Lauantaina juhlittiin Salossa serkkuni lakkiaisia. Oma ylioppilaslakkini viettääkin nyt 10-vuotissynttäreitään! Voi juku. Hassua ajatella, että silloin keväällä 2000 en esimerkiksi vielä ihan tiennyt mikä musta tulisi isona... tykkäsin ranskasta ja äikästä, joten hain yliopistoon lukemaan kääntämistä, ja siitäpä se sitten ura urkeni. Ihmeen kivuttomasti löytyikin se oma juttu.
Mähän vietän nyt jatkuvasti aikaa lukioikäisten kanssa, kun monet joukkuekavereista on sen kymmenisen vuotta itseäni nuorempia. Ikäeroa ei oikeastaan tule ajateltua kovin aktiivisesti, mutta viimeistään siitä muistaa olevansa itse aika paljon vanhempi, kun tajuaa että näillä uusilla lakkipäillä on vielä koko opiskeluaika edessä ja tulevaisuus ihan auki... ei sillä, ettenkö nyt itsekin voisi vielä lukea vaikka kokonaan uutta ammattia, mutta kun en halua. Kääntäjänä on hyvä. :)
Njoo mutta olipahan ihanat juhlat! Mahan täydeltä herkkuja, pullokaupalla skumppaa, rakkaita ja vähän kaukaisempiakin sukulaisia, halauksia ja hekotusta... ja onnellinen juhlakalu joka hoki vaan että ihana olo! :)
Mulla oli päällä se Sandin musta juhlamekko, josta tykkään koko ajan enemmän! Mekko keräsikin kovasti kehuja - paitsi mummilta, joka ei oikein saanut sanaa suustaan. "Onpa se... erikoinen." :D Mekko tosin vaihtui rennompiin releisiin illemmalla, kun juhlakalu lähti kavereidensa kanssa baanalle ja me istuttiin pikkutunneille asti terassilla lämpimässä kesäillassa... yeah right, kolmen peiton alla ehkä tarkenin.
Hiukan kuvei, olkapäät hyvät! Kuvasin toki muutakin kuin keksejä ja kakkuja ja kukkia, mutta kun en viitti tänne noita ihmisiä niin laitella. Paitsi heppua näkyy käden verran - tuo kitaransoitosta tänä keväänä innostunut muusikonalku pääsi kokeilemaan serkkupojan sähköskebaa, eikä olisi malttanut irrottaa otelaudasta ollenkaan! Kyllä vaan The River (the ultimate itketysbiisi, muuten) soi sähkökitaralla ihan eri lailla kuin akkarilla. :)
Mähän vietän nyt jatkuvasti aikaa lukioikäisten kanssa, kun monet joukkuekavereista on sen kymmenisen vuotta itseäni nuorempia. Ikäeroa ei oikeastaan tule ajateltua kovin aktiivisesti, mutta viimeistään siitä muistaa olevansa itse aika paljon vanhempi, kun tajuaa että näillä uusilla lakkipäillä on vielä koko opiskeluaika edessä ja tulevaisuus ihan auki... ei sillä, ettenkö nyt itsekin voisi vielä lukea vaikka kokonaan uutta ammattia, mutta kun en halua. Kääntäjänä on hyvä. :)
Njoo mutta olipahan ihanat juhlat! Mahan täydeltä herkkuja, pullokaupalla skumppaa, rakkaita ja vähän kaukaisempiakin sukulaisia, halauksia ja hekotusta... ja onnellinen juhlakalu joka hoki vaan että ihana olo! :)
Mulla oli päällä se Sandin musta juhlamekko, josta tykkään koko ajan enemmän! Mekko keräsikin kovasti kehuja - paitsi mummilta, joka ei oikein saanut sanaa suustaan. "Onpa se... erikoinen." :D Mekko tosin vaihtui rennompiin releisiin illemmalla, kun juhlakalu lähti kavereidensa kanssa baanalle ja me istuttiin pikkutunneille asti terassilla lämpimässä kesäillassa... yeah right, kolmen peiton alla ehkä tarkenin.
Hiukan kuvei, olkapäät hyvät! Kuvasin toki muutakin kuin keksejä ja kakkuja ja kukkia, mutta kun en viitti tänne noita ihmisiä niin laitella. Paitsi heppua näkyy käden verran - tuo kitaransoitosta tänä keväänä innostunut muusikonalku pääsi kokeilemaan serkkupojan sähköskebaa, eikä olisi malttanut irrottaa otelaudasta ollenkaan! Kyllä vaan The River (the ultimate itketysbiisi, muuten) soi sähkökitaralla ihan eri lailla kuin akkarilla. :)
3 sanoo jotain:
fender sen olla pitää :)
ja kitaristi :)
Joo kitaristi on kyllä kiva :) <3
Oi miten ihania kuvia (:
Lähetä kommentti
Sano sää kans!