Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Hyvää vuoden ensimmäistä päivää! Duussilassa on ollut viime aikoina (taas) hiljaista, kun olen keskittynyt pakollisen työnteon lisäksi jouluisten asioiden puuhailuun, glögin juomiseen, suklaan syömiseen ja kauan kaivattuun rauhoittumiseen kaoottisen syksyn päätteeksi. Joulun ja uudenvuoden aika rakkaiden ihmisten kanssa on ollut mahdottoman ihanaa, ja oleminen ja omien ajatusten kuuntelu on totisesti tehnyt gutaa - tuntuu että näin uuden vuoden alkajaisiksi olen uusine kujeineni oikealla tai ainakin melko hyvällä tiellä. Tässäpä hiukan viime viikkojen tunnelmien muistelua kuvienkin muodossa!

Joulu sujui perinteiseen malliin mummilassa: katsottiin joulurauhan julistus, syötiin riisipuuroa (sain mantelin!), saunottiin, käytiin joulukirkossa, ihasteltiin joulupukin tuomia lahjoja (sain hepulta Block-lampun!) ja syötiin minkä ehdittiin. Hiukan uutta meininkiä jouluun toi toisen enon perheessä vaihtarina oleva 17-vuotias jenkkityttö, kylloliki kansainvälistä - etenkin kun melkein koko aattoillan oli auki Skype-yhteys Idahossa vaihtarina olevan serkkutytön kanssa.


Tapahtui myös todellien joulun ihme: lakkasin kynnet punaisiksi varmaan ekaa kertaa ikinä! Monsterilta saadussa ihanassa OPI-lakkapaketissa oli mukana mahtavan punainen sävy, jota oli pakko päästä heti kokeilemaan. Aluksi tuntui ihan oudolta, kuin olisin ollut 5-vuotias ja käynyt vähän äitin meikkilaukulla... :D Mut kyllähän tuo lopulta ihan istui. Vaikka en jotenkin osannut pukea punakyntisenä päälle mitään värejä, pelkkää mustaa vaan. (Ihan kuin mulla ikinä olis mitään muuta kuin mustaa.)


Laura-muru puolestaan oli huovuttanut mulle ja hepulle lämpimät samislapaset! Ihanaa kun on ihmisiä, joilla on noi kädentaidot hanskassa! Uudenjäykkiä tumppuja pitää vielä vähän pehmittää, lumisota kuulemma toimii erityisen hyvin - harmi, että lapaset ei olleet kädessä, kun viime yönä kotiin tullessa heppu kamppas mut tossa viereisessä puistossa hankeen kierimään... :D


Uudenvuodenaatonaattona oli viimeinen työpäivä toimistolla; juhlistin vapautumistani aloittamalla päivän Wayne'sin valkosuklaakaakaolla ja päättämällä sen työkavereiden kanssa Koulun mustikkasiiderillä. Oli ehkä jotenkin helpompaa, kun meitä vuodenvaihteessa lähtijöitä oli useampi, ei päässyt sellanen megahaikeus iskemään. Vaikka iskihän se vähän, kun sain niin kivoja viestejä ympäri maailmaa (ja etenkin tietysti lähimmiltä työkavereilta), että harmi kun lähden... niin, tavallaan. Mutta nyt vain oli sopiva hetki ja korkea aika hiljentää tahtia - tai ainakin päästä vaikuttamaan siihen itse enemmän kuin toimistotyön päivärytmi antaa myöten. Eli kuten mun duunikaveri-"isoveljet" rohkaisivat: juokse villi lapsi!

Isoveljiltä sain myös maailman ihanimman läksiäislahjan, isosti haukottelevan virtahevon. Kun toivoin kerran pienenä joululahjaksi virtahepoa, mutten saanut. Niin nyt sit sain.


Uusi vuosi otettiin vastaan leppoisen iloisessa tunnelmassa hepun kaveriporukassa. Joukon ensimmäinen vauva tietysti varasti alkuillasta kaiken huomion (että voi olla lapsi lutunen!), mutta myöhemmin päästiin sitten ihan kunnolla samppakaljan makuun - ja aidon samppanjan! Pakkasyö oli harvinaisen kaunis, mutta varpaiden mielestä hiukan liiankin kylmä... lämmittely hoitui kuitenkin kätevästi heti rakettien ihailun jälkeen Edisonin itse kehitetyllä tanssilattialla joraillen. :)


Viime vuodelle tekemistäni neljästä uudenvuodenlupauksesta pystyin pitämään vain kolme: Oikeiden Kirjojen lukeminen jäi edelleen säälittävän vähälle. Ei siis auttanut kuin uusia lupaus eilisellä kyselykierroksella, muuten hepun toistaiseksi melko lempeälle kuittailulle ei tule ikinä loppua... tuosta lahjaksi saadusta uudesta Nalle Puhista on hyvä aloittaa! Lisäksi lupasin olla kotona enemmän kuin tänä syksynä olen ollut (ei luulis olevan vaikee toteuttaa) ja etten vaadi itseltäni liikoja. Näistä lähdetään!

Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi! :)