Maaliskuun ensimmäinen maanantai - sehän alkaa olla virallisesti kevät! Virallisesti tänään on myös se päivä, jona muistellaan viime viikon urheilusaavutuksia.
Lähestyvän kevään kunniaksi huhkin tanssikoulun ja jumppasalin lisäksi pitkästä aikaa myös ulkoilmassa lenkkipolulla. Lauantaille oli jo pumppitunti varattuna, mutta koska edellisinä päivinä vaivanneet vatsakrampit ja huimaus pitivät yhä pintansa, päätin ottaa iisisti ja lähteä urkkapuistoon käpöttelemään ja hengittelemään raitista ilmaa. Ekan kierroksen taapertavan liukastelun jälkeen uskaltauduin välillä varovasti kokeilemaan, mitä akillesjänteet sanoisivat kevyestä hölkästä. Ei sattunut yhtään, ja lisäksi hölkäten pysyin siellä jääkentillä pystyssä paljon vaivattomammin kuin kävellen! Olen ensi viikolla menossa jalkoineni ultraääneen, toivottavasti sen jälkeen heltiää lupa alkaa lenkkeillä taas ihan kunnolla. (Ihan kuin mä muka ikinä juoksisin kovempaa kuin hitaasti hölkäten.)
Keskiviikon spinning-tunti oli ehdottomasti yksi elämäni raskaimmista. Ohjaaja oli aivan käsittämätön kuntopommi, sotki menemään niin hirveetä vauhtia että en meinannu pysyä lainkaan perässä! Tulinkin siellä tunnilla taas miettineeksi tätä jo puheena ollutta rytmiasiaa. Spinningissähän on ideana se, että poljetaan musiikin tahtiin: nopeat ja hitaat biisit vuorottelevat, välillä mennään raskasta ylämäkeä ja välillä juostaan vikkelämmin. Tuo keskiviikon tunti oli yhdistetty 2-3-tason tunti, eli ohjaaja antoi joka biisissä sekä kevyemmän että raskaamman vaihtoehdon, joista sai itse valita. Aloittelevana spinnailijana yritin tsempata mukana niitä raskaampia versioita niin pitkään kuin jaksoin, mutta kun huomasin, että en pysy nopeassa rytmissä mukana seisten, istuin seuraavassa vaihtokohdassa takaisin satulaan polkemaan ja lisäsin vastusta niin, että sain pyöritettyä polkimia taas musiikin tahtiin. Hyvä näin, ja saakeli miten hiki virtasi - mutta huomasin yhtäkkiä olevani koko salissa ainoa joka istui. Ja kaikista niistä seisovista spinnaajista ehkä yksi polki samaan rytmiin ohjaajan (ja siis musiikin) kanssa.
Heppu totesi, että ehkä ne muut tuli sinne kuntoilemaan eikä laskemaan musiikkia. Miksen mä osaa tehdä niin?
Soundtrackilla soi tällä viikolla biisi kaikkien showtanssijoiden raamatusta, elokuvasta nimeltä Flashdance. Kun tämä tärähti soimaan tiistain pacessa, mua alkoi melkein itkettää... Voi kunpa pystyisin vielä joskus tanssimaan TÄYSILLÄ ilman että johonkin paikkaan sattuu.
Lähestyvän kevään kunniaksi huhkin tanssikoulun ja jumppasalin lisäksi pitkästä aikaa myös ulkoilmassa lenkkipolulla. Lauantaille oli jo pumppitunti varattuna, mutta koska edellisinä päivinä vaivanneet vatsakrampit ja huimaus pitivät yhä pintansa, päätin ottaa iisisti ja lähteä urkkapuistoon käpöttelemään ja hengittelemään raitista ilmaa. Ekan kierroksen taapertavan liukastelun jälkeen uskaltauduin välillä varovasti kokeilemaan, mitä akillesjänteet sanoisivat kevyestä hölkästä. Ei sattunut yhtään, ja lisäksi hölkäten pysyin siellä jääkentillä pystyssä paljon vaivattomammin kuin kävellen! Olen ensi viikolla menossa jalkoineni ultraääneen, toivottavasti sen jälkeen heltiää lupa alkaa lenkkeillä taas ihan kunnolla. (Ihan kuin mä muka ikinä juoksisin kovempaa kuin hitaasti hölkäten.)
Keskiviikon spinning-tunti oli ehdottomasti yksi elämäni raskaimmista. Ohjaaja oli aivan käsittämätön kuntopommi, sotki menemään niin hirveetä vauhtia että en meinannu pysyä lainkaan perässä! Tulinkin siellä tunnilla taas miettineeksi tätä jo puheena ollutta rytmiasiaa. Spinningissähän on ideana se, että poljetaan musiikin tahtiin: nopeat ja hitaat biisit vuorottelevat, välillä mennään raskasta ylämäkeä ja välillä juostaan vikkelämmin. Tuo keskiviikon tunti oli yhdistetty 2-3-tason tunti, eli ohjaaja antoi joka biisissä sekä kevyemmän että raskaamman vaihtoehdon, joista sai itse valita. Aloittelevana spinnailijana yritin tsempata mukana niitä raskaampia versioita niin pitkään kuin jaksoin, mutta kun huomasin, että en pysy nopeassa rytmissä mukana seisten, istuin seuraavassa vaihtokohdassa takaisin satulaan polkemaan ja lisäsin vastusta niin, että sain pyöritettyä polkimia taas musiikin tahtiin. Hyvä näin, ja saakeli miten hiki virtasi - mutta huomasin yhtäkkiä olevani koko salissa ainoa joka istui. Ja kaikista niistä seisovista spinnaajista ehkä yksi polki samaan rytmiin ohjaajan (ja siis musiikin) kanssa.
Heppu totesi, että ehkä ne muut tuli sinne kuntoilemaan eikä laskemaan musiikkia. Miksen mä osaa tehdä niin?
Soundtrackilla soi tällä viikolla biisi kaikkien showtanssijoiden raamatusta, elokuvasta nimeltä Flashdance. Kun tämä tärähti soimaan tiistain pacessa, mua alkoi melkein itkettää... Voi kunpa pystyisin vielä joskus tanssimaan TÄYSILLÄ ilman että johonkin paikkaan sattuu.
Viikko 9/2011
Michael Sembello (Flashdance): Maniac
- ma 28.2. lepo
- ti 1.3. pace 60 min
- ke 2.3. spinning 50 min
- to 3.3. lepo (vatsakrampit + huimaus + Helsingissä)
- pe 4.3. lepo (vatsakrampit + huimaus + Helsingissä)
- la 5.3. kävely-/hölkkälenkki 60 min
- su 6.3. showtreenit 60 min + jooga 75 min
Michael Sembello (Flashdance): Maniac
5 sanoo jotain:
Nauroin ääneen tolle "ehkä ne muut tuli sinne kuntoilemaan eikä laskemaan musiikkia". :D Kerran tanssija, aina tanssija.
Terv.nimim. Kävelytemponi vaihtelee kuulokkeissa soivan biisin mukaan.
Aisha - ihanaa että joku ymmärtää! :D Ja kyllä, mullakin kävely rytmittyy kuulokkeista soivaan musiikkiin. Se tulee niin automaattisesti.
Tosin tästä armottomasta laskupäästä on tanssiessa myös haittaa, ainakin mulle. En nimittäin sit osaa myöskään irtautua siitä musiikista silloin kun olis lupa tai tarkoitus. Usein tuntuu, että teen liikkeet laskujen kustannuksella; en aina uskalla tehdä tarpeeksi isosti kun pelkään, etten ehdi oikeaan tahtiin. Jokaisella omat ongelmansa. :)
spinnissä - kuten pumpissakin - se oikean rytmin löytäminen on kyllä musta jotenkin koko homman pointti. sen takiahan siellä välillä on hitaampia biisejä, että poljetaan hitaammin, mutta isommalla vastuksella.
tai ehkä se oon vaan mä...
Oon kyllä samaa mieltä teidän kanssanne!
Pikkusen kirpasee omalla spinningtunnilla, kun poljetaan hidasta raskasta biisiä jonka olen tarkasti suunnitellut ja rakentanut tuntiin sopivaksi. Huudan mikkiin: "KUUNTELE MUSIIKKIA, ota musiikin temposta kiinni, yks, kaks, kolme, neljä" ja silti puolet asiakkaista polkee tuhatta ja sataa omaan tahtiinsa. Mietin aina kuvitteleeko ne ettei se hidas tahti ole tarpeeksi tehokasta? En kyllä mielestäni ikinä unohda mainita että laita sitä vastusta paljon, kuvittele että poljet Pyynikin maastossa ja edessä on niin jyrkkä ylämäki että tekis mieli taluttaa!
Täällä kans yks tanssija, joka ei kykene tekemään muuta kuin musiikin tempoon! Spinningissä on niin kamalaa, kun oikein sydämeen sattuu jos en pääse siihen musiikin tempoon. Sama juttu jos kuuntelen musiikkia ja kävelen, ihan pakko mennä sitä tahtia ja se näyttää varmaan todella fiksulta. :D
Lähetä kommentti
Sano sää kans!