Pink - it was love at first sight

Kesäloma on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua.

Tähän lopputulokseen olen päätynyt kahden lomapäivän jälkeen. Eka kesäloma yrittäjänä - tää tuntuu jotenkin vielä paljon makeammalta näin, kun saa ihan omin luvin keskeyttää raatamisen ja heittäytyä vapaaherrattareksi. Lomailen siis nyt kaksi viikkoa, ja yritän jatkaa lopunkin heinäkuun vähän normaalia rennommalla työaikataululla.

Pitkiä ja ennen kaikkea yhteisiä aamiaisia Hesarin äärellä, päivästä toiseen polttavan kuumana porottava aurinko, läpsyjä ja shortseja, mansikoita ja pusuja, leffoja ja kirjoja, siideriä ja grillausta, edessä kahden viikon sisään kaksi kesäteatteriesitystä ja kaksi reissua Tukholmaan... kyllä, parasta.

Kun mittari näyttää tällaisia lukemia, valitaan se lämpimämpi vaihtoehto eli ulkoilma...


...ja lakataan lomakynnet pinkillä. En oikein osaakaan käyttää varpaissa värejä muuten kuin kesäaikaan, ja OPIn Strawberry Margarita jos mikä on kesäväri!


Auringossa tarvitaan toki jotain muutakin pinkkiä kuin varpulit - huulirasva! MACin versio on varustettu kesään sopivasti suojakertoimella 15, ja sävyvaihtoehtoja on joka makuun (mausta puheen ollen, voide kaiken lisäksi maistuukin hyvältä). Itse valitsin sävyistä vaaleimman vaaleanpunaisen, nam.


Hehe onnistuinpa kuulostamaan ihan joltain muotibloggaajalta, joka on saanu MAC-sponssin... vaikka kyllähän semmoseen voiskin suostua. Arvon herra MAC, kiitos tarjouksestanne, ryhdyn mielelläni yhteistyöhön kanssanne. Pusuja!


Kun en keskity pussailuun, keskityn kuljettamaan ääntä kohti kaikenmoisia kesäherkkuja. Herra Hakkaraisen vadelmalimonaadi maistuu kesältä, mansikat ja jätski äitin pihassa maistuu kesältä, torilta ostetut kirsikat maistuu kesältä, mansikka-piparminttuhillo aamujogurtissa maistuu kesältä, uusin karkkiaddiktioni eli Eldoradon sweetheartsit maistuu kesältä. Ja minähän maistelen!

Ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla

...minä kerään kaiken motivaationi ja aloittelen sunnuntaityöpäivää kahdeksan maissa. Viileä palkinto odottelee jääkaapissa sitä hetkeä, kun ahertaja saa syöksyä ulos helteiseen iltapäivään ja todeta, että nyt muuten alkoi kesäloma.

Catch the sun before it's gone

Väännän täällä sisätiloissa hellettä piilossa viimeistä työpäivää ennen kuin pääsen itse määrätylle kahden viikon kesälomalle (jonka perkema vieköön olen kyllä ansainnut, vaikka ei kai yrittäjä sais mitään lomaa pitääkään). Onneks on tässä viikonloppuna muitakin hommia kuin vain tekstittämistä, niin pystyy kuuntelemaan musaa samalla!

Päässä soi kaikenlaista tämmöistä kesämusaa... parhaat pop-biisit on kyllä ajattomia: seuraavassa toimivia esimerkkejä vuosilta 1979, 1997 ja 2000. Nick Lowe soittaakin sopivasti tänään Helsingissä Kultsalla.

Nick Lowe: Cruel To Be Kind

The Crash: World of My Own

Doves: Catch the Sun

Varaslähtö festarifiilistelyyn

Huitaisin tänään päivän pakollisen dediksen jälkeen pienelle pyörälenkille lempimaisemiini Ruissaloon. Rokki soi Kansanpuistossa jo viikon päästä, joten pitihän sitä käydä vähän valvomassa pystytystyön etenemistä... ja moikkaamassa lampaita ja syömässä jätskiä. :)

Tästä se alkaa, taivallus busseilta festarialueelle. Oooo-ooo, Via Dolorosa...

...ja tältä se näyttää. Ei nyt ehkä kuitenkaan ihan mikään ikävin mahdollinen festaripolku.

Siellä ne rakennelmat nousee! Ja mikä tärkeintä, kaljateltat on jo pystyssä!

Itse nautin kuitenkin tänään vain jäätelöstä. Ens viikonloppuna sit vähä muutaki.

Kanadanhanhia ei näkynyt rannalla (jälkiä ja kakkeja kyllä näkyi), mutta Via Dolorosan varrella niitä oli niin helkkaristi että välillä melkein pelotti se ohi suhahtelu.

Hepoisiakin näkyi. Ja niitä lampaita! Bää!

Niin oli lämmintä ja aurinkoista ja ihanaa, että olispa vaan Ruisrockissakin tämmönen keli!

Perjantaiherkkua

It's Friday I'm in love...

...with the male models off duty at the exit of Dolce & Gabbana show in Milan. Lisää ihania kesäpoitsuja Jak & Jilissä! Pusipusi!

kuva: Jak & Jil Blog

Mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin

Niinpä niin. Hyvät oli taas suunnitelmat tälle viikolle: ensin maanantaista keskiviikkoon oman tanssikoulun kesätunteja, torstaina ja perjantaina hyppäys vierailulle toiseen tanssikouluun vuosi sitten huipuksi todetun opettajan nykytunneille, lauantaina ja sunnuntaina show-ryhmän treenit ja maanantaista keskiviikkoon vielä lisää nykäriä.

Mut sitten tuli se joku toinen, joka suunnitteli koko homman uusiksi. Kas näin: maanantaina ja tiistaina oman tanssikoulun kesätunteja, sitten vasen akillesjänne tohjoksi ja hyvästit lopuille tanssisuunnitelmille.

Onhan tuo kinttu kiukutellut jo useamman viikon, mutta ajattelin jotenkin että se menis itsestään ohi, esimerkiksi jumpassa loikkiessa tai lenkkipolulla kirmaillessa. No eipä menny. Tiistai-illan tanssitunnin isot hypyt - en siis päässyt ilmaan lainkaan, koska tolla jalalla ei voi ponnistaa eikä myöskään laskeutua sen päälle ilman että sattuu - oli vihdoin se viimeinen niitti, ja tajusin (ystävien suosiollisella avustuksella, kiitos) että nyt on parempi antaa sen levätä. Esimerkiksi nilkanojennus on nimittäin tällä hetkellä ihan säälittävä verrattuna oikeaan jalkaan, enkä myöskään pääse vasemmalla jalalla läheskään yhtä korkeaan relevéhen kuin oikealla. Plus kaikki ne muut asennot, joissa jänne kinnaa vastaan. Ei hyvä.

Tanssihuuma vaihtui siis v*tutukseen, Voltaren Rapid -tabuihin, Zon-kipugeeliin ja kevyempiin liikuntasuunnitelmiin. Ajatuksena käydä lähiaikoina pyöräilemässä, vähän kuntosalilla, ehkä pumpissa ja uimassa, ja ainakin käveleskelemässä. Niinku tänään käytiin tunnin verran urkkapuistossa äitin kanssa. Tulee muuten havainnoitua ympäristöä ihan eri tavalla kävellen kuin juostessa! Kun pysähtelin vähän väliä tutkimaan linnunpönttöjä ja sähköpylväitä, äiti sai flashbackeja mun lapsuuteen, jolloin kuulemma keräilin ja tutkailin aina maasta tikkuja sun muita. No ku kaikkee kiinnostavaa! :)