Oonko vielä hehkuttanut tarpeeksi, miten ihanaa on kun heppu on alkanut soittaa kitaraa? Jos en, niin nyt taas hehkutan! Ihan sydän pakahtuu kaikista niistä lyömättömän kauniista serenadeista, joita saan kuulla harva se päivä. Esimerkiksi viimeisen viikon sisään sohvalta on kajahtanut useammankin kerran uusiksi kirjoitettu versio Tehari-suosikistani:
Kasvaa maisterin paino, meidät pian alleen musertaa...
No niinpä. :D Mutta jos kert pitää ostaa L-kokoisia vaatteita, niin ostaa sit edes kivoja. Niin kuin vaikka tämmöisiä.
WeSC:n mekko Elementistä. Aika basic, mutta laskeutuu nätimmin kuin monet vastaavat. Hyvä leikkaus siis, vaikkei kuvasta tietenkään mitään näy.
Nümphin tunika Carlingsista. Hyvät värit ja ovela malli, myös Nümphin vaatteissa on usein joku hauska juju leikkauksessa. Sovitin myös M-kokoa; mahtuihan sekin sentään päälle, mutta näytti enemmänkin teepaidalta, kun taas L toimii kivasti mekkona.
Acnen lörttötoppi Tukholmasta Awesome Ragsin alesta (ostettu kesällä). Näitä samantapaisia nyt löytyy lähes joka rättikaupasta, mutta kyllä tässä tapauksessa merkillä on väliä - tässä on mittasuhteet jotenkin oikein, ja tää laskeutuu tuhannesti paremmin kuin muut kokeilemani vastaavanlaiset topit. Härligt.
Wolfordin sukkikset. Mat Opaque 80 den, ihanat mattapintaiset peittävät. Koukussa jo kolmatta talvea. Kahdella sukkiskerroksella pärjää kylmemmälläkin kelillä.
Ja sitten on kuitenkin olemassa yksi kohta, josta olen aina vaan S-kokoinen. Nimittäin sormet.
1 sanoo jotain:
Heppu joutuu pian mun ja ehkä muidenkin vanhempien naisihmisten puhutteluun. Oikeat kitarasankarit laulaa ihan muuta. Piste.
Ei kai se teepaita maksanut 400 euroa vai oliko ne kruunuja?
Lähetä kommentti
Sano sää kans!