Maanantaimoi! Oli tänään vähän tahmainen työpäivä, mutta kävin kaupungilla skumppaostoksilla ja se piristi heti. :)
Takana jälleen yksi viikko piriformisjumin kanssa kipuilua ja uintiharjoituksia. Vinkkasinkin eilen hehkutukseni seasta hepulle, että sano sitten kun nää uintijutut alkaa ärsyttää yhtä paljon kuin tanssijutut... :D Aika yksitoikkoiselta näyttää viimekin viikon liikuntapäivitys, kun kaikki rastit yhtä kotijumppaa lukuun ottamatta on suoritettu Samppalinnan isossa altaassa.
Eilen pidettiin isin kanssa järjestyksessään kolmas uimakoulukerta. Jostain syystä altaaseen pulahtaessa en saanut hengitystä toimimaan ollenkaan, vaan heti pinnan alle sukeltaessani koko homma meni pelkäksi pärskimiseksi. Tuntui tosi älyttömältä ja pelottavaltakin - ihan kuin en olisi koskaan vedessä ollutkaan! Rauhallisen pinnalla puuskuttelun jälkeen hengitys kuitenkin löytyi. Tosi omituista. Ihan kuin olisin mennyt jotenkin paniikkiin, kun opettaja = isi oli paikalla pitkästä aikaa. :D
Hankalan alun jälkeen lähdettiin harjoittelemaan pitkiä sukelluksia, kahden vedon rintaa ja kroolia. Ja saakeli - mähän opin! Hiffasin sinnikkään harjoittelun jälkeen vihdoin viime viikolla, miten se kahden vedon rintauinnin hengitys oikein toimii. Siinä siis ekalla vedolla pidätetään hengitystä ja toisella puhalletaan ulos, ja vasta sen jälkeen haukataan uudestaan happea pinnalta. Viime perjantaihin asti kaikki yritykset kaatuivat uppelus-pärskintään, kunnes hoksasin hiukan paremmin, mistä hommassa on kyse. Tahti vain oli turhan nopea ja katkonainen (äkkiäpintaanäkkiäpintaan), mutta uimaguru isi sai sen korjattua rauhalliseksi ja tasaiseksi, kun takoi mun päähän että pinnan alta ei ole mikään kiire ylös. Paniikkihan se on uimarin pahin vihollinen.
Rintauinnin jälkeen siirryttiin kroolin pariin. Päätin, että mun on opittava se, jotta mahdun tulevina hellepäivinä radalle paremmin - sammakkouinti vie niin paljon enemmän tilaa leveyssuunnassa. Treenattiin kauhomista ja hengitystä ensin paikallaan, sitten isi ui malliksi vähän matkaa, pysähtyi ja käski kokeilla perässä. Kun pääsin isin luo, se kysyi: tiedäksä mitä sä teit äsken? Vissiin sitten uin kroolia. :)
Uusien tekniikoiden kanssa menee vielä paljon aikaa, että ne oppii niin hyvin että uimisesta pystyy nauttimaan. Sekä kahden vedon rinta että etenkin krooli tuntuvat näin parin kerran jälkeen molemmat ihan älyttömän raskailta verrattuna perusrintaan, mutta eipä se auta kuin treenata. Kroolissa tuntuu tosi vaikealta saada tarpeeksi happea sieltä sivukautta, ja nenäänkin menee vettä, enkä jaksa uida sitä yhteen pötköön kuin ehkä kymmenisen vetoa kun hengästyttää niin kauheesti... Mutta tästä on hyvä jatkaa!
Sitä fiilistä en kyllä unohda ihan helpolla, kun eilen uimakoulun päätteeksi uin kroolia nopeiden radalla. Okei, vain siksi että siellä oli eniten tilaa, ja vain puoli altaanväliä kerrallaan, mutta silti. Jos joku olisi toukokuun alussa sanonut, että näin tulee tapahtumaan, olisin nauranut sille päin naamaa.
Soundtrackilla soi jälleen ihana biisi hierontapöydältä viime keskiviikolta. Siinä alkurentoutushetkessä loikoillessa ja Lighthouse Familyn soidessa oli niin hyvä olla... nössöä, ehkä, mutta näitä tällasia hyvän mielen lohtubiisejä ei vaan voi olla maailmassa liikaa. Ja etenkin nyt tulee tarpeeseen tuon laulajan rauhoittava ääni. When you're close to tears remember some day it'll all be over, one day we're gonna get so high... Tuohan tarkoittaa tietysti sitä, että sit kun oon terve niin saan kaikki hypyt nousemaan ihan itestään tositosi korkeelle! :D
Takana jälleen yksi viikko piriformisjumin kanssa kipuilua ja uintiharjoituksia. Vinkkasinkin eilen hehkutukseni seasta hepulle, että sano sitten kun nää uintijutut alkaa ärsyttää yhtä paljon kuin tanssijutut... :D Aika yksitoikkoiselta näyttää viimekin viikon liikuntapäivitys, kun kaikki rastit yhtä kotijumppaa lukuun ottamatta on suoritettu Samppalinnan isossa altaassa.
