My so-called life

Uusi elämä freelancerina on nyt sitten alkanut. Tuntuu kuin olisin vain saikulla töistä ja palaamassa toimistolle loppuviikosta. Mut ei. Kovasti kaikki tsemppaa ja intoilee mun puolesta, mutta oma olo on lähinnä hölmistynyt. Kai se kestää hetken, että saa rytmitettyä arjen uudelleen - mikä onkin mulle erityisen haastavaa, kun olen aina tykännyt aikatauluista ja rutiineista. Nyt ne on luotava tyhjästä itse.

Uuden arjen kaksi ensimmäistä päivää näyttivät suurin piirtein seuraavanlaisilta... no tää päivä on vielä kesken mutta kerron silti:

Maanantai

klo 8-13: Työntekoa. Välissä toki taukohetkiä, esimerkiksi aamiaisleipien ja Hesarin parissa, Facebookissa, av-kääntäjien foorumilla, tommosta kaikkee. Yhtäjaksoinen keskittymiskyky on aika heikko.

klo 13-14: Välipalaa, meikkaamista ja digiboksin tyhjentämistä. Katsoin vihdoin joulukuisen Maria!-jakson, jossa oli vieraana mainiot More to love -tytöt ja hykerryttävä uudenvuodenhaastattelu sen yhen ihanan Robbien kanssa, no kyllä te tiedätte, se on se ihana.

klo 14-16: Päiväkävely ja kaupunkireissu. Hain Ruohonjuuresta goji-marjoja (pakko testaa kun niitä on nyt niin kehuttu) ja mysliä, ja Anttilan tarjouksesta sain vihdoin napattua mukaani ulkoisen kovalevyn. Lisäksi ymmärsin kantapään kautta heti ensimmäisenä free-päivänäni sen, miksi vapaus on huippua: kohtasin Anttilassa höpsähtäneen historiantutkijasedän, jonka kanssa juttelin pitkät pätkät lempiaiheistani tietotekniikasta, joulunajan materialismista ja Hitleristä. Mikäs siinä pitäessä tutkijankammaristaan ulos ilmestyneelle omituiselle sedälle seuraa, kun ei ollut mihinkään kiire.

klo 16-19: Ruoanlaittoa (teen muuten aika hyvää lihamureketta), syömistä, siivouksen aloittamisen harkitsemista, yleistä ajan tuhlaamista.

klo 19-20: Äitin luona teellä.

klo 20-22: Telkkarin toljotusta, ensin Huippikset ja sitten Postia pappi Jaakobille. Jälkimmäisestä liikutuin.

klo 22-23: Höntyilyä ja nukkumaan menoa.

Tiistai

klo 7.45-8.15: Aamukävely. Kuljin mukana hetken hepun työmatkan alkua ja kurvasin sitten joenrannan kautta omalle seikkailulleni (seikkailun tunnusmerkit mielestäni täyttyvät, jos kävelee umpikujaan). Aamukävely on tarkoitus ottaa tavaksi - kenties keväämmällä jopa pieni aamulenkki. Vähän niinku tekis työmatkan, vaikka toimisto sijaitseekin omassa makuuhuoneessa.

klo 8.15-14: Työntekoa, haahuilua (näköjään esim. bloggausta), teen kittaamista ja syömistä. Kotona sitä jotenkin kehtaa helpommin syödä koko ajan kuin toimistolla. Tästä pitää opetella pois.

klo 14-19: Kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa, siivoamista, kynsien lakkaamista, olemuksen ihmisennäköistämistä, leipomista + muuta illanistujaistarjoomusten valmistelua.

klo 19-yö: Kaverien kanssa hengailua, punaviinin juomista, herkuttelua, höpöttelyä.

