Flunssafriday

Hei vaan ja atshiuu! Olen pahoillani, mutta Formal Friday -pukeutuminen ei tänään tule onnistumaan, koska en suostu kipeänä laittamaan päälleni mitään muuta kuin lököä ja villasukkaa ja vilttiä. Ens viikolla uutta yritystä - korvaukseksi voin kuitenkin vilauttaa viikon takaista perjantailookkia tualta ison meren takaa! ;)

Jep, cosmopolitanhan se siinä. :)

Torstaiaamun tanka

Tässä flunssassa ei oo nyt mitään järkee. Kert olen kuitenkin kipeänäkin varsin kultturelli, ajattelin kertoa näin työpäivän aluksi tuoreimmista tunteistani itse sävelletyn tanka-runon muodossa. Kas tässä:

Yöllä sängyssä
toinen nukkuu vieressä
uni ei tule.
Kello näyttää jo kahta
ottaahan se kupoliin.

There's no need to complicate, our time is short, this is our fate, I'm yours

Oho! Sain vihdoin eilen illalla latailtua reissukuvat Facebookiin, ja nyt aamulla aattelin käydä vilkasemassa, oisko joku kaveri vaikka sattunut laittamaan jonkun kommentin. No oli:

On siinä New Yorkissa todella jotain taikaa, kun näin kiinnostaa ihmisiä. :) Pahoittelut, että kuvareportaasi ei vielä ole ehtinyt tänne blogiin asti - toin itselleni Jenkkilästä tuliaisiksi kurjan nuhaköhäkipeyden, ja vähäinen energia on nyt käytettävä lähinnä työntekoon. Ajattelin kuitenkin tässä kohtaa jakaa pari matkalta mukaan tarttunutta biisiä.

Oli hauska yllätys, että niinkin vanha ihana biisi kuin Jason Mrazin I'm Yours tärähti soimaan lähes joka päivä jostain radiosta jossain päin kaupunkia. Fiilistel! Mainiosta Rock of Ages -kasarirokkimusikaalista taas tarttui korvaan itselleni uusi biisituttavuus, Quarterflashin Harden My Heart. Kannattaa klikata auki ihan jo ton uskomattoman musavideon takia, vuonna 1981 syntyi meikäläisen lisäksi monta muutakin hienoa asiaa... :D

Jason Mraz: I'm Yours

Quarterflash: Harden My Heart

What a beautiful way to lose your heart

Kotona! Kulttuurishokki on paljon pahempi näin takaisin tullessa... ja kun yhteen ynnätään myös jetlaagi ja pakkaskauhistus (New Yorkissa oli varoittelujen vastaisesti kaikkea muuta kuin kylmä!), voin kertoa että olo on omituinen. Huomenna pitäis aloitella arkea, jotain töitä ja tanssitunteja ja semmosta, mitä ihmettä...

Matka oli sanalla sanoen hieno. Lisää kuvia ja tunnelmia luvassa, kunhan vähän tokenen. :)

I want to be a part of it...

...ja kaikki laulaa yhteen ääneen: New York, New York!

Hyvältä näyttää tulevien päivien sääennustukset, eiköhän tuolla jotenkin tarkene. Mun keskittymiskyky lähti matkaan jo pari päivää sitten, mutta yritän täällä vielä puskea töitä jollain loordin ihmeellä, ei tahdo tulla mitään, matkakuume nousee...

Näkyy, kun palataan! Tai siis jos palataan - ollaan nimittäin hepun kanssa tehty sellanen hieno koreografia, jota voidaan sahata edes takas Broadwayta, jos joku talent scoutti vaikka löytäis meidät. :D

Live @ Joe's Pub

Aiettä mitä löytyi, kun tsekkailin muutaman tiedossa olevan Nykiläisen keikkapaikan kalentereita! Ensi torstai-iltana Joe's Pubin lavalla East Villagessa ensin Imani Coppola ja sitten Lauren Ambrose! Hepulle heti hihkumaan, että mennäänhän mennäänhän... ni se kysyi että ketä ne on.

Voi kun saisin hepun innostumaan ainakin tosta Laurenista (se suostui jo melkein, sanoi että "katsotaan"!) ja voi kun olis vielä lippuja kun päästään perille.

