It doesn't take an astronaut, to float in the space is just a thought

Tehtävä: täydennä biisin sanat.

After a long and sleepless night...

...how many stars would you give to the moon? (oikea vastaus)

...bake muffins! (Duussin vastaus)

Valvoin viime yönä pari tuntia vatsakramppien kourissa, laulelin hiljaa päässäni läpi rauhoittavia biisejä ja päätin että leivon tänään suklaamuffinsseja. Hyvät tuli, vaikka tumma Toblerone ei ehkä toimikaan näissä ihan yhtä hyvin kuin esim. daimsuklaa.

Robbielle en nyt tarjoo muffinsseja kun se on laihiksella että jaksaa jumpata sit kiertueella. Joka muuten alkaa jo alle kahden kuukauden päästä! En malta odottaa että kuulen ekat arviot ja settilistat konserteista ja pääsen katsomaan ekat tärisevät YouTube-videot, joissa näkyy lähinnä ilmassa taputtavia käsiä ja kuuluu vain akkain kiljuntaa. (Itsehän en ajatellut sitten Köpiksessä taputtaa käsiä enkä etenkään kiljua.)

Robbie Williams: Morning Sun

Then I saw his face, now I'm a belieber

Kääntäjän työ on siitä erityisen mukavaa, että joka päivä oppii jotain uutta. Kääntäjänhän täytyy olla paitsi kielten, myös tiedonhaun ammattilainen - vastaan kun saattaa tulla ihan mitä tahansa atomipommeista joogaliikkeisiin ja maanviljelystä teinipoppareihin.

No eilen tuli just niitä teinipoppareita. Siinä tietoa hakiessani opin esimerkiksi, että Justin Bieber -faneja kutsutaan nimellä belieber, että nuorenherran toistaiseksi suurimman hitin kertsi menee baby baby baby oooh, like baby baby baby nooo [sic] ja että Suomi ei ole mukana Justinin tämän kevään keikkakalenterissa.

Onneks kuitenkin sain tommosen että mulle tupsahtaa sähköpostiin tieto kun Justin tulee Raumalle. :D

Treeniviikko 12/2011

Maanantai = viikon virallisen liikuntapostauksen aika. Jos kekä odottaa hikeä, endorfiineja ja täriseviä lihaksia, kantsii lopettaa lukeminen tähän - takana on nimittäin ensimmäinen akillesjänteiden totaalinen lepuutusviikko. Vielä on pää jotakuinkin kasassa, vaikka (tai ehkä juuri siksi että?) otin startin heti oikein rehellisesti levon kannalta: viikon saldoksi tuli yksi puolen tunnin kotijumppakerta! Huraa! :D

Tuohon puoleen tuntiin ehtii hyvin tehdä peruslihaskuntosatsin niin että jossain ihan tuntuukin: lämmittelyt/kylkitaivuttelut kahvakuulan kanssa, vatsat, pakarat, selät, hartiat+hauikset (nää menee kimppaan koska en jaksa nostella 7,5 kilon kahvakuulalla kovin montaa hauiskääntöä), ojentajat ja päälle lyhyet venyttelyt, jokaista siis yhden biisin verran. Liikkeitä kuitenkin rajoittaa aika tavalla se, että akillekset eivät saisi joutua missään vaiheessa töihin - ei siis punnerruksia tai hoovereita varpaat maassa, ei jalkakyykkyjä, ei käsilläseisontaharjoituksia (jalat tärähtää alas tullessa), ei edes sitä kahvakuulan perusheiluttelua. Onhan tää meikäläisen mittapuulla aika hölmöläisen hommaa, mut ei auta. :)

Kävin lauantaina fysioterapeuttikaverillani ultraäänihoidossa, ja sain samalla molempiin jalkoihin siniset teipit jotka kulkee jalkapohjasta pohkeeseen asti. Komiat on! Pidän näitä nyt parisen viikkoa, toivotaan että auttavat. Seuraavaksi pohdintaan otetaan kortisoni ja/tai akupunktio.

Lepoviikon soundtrackille sopii kotijumpan venyttelybiisi Röyksoppin Junior-levyltä, joka on jo pari vuotta toiminut mulla uskollisena liikunnan tahdittajana. Voi kun vielä joskus saisin fiilistellä näitä biisejä kuulokkeet päässä, lenkkarit jalassa, askelten välissä ilmaa... Okei nyt mua alkaa harmittaa niin että pääsee kohta itku, moikka.

Viikko 12/2011

• ma 21.3. kotijumppa 30 min

• ti 22.3. lepo (Helsingissä)

• ke 23.3. lepo (Helsingissä)

• to 24.3. lepo (Helsingissä)

• pe 25.3. lepo (jumpan sijaan saavillinen pastaa Paninissa)

• la 26.3. lepo (täähän alkaa olla ihan kivaa!)

• su 27.3. lepo (muutama askel ja kädenheilautus nykytreeneissä
  opettaessani koreografianpätkää jonka suunnittelin junassa)

Röyksopp: True to Life

Lauantain yllättäjät

Joskus käy niin, että kun ei odota ihmeemmin mitään, yllättyykin ihan tosi iloisesti. Niin iloisesti, että haluaa jakaa yllätyksensä muillekin! :)

Katsastettiin hepun kanssa eilen päivällä kaupunginteatterissa Forkin Pink Noise. Jo toinen acappellaelämys viikon sisään - tähän vois tottua! ;) Saatiin liput ilmaiseksi, mutta olishan tuosta ihan mielikseen maksanutkin, oli meinaan kovasti pätevä show. Ehkä eniten yllätyin siitä, miten iso rooli äänimiehellä oli: koko parituntisen konsertin aikana vain yksi biisi esitettiin perinteisenä acappellana ilman mikkitehosteita. Siinä sooloja pallottelevassa sovituksessa sitten tulikin ilmi bändin ajoittainen heikko kohta, nimittäin se, että laulajat eivät olleet koko aikaa solisteina tasaisia. Draivi oli kuitenkin hyvä, settilista monipuolinen ja soundit komeita - viihdyttiin!