Muuten vaikuttaa ihan hyvältä, mutta töille olis voinut varata enemmän aikaa, ettei tulis ens viikolla kauhea kiire että saa hommat alta pois ennen reissuun lähtöä... sori, en voi sanoa sen kaupungin nimeä nyt ääneen, koska pelkkä ajatus saa sydämen hakkaamaan ja keskittymiskyvyn herpaantumaan täydellisesti. Niin että heihei, meen tästä takaisin kääntämään enkä ajattele mitään tommosia New Yorkkeja

AAAAAGH

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Hyvää vuoden ensimmäistä päivää! Duussilassa on ollut viime aikoina (taas) hiljaista, kun olen keskittynyt pakollisen työnteon lisäksi jouluisten asioiden puuhailuun, glögin juomiseen, suklaan syömiseen ja kauan kaivattuun rauhoittumiseen kaoottisen syksyn päätteeksi. Joulun ja uudenvuoden aika rakkaiden ihmisten kanssa on ollut mahdottoman ihanaa, ja oleminen ja omien ajatusten kuuntelu on totisesti tehnyt gutaa - tuntuu että näin uuden vuoden alkajaisiksi olen uusine kujeineni oikealla tai ainakin melko hyvällä tiellä. Tässäpä hiukan viime viikkojen tunnelmien muistelua kuvienkin muodossa!

Joulu sujui perinteiseen malliin mummilassa: katsottiin joulurauhan julistus, syötiin riisipuuroa (sain mantelin!), saunottiin, käytiin joulukirkossa, ihasteltiin joulupukin tuomia lahjoja (sain hepulta Block-lampun!) ja syötiin minkä ehdittiin. Hiukan uutta meininkiä jouluun toi toisen enon perheessä vaihtarina oleva 17-vuotias jenkkityttö, kylloliki kansainvälistä - etenkin kun melkein koko aattoillan oli auki Skype-yhteys Idahossa vaihtarina olevan serkkutytön kanssa.


Tapahtui myös todellien joulun ihme: lakkasin kynnet punaisiksi varmaan ekaa kertaa ikinä! Monsterilta saadussa ihanassa OPI-lakkapaketissa oli mukana mahtavan punainen sävy, jota oli pakko päästä heti kokeilemaan. Aluksi tuntui ihan oudolta, kuin olisin ollut 5-vuotias ja käynyt vähän äitin meikkilaukulla... :D Mut kyllähän tuo lopulta ihan istui. Vaikka en jotenkin osannut pukea punakyntisenä päälle mitään värejä, pelkkää mustaa vaan. (Ihan kuin mulla ikinä olis mitään muuta kuin mustaa.)


Laura-muru puolestaan oli huovuttanut mulle ja hepulle lämpimät samislapaset! Ihanaa kun on ihmisiä, joilla on noi kädentaidot hanskassa! Uudenjäykkiä tumppuja pitää vielä vähän pehmittää, lumisota kuulemma toimii erityisen hyvin - harmi, että lapaset ei olleet kädessä, kun viime yönä kotiin tullessa heppu kamppas mut tossa viereisessä puistossa hankeen kierimään... :D


Uudenvuodenaatonaattona oli viimeinen työpäivä toimistolla; juhlistin vapautumistani aloittamalla päivän Wayne'sin valkosuklaakaakaolla ja päättämällä sen työkavereiden kanssa Koulun mustikkasiiderillä. Oli ehkä jotenkin helpompaa, kun meitä vuodenvaihteessa lähtijöitä oli useampi, ei päässyt sellanen megahaikeus iskemään. Vaikka iskihän se vähän, kun sain niin kivoja viestejä ympäri maailmaa (ja etenkin tietysti lähimmiltä työkavereilta), että harmi kun lähden... niin, tavallaan. Mutta nyt vain oli sopiva hetki ja korkea aika hiljentää tahtia - tai ainakin päästä vaikuttamaan siihen itse enemmän kuin toimistotyön päivärytmi antaa myöten. Eli kuten mun duunikaveri-"isoveljet" rohkaisivat: juokse villi lapsi!

Isoveljiltä sain myös maailman ihanimman läksiäislahjan, isosti haukottelevan virtahevon. Kun toivoin kerran pienenä joululahjaksi virtahepoa, mutten saanut. Niin nyt sit sain.