Eilen pidettiin isin kanssa järjestyksessään kolmas uimakoulukerta. Jostain syystä altaaseen pulahtaessa en saanut hengitystä toimimaan ollenkaan, vaan heti pinnan alle sukeltaessani koko homma meni pelkäksi pärskimiseksi. Tuntui tosi älyttömältä ja pelottavaltakin - ihan kuin en olisi koskaan vedessä ollutkaan! Rauhallisen pinnalla puuskuttelun jälkeen hengitys kuitenkin löytyi. Tosi omituista. Ihan kuin olisin mennyt jotenkin paniikkiin, kun opettaja = isi oli paikalla pitkästä aikaa. :D
Hankalan alun jälkeen lähdettiin harjoittelemaan pitkiä sukelluksia, kahden vedon rintaa ja kroolia. Ja saakeli - mähän opin! Hiffasin sinnikkään harjoittelun jälkeen vihdoin viime viikolla, miten se kahden vedon rintauinnin hengitys oikein toimii. Siinä siis ekalla vedolla pidätetään hengitystä ja toisella puhalletaan ulos, ja vasta sen jälkeen haukataan uudestaan happea pinnalta. Viime perjantaihin asti kaikki yritykset kaatuivat uppelus-pärskintään, kunnes hoksasin hiukan paremmin, mistä hommassa on kyse. Tahti vain oli turhan nopea ja katkonainen (äkkiäpintaanäkkiäpintaan), mutta uimaguru isi sai sen korjattua rauhalliseksi ja tasaiseksi, kun takoi mun päähän että pinnan alta ei ole mikään kiire ylös. Paniikkihan se on uimarin pahin vihollinen.
Rintauinnin jälkeen siirryttiin kroolin pariin. Päätin, että mun on opittava se, jotta mahdun tulevina hellepäivinä radalle paremmin - sammakkouinti vie niin paljon enemmän tilaa leveyssuunnassa. Treenattiin kauhomista ja hengitystä ensin paikallaan, sitten isi ui malliksi vähän matkaa, pysähtyi ja käski kokeilla perässä. Kun pääsin isin luo, se kysyi: tiedäksä mitä sä teit äsken? Vissiin sitten uin kroolia. :)
Uusien tekniikoiden kanssa menee vielä paljon aikaa, että ne oppii niin hyvin että uimisesta pystyy nauttimaan. Sekä kahden vedon rinta että etenkin krooli tuntuvat näin parin kerran jälkeen molemmat ihan älyttömän raskailta verrattuna perusrintaan, mutta eipä se auta kuin treenata. Kroolissa tuntuu tosi vaikealta saada tarpeeksi happea sieltä sivukautta, ja nenäänkin menee vettä, enkä jaksa uida sitä yhteen pötköön kuin ehkä kymmenisen vetoa kun hengästyttää niin kauheesti... Mutta tästä on hyvä jatkaa!
Sitä fiilistä en kyllä unohda ihan helpolla, kun eilen uimakoulun päätteeksi uin kroolia nopeiden radalla. Okei, vain siksi että siellä oli eniten tilaa, ja vain puoli altaanväliä kerrallaan, mutta silti. Jos joku olisi toukokuun alussa sanonut, että näin tulee tapahtumaan, olisin nauranut sille päin naamaa.
Soundtrackilla soi jälleen ihana biisi hierontapöydältä viime keskiviikolta. Siinä alkurentoutushetkessä loikoillessa ja Lighthouse Familyn soidessa oli niin hyvä olla... nössöä, ehkä, mutta näitä tällasia hyvän mielen lohtubiisejä ei vaan voi olla maailmassa liikaa. Ja etenkin nyt tulee tarpeeseen tuon laulajan rauhoittava ääni. When you're close to tears remember some day it'll all be over, one day we're gonna get so high... Tuohan tarkoittaa tietysti sitä, että sit kun oon terve niin saan kaikki hypyt nousemaan ihan itestään tositosi korkeelle! :D
Viikko 24/2011
Lighthouse Family: High
- ma 13.6. uinti 40 min
- ti 14.6. uinti 30 min + kotijumppa 30 min
- ke 15.6. lepo (Helsingissä)
- to 16.6. lepo (Helsingissä)
- pe 17.6. uinti 40 min
- la 18.6. uinti 30 min
- su 19.6. uimakoulu + uinti 45 min
Lighthouse Family: High
2 sanoo jotain:
Voi Duussi, en ole ehtinyt kaikkia kirjoituksiasi aiheeseen liittyen lukemaan (tässä syy hiljaiselooni: http://tiinuilua.blogspot.com/2011/06/rakkaus-ei-koskaan-kuole-muistoista.html), mutta voi sisko I feel you! Kuulostaa aivan liian tutulta tuo kipu jota kuvailet. Ehdin jo maalailla kaikki mahdolliset kauhukuvat kunnes selvisi että mulla oli molemmin puolin samainen kohta täysjuntturassa pakaroissa. Se särky oli jotain aivan kamalaa ja itselläni se kärjistyi 2kk täydelliseen pakkolepoon. Hyvä jos oot pystynyt uimaan ja iso hatunnosto siitä, itselläni ei ole oikein ikinä riittänyt kärsivällisyys kyseiseen lajiin. :)
Nautitaan kesästä ja monta parantavaa halia ja hymyä!
Tiinu - voi ei, MOLEMMAT puolet samassa jamassa... voin vain kuvitella sen tuskan! :( Mulla koipi tuntuu joinain päivinä hiukan paremmalta, toisina taas sattuu enemmän. On se joka tapauksessa tässä muutaman viikon hoitojakson aikana parempaan suuntaan mennyt.
Toi uinti on kyllä ollut mun pelastus... ilman sitä en olis pysynyt tähän asti näinkään järjissäni. :)
Lähetä kommentti
Sano sää kans!