Tuo show sai taas kerran harmittelemaan, miksi oma kakkosalttoääneni on niin heikko ja väritön, että en pystyisi samaan. Nimittäin olis ihan hitsin siistiä laulaa acappellabändissä! Puhtaasti laulaminen ja stemmassa pysyminen ei ole mikään ongelma, mutta mun äänen perussointi on niin lattea että en jaksa kuunnella sitä itekään. :D

Illalla juhlittiin kaverin kolmekymppisiä, ja käväistiin ravintolaillallisen jälkeen testaamassa mun vanhan neuvolan(!) tiloihin joenrantaan avattu uusi viiniravintola E. Ekblom. Todella tervetullut lisä Turun baaritarjontaan - ihan mahtava paikka! Kauniiksi rempatut hienot tilat kahdessa kerroksessa, valkoiset tiiliholvit ja valtavat sohvat, asiantunteva henkilökunta ja vedet kielelle nostattava samppanja- ja drinkkilista. Vielä jos laittavat terassin siihen joenrannan puiden katveeseen, tiedätte mihin tämä freelancer perustaa kesäksi haarakonttorin. :)

P to the C

Jes! Uusi läppärini ojennettiin hetki sitten ovesta sisään! Ei enää irtoilevia näppäimiä, ei koneen keikuttelua epäergonomisesti ja vaarallisesti työpöydän reunalla puoliksi ilmassa jotta pohja ei ylikuumenisi, ei itsekseen raidalliseksi pimahtavaa ruutua eikä koko koneen sammumista kesken lauseen monta kertaa päivässä.

En ehdi vielä tänään tutustua lähemmin uuteen työkaveriini, koska olen kohta lähdössä tyttöjen kanssa ulos syömään. Heppu onneksi tarjoutui suorittamaan koneelle pakolliset alkurassaukset, niin mä voin sitten huomenna asennella paikoilleen omat ohjelmat ja muut kuviot - ensimmäiseksi tietysti uuden Jason-taustakuvan. ;)

Kun katsoit minuun

Hyvää iltaa, koti-iltaa! Helsinki jäi taas hetkeksi taakse, oli kyllä kaikin puolin mainio hyvän mielen reissu. En tällä kertaa ollut varsinaisesti lomalla, vaan vietin pari päivää ihan tavallisissa arkitunnelmissa töiden kimpussa; pieni maisemanvaihdos toi kuitenkin kummasti uutta terää myös näppiksen naputteluun. Ja koska käännösassistentteina toimi kaksi kissanpulleroa, eipä ollu paljo valittamista. :)

Eilen oli hyvä Helsinki-päivä. Huomasin, miten paljon tykkään raitiovaunuista kaupunkimaisemassa ja siitä, että saan ylittää suojateitä kaduilla joilla kulkee kiskot. Treffasin pitkästä aikaa Hanstun, joka oli ihan yhtä ihana nainen kuin ennenkin ja jonka kanssa oli taas niin helppo puhua asioista, sekä niistä tärkeistä että niistä vähemmän tärkeistä. Vaikutuin ja inspiroiduin Kenneth Kvarnströmin nykytanssiryhmän uusimmasta biisistä, ja esityksen jälkeen yleisökeskustelussa nautin sinkoilevasta ajatuksenvaihdosta (paitsi en voinut olla ajattelematta, että Jaana Pelkonen teki vähän ovelasti naamioitua vaalityötä) - uskaltauduinpa itsekin kysymään yhden kysymyksen tanssijoilta. Sain iltapalaksi serkkutytön leipomaa mansikkatorttua ja mansikkateetä, ja haaveilin kesän tulosta ja tuoreista mansikoista. Fiilistelin Kalliota kulkiessani Kolmatta linjaa takaisin majapaikkaani Merihakaan. Ennen nukahtamista katselin vielä pitkään ikkunasta, kun vilkkuvat pienet lentokoneet laskeutuivat pimeällä taivaalla kohti Helsinki-Vantaata.

Ja sain yhden hymyn jota en unohda ehkä koskaan! Nimittäin...

Siinä ennen tanssiesityksen alkua tanssijat lämppäilivät lavalla ja kävivät toivottelemassa yleisöä tervetulleeksi - epätavallinen alku epätavalliselle esitykselle. Yhtäkkiä mun viereen ilmestyi yksi illan tanssijoista, joka kysyi englanniksi että saako häiritä, olis pari kysymystä. Tekivät siinä jonkinlaista yleisötutkimusta; multa kysyttiin, olenko ollut ennen katsomassa tanssiesityksiä (yes), montako kertaa (no siis öö, several times) (oh are you a dancer?) (well, sort of), miksi valitsin juuri tämän esityksen, mitä odotan illalta ja niin edespäin.

