Krooh. Väsymyksen taso tuntuu ihan siltä kuin olis ollut eilen jossain ulkona sunnuntaihumpalla... eiku hahaa, niinhän mä olinkin! :)
Pantiin Dancen yleisössä jalalla koreesti siis toki vähintään yhtä rankasti kuin tyypit lavalla. :D Seisomalippu osoittautui ehdottomasti istumapaikkaa paremmaksi vaihtoehdoksi; siitä lavan edestä näki ilmeet ja tunteet ihan lähietäisyydeltä ja, mikä tietysti tärkeintä, mahtui itsekin jorailemaan kunnolla! Ennen lähetyksen alkua vedettiin Peter Pihlströmin opastuksella hilpeetä
Cha-cha slidea, ja aina mainoskatkoilla äänimies-DJ (joka muuten sattui olemaan vanha koulukaverini) soitteli yleisölle tanssittavaa musaa. Nähtiinpä siinä jopa itse Merja Satulehdolta pieni ketkuttelushow
Whitney Houstonin tahtiin!
Oli hauskaa päästä näkemään, miten tuollaista suoraa lähetystä tehdään. Meininki katsomossa oli kyllä hyvä, eikä vähiten Axl Smithin ansiosta - loistava valinta juontajaksi, tyyppi totisesti saa yleisön mukaan. En viitsinyt kauheasti ottaa valokuvia suoran aikana (enkä etenkään salamalla), mutta katkoilla kameraan tallentui muutamia heilahtaneita otoksia. En tiedä, olisko tuolla saanut kuvata lainkaan, mutta eipä ainakaan tullut kukaan kieltämäänkään... jos poliisi nyt tulee noutamaan, niin lähettäkää mulle selliin suklaata.
Matka Helsinkiin oli sateinen ja sumuinen, mutta kannatti totisesti lähteä - jo pelkästään siksi, että näki Mintun ja Markun
lyricalin siinä hetkessä omin silmin.
Hieno. M&M on huippu pari siksikin, että molempiin voi katsojana aina luottaa; koskaan ei tarvitse jännittää, pyöriikö sillä nyt piruetti tai pysyykö se nyt pystyssä. Vaikka mulla ei varsinaista suosikkia kisassa olekaan, Mia-Marille soisin voiton mielelläni, koska uskon että hän saisi noista jäljellä olevista tanssijoista eniten irti siitä palkintostipendistä. Minttuhan on räjäytellyt potteja SM-kisoissa vuosi toisensa jälkeen, ja nyt tytön on korkea aika päästä koko kansan tietoisuuteen!
Omaan tietoisuuteeni muuten pääsivät eilen Lauran täysin sileät sellarittomat jalat. Pinggg kaikuu vieläkin korvissa.
Eilisen pudotukset meni musta ihan oikein - paitsi että Tarun ja Samin sijaan henkensä edestä olisivat ansainneet tanssia Ida ja Pasi. Ne ei vaan onnistuneet eilen sykähdyttämään (vaikka
urban jazzissa riittikin vauhtia ja vaarallisia tilanteita) (en vaan pysty ottamaan tota
biisiä mitenkään tosissaan! :D), ja
ryhmäkoreografiassakin erottuivat joukosta ei-edukseen... esim. tuolla 1:10 tienoilla kaanonissa ensin Sam leiskauttaa ilmavan ison hypyn nilkat hienosti ojennettuina, ja heti perään Pasi vähän vähemmän ilmavan version nilkat koukussa. Okei, hoppitanssija, mutta silti.
Taru ja Sam sen sijaan olivat ihania, ja tosi ammattilaisia lavalla - esimerkiksi ainoat tanssijat, jotka lavalle tullessaan vielä lämppäsivät ja availivat paikkojaan hetken! Kaikki muut lähinnä vain seisoskelivat ennen biisinsä alkua. En tiedä bollywood-tanssista mitään, joten en osaa sanoa miten "oikeanlainen"
koreografia oli, mutta ainakin se totta vie tempaisi mukaansa! Ihan huippua - ja Samin leveä hönttihymy sopi tuohon kuin nenä päähän! :D Myös Tarun olen nähnyt tanssimassa ennenkin (esim. viime kesän SM-kisoissa, joista nappasi parinsa kanssa duo-sarjan suomenmestaruuden hupaisalla hyttystenläiskintätanssillaan), mutta eilen Tarun karisma jotenkin melkein lennätti selälleen. Ihana.
Ja ihana reissu ihanien tanssityttöjen kanssa! Kyllä nyt jaksaa taas itekin treenata... ehkä... tai sitten ei, koska se on niin turhaa, koska vaikka olisin 10 vuotta nuorempi, musta ei silti voisi ikinä tulla puoliksikaan niin hyvä kuin noi on. Huokaus. :)
