Toipilas 1. Seela


Miten raukalta voikaan pieni kissa näyttää! :( Seela-poloinen katkaisi (kyllä, katkaisi) sääriluunsa pari viikkoa takaperin. Ei aavistustakaan miten, ilmeisesti hyppäsi jostain alas vähän turhan huolimattomasti ja vauhdilla. Nyt reppana lenkkaa kolmella tassulla, ja siinä neljännessä on tyylikäs viloletti kipsi. Paraneminen voi kestää kuulemma kolmekin kuukautta, ja näinä viikkoina eläinlääkäri tulee kyllä tutuksi. Seela on aina ollut ihan mahdoton säntäilijä, joten voin vain kuvitella, miten pahasti sillä menee hermot kun ei pääse juoksemaan mattoja rullalle ja hyppimään pitkin seiniä. Parane pian, Seela! Ja tervetuloa meille hoitoon joulunalusviikolla! :)

Se taisi olla jotain viime toukokuuta, kun tunsin yhtenä päivänä lenkille lähdettyäni heti ensimmäisten juoksuaskelten aikana ihmeellisen kipuvihlaisun vasemman kantapään yläpuolella. Tuntemus oli ihan uusi, samaan kohtaan ei ollut sattunut ikinä ennen. Diagnoosi oli tulehtunut akillesjänne ja reseptinä lepo. Lepo, onko se jotain mitä voi tanssia?
Kului puoli vuotta, ja kas kummaa, sama kohta jalasta oli yhä vain hermostuttavan kipeä. Nilkka ei ojentunut yhtä kauniisti kuin toisessa jalassa, eikä relevé noussut yhtä korkeaksi kuin olin tottunut. Piruetteihin ei saanut tukea sitäkään vähää mitä ennen, ja hyppyihin ponnistaminen ja alas tuleminen sattui joka kerta. Ei muuta kuin fysioterapeutille kuulemaan totuuksia: tulehdus on kroonistunut, jos haluat jalkasi ikinä terveeksi niin nyt annat sen levätä. Jostain syystä sanat menivät perille vasta kun ne ärjäisi iso kalju setä kaikella auktoriteetillaan. :D
Tanssi ja juoksu nounou. Jooga, kävely, punttistreeni, pumppi, venyttely ja kuminauhajumppa yesyes. Näillä (ja jossain vaiheessa avuksi tökättävällä kortisoonipiikillä) mennään tammikuun alkuun. Toivon maailman eniten, että jalka paranee entiselleen! Toivokaa tekin joohan!
Toipilas 2. Duussi

Se taisi olla jotain viime toukokuuta, kun tunsin yhtenä päivänä lenkille lähdettyäni heti ensimmäisten juoksuaskelten aikana ihmeellisen kipuvihlaisun vasemman kantapään yläpuolella. Tuntemus oli ihan uusi, samaan kohtaan ei ollut sattunut ikinä ennen. Diagnoosi oli tulehtunut akillesjänne ja reseptinä lepo. Lepo, onko se jotain mitä voi tanssia?
Kului puoli vuotta, ja kas kummaa, sama kohta jalasta oli yhä vain hermostuttavan kipeä. Nilkka ei ojentunut yhtä kauniisti kuin toisessa jalassa, eikä relevé noussut yhtä korkeaksi kuin olin tottunut. Piruetteihin ei saanut tukea sitäkään vähää mitä ennen, ja hyppyihin ponnistaminen ja alas tuleminen sattui joka kerta. Ei muuta kuin fysioterapeutille kuulemaan totuuksia: tulehdus on kroonistunut, jos haluat jalkasi ikinä terveeksi niin nyt annat sen levätä. Jostain syystä sanat menivät perille vasta kun ne ärjäisi iso kalju setä kaikella auktoriteetillaan. :D
Tanssi ja juoksu nounou. Jooga, kävely, punttistreeni, pumppi, venyttely ja kuminauhajumppa yesyes. Näillä (ja jossain vaiheessa avuksi tökättävällä kortisoonipiikillä) mennään tammikuun alkuun. Toivon maailman eniten, että jalka paranee entiselleen! Toivokaa tekin joohan!




