No niin. Tiiättehän Jussi Väänäsen ja Katja Koukkulan, sen tanssivan avioparin? No ne oli molemmat eilen katsomassa tuota samaa esitystä. Tiiättekö niistä sen Jussi Väänäsen? No se istui musta riviä alempana parin penkin päässä. Siinä kohtaa kun se tanssija istahti mun viereen ja alettiin rupatella, Jussi kääntyi katsomaan mitä tapahtuu. Ja se katsoi mua. Näki mut. Ja hymyili mulle. Niin iloisesti ja ystävällisesti ja sattumalta ja komeasti että onneks istuin sillä hetkellä pyllylläni.

Vaikka tuon saman hetken kokenut toinen osapuoli ei varmasti muista koko tilannetta enää tänään, mä annan itselleni luvan muistaa, kun kerran sain siitä kahdesta sekunnista niin hyvän mielen. Smile - it's contagious. :)

kuva: gTIE / Mikko Rasila

Helsingin herkut

Helsinki on kiva kun tääl on kaikkii herkkui! :) Jos ette usko, annan esimerkkejä:

Eilisen konsertin jälkeen istahdettiin Lauran kanssa tunnelmoimaan kuulemaamme hotellin ravintolaan. Oli ihana viettää nykyään niin harvinaista yhteistä kahdenkeskistä iltaa rakkaan ystävän kanssa skumpan äärellä (Cityshoppari-kortilla pullo cavaa 10 eurolla, kyllä kiitos!). Taannuttiin yhtäkkiä ihan teinityttöfanimeininkeihin, kun illan artistit istuivat Rajattoman laulajien kanssa naapuripöytään... Ei kehdattu mennä kiittämään, kun suusta olis tullut ulos siinä acappella- ja skumppahiprakassa korkeintaan hihihi ja kihihi. No kun se yks oli niin komeeki! Hihihi! (Odotamme kauhulla heinäkuun Take That -reissua. Voi luoja mitä siitä tulee.)

Niin ja se konsertti... todellinen herkku sekin! Ei voinut kuin istua (ja välillä hytkyä) ja hurrata penkissä ihan ällikällä lyötynä. The Real Group on käsittämättömän hyvä. Siis ihan naurettavan järjettömän hyvä. Vielä parempi livenä kuin uskalsin edes toivoa. Huikeita laulaja-akrobaatteja - ja miten upean monipuoliset äänet jokaisella! Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta olishan noita kuunnellut vaikka läpi yön. Jazzia, poppihittejä, countrya ja kaikkea siltä väliltä. Naurunpyrskähdyksiä, kylmiä väreitä, silmäkulmiin nousevia kyyneleitä (Nature Boy!). Niin luontevaa, rentoa ja välitöntä esiintymistä että ainakin me viidennessä rivissä päästiin nauttimaan lähietäisyydeltä aivan täysillä. Tack! Tai niin kuin bändi itse sanoi - jättekiitos! :)

The Real Group: Pass the Jazz (live)

Tänään onkin sitten täysi työpäivä täällä Merihaan sivukonttorissa. Kävin äsken hakemassa vähän lounaseväitä Hakaniemen hallista - piti päästä maistamaan sitä kehuttua siikaleipää! Että olikin hyvää. Jälkkäriksi hotkaisin palasen parasta brownieta ehkä ikinä (ja olen muuten syönyt elämäni aikana aika paljon brownieta, joten tää oli iso kehu). Kauppahalleissa on aina niin mainio tunnelma! Kaiken päälle sain mielenkiintoisen opastuskierroksen ranskaksi, kun kiertelin hallia turistiryhmän hännillä. Opiskelkaa lapset kieliä, siitä on hyötyä :D

Tarkempaa esittelyä saa jäädä odottelemaan vielä yksi herkku (tai oikeastaan tupla-sellainen), joka lymyilee Zion paperikassissa... Nyt noi loskat pois ja kadut puhtaiksi hiekasta ja vähän äkkiä! ;)

Oo-o, olen eilien, täysin ulkopuolinen

No kato moro mää olen täsä Helsinkin Merihakas ny!

Hyppään kohta johonkin sellaiseen jännittävään kulkuvälineeseen jota Turussa ei ole (lue: metro tai spora) ja suuntaan kaupungille. Ohjelmassa ensin burgeritreffit Monsterin kanssa, ja illaksi menen Tapiolaan Lauran kanssa fiilistelemään yhtä maailman parhaista acappella-bändeistä - The Real Group! Vastahan tässä oon jotain kakstoista vuotta oottanu että näkisin ne livenä. En oikein vielä tajuakaan miten mahtavaa tää on. :)

Pääkaupungin kujeet jatkuvat torstaihin asti. Kiva olla vähän reissussa! Nyt tämä turkulainen lähtee saapastelemaan tonne Helsingin kaduille. Toivottavasti tänään kuullaan konsertissa että paappadapa pappappadappa tsilikonkarne tsillikkonkarne one or two or three or four or seven beers will be enough!

Treeniviikko 11/2011

Moi maanantai! Ja moi kevätpäiväntasaus! :)

Taas on aika listailla viime viikon liikuntakerrat. Pumppihulluus alkaa vaivata taas ihan todella - meinas hei tulla kolmen pumpin viikko! Torstaina kuitenkin työaikataulut menivät silviisii epäsuotuisasti, että valitsin pumpin sijaan rauhallisemman Motivus Harmony -tanssitunnin. Kaverin pitämä tunti oli merkitty easy-tasoiseksi, mutta kyllä siellä meikäläinenkin sai ihan hiki päässä tehdä töitä flatback-rullausten, attitude-nostojen ja roondien kanssa! Teki mielelle ihan tosi hyvää päästä pitkästä aikaa tekemään balettityyppistä liikehdintää.