Imani Coppola: Legend of a Cowgirl

Lauren Ambrosen sukkahousulaulu
Multsun vitoskaudella :)

See the light on your face, let it shine just let it shine

Mitä opin tänään? Kannattaa jäädä friikuksi ja käydä kampaajalla! Kun sitten piipahdat parin viikon tauon jälkeen toimistolla, kaikki ihailevat kilpaa, miten säteilevältä näytät, miten otsan stressirypyt ovat kadonneet ja miten hymykin on jotenkin kirkkaampi. No niinpä, miksiköhän. :)

Ennen:

Jälkeen*:

*Jäi sitten jollekin toiselle päivälle opeteltavaksi, mitkä on ne kuvakulmat, joilla kaksoisleuan saa parhaiten piilotettua... :D

Ihanan 11. hetken ihana Heli teki mulle tänään taas kivan uuden pään, toi värin kuivumista odotellessa vihreää teetä ja goji-marjoja ja varastosta vanhoja Mondoja, joissa oli Nyki-juttuja (kirjoitin parhaat vinkit tietysti heti kalenteriin ylös). Viime kerrasta olikin vierähtänyt kamalan kauan - ehdin niin tottua tohon pikkumyy-lookkiin, etten pitkään aikaan edes kaivannut mahdollisuutta pitää hiuksia auki tai ylipäätään millään muulla tavalla... voin kertoa että heppu kyllä kaipasi. :D Nyt reissun alla tuli kuitenkin itsellekin sellainen olo, että tarttis tehdä jotain: latvahuitulat hittoon, uutta keventävää kerrostusta kehiin ja väri taas tummemmaksi. Hyvä tuli. Ja mikä tärkeintä, yltää edelleen hyvin myös pikkumyysykerölle. :)

If the plane goes down, damn

Vähän musiikkia pahimman lentojännityksen lievittämiseen! Tosin en oo ihan varma, miten rauhoittavia nää kaikki nyt varsinaisesti on... :D

Jason Mraz: Plane

John Denver: Leaving on a Jet Plane

Alanis Morissette: Ironic

Muita hyviä lentokonebiisejä? :)

Mutta Woody ei, hevonpee

Hahahaha repesin! Vaikka samalla tirauttelinkin kyyneleitä* biisiä kuunnellessa, kun tuli niin kamala ikävä Ultra Bra -aikoja. Kuten joskus taannoin vanhan blogin puolella kaveri kommentoi osuvasti, UB:n maailmassa tunnelma oli yhtä aikaa turvallinen ja jännittävä.

*Hello there PMS: jos kuulostaa jotenkin omituiselta herkistelyltä, niin voidaan lähteä siitä että mua itketti tänään ihan hulluna myös päässä soineet maakuntalaulut. Etenkin tietysti se oma Helky laulu Auran rantain, silmä kirkas saalaamoiii...

Tuliskohan noi soittelemaan vaikka mun kolmekymppisille ens vuonna? Muffinssipalkalla, sopiihan?

Ultra Bra: Kalifornian ruosteiset kukkulat

Formal Friday

Ja just kun mä pääsin innoissani totuttelemaan yöpaitakääntäjän arkeen, ni eikös Hanska heitä haasteella. Että tästälähin näin perjantaisin pitää kaikkien uutterien kotitoimistotyöläisten pukeutua ihmisen vaatteisiin ja laittaa mielellään ihan meikkiäki.

"Nojoojoo on ripsaria, saatana."

Noeikäku kivaa! :) Verkkaroituminen on ollut tässä uuteen uravaiheeseen siirtymisessä se suurin huolenaiheeni heti työterveyshuollon menettämisen jälkeen, joten perjantaipukeutuminen passaa loistavasti.

Kuten seuraavan kuvan taidokkaasti rajatusta yläreunasta voi aistia, ilahduin, kun sain päivän dediksen alta pois (olen tuskastuttava mutta yllättävän tehokas yhdistelmä dedis-ihmistä ja manjaana-ihmistä) ja ehdin hetken vilkaista matkaopasta. Eihän tosta kuvasta mitään näe, mutta päällä on Zaran farkut, Vilan musta pitkähihainen trikoopaita (löysin sieltä alkusyksystä sellasia ihanan pitkiä ja ostin het kaks, joista toinen nähtiin musikaalilavallakin) ja samaten Vilan ei-koti-neuletakki. Villasukat ovat lähituotantoa Nauvon Hangslaxista, niistä tämä vilukissa ei luovu edes Formal Fridayn kunniaksi. :)

My so-called life

Uusi elämä freelancerina on nyt sitten alkanut. Tuntuu kuin olisin vain saikulla töistä ja palaamassa toimistolle loppuviikosta. Mut ei. Kovasti kaikki tsemppaa ja intoilee mun puolesta, mutta oma olo on lähinnä hölmistynyt. Kai se kestää hetken, että saa rytmitettyä arjen uudelleen - mikä onkin mulle erityisen haastavaa, kun olen aina tykännyt aikatauluista ja rutiineista. Nyt ne on luotava tyhjästä itse.

Uuden arjen kaksi ensimmäistä päivää näyttivät suurin piirtein seuraavanlaisilta... no tää päivä on vielä kesken mutta kerron silti:

Maanantai

klo 8-13: Työntekoa. Välissä toki taukohetkiä, esimerkiksi aamiaisleipien ja Hesarin parissa, Facebookissa, av-kääntäjien foorumilla, tommosta kaikkee. Yhtäjaksoinen keskittymiskyky on aika heikko.

klo 13-14: Välipalaa, meikkaamista ja digiboksin tyhjentämistä. Katsoin vihdoin joulukuisen Maria!-jakson, jossa oli vieraana mainiot More to love -tytöt ja hykerryttävä uudenvuodenhaastattelu sen yhen ihanan Robbien kanssa, no kyllä te tiedätte, se on se ihana.

klo 14-16: Päiväkävely ja kaupunkireissu. Hain Ruohonjuuresta goji-marjoja (pakko testaa kun niitä on nyt niin kehuttu) ja mysliä, ja Anttilan tarjouksesta sain vihdoin napattua mukaani ulkoisen kovalevyn. Lisäksi ymmärsin kantapään kautta heti ensimmäisenä free-päivänäni sen, miksi vapaus on huippua: kohtasin Anttilassa höpsähtäneen historiantutkijasedän, jonka kanssa juttelin pitkät pätkät lempiaiheistani tietotekniikasta, joulunajan materialismista ja Hitleristä. Mikäs siinä pitäessä tutkijankammaristaan ulos ilmestyneelle omituiselle sedälle seuraa, kun ei ollut mihinkään kiire.

klo 16-19: Ruoanlaittoa (teen muuten aika hyvää lihamureketta), syömistä, siivouksen aloittamisen harkitsemista, yleistä ajan tuhlaamista.

klo 19-20: Äitin luona teellä.

klo 20-22: Telkkarin toljotusta, ensin Huippikset ja sitten Postia pappi Jaakobille. Jälkimmäisestä liikutuin.

klo 22-23: Höntyilyä ja nukkumaan menoa.

Tiistai

klo 7.45-8.15: Aamukävely. Kuljin mukana hetken hepun työmatkan alkua ja kurvasin sitten joenrannan kautta omalle seikkailulleni (seikkailun tunnusmerkit mielestäni täyttyvät, jos kävelee umpikujaan). Aamukävely on tarkoitus ottaa tavaksi - kenties keväämmällä jopa pieni aamulenkki. Vähän niinku tekis työmatkan, vaikka toimisto sijaitseekin omassa makuuhuoneessa.

klo 8.15-14: Työntekoa, haahuilua (näköjään esim. bloggausta), teen kittaamista ja syömistä. Kotona sitä jotenkin kehtaa helpommin syödä koko ajan kuin toimistolla. Tästä pitää opetella pois.

klo 14-19: Kaupassakäyntiä, ruoanlaittoa, siivoamista, kynsien lakkaamista, olemuksen ihmisennäköistämistä, leipomista + muuta illanistujaistarjoomusten valmistelua.

klo 19-yö: Kaverien kanssa hengailua, punaviinin juomista, herkuttelua, höpöttelyä.

Muuten vaikuttaa ihan hyvältä, mutta töille olis voinut varata enemmän aikaa, ettei tulis ens viikolla kauhea kiire että saa hommat alta pois ennen reissuun lähtöä... sori, en voi sanoa sen kaupungin nimeä nyt ääneen, koska pelkkä ajatus saa sydämen hakkaamaan ja keskittymiskyvyn herpaantumaan täydellisesti. Niin että heihei, meen tästä takaisin kääntämään enkä ajattele mitään tommosia New Yorkkeja

AAAAAGH

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Hyvää vuoden ensimmäistä päivää! Duussilassa on ollut viime aikoina (taas) hiljaista, kun olen keskittynyt pakollisen työnteon lisäksi jouluisten asioiden puuhailuun, glögin juomiseen, suklaan syömiseen ja kauan kaivattuun rauhoittumiseen kaoottisen syksyn päätteeksi. Joulun ja uudenvuoden aika rakkaiden ihmisten kanssa on ollut mahdottoman ihanaa, ja oleminen ja omien ajatusten kuuntelu on totisesti tehnyt gutaa - tuntuu että näin uuden vuoden alkajaisiksi olen uusine kujeineni oikealla tai ainakin melko hyvällä tiellä. Tässäpä hiukan viime viikkojen tunnelmien muistelua kuvienkin muodossa!

Joulu sujui perinteiseen malliin mummilassa: katsottiin joulurauhan julistus, syötiin riisipuuroa (sain mantelin!), saunottiin, käytiin joulukirkossa, ihasteltiin joulupukin tuomia lahjoja (sain hepulta Block-lampun!) ja syötiin minkä ehdittiin. Hiukan uutta meininkiä jouluun toi toisen enon perheessä vaihtarina oleva 17-vuotias jenkkityttö, kylloliki kansainvälistä - etenkin kun melkein koko aattoillan oli auki Skype-yhteys Idahossa vaihtarina olevan serkkutytön kanssa.


Tapahtui myös todellien joulun ihme: lakkasin kynnet punaisiksi varmaan ekaa kertaa ikinä! Monsterilta saadussa ihanassa OPI-lakkapaketissa oli mukana mahtavan punainen sävy, jota oli pakko päästä heti kokeilemaan. Aluksi tuntui ihan oudolta, kuin olisin ollut 5-vuotias ja käynyt vähän äitin meikkilaukulla... :D Mut kyllähän tuo lopulta ihan istui. Vaikka en jotenkin osannut pukea punakyntisenä päälle mitään värejä, pelkkää mustaa vaan. (Ihan kuin mulla ikinä olis mitään muuta kuin mustaa.)


Laura-muru puolestaan oli huovuttanut mulle ja hepulle lämpimät samislapaset! Ihanaa kun on ihmisiä, joilla on noi kädentaidot hanskassa! Uudenjäykkiä tumppuja pitää vielä vähän pehmittää, lumisota kuulemma toimii erityisen hyvin - harmi, että lapaset ei olleet kädessä, kun viime yönä kotiin tullessa heppu kamppas mut tossa viereisessä puistossa hankeen kierimään... :D


Uudenvuodenaatonaattona oli viimeinen työpäivä toimistolla; juhlistin vapautumistani aloittamalla päivän Wayne'sin valkosuklaakaakaolla ja päättämällä sen työkavereiden kanssa Koulun mustikkasiiderillä. Oli ehkä jotenkin helpompaa, kun meitä vuodenvaihteessa lähtijöitä oli useampi, ei päässyt sellanen megahaikeus iskemään. Vaikka iskihän se vähän, kun sain niin kivoja viestejä ympäri maailmaa (ja etenkin tietysti lähimmiltä työkavereilta), että harmi kun lähden... niin, tavallaan. Mutta nyt vain oli sopiva hetki ja korkea aika hiljentää tahtia - tai ainakin päästä vaikuttamaan siihen itse enemmän kuin toimistotyön päivärytmi antaa myöten. Eli kuten mun duunikaveri-"isoveljet" rohkaisivat: juokse villi lapsi!

Isoveljiltä sain myös maailman ihanimman läksiäislahjan, isosti haukottelevan virtahevon. Kun toivoin kerran pienenä joululahjaksi virtahepoa, mutten saanut. Niin nyt sit sain.


Uusi vuosi otettiin vastaan leppoisen iloisessa tunnelmassa hepun kaveriporukassa. Joukon ensimmäinen vauva tietysti varasti alkuillasta kaiken huomion (että voi olla lapsi lutunen!), mutta myöhemmin päästiin sitten ihan kunnolla samppakaljan makuun - ja aidon samppanjan! Pakkasyö oli harvinaisen kaunis, mutta varpaiden mielestä hiukan liiankin kylmä... lämmittely hoitui kuitenkin kätevästi heti rakettien ihailun jälkeen Edisonin itse kehitetyllä tanssilattialla joraillen. :)


Viime vuodelle tekemistäni neljästä uudenvuodenlupauksesta pystyin pitämään vain kolme: Oikeiden Kirjojen lukeminen jäi edelleen säälittävän vähälle. Ei siis auttanut kuin uusia lupaus eilisellä kyselykierroksella, muuten hepun toistaiseksi melko lempeälle kuittailulle ei tule ikinä loppua... tuosta lahjaksi saadusta uudesta Nalle Puhista on hyvä aloittaa! Lisäksi lupasin olla kotona enemmän kuin tänä syksynä olen ollut (ei luulis olevan vaikee toteuttaa) ja etten vaadi itseltäni liikoja. Näistä lähdetään!

Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi! :)

Jaaa mää-ää toivoootann