Uusi vuosi otettiin vastaan leppoisen iloisessa tunnelmassa hepun kaveriporukassa. Joukon ensimmäinen vauva tietysti varasti alkuillasta kaiken huomion (että voi olla lapsi lutunen!), mutta myöhemmin päästiin sitten ihan kunnolla samppakaljan makuun - ja aidon samppanjan! Pakkasyö oli harvinaisen kaunis, mutta varpaiden mielestä hiukan liiankin kylmä... lämmittely hoitui kuitenkin kätevästi heti rakettien ihailun jälkeen Edisonin itse kehitetyllä tanssilattialla joraillen. :)


Viime vuodelle tekemistäni neljästä uudenvuodenlupauksesta pystyin pitämään vain kolme: Oikeiden Kirjojen lukeminen jäi edelleen säälittävän vähälle. Ei siis auttanut kuin uusia lupaus eilisellä kyselykierroksella, muuten hepun toistaiseksi melko lempeälle kuittailulle ei tule ikinä loppua... tuosta lahjaksi saadusta uudesta Nalle Puhista on hyvä aloittaa! Lisäksi lupasin olla kotona enemmän kuin tänä syksynä olen ollut (ei luulis olevan vaikee toteuttaa) ja etten vaadi itseltäni liikoja. Näistä lähdetään!

Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi! :)

Jaaa mää-ää toivoootann

Kuva ois kiva ylläri

BBC:n uutiskuva pysäytti hetkeksi tässä oman Kauhean Kiireen ja Joulutohinan keskellä. Ihan kyynel tuli silmään. Ne on niin pieniä...

Children living under the shadow of Mayon volcano in the Philippines pray before being evacuated, amid fears of an imminent eruption.

Myös pingviinivauva on niin pieni ja söpö, että itkettää. Aww! Ei kai tässä mitenkään normaalia herkemmillä olla... :D

A baby king penguin enjoying the snowy conditions at Edinburgh zoo. The chick, which is almost two-months- old, is the first king penguin to be born at the zoo in five years.

[kuvat]

Get what you want with your lucky eyes

Muistan hyvin sen lähes kahden vuoden takaisen yön, jona valvoin tietokoneen ääressä töitä tehden, ja kun vilkaisin välillä uutissivua, näin uutisen Heath Ledgerin kuolemasta. Kyllähän se pysäytti.

Ja nyt Brittany Murphy. Surullista.

Kuvailin ihanaa Brittanya joskus kauan sitten Sidewalks of New York -leffan yhteydessä edelleen ihan osuvilla sanoilla "asennepaukkuinen mutta pehmeä" :) ja tätä seuraavaa biisiä seuraavasti:

Brittany Murphya on hehkutettava vielä sen verran, että aika monilahjakkuus on kyseessä. Kaunis kuin kissanpoikanen :) ja lahjakas näyttelijä, joka osaa vielä laulaakin! Eipä taida biisillä olla juurikaan tekemistä sen vanhan elokuvan kanssa, mutta aijai miten magee meininki! Omat kulta-aikani tuollaisen tanssijumputtelun parissa ovat jo jääneet auttamatta taakse, mutta tämä vetäisi kyllä lattialle koska vaan. You turn me on!

Paul Oakenfold feat. Brittany Murphy: Faster Kill Pussycat

Yes I can!

Nyt on semmonen hetki elämässä, että tarvitsen kaiken tsempin mikä maailmasta irti lähtee. Syitä en jaksa enkä ennen kaikkea ehdi eritellä, koska tämänkin kirjoittamiseen kuluva muutama minuutti mun pitäis paukuttaa täysillä töitä... mutta halusin jakaa muutaman tsemppibiisilempparini, jos joku muukin sattuu olemaan ylimääräisen positiivisen energian ja itseluottamusbuustin tarpeessa. :)

Take That: Shine

Stop being so hard on yourself
it's not good for your health
I know that you can change
so clear your head and come 'round

Aaliyah: Try again

Voi että kun Aaliyah olis vielä elossa. Voi ETTÄ.

New Radicals: You Get What You Give

You've got the music in you - don't let go
you've got the music in you - one dance left
this world is gonna pull through - don't give up
you've got a reason to live - can't forget
we only get what we give

Ultra Nate: Free

Make that change, let's start today
get outta bed, get on your way
don't be scared, your dream's right there
you want it - reach for it

Osmo Ikonen: Heaven Or Hell

Ja sokerina pohjalla... ;) Alun perin (edes biisejä kuulematta) olin sitä mieltä, että Eläkeläiset olis hilpeä valinta Euroviisuihin, mutta jääkö tässä nyt muuta vaihtoehtoa - Osmo Osloon! Any kind of depression is out of the question on ehkä aika kokoomuslaisittain sanottu, mutta jos ei takerru yksittäiseen lainiin, biisin sanoma on ehdottoman hyvä. Niin paljon on omasta asenteesta kiinni. Ja funkkaava biittikin potkaisee!

'Cause the only thing bringing you to the ground

is your "I can't do it" attitude

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle

No tän videon leppoisan meiningin & kauniisti laulavien ja mahtavasti soittelevien sööttien poikien myötä ainakin on!

Osmo Ikonen feat. Petteri Sariola: All By Myself

Enemmän kuin 3000 sanaa

Muun muassa tällaisia tunnelmia tänään...

The mill of a crazy person

Eli hullunmylly, hahaha. Sitä tää nyt on vielä muutaman viikon. Ehkä ymmärrätte blogihiljaisuudenkin, jos kerron, että mulla on niin kova ikävä heppua - joka siis edelleen kyllä asuu kanssani saman katon alla - että iltamyöhään, kun heppu on jo nukkumassa ja mä teen vielä keittiön pöydän ääressä töitä, selaan kyynel poskella sen Facebook-kuvia.

Kun esimerkiksi eilen oli sellanen keskiviikko, että työpäivän jälkeen säntäsin kotiin syömään (valmiskaalikääryle on ystävä), sitten teatterille musikaalinäytökseen, sitten tanssikoululle kisatreeneihin ja sitten kotiin tekemään töitä. Lauantaista tulee kans melkoinen päivä: kahdet tanssitreenit, musikaalinäytös ja illalla kaksi show-keikkaa. En tykkää repostella kiireellä, koska elämän läpi kaahauksessa ei ole mitään ihailtavaa, mutta tämmöstä tää nyt on vuodenvaihteeseen asti, kunnes päivätyöt loppuvat.

Niettä sen sijaan, että kuluttaisin ne muutamat päivittäiset vapaat hetkeni bloggaamiseen, keskityn lähinnä hengittelemään ja haaveilemaan kesästä. Siis sellasesta mielen kesästä, koska kyllä mä jouluakin sentään aika kovasti jo odotan - silloin aion vain olla kokonaiset kaksi päivää. :)

Negramaro: Estate

Just breathe the air inside and bring on back that lonely smile

Eilen osui kyllä jotenkin niin nappiin iPodin shuffle-biisivalinta, kun lähdin jännän seesteisellä fiiliksellä pakkasillassa kävelemään näytöksestä kotiin. Takana pitkä esitystauko (tahallinen kyllä, mutta sairastapausten takia alkuperäistä suunnitelmaa pidempi) ja lopulta ensimmäinen tauon jälkeinen superinnolla odotettu näytös. Onnistunut olo palkitsi kaiken jännityksen jälkeen, kun sali oli melkein täysi ja veto meni hyvin, vaikka yhtä pääroolia olikin kolmen tunnin varoitusajalla paikkaamassa meidän valomies. :D

Ja sitten niissä fiiliksissä korviin kajahtaa Grant Nicholasin tuttu ja turvallinen ääni. Rakas, niin rakas Feeder.

Feeder: Forget About Tomorrow

Joulupukille semmonen toive, että saisko Feederin Suomeen keikalle ens vuonna? Ja miten olis lisäksi Jason Mraz, Take That, Seal, Franz Ferdinand, The Presets, Radiohead, Negramaro, Natalie Imbruglia, Ryan Adams ja Rufus Wainwright? Elokuinen Uukakkonenhan on jo Monsterin kanssa lyöty lukkoon ja maaliskuun Kent kuumottelis myös kovasti - tässä ihan viime aikoina onkin jäänyt väliin harmillisen monta keikkaelämystä...