Keskiviikkona olin suunnitellut meneväni spinningiin, mutta reidet olivat jostain syystä edellisen päivän pumpista sen verran hapoilla, että armahdin itseäni ja meninkin venyttelyyn. En muista olenko ennen Motarin venyttelyssä ollutkaan... ja jäin miettimään, että tehdäänkö jumppasalien venyttelyissä noin yleisesti ollenkaan spagaattivenytyksiä (vai pidetäänkö sitä jotenkin liian vaarallisena tms.)? Itelle se on niin olennainen osa venyttelysettiä, että tuntui melkein hassulta kun jäivät välistä.

Seuraavien viikkojen treenipäiväkirjoista tuleekin sitten aika toisen näköisiä. Tein nimittäin nyt (viime hetkellä...?) päätöksen antaa jalkojen levätä ihan täysin muutaman viikon. Siis ei edes pumppia, joogaa tai spinningiä; niissä jalat ei vältsysti satu juuri sillä hetkellä, mutta kipu alkaa usein illemmalla. Joutuuhan akillekset kuitenkin koko ajan töihin esim. askelkyykyissä, hoovereissa, aurinkotervehdyksissä tai seisaallaan polkiessa. Ja kun osittainen lepo (ts. vain sellainen liikunta, jossa jalat eivät pääse kauheasti tärähtelemään) ei näköjään ole auttanut, mulla ei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla totaalilepuutusta. Luvassa siis korkeintaan satunnaisia kevyitä kotijumppahetkiä - lääkäriystävä nimittäin kehotti tässä kohtaa välttämään myös liiallista kävelyä. Huokaus.

Kolme viikkoa on naurettavan lyhyt hetki siitä ilosta, että saan jalat ehkä jo kesäksi kuntoon, mutta tässä kohtaa se tuntuu ihan ikuisuudelta! Kolme viikkoa ilman hikeä, adrenaliinia ja endorfiineja - ehdin tulla hulluksi monta kertaa. EIKÄ KUKAAN VOI LUVATA, ETTÄ SIITÄ OLIS MITÄÄN HYÖTYÄ! Täytyy vain yrittää olla kärsivällinen, zen ja tyyni. Ajatella, että lepo ei ainakaan pahenna tilannetta, toisin kuin treenaaminen saattaisi tehdä. Ja käyttää liikuntatauon jättämä ylimääräinen aika vaikka syömiseen meditointiin. :D

Viikon soundtrackilla soi yksi lauantain muotinäytöksen biiseistä. Tallustelun ja tanssahtelun taustalla kuultiin Henry Mancinin ihania ikivihreitä elokuvasäveliä, tämäkin siis instrumentaalina. Biisistä on levytetty versioita valtava määrä, mutta oman listan kärkipäässä on tämä Dusty Springfieldin tulkinta.

Viikko 11/2011

• ma 14.3. lepo

• ti 15.3. BodyPump 60 min
  

• ke 16.3. venyttely 50 min
  

• to 17.3. Motivus Harmony 50 min
  

• pe 18.3. lepo (muotinäytöstreenit 30 min)
  

• la 19.3. muotinäytöksessä tanssia 6 min :D + BodyPump 60 min
  

• su 20.3. lepo (nykytreeneissä laskemassa tahtia)
  

Dusty Springfield: The Windmills of Your Mind

In the world of dreams I'm a frequent flyer

Nyt on kyllä semmonen juttu, että ilmassa on näin aamuvarhaisella kaikki edellytykset mahtavan mainioon lauantaipäivään! Lähden kohta Vimmaan muotinäytöslavalle esittelemään ihania mekkosia, ja sen jälkeen pumppitunnille heiluttelemaan tankoa (ei akillesjänteitä!). Jumpasta matka jatkuu pikaisen kotipyörähdyksen kautta koko perheen kanssa syömään kaupungin parhaaseen italialaiseen - siitä, mikä se on, on vallalla kaksi vastakkaista käsitystä, mutta mulle se on Trattoria Romana.

Eikä päivä tietenkään olisi täydellinen ilman Take That -annosta. :) Eilisessä Brittien nenäpäiväshow'ssa vetivät ekaa kertaa livenä yhden uuden levyn lempibiiseistäni. Jau!

Take That: Happy Now live @ Red Nose Day 2011

So I'm never gonna dance again the way I danced with you

Sain tänään lääkäriltä lausunnon tiistaina otetuista ultraäänikuvista. Samma på finska: vasemmassa jalassa akillesjänteen etupuolen limapussi tulehtunut ja mikrorepeämiä, oikeassa jalassa itse akillesjänne tulehtunut. Oon vähän jopa itkeskellyt tänään kurjaa kohtaloani. Niin kuin Facebookissa jo totesin:

Oikeasti olen valmis hyväksymään sen, että nää kintut eivät enää palaa entiselleen, että ojennukset ja relevét jäävät vajaiksi siihen nähden mihin olen tottunut, että nilkan liikerata on rajoittuneempi kuin ennen. Hyväksyn senkin, että joudun ilmeisesti jäämään lopullisesti pois tämän kevään SM-kisojen nykärijoukkueesta. Ja senkin, että joudun ylipäätään jatkamaan edelleen tätä nyt jo ikuisuudelta tuntuvaa taukoa tanssimisesta (ja juoksemisesta - ja siirtämään taukolajeihin todennäköisesti myös pacen) ja ihailemaan vain sivusta, miten ystävät edistyy koko ajan ja ite taannun alkeistasolle enkä kohta pääse enää mihkään mukaan.

