpä sitä sitten sovellettiin parit aurinkotervehdykset pillifarkut pingottaen. :D

Kiitos mun kaunokaisille kivasta päivästä! :)

Joskus

Joskus se on vaan parasta jättää jumppa väliin - vaikka miten on juuri edellisenä päivänä julkisesti tiedottanut vuoden treenitavoitteistaan - ja jäädä kotiin juomaan kaakaota.

Olin into piukassa menossa alkuillasta joogaamaan, mutta onneksi vilkaisin nettivarausjärjestelmää - tunti olikin jo täynnä. Höh. Olishan sitä voinut mennä vaikka paceen, mutta vedin sellaisen setin just eilen ja huhhuh... jo valmiiksi pieni ja matalakattoinen sali oli niin täynnä innoissaan huhkivia uudenvuodenlupailijoita, että happea ei riittänyt kunnolla edes ekan kierroksen ajaksi. Olin 45 minuutin uurastuksen jälkeen niin lopussa ja hikinen, etten ikinä... tosin osasyyllinen saattoi olla myös ennen tuntia kipeään olkapäähän levittämäni lämpövoide. Tuntui kirjaimellisesti että olin tulessa.

Niin että tänään sitä kaakaota. Jumpata ehtii sit taas huomenna. :)

Treeniviikko 1/2011

Ajattelin näin uuden vuoden kunniaksi alkaa kirjata blogiin ylös aina maanantaisin, mitä liikuntaa sitä on tullut menneen viikon mittaan harrastettua (vai onko tullut). Itse lueskelen toisten treenipäivityksiä innolla inspiroituen, joten ties vaikka nämä kiinnostaisivat jotakuta muutakin. Varmasti moternimpi tapa pitää urheilupäiväkirjaa olisi liittyä HeiaHeiaan, mutta musta siinä on helposti vähän sellasta ikävää brassailun makua... jotenkin.

Tästä lähtien yritän siis listata joka maanantai edellisen viikon kuntoilut, ja lisäksi linkittää ainakin yhden viikon treenien aikana soineista (hyvistä) biiseistä. Päätin ottaa mukaan listaukseen vain varsinaiset liikunnat, en siis esim. kävelyä paikasta toiseen - jota sitäkin kyllä kertyy sekä tanssikoululle että Motivukselle 20-30 minuuttia suuntaansa. Viikkotavoitteena on sellaset 5-6 treenipäivää.

Sinänsä tämä aloitus osuu nyt kurjaan kohtaan, että tämän kevään tanssimäärä tulee olemaan rutkasti normaalia vähäisempi. Toi akillesjänne on nyt vaan pakko saada kuntoon, jos ylipäätään haluan pystyä tanssimaan vielä joskus. Ja haluan. Uskokaa huviksenne, että sielua särkee vähintään yhtä paljon kuin vasenta jalkaa.

Mutta aloitetaan: tässä siis vuoden ekan viikon huhkinnat! Aika yksitoikkoinen lista heti kättelyssä... Soundtrackina vanha herkkupala keskiviikon pace-tunnin loppuvenyttelystä. :)

Viikko 1/2011

• ma 3.1. pace 60 min

• ti 4.1. BodyPump 60 min

• ke 5.1. pace 60 min

• to 6.1. BodyPump 60 min

• pe 7.1. lepo (Tukholmassa)

• la 8.1. lepo (Tukholmassa)

• su 9.1. lepo (Tukholmassa)

Otis Redding: The Dock of the Bay

Silver white winters that melt into springs, these are a few of my favourite things

Meneekin aika lailla reissailun merkeissä tämä tammikuu. Ens viikolla Lontooseen - ja tänään Tukholmaan! Oho! Tai siis åhå!

Kävin viimeksi Stokiksessa kesällä, mukavasti viikon sisään kaksi kertaa. Ensin piipahdettiin isin kanssa perinteisellä vuosittaisella isä-tytär-retkellä, ja heti perään hepun kanssa moikkaamassa Söderissä (vai Söderillä?) asuvaa ystävää. Nyt tuo ystävä on saanut luokseen myös kauniimman puoliskonsa (sori vaan Mikko) ja kaksi kissaa, joten on aika käydä tervehtimässä koko Tukholman-komiteaa.

Lämpöasteita vain on nyt sellaset 30 vähemmän kuin viime kerralla... voi ihana kesä ja helle! Pääsi muutama syvä huokaus näitä puolen vuoden takaisia aurinkoisia Tukholma-kuvia katsellessa - tässä teillekin huokailtavaa, olkaa hyvät! Pitkästä aikaa enemmän kuvia omastakin naamasta, jostain syystä tuo kesäversio näyttää vähän kivemmalta kuin tämänhetkinen talvenkalpea kummitus... :)

Bongaa bloggari

Kohtasin tänään kaksi blogia kirjoittavaa nuorta naista. Lyhyempi kohtaamisista tapahtui liikennevaloissa, joissa yhtä lempiblogeistani emännöivä Eeva käveli vastaan. Olisin varmaan sanonut jotain ömmöö sullon tosi ihana blogi, jos a) tilanne ei olisi tapahtunut kirjaimellisesti keskellä Kauppiaskatua, b) mulla ei olis ollut kuulokkeet korvissa pauhaamassa ja c) soijakaakaopilli suussa. Eihän siitä mitään olis tullut. Seuraavaa kertaa odotellessa siis.

(Ja nyt Eeva tietysti löytää tänne linkityksen kautta ja tulee kertomaan, ettei ollut tänään lähelläkään Kauppiaskatua.)

Se pidempi tämän päivän kohtaamisista tapahtui Blankossa, jossa lounastin (mmmm lammasmureke) Nuoren Naisen kanssa. Siis miten voi jonkun ihmisen seura tehdä niin hyvää! Kun tuntuu siltä, että on ihan oma itsensä ja voi puhua mistä vaan. Onnista ja peloista. Nähdään ihan surkkian harvoin, kun tälleen Oulun ja Turun välillä ei juuri käydä tosta vaan kaffella. Silti lämmittää mieltä tietää, että omassa elämässä on olemassa semmoisia naisia. Onneks on nämä nykyajan ihmeet, blogit ja Facebook! :)

Jos pitäisi valita vain yksi bloggaamisen paras puoli, se olisi ehdottomasti ne ihanat ihmiset, joita olen tämän hassun harrastuksen kautta tavannut. Harmillista on vain se, etten oikein ole päässyt tutustumaan muihin turkulaisiin bloggaajiin... on täällä Turussakin käsittääkseni järjestetty jonkinlaisia blogimiittejä, mutta kun ei oo kutsuttu ni ei sitte! (marthyyr)

Hanstun kanssa ehdittiin parantaa maailmaa kasvotusten vain pari kertaa ennen kuin kaunokainen muutti Helsinkiin, itse asiassa jo opiskeluvuosilta ja yhteiseltä Disneyland-kesältä tuttu Fifi asuu suurimman osan vuodesta Ranskassa, ja Oolan kanssa ei muuten vaan ikinä edes törmätä missään (mitä sanot Oola, pitäiskö korjata asia?). Sitten on tietysti vielä Jenni, jonka kanssa tapaaminen on vasta ehdotuksen hyväksymisen asteella... vähänniinku sokkotreffit ehkä tiedossa! :D

Niin joo, näin mä tietysti vielä kolmannenkin bloggarin tänään. Itseni peilissä. Sen tyypin kanssa onkin ollut viime päivinä vähän ihmettelemistä... tärkeät puntaroinnit tässä käynnissä. Kerron joskus. Nyt en ehdi kun pitää laittaa pyykit kuivumaan.

Ei itketä maanantaina, ei viitsitä murjottaa

Se olis sitten vuoden ensimmäinen maanantai. Itse käynnistin päivän ketterästi muksahtamalla lattialle jumppatunnin tasapaino-osiossa, mutta kaikenlaisen nolostumisen sijaan nauroin vaan! :)

Hyvän tuulen ylläpitoon ajattelin jakaa muutaman hauskan videonpätkän, kaikki tässä joulun ja uudenvuoden tienoilla katsotuista leffoista.

Jos sattuu tykkäämään pingviineistä (kuten minä) ja tanssista (kuten minä), mahtavasti animaatiota ja ihmisiä yhdistelevä Maija Poppasen pingviinitanssi on ihan ehdoton ykkönen. Tätä katsoessa ei vaan voi olla huonolla tuulella!

Maija Poppanen (1964): Pingviinitanssi

Toinen pätkä on Cary Grantin ja Katharine Hepburnin tähdittämästä mustavalkoisesta komediapläjäyksestä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa - ja huumoria, niin ne vaan samanlaiset jutut naurattavat nykypäivän katsojaa kuin elokuvayleisöä 73 vuotta sitten!

Hätä ei lue lakia (1938): Gay all of a sudden!

Kolmas ja viimeinen piristysvideo vie vielä kauemmas, Fred Astairen ja Ginger Rogersin tanssitaituruuden kulta-ajalle. Ihana klassikkojen klassikko!

- Well, if Madge doesn't care, I certainly don't.
- Neither do I. All I know is that it's...

Silkkihattu (1935): Cheek to Cheek

Pour another glass while I watch the bottle disappear, while I watch the morning light appear, thinking about you

Viime vuoden viimeisinä tunteina esim. söin nakkipiiloja, selasin häälehteä niin keskittyneesti että yllätin itsenikin ja räppäsin Singstar-mikkiin se on E-L-A-I-S-O-H legendaarinen rähinäshow.

Tämän vuoden ensimmäisinä tunteina esim. tuijotin niska kenossa taivaalla välkkyviä ilotulituksia jokirannassa onnellisena hepun kainalossa, join kuohuviiniä ja samppanjaa (liikaa) ja opetin hepulle sointuteoriaa Koulun historianluokan urkuharmonilla.

Heihei 2010, kiva kun tulit 2011!