Vuosi nuoruudestani

Sain tänään kuulla uutisen sekä viime yönä syntyneestä terveestä ihanasta poikavauvasta että joulun alla syntyneen, vain viikon verran maailmassa piipahtaneen poikavauvan kuolemasta. Herättää kaikenlaisia ajatuksia tämä elämä näin vuoden viimeisenä päivänä... panen toivoni siihen, että huomenna alkava uusi vuosi on vähintään yhtä hyvä kuin tämä tänään päättyvä.

Iloista iltaa ihmiset, otetaan vuosi 2011 vastaan riemulla! :)

Joulu on taas meni jo

Kyllä se nyt vaan niin taitaa olla, että joulu on ohi. Mistäkö päättelin? Siitä, että huomenna on uudenvuodenaatto, Edisonista ei saanut enää eilen glögiä (paikkasin lonkerolla) ja viime perjantaista asti blogeista päälle hyökännyt joulukuvaähky alkaa jo helpottaa (suklaaähky ei ihan vielä ala - paikkaan Tobleronella).

Niin että nyt lienee sopiva hetki täräyttää esiin kuvakavalkadi omista joulutunnelmista viikon takaa. Mummilan joulu olikin tänä vuonna täysin poikkeuksellinen: ensimmäistä kertaa vissiin ikinä meille ei tullut pukkia! :( Hiukan meinasi alahuuli väpättää siinä kun lahjoja alettiin jakaa, mutta hyvin se sujui pakettitonttuna toimineelta meikäläiseltäkin. "Liinalle..." "Liinalle..." "Kas, tämäkin Liinalle!"

Lahjat eivät tietenkään ole joulussa tärkeintä, vaan yhdessäolo ja sukulaisten halailu. Ja glögi, suklaa, sauna, kirkko, nukkuminen, perunalaatikko, punaviini ja joululaulut. Oli ihana joulu, taas. Onnellinen saa ihminen olla.

Dance of the maisteri

Olen viime kuukausina tässä totaalisessa Take That -huumassani ihan tietoisesti jättänyt oikeastaan kaiken muun maailmassa olevan musiikin täysin huomiotta. Pikkuiseen oranssiin iPod shuffleeni on ladattu putkeen kolme viimeisintä TT-levyä, ja kun Flowerbed loppuu, kelaan biisit taas alkuun sinne Reach Outiin ja eikun uutta kierrosta putkeen. En vaan kyllästy.

Mutta onhan niitä muitakin bändejä tosiaan olemassa... Paras aika vuodesta -blogin lukijat ovat saaneet eilen ja tänään antaa paitsi vaatteistaan, myös musiikistaan tarkalle Stellalle ihan luvan kanssa vinkkejä, joista itsekin nappasin mieleen pari kiinnostavaa nimeä - ja yhden vanhan tutun, jonka olin jo ehtinyt unohtaa.

Muistan kuulleeni Fair to Midlandia radiossa joskus muutama vuosi sitten, mutta tarkempi tuttavuus jäi tekemättä, vaikka biisi tarttuikin korvaan. Olipa kiva löytää tää uudestaan! Ihan mahtava biisi! Ja kovin osuva siksikin, että jossain vaiheessa näiden vuosien varrella heppu on alkanut kutsua mua manaatiksi... en tiiä mutta kuulemma muistutan sellaista. Olkoon niin - tämän tahtiin maisterimanaatti tanssii oikein mielellään. :)

Fair to Midland: Dance of the Manatee

Viesti herra Robbie Williamsille

Robbie! Nyt kuulolle, mulla on tärkeetä asiaa!

Tuuppa parin viikon päästä perjantai-iltana sinne King's Roadille kuljeskelemaan ja hymyilemään mulle kun kävelen vastaan - lupaan että palautan sun uskon itseesi ja pop-tähden komeuteesi. Vaikka onkin harmaata hiuksissa. Pus.

Kiinnostavia kurkistuksia uuden levyn biisien taustoihin nämä track-by-track-videot! Enempi tämmösiä jakoon muiltakin lempibändeiltä kitoos.

You might laugh, you might frown, walkin' round London town

Maiskuttelen täällä tämmösiä englantilaisia toffeekarkkeja

enkä meinaa malttaa pysyä leggingseissäni, nimittäin varattiin eilen reissu Lontooseen! Ei ens mutta sit viikolla ollaan jo siellä! Melkein viisi päivää toffeeta, teetä, kaljaa, tammialeja ja muuta kivaa!

Heppu ei ole käynyt Lontoossa ikinä ennen, enkä itsekään kuin kerran joskus 90-luvun alussa. En muista kaupungista juuri muuta kuin sen, että Big Ben näytti valtavan isolta metrotunnelista noustessa, Oopperan kummitus -musikaali oli vaikuttava ja tofu maistui hassulta. Nyt pääsen keräämään uusia muistoja hepun kanssa - ja liput Oopperan kummituksen jatko-osaan on tietysti jo varattu!

Vinkkejä kokeneilta Lontoon-matkaajilta otetaan vastaan enemmän kuin mieluusti. Kahvilat, pubit, putiikit, tavaratalot, ravintolat, nähtävyydet - kaikki kelpaa! Heppu-keikari odottaa eniten kierrosta Savile Row'n miestenvaatehtimoissa, omat päällimmäiset haaveeni kohdistuvat iltapäiväteekupposiin ja lompakon tyhjentämiseen All Saintsin kassalle.

Oho, söin jo kaikki toffeet. Reissutunnelmiin virittelyä saa siis jatkaa Lily. :)

Lily Allen: LDN

Kuuma kinkku

Oon kyllä vahvasti sitä mieltä, että ihmisten pitäis sanoa toisilleen enemmän kohteliaisuuksia. Pienikin sellainen voi nimittäin piristää päivää ihan kohtuuttoman paljon - kuten tämä Facebookissa kaverin seinällä silmään osunut väittämä:

Hohohoo! :D Tuon Aamusetin voi ainakin vielä toistaiseksi lukea täällä, meidän kuva ja pari sanaa aiheesta tosiaan sivulla 22. Tässäpä samasta marraskuisesta showsta muutama tunnelmapala tuon "kuuman" ekan kuvan lisäksi - on kyllä noi muutkin meiän typyt aika ihania, vai mitä! :)

Jouluräyh

Jos mun kameran usbiaukko ei olis vääntynyt (perkele) ja/tai jos heppu olis antanut mun ladata muutaman kuvan muistikortilta sen koneelle, olisin nyt näyttänyt teille kuvia esimerkiksi

• tunnelmallisesti valaistusta Mikaelinkirkosta, jossa olin tiistaina kuuntelemassa Rajattoman joulukonserttia - mielettömän kaunista!
• sängyllä vaaleanpunainen kipsi jalassa makaavasta Seela-kissasta, joka on meillä hoidossa tämän viikon
• piparitalon osista, jotka koristelin hetki sitten mutta en sit jaksanutkaan koota sitä taloa
• pienestä pupusta, joka vartioi isin luona suklaakonvehtivuorta
• kauniisiin papereihin ja nauhoihin hellin tuntein paketoimistani joululahjoista

Mutta koska mun kameran usbiaukko on vääntynyt (perkele) eikä heppu anna mun ladata kuvia muistikortilta sen koneelle (suora lainaus: "mä en osallistu tollaseen blogiperseilyyn"), en näytä teille noita enkä muitakaan kuvia. Ehkä sit joskus.

Nyt kinkku uunista, lisää punkkua lasiin ja Ihmeellinen on elämä pyörimään. Huomenna mummilaan. Hyvää joulua. :)

Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta

Lauantaina koitti vihdoin se monta kuukautta salassa järjestelemäni ilta, jona juhlittiin isin 60-vuotissynttäriä Panimoravintola Koulussa. Varsinainen merkkipäivä oli vasta tänään, ja olenkin tässä odotellut tähän saakka, josko osaisin pukea sanoiksi jotain muutakin kuin että olipa mielettömän mahtavat juhlat - mutta ei, en osaa. Lainaan siispä omaa vuodatustani Facebookin puolelta sunnuntailta:

- - ei sano tarpeeksi, jos sanoo että eiliset juhlat oli IHANAT. Loppuun asti säilynyt yllätys, kuorolaulusta itkevä päivänsankari, kymmeniä halauksia ja kauniita sanoja, kitaroita haitareita viuluja, runoja biisejä tarinoita, täysin palkein laulavia näyttelijöitä, tanssia valomerkkiin asti, lämpöä ja elämää.

Jäi kerta kaikkiaan hyvä mieli, kun juhlat onnistuivat niin upeasti kaiken stressaamisen jälkeen! :) Koulu on yksi meidän perheen lempiravintoloita/-pubeja noin muutenkin, mutta tässä kohtaa täytyy erikseen mainita, että voin suositella sitä tosi lämpimästi myös tällaisten yksityistilaisuuksien järjestämiseen. Kaikin puolin sujuvaa ja mukavaa yhteistyötä! Ruoka oli hyvää kuten aina, ja tarjoilijat kestivät kärsivällisesti senkin, kun liikuttunut ja viinipäinen juhlakalu äityi vielä illan päätteeksi antamaan henkilökunnallekin kiitokseksi tuntuvat halaukset. :D

Oman muistin lisäksi myös kameran muistikortille tallentui melkoinen määrä hilpeitä ja herkkiä hetkiä, kun liipaisinta painelin illan mittaan sekä minä itse että äiti ja heppu. En tullut kyselleeksi ihmisiltä lupia kuvien julkaisuun, joten en viitsi tänne nyt laitella kuin otoksia omasta väestä. Josko näistäkin edes jonkin verran välittyisi tunnelmaa?

Olin itse sonnustautunut juhlan kunniaksi vanhaan tuttuun Sandin mekkoon, rakkaisiin Vagabond-nilkkureihin ja muidenkin bloggarien kaulassa nähtyyn gTien täydellisen ihanaan dekolttiketjuun - joka kieltämättä toimii paremmin paljasta ihoa vasten, mutku mun oli vaan pakko saada laittaa se! :D Myös isi ja äiti olivat kokomustissa, kuinkas muutenkaan, tämmönen värikäs perhe meillä (no äiti sentään käyttää usein värejäkin).

Ruokaosastolla oli tarjolla sienikeittoa ja sitruunamuffinssien näköisiä briosseja, pääruoaksi paahdettua siikaa ja jälkkäriksi kaakkua ja jätskiä. Ohessa juotiin vähän paljon alkomahoolia - mutta hei, ei liikaa! Pilkkuun asti hipannut juhlaseurue purkautui kolmelta yöllä ulos takseja odottelemaan varsin fiksusti ja filmaattisesti kaikki ihan tolpillans. Eikä saatu edes porttikieltoa, vaikka henkilökunnan uloshätyyttelyn jälkeen vielä suljettiin salin ovi hetkeksi ja jatkettiin soittoa ja laulua kaikessa rauhassa... :D

Yksi suurimmista jännityksen aiheistani oli se, miten meidän 10 vuoden jälkeen kasattu kuoro otettaisiin vastaan. Isillähän oli yllätysjuhliensa suhteen yksi ainoa toive: saada kuulla jonkinlaisena versiona Kesäpäivä Kangasalla. Avot. Otin syksyllä valmiiksi epäuskoisena Facebookissa yhteyttä lukioaikaisiin kuorokavereihin ja kyselin, olisko edes joku mahdollisesti Turussa joulun alla... ja kas, yhtäkkiä laulajia olikin koossa 13!

Oli aivan mielettömän hauskaa nähdä porukalla pitkästä aikaa! Kukaan ei tietenkään ollut vanhentunut päivääkään kymmenessä vuodessa :D mutta nimettömiin ilmestyneet renkulat ja lasten kuvat kertoivat omaa kieltään ajan kulusta. Ihmeen hyvin saatiin biisit soimaan siihen nähden, miten pitkä tauko meillä oli välissä. Monet toki ovat laulaneet vuosien mittaan muissa kuoroissa, mutta yhteissointi on aina haettava uudella porukalla uudestaan. Pelkäsinkin vähän etukäteen, mitä yleisössä istuvat muusikot ja laulavat näyttelijät tuumaisivat meidän esityksestä - mutta siinä vaiheessa, kun kajautettiin ekat tahdit ja ällistynyt päivänsankari näytti tältä...

...päättelin, että ei kai tässä tartte enää turhia jännittää. :) Ihme kyllä, itseäni ei alkanut itkettää! Äiti nappasi videolle yhden höpsöttelybiisin (oma videotoiveeni On suuri sun rantas autius ei valitettavasti tullut talteen), mutta en ikävä kyllä saa sitä näytille kun tää koneenräyskä sammuu aina kesken latauksen. No, voitte kuvitella että laulettiin tosi kauniisti ja kaikkee. :D

Lauloihan siellä toki illan mittaan muutkin. Ja hyvänen aika miten paljon ja hienosti! Kun ruoat oli saatu syötyä ja puheet pidettyä, isi soittokavereineen kaiveli pelit esiin, ja musiikista saatiinkin sitten nauttia valomerkkiin asti. Ihan mielettömän hienoja, hauskoja ja tunnelmallisia esityksiä, yhteislauluja ja tanssiaskelia! Esimerkiksi Nuoruustangoon näyttelijät improvisoivat vaarallista liipanneen akrobaattisen koreografian, kun isi nostettiin yläilmoihin. Itse kuuntelin biisin baaritiskiltä, enkä kyllä olis arvannut, miten vauhdikas meno salissa oli!

Kaikkien muiden iltaan mahtuneiden yllätysten lisäksi isi myös sai arvokkaan poliittisen tunnustuksen. Ylpee homma!

Tuntuu höntiltä, kun en osaa kertoa enempää miten kivaa ja hieno meininki meillä oli. Ehkä se sentään hiukan välittyy näistä potreteista - äidin ystävä kommentoi Facebookiin kauniisti, että lapset aukaisevat vanhempansa ja se näkyy kuvissa.

Tärkeintä kai kuitenkin, että itse talletin mieleeni kaikki ne kauniit sanat, hymyt, halaukset ja hetket. Esimerkiksi sen, kun isi soitti ja lauloi tämän Junnu Vainio -klassikon.

Kerran kulkija kuustoistavuotias
olin minäkin aikoinani
luulin silloin: jo vähintään puolikas
meni kaikista unelmistani
sä et usko mua nyt, mutta lupaan sen
vielä unelmoi myös kuusikymppinen
sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein
sellaista elämä on.

Onnea rakas isi, ipso, heisi, moisi!

Bjuutiful

Sain jo kauan sitten syyskuussa Tincalilta ja Aimolta kivan blogipalkinnon, jonka haasteeseen tulin vastanneeksi vasta nyt, kun sain samaisen tunnustuksen myös Hanskalta. Kiitos, pimut! Ite ootte beautiful!

Palkinnon saajan tehtäväksi lankeaa kertoa seitsemän asiaa itsestään ja jakaa pysti eteenpäin seitsemälle blogille. Koska olen nuori kapinallinen, muokkaan sääntöjä hiukan ja listaan tunnustusteni perään seitsemän ulkomaista (hömppä/muoti)blogia, joita lueskelen silloin tällöin - vaikka noin vinkiksi muillekin. Here goes!

1. Olen alkanut puolivakavissani harkita toista tatskaa alaselässä lymyilevän kiinalaisen taon seuraksi. Semmonen ihan pieni TT-logo johonkin, eihän ois paha...

2. Ihmettelen aina hiukan, kun huomaan että Duussilan tilaajamäärä on tippunut Blogilistalla (lukemat tulee vilkaistua aina siinä päivityksen yhteydessä). Ei siis sillä että tää on maailman paras blogi ja kaikkien pitää lukea, vaan mietin että mikä on se juttu, jonka on kokenut tässä blogissa alun perin lukemisen arvoiseksi, mutta yhtäkkiä ei enää koekaan? Vähän samaa ihmettelen Facebook-kaverien kanssa. Miksi ensin pyytää mut kaveriksi, jos parin kuukauden päästä yhtäkkiä poistaakin?

3. En ole (muistaakseni) koskaan leiponut itse joulutorttuja. Siis niitä tähtijuttuja. Enkä taida leipoa tänäkään vuonna, koska heppu ei suuremmin välitä niistä... ja oon kuitenkin itse päässyt syömään niitä jo aika monta muiden leipomina. Mutta sunnuntaina aion leipoa piparisuklaamuffinsseja, kun tulee kahvivieraita!

4. Olen ajautunut tällä akillesjänteenkuntoutus-tanssilomallani melkein takaisin pumppihulluuteen. Melkein. Se viimeinen niitti on jo lähellä. Ehkä huomenna. Tosin tässä nykyisessä ohjelmassa (#76?) ei ole oikeastaan yhtään sellaista biisiä joka potkaisisi niin kunnolla, että olis vaan pakko laulaa mukana ja vääntää täysillä menemään... no haukkareiden Christina ehkä, mutta se sarja on niin törkeän raskas ettei hyvä biittikään paljon lohduta. :D Ja sitä paitsi volat on usein salissa ihan liian hiljaisella! Musa on mulle pumpissa(kin) älyttömän tärkeä osa treeniä, heti lämppäribiisistä lähtien. Tällä ja tällä pääsi aikoinaan heti kunnon vauhtiin, tuli oikeesti usein kylmät väreet ekoissa maastavedoissa!

5. Jännitän lauantai-illan tapahtumia (isin ylläri-kuuskymppiset!) jostain syystä niin kamalasti, että olen nähnyt tällä viikolla melkein pelkkiä painajaisia - sitten kun vihdoin olen saanut unta parin tunnin sängyssäkieriskelyn jälkeen.

6. Paitsi yhtenä yönä näin kivaa unta että istuttiin Robbie Williamsin kanssa autossa syömässä lihapullia.

7. En oikein aina edes muista, että olen joskus siivonnut ihan työkseni. Tuli vaan mieleen, kun tossa äsken siivottiin... eikä mennyt varsinaisesti mitenkään ammattilaisen otteella. :D

Ja sitten niitä blogeja:

1. Engla's Showroom
Yksi ensimmäisistä (muoti)blogeista, jota aloin seurata joskus ikuisuus sitten. Englan blogi on pysynyt seurattavien listalla sympaattisuutensa ja vaaleanpunaisen tunnelmansa ansiosta. Näiden vuosien aikana Englasta on ehtinyt tulla kolmen lapsen äiti, tuoreimpana perheenlisäyksenä tänä syksynä syntyneet kaksospojat - blogi on siis itselleni kurkistusluukku aivan toisenlaiseen elämään, nuoren lapsiperheen arkeen.

2. Annawii
Myöskin yksi vanhimmista blogilöydöistäni. Anna jakaa rakkauteni perunasäkkipukeutumiseen :D ja on onnistunut luomaan blogiinsa jotenkin ihanan positiivisen auran.

3. Sofis Snapshots
Ruotsalainen Sofi kirjoittaa akkainromaaneja, pyörittää muotilehteä ja hengailee hyvännäköisenä täydellisten säärtensä kanssa kotikaupunkinsa New Yorkin kaduilla.

4. The Sartorialist
Katutyyliä New Yorkista ja välillä vähän muualtakin. Heppu-keikarikin tykkää!

5. Garance Doré
Ja sama naisnäkökulmasta, englanniksi ja ranskaksi (tekee kääntäjän kielipäälle hyvää). Sattumoisin yllä mainitun tyttöystävä.

6. Karla's Closet
Korkeita korkoja, tunnelmallisia kuvia, naisellista ja poikamaista sekoittelevaa stailia.

7. Marie Serneholt
Entinen A-Teens-tähti laulaa, näyttelee, tanssii, laittaa ruokaa, poseeraa kameralle, edustaa kokkareilla ja näyttää aina niin hitsin nätiltä että melkein ärsyttäisi, ellei Marie vaikuttaisi aidosti ihan symppikseltä.

Well I guess it just suggests that this is just what happiness is

Jos olikin viikonloppuna kaikkea mukavaa joulufiilistelyä, yks toinen fiilistely meni kyllä ehkä vielä vähän sen ohi.

* * * Take That -varoitus * * *

Nimittäin olihan melkonen TT-viikonloppu! Perjantaina Late Late Show, lauantaina TT Strictly Come Dancingissa ja Robbie X-Factorissa, sunnuntaina koko jengi SCD:ssa ja X-Factorissa. Vielä kun perjantaina kolahti postiluukusta Look Back, Don't Stare -dokkarideeveedee (jonka toki katsoin jo ajat sitten YouTubesta)... Olen hemmoteltu. :)

Mietin tossa että mikä siinä bändissä oikein on... mitä oikein rakastan niin kauheasti yhä vain kaikkien näiden vuosien jälkeen. En niinkään (enää) sitä, että iiik ne on niin ihaniii, vaan

Sitä, miten Jason on niin komea. Sitä, miten sisäinen virepoliisini voi aina luottaa siihen, että vakaa ja vankkumaton Captain Barlow laulaa puhtaasti (toisin kuin esim. Robbie, jolla tulkinta välillä vie voiton vireestä). Sitä, miten muut kutsuvat Garya kapteenikseen. Sitä, miten en ole enää vuosiin pitänyt teini-iän suurinta idoliani Robbie Williamsia maailman täydellisimpänä miehenä. Sitä, miten Willowen-kombo vain paranee vuosien myötä - eli miten Mark hymyilee niin ettei pavut suussa kestä, kun saa taas laulaa ja höntyillä lavalla parhaan kaverinsa kanssa. Sitä, miten Robbien kiistämätön karisma alkaa vähitellen taas istua 2000-luvulla tiiviiksi hitsautuneen nelikon viidenneksi palaseksi. Sitä, miten oikeilta ysäribiisien harmoniat taas kuulostavat nyt kun koko viisikko on mikkien takana:

Take That @ BBC Radio 1 Live Lounge: Pray

Sitä, miten Jason on niin komea. Sitä, miten herrat ovat melkein kaikki naimisissa olevia perheenisiä. Sitä, miten Garyn tanssijavaimo Dawn on ollut mukana lavalla vielä 2000-luvunkin kiertueilla. Sitä, miten vilpittömästi toivon, että Mark ja Emma saavat avioliittonsa kuntoon ryyppäjäisten ja syrjähyppyjen jäljiltä. Sitä, miten rehelliseltä Markin aihetta liippaava laulu kuulostaa uudella levyllä. Sitä, miten Mark laulaa samalla hassulla murteisella r-vikaisella aksentilla kuin puhuu. Sitä, miten Howardin s-vika on niin olennainen osa tiettyjä biisejä. Sitä, miten mielettömän shown näen ystävieni kanssa heinäkuussa Kööpenhaminassa, jos ja kun luvassa on yhtään samanlaista meininkiä kuin edellisellä kiertueella:

Take That @ The Circus Tour: Hold Up A Light

Sitä, miten Jason on niin komea. Sitä, miten biisien moniääniset stemmat on rakennettu niin taitavasti, etten ole vieläkään saanut ihan kaikista korvakuulolta kiinni. Sitä, miten Jason aloittaa mietiskelevät haastatteluvastauksensa aina jostain Afrikasta ja pyytelee sitten anteeksi kun oli taas pitkäveteinen. Sitä, miten mä kyllä jaksan kuunnella ne pitkäveteisimmätkin pohdinnat. Sitä, miten Jason ei saanut 90-luvulla laulaa yhtään omaa biisiä, mutta on räjäyttänyt potin uusilla levyillä ihan mahtavilla sooloilla:

Take That @ Beautiful World Tour: Wooden Boat

Sitä, miten Jason on niin komea. Sitä, miten saan Take Thatin biiseistä rauhallisen ja hyvän olon aina, kun laitan iPodin kuulokkeet korville. Sitä, miten videoiden kommenteista voi lukea tämänkaltaisia viestejä: I'm a straight bloke and this is fucking ACE! Sitä, miten fiinisti, tyylikkäästi ja charmantisti koko viisikko on ikääntynyt. Sitä, miten koko porukka ymmärtää olevansa nelikymppisiä ukkoja ja myös käyttäytyy sen mukaisesti (no paitsi ehkä Robbie, joka pari viikkoa sitten Tanskassa veti housut kinttuun, yleisön pyynnöstä tietysti). Sitä, miten Mark saattaa joskus nukahdella haastatteluissa:

Ja okei, sitäkin, että iiik ne on niin ihaniii! :D Kuten vaikka tämän viikonlopun parhaassa The Flood -vedossa lauantai-illalta. Alla olevan videon kohta 3:37 on jotain parasta maailmassa - tuo neljän kasin biisinpätkä on jostain syystä jätetty pois melkein kaikista tämän promokiertueen vedoista, mutta nyt. Aah. Ja iiiik!

Take That @ Strictly Come Dancing: The Flood

Jou-jou

Viime vuoden joulunalusajan järkyttävästä kiireestä viisastuneena olen yrittänyt hiukan rauhoittaa tätä joulukuuta - ja jotakuinkin onnistunutkin. Esmes tänä viikonloppuna olen ehtinyt fiilistellä joulutunnelmia Rare Exportin parissa, Vanhan Suurtorin perinteisillä joulumarkkinoilla, aika monen glögimukillisen äärellä ja äsken kirkon penkissä kauneimpia joululauluja hoilaten.

Olipa muuten mahtavaa käydä ihan itekseen tuommoisessa joululauluillassa! Ensinnäkin siksi, että sain ihan luvan kanssa laulaa loilottaa niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Ja toiseksekin siksi, että pääsin treenaamaan äänen värinän hillitsemistä liikutuksen keskellä... Varpunen jouluaamuna, viimeinen säkeistö, need I say more? :D

Ensi lauantaina nimittäin pitäis pystyä laulamaan kauniisti, puhtaasti ja vakaasti kakkosalttoa tuutaten, kun meidän lukioaikainen kuoro kokoontuu kauan odotetulle reunion-keikalle

- - -

enpäs kerrokaan tästä nyt enempää, palataan asiaan viikon päästä! :) Nyt vain hiukan kuvatunnelmia joululaulutilaisuudesta. Jäi pakkaspäivän päätteeksi semmoinen lämmin ja rauhallinen olo sisuksiin.