Mutta sitä en suostu hyväksymään, että nää tulehdukset jatkuu ikuisesti, jalkoihin sattuu joka päivä enkä pääse tanssimaan kunnolla enää ikinä.

Voi kun olis joku ihmelääke millä nää sais kuntoon. Mut ei. Kun lepo. Akupunktio on seuraava mitä alan selvitellä (onko turvallista piikitellä kesken tulehduksen?), lääkäriystävä lupasi konsultoida sairaalansa ortopedejä ja kaverin naprapaattimies ehkä osaisi hänkin sanoa jotain.

Mä haluan tanssimaan. Yrittämään kiukkukyyneleet kurkussa niitä saamarin triplapirskoja ja vipuhyppyjä jotka ei ikinä onnistu, nuohoamaan lattian pintaa polvet mustelmilla, tanssimaan jollekulle tai vain itselleni niin että se hetki musiikin ja liikkeen keskellä saa kananlihalle. Pian taas, jooko pliis?

Kierrätystä catwalkilla

Halojaa Turku! Tämä on tervetulotoivotus:

Six Greens -muotinäytös
lauantaina 19.3. klo 12 Vimmassa (Aurakatu 16)

Six Greens -nimen taakse kätkeytyy kuusi turkulaista vaateliikettä, jotka yhdistävät yhdeksi lauantaiaamupäiväksi voimansa ekologisen, eettisen ja persoonallisen muodin puolesta. Mukana näytöksessä ovat Ateljee Agami, C04 Luomus, Evergreen garderobi, Melkei design, Nuttu-Liina ja Sanna Rinne. Itse tallustelen ja vähän tanssahtelenkin lavalla kahden ensinmainitun ihastuttavissa asuissa. Näytöksen eettisyysteema siis ulottuu malleihin asti: ainakin osassa sisääntuloja catwalkilla astelee tavallisia naisia, joille on annettu syödäkseen muutakin kuin salaatinlehtiä. :)

Muotinäytös alkaa klo 12, ja sen jälkeen on mahdollisuus ostaa sekä lavalla nähtyjä että muita vaatteita, asusteita, koruja ja luonnonkosmetiikkaa. Ja hei - päivä jatkuu luontevasti samalla teemalla, kun Vimmasta astelee mäkeä alas suoraan Hansaan Designmyyjäisiin!

Lisätietoa Facebookissa ja alla (klikkaa Aamusetin juttu isommaksi). Viimeisenä nähdään muotinäytökseen yhdistetty tanssiesitys... jonka koreografiset yksityiskohdat sijaitsevat vielä toistaiseksi ainoastaan mun pään sisällä. :D

Muiskis

Aamukampa harvenee - tänään on tasan neljä kuukautta Take Thatin Köpiksen-keikkaan!

Kiljun nyt vaan tällee pienesti: IIIIIIIIIIIIIIIIIKKK.

Countdown-tasapäivän kunniaksi vähän pusuja! Hei oikeesti... että voi olla yhessä pändissä kaikki ukot tuon näköisiä. Nigel Martin-Smith katto varmaan sillon yhekskytluvulla jollain aikamasiinalla, että joo mä otan nää jätkät kun näähän on vielä komeempia sit nelikymppisinä kun tekevät comebackin. Moi vaan Jason.

Jonathan Rossin ja Take Thatin pussailutuokio
- also approved by Jack Black :D

Stracciatella, retrokalkaneaaribursiitti ja mitä noita hienoja sanoja nyt on

Tiistaipäivän herkkutupla: kaksi pönikkää Lidlin jugurttia. Oon ihan koukussa! (Perhanan Motivus kun muutti siihen Lidliä vastapäätä...) Terveellisyysaste nolla, namuisuusaste jotain sata - siis täydellisiä jälkkärijugurtteja. Karkinkorvikejugut ja kunnon jugut on nimittäin kaksi eri asiaa: aamuisinhan mä vedän astetta terveellisemmin partaäijää ja luonnonjugurttia myslin, leseiden, raakasuklaahippujen ja gojimarjojen kanssa.

Tiistaipäivän kiukkutupla: kaksi kipeää akillesjännettä. Kävin aamulla kaupunginsairaalan ultraäänessä kuvauttamassa molemmat koivet. Röntgenlääkäri oli melkein tunnin myöhässä, mutta antoi tuomionsa välittömästi kun vilkaisi jalkojani. Retrokalkaneaaribursiitti. Niin mahtipontinen sana, että toistelen sitä täällä ihan ylpeenä! :D Mitään leikkauksia ei onneksi tarvitse miettiä, mutta toivoisin silti että saisin joltakulta vähän muitakin ohjeita kuin älä juokse ja venyttele. No montaks kuukautta vielä?

Treeniviikko 10/2011

Taas maanantai - ja takana jo vuoden kymmenes viikko! Huh kun aika juoksee hurjaa vauhtia. Kai tää on sitä vanhuutta nyt sitte. :D

Viime viikolla jumppahumppailu meni kellonaikojen osalta vähän myöhäiseksi; olin kaikista kolmista iltatreeneistä kotona vasta puoli kahdentoista maissa. Kivaa kuitenkin oli saada pitkästä aikaa kunnon tanssihiki päälle - eivätkä akillesjänteet juurikaan älähtäneet edes koroilla pyörähtelystä! Täähän alkaa näyttää siltä, että uskallan kohta palata tanssitunneille! Menen huomenna ultraääneen kuvauttamaan kintut, toivotaan parasta.

Turha kuitenkaan kuvitella että olisin selvinnyt viime viikosta ilman mitään kremppoja. Tällä kertaa vaivana oli ihmeellinen (hermo?)särky, joka vihloo molemmissa jaloissa ristiselästä polviin asti aika lailla joka askeleella, mutta etenkin alamäkeä kävellessä. Alkuviikosta särky oli niin paha, etten pystynyt tekemään pacessa aerobisilla pisteillä just mitään (mutta pakkohan sinne oli mennä kuitenkin). Nyt onneks jo helpottaa... ehkä pari hierojakäyntiä vois silti tehdä hyvää?

Viikon soundtrackilla soi lauantain kolmen biisin keikkasetistä keskimmäinen (jos kiinnostaa, niin ne kaks muuta oli tämä ja tämä). Meidän koreografia ja vaatetus oli hiukan arvokkaampaa sorttia kuin tuossa videolla ;) mutta jouduttiinpa silti vielä inauksen verran hillitsemään kuuma kissa -keekoilua sinne pirteä hymytyttö -suuntaan, ettei yleisön mammat olis aivan järkyttyneet! Yks vaan tuijotti koko ajan papereitaan, mutta tulihan sieltä monta hymyä takaisinkin lavalle. :)

Viikko 10/2011

• ma 7.3. pace 45 min
  

• ti 8.3. BodyPump 60 min + showtreenit 90 min
  

• ke 9.3. pace 45 min + showtreenit 90 min
  

• to 10.3. showtreenit 120 min
  

• pe 11.3. lepo

• la 12.3. keikka 7 min :D

• su 13.3. jooga 75 min

Mya: Sophisticated Lady

This was no accident, this was a therapeutic chain of events

Hik, hei! Mun pitäis nyt tehdä töitä, mutta koska saatan olla tässä keväisen sunnuntaipäivän kunniaksi pikkusen mimosapäissäni, bloggaan ensin vähä. :)

Tämä viikonloppu on ollut harvinaisen täynnä tunnelmia ja tunteita. Hyviä ja herätteleviä hetkiä. Sellaisia, jotka haluan muistaa myöhemminkin ja siksi tallentaa nyt tänne.

Perjantaina kävin katsomassa päivänäytöksessä konsan tanssilinjan kakkosvuosikurssilaisten ja musaopiskelijoiden yhteisen Attention! -musikaalin. Koreografiguru Reija Wäreen ohjauksessa syntynyt esitys nauratti, itketti, tanssitti ja laulatti. Tanssijat tekivät pääasiassa tietysti sitä mitä parhaiten osaavat eli tanssivat, mutta myös lauloivat (hienosti!) ja näyttelivät... tai oikeastaan puhuivat, koska olivat lavalla roolien sijaan ihailtavan rehellisesti ja auki omina itsenään kertomassa toiveistaan, ajatuksistaan ja peloistaan. Se nuoruuden ja energian määrä oli ihan ihmeen vaikuttavaa! Kyyneleet meinasivat kihota silmiin jo siitä tätiolosta, kun tajusi miten noilla lavalla loistavilla parikymppisillä on oikeasti koko tulevaisuus ja kaikki isot valinnat vielä edessä. Ja siitä, kun ne lauloivat niin kauniisti pari omaa lempibiisiänikin... SMG:tä ja Beckiä suomeksi.

Emma Salokoski Ensemble: Näkymätön

Eilen kävin päivällä vähän möhlimässä keikkalavalla (noniin mä lähen nyt tähän piruettiin... ai ei se tullukaan vielä, noi muut tekee jotain muuta... onneks en oo tehny tätä biisiä kuin jonkun kaks vuotta, miten mä voin unohtaa... no ei se mitään, se oli mun soolo ja iso hymy päälle!) ja illalla istahdettiin tyttöjen kanssa leffateatterin penkkiin katsomaan Black Swania. Ja siinäpä sitten nakotinkin selkänojaan nauliutuneena koko parituntisen. Leffan loputtua jouduin keräilemään hengitystäni pitkän aikaa ennen kuin sain taas kunnolla happea. Aivan älyttömän intensiivinen, kaunis, hirvittävä ja ihana elokuva. Aronofskylla on hyppysissään harvinainen taito vaikuttaa katsojaan ihan fyysisesti - muistan, miten tärisin samalla tavalla myös Unelmien sielunmessun jälkeen. Viime yönä näin tietysti painajaisia, mutta lupauduin jo hepulle seuraksi uusintaotokseen. Jos tuon leffan haluaa nähdä, kannattaa aivan ehdottomasti käydä katsomassa isolta kankaalta.

Illalla leffan jälkeen pääsin taas lempipuuhani itkemisen pariin :D kun yksi vanhimmista ja rakkaimmista ystävistäni sanoi mulle muutaman kauniin sanan. Että mä jaan ympärilleni hyvää oloa ja hehkun sisäistä rauhaa. Olen itse asiassa saanut samanlaisen kommentin viimeisen vuoden aikana jo muutamankin kerran, joten ehkä siinä jotain perää on. Kun on itsellä hyvä olla, ehkä se näkyy ulospäin ja tarttuu pisaroina muihinkin? Ja kun tietää miten kiva olo itselle tulee sellaisten ihmisten lähellä, jotka jakavat ystävyyttä ja lempeyttä ympärilleen luontevasti ja aidosti, ei voi kuin olla iloinen jos joku kokee mutkin sellaisena.

Tänään sain itse annoksen hyvää tuulta Jenniltä (joka avasi uudelleen bloginsa jeeeee!), kun käytiin testaamassa kehuttu Blankon brunssi. Oltiin fiksuina jonossa jo kymmentä vaille kakstoista puolen Turun kanssa, eikä todellakaan turhaan - huikea herkkutaivas! 15 eurolla oikeasti hyvää ruokaa niin paljon kuin jaksaa syödä viiden tunnin ajan. Leipiä ja karjalanpiirakoita ja croissantteja, kunnon ruokasalaatteja, munii ja knakei ja pekonei, jätskiä, jugurttia, pannaria, brownieita, montaa sorttia mehua, kahvia ja teetä... DJ soittaa leppoisaa sunnuntaimusaa, ja mimosat maksaa femman. Uudestaan!

No nyt alkaa pää olla taas työkunnossa. Teetä kuppiin, luurit päähän ja Napolin maisemiin! Ciao! :)

Everybody just step to the right jump up turn around and shake it

Takana tällä viikolla kolmet yhteentoista asti venähtäneet iltatreenit, edessä huomenna keikkapäivä ja leffailta (kovasti odottamani tanssintäyteinen Black Swan). Kivvaa!

Kun eilen vedettiin eka läpimeno vaatteilla, vaihdot menivät sen verran kiireisiksi, että tokassa biisissä yksi tanssi ilman paitaa, ainakin kaksi ilman kenkiä ja yksi housut auki. :D Nyt on vaihtojakin treenattu, pitäis kyllä ehtiä... Pahin vihollinenhan nopeissa vaihdoissa on oma paniikki. Kun tietää mitä tekee ja missä järjestyksessä eikä päästä hötkyilyvaihdetta päälle, ehtii ihan hyvin.

Tarpeelliset ostokset tehty ja kamppeet kuosissa huomista varten. Sit vaan lavalle heittämään jalkaa ja pyörimään pirskoja! Valitettavasti kyseessä ei ole julkinen tilaisuus, joten en voi kutsua teitä katsomaan... ehkä ens kerralla sitten! :)

Freelancerin houkutus

Kun dedikset siirtyilevät freelancerista itsestään riippumattomista syistä, päivään tulee yhtäkkiä sopiva rako keittää mukillinen kaakaota ja laittaa pyörimään digiboksilla lymyilevä teiniherkku. En ole lukenut Twilight-kirjoja, nähnyt leffoja tai innostunut kuvien perusteella pätkän vertaa ihaniksi hehkutetuista Robert Pattinsonista tai Taylor Lautnerista. Ja Kristen Stewartilla on kuulemma vain yksi ilme.

EDIT: Puoli tuntia mennyt, ja Kristen näyttää koko ajan siltä kuin aikoisi kohta oksentaa.

Odotukset eivät siis ole mainittavan korkealla, mutta koska hässäkkäinen pää kaipaa just nyt nollausta, annan Houkutukselle mahdollisuuden. Toivotaan, että Cam Gigandetilla on paljon ruutuaikaa. :D

Laskinaistiistai

Aamulla sain isiltä ja äitiltä naistenpäiväonnittelutekstiviestit...

...päivällä söin iiison laskiaispullan, tietysti sellaisen jossa on hilloa sisällä...

...ja iltapäivällä sain töistä palaavalta hepulta pinkin naiskukkaisen, jossa on sydämenmuotoiset lehdet. "Ostin tän kun tää oli - - täydensin: tarjouksessa? - -niin kauniin värinen." Sweet!

Hyvää päivää kaikille naisille ja miehille! Mutta tänään ihan erityisesti naisille! :)

Treeniviikko 9/2011

Maaliskuun ensimmäinen maanantai - sehän alkaa olla virallisesti kevät! Virallisesti tänään on myös se päivä, jona muistellaan viime viikon urheilusaavutuksia.

Lähestyvän kevään kunniaksi huhkin tanssikoulun ja jumppasalin lisäksi pitkästä aikaa myös ulkoilmassa lenkkipolulla. Lauantaille oli jo pumppitunti varattuna, mutta koska edellisinä päivinä vaivanneet vatsakrampit ja huimaus pitivät yhä pintansa, päätin ottaa iisisti ja lähteä urkkapuistoon käpöttelemään ja hengittelemään raitista ilmaa. Ekan kierroksen taapertavan liukastelun jälkeen uskaltauduin välillä varovasti kokeilemaan, mitä akillesjänteet sanoisivat kevyestä hölkästä. Ei sattunut yhtään, ja lisäksi hölkäten pysyin siellä jääkentillä pystyssä paljon vaivattomammin kuin kävellen! Olen ensi viikolla menossa jalkoineni ultraääneen, toivottavasti sen jälkeen heltiää lupa alkaa lenkkeillä taas ihan kunnolla. (Ihan kuin mä muka ikinä juoksisin kovempaa kuin hitaasti hölkäten.)

Keskiviikon spinning-tunti oli ehdottomasti yksi elämäni raskaimmista. Ohjaaja oli aivan käsittämätön kuntopommi, sotki menemään niin hirveetä vauhtia että en meinannu pysyä lainkaan perässä! Tulinkin siellä tunnilla taas miettineeksi tätä jo puheena ollutta rytmiasiaa. Spinningissähän on ideana se, että poljetaan musiikin tahtiin: nopeat ja hitaat biisit vuorottelevat, välillä mennään raskasta ylämäkeä ja välillä juostaan vikkelämmin. Tuo keskiviikon tunti oli yhdistetty 2-3-tason tunti, eli ohjaaja antoi joka biisissä sekä kevyemmän että raskaamman vaihtoehdon, joista sai itse valita. Aloittelevana spinnailijana yritin tsempata mukana niitä raskaampia versioita niin pitkään kuin jaksoin, mutta kun huomasin, että en pysy nopeassa rytmissä mukana seisten, istuin seuraavassa vaihtokohdassa takaisin satulaan polkemaan ja lisäsin vastusta niin, että sain pyöritettyä polkimia taas musiikin tahtiin. Hyvä näin, ja saakeli miten hiki virtasi - mutta huomasin yhtäkkiä olevani koko salissa ainoa joka istui. Ja kaikista niistä seisovista spinnaajista ehkä yksi polki samaan rytmiin ohjaajan (ja siis musiikin) kanssa.

Heppu totesi, että ehkä ne muut tuli sinne kuntoilemaan eikä laskemaan musiikkia. Miksen mä osaa tehdä niin?

Soundtrackilla soi tällä viikolla biisi kaikkien showtanssijoiden raamatusta, elokuvasta nimeltä Flashdance. Kun tämä tärähti soimaan tiistain pacessa, mua alkoi melkein itkettää... Voi kunpa pystyisin vielä joskus tanssimaan TÄYSILLÄ ilman että johonkin paikkaan sattuu.

Viikko 9/2011

• ma 28.2. lepo

• ti 1.3. pace 60 min
  

• ke 2.3. spinning 50 min
  

• to 3.3. lepo (vatsakrampit + huimaus + Helsingissä)
  

• pe 4.3. lepo (vatsakrampit + huimaus + Helsingissä)

• la 5.3. kävely-/hölkkälenkki 60 min
  

• su 6.3. showtreenit 60 min + jooga 75 min

Michael Sembello (Flashdance): Maniac

Ken on heistä kaikkein kaunein

Eilen vaihtui maassa valta, kun Pia Pakarinen sai kutreilleen missitiaran. Nätti tyttö, onnea vaan!

Mutta yks mikä on varma on se, että uus missi ei voi mitenkään päihittää ihanaa Viivi Pumpasta! Ihana Viivi Pumpanen on mun idoli. Eilisen Biisonimafia-jakson jälkeen olin taas ihan pyörryksissä (ja niin oli muuten jostain kumman syystä heppukin), ihan mahtava rempseä hullu nainen. Ihana Viivi Pumpanen. Kattokaa vaikka tästä ja tästä ja tästä:

Your opinion is irrelevant, I was built to be magnificent

Sain Åbolove-blogin Soilalta jokin aika sitten haasteen, jossa tehtävänä on kertoa seitsemän satunnaista faktaa itsestään. Vaikka haasteen mukana ei tällä kertaa tullutkaan mitään ihkuparas bloggaaja -tunnustuspalkintoa, olen yhtä kaikki imarreltu huomionosoituksesta ja pääsystä mainioon haastettujen seuraan. Kiitos, Soila!

Ja sitten niitä asioita.

Joillakuilla aamu ei ala ilman kahvia, mutta itselläni starttipistoolin virkaa toimittaa mehu. Lasillinen mehua on saatava, ennen kuin kykenen toimimaan. Toisin sanoen aloitan aamuni aina tuhdilla annoksella sokeria... olis varmasti terveellistä pyrkiä tuosta tavasta/riippuvuudesta pois, mutta kun en kert kittaa kahvia (tykkäisin kyllä mut en voi kun siitä tulee pieru) enkä esimerkiksi polta tupakkaa, niin ei kai lasillinen mehua aamuisin ole kovin mahdoton rikos terveyttä kohtaan?

Olen ollut muusana PMMP:lle. Ehkä. Tavallaan. Tai siis... :D Oliskohan se ollut joskus kesällä 2003, ennen Kuulkaas enojen julkaisua, kun Mira tuli kerran terdellä kertomaan, että me muuten lainattiin sun ja Pauliinan nimiä yhteen biisiin, toivottavasti ei haittaa. No ei tietenkään! Virallisen sanoituslähteen mukaan kyseessä on koko ajan Niina, mutta mä olen päättänyt että kyllä se tossa tokalla kerralla on Liina. Kert Mirtsu sanos!

Olen saanut kohteliaisuuden(?) Lauri Tähkältä. Tääkin oli joskus ajat sitten, ehkä 2002? Istuin yhtenä iltana ystävän kanssa tuopposilla Cosmicissa, kun huomasin että joku hassunnäköinen jannu hymyilee mulle tiskiltä (sillon vielä nuorena ja nättinä sattui joskus tämmöstäkin!). Jannu lähti etenemään toiseen huoneeseen, mutta kääntyi ovella taas katsomaan ja palasi kyykkimään siihen pöydän ääreen. Mun oli vaan pakko tulla sanomaan että sussa on niin paljon munaa että harvoin näkee. Ahaa... kiitos? Ethän sä oo tekemisissä teatterin kanssa? Kato kun se vois pilata sut. No tota... muuten hyvä mutta just tulin näytöksestä tähän siiderille. :D Jannu oli sen verran vinkeän näköinen että jäi kerrasta mieleen - ja seuraavalla viikolla näin kuvan lehdessä. "Ai tällä on joku pändi."

Jaahas. Ihmettelen vähän itsekin, että miksi tähän haasteeseen vastauksia miettiessä mieleen tuli niin nopeasti tuollaisia juttuja, jotka saattavat kuulostaa tyhmältä namedroppailulta. Kai mä sitten kuvittelen, että teistä on kiinnostavampi lukea tällaisista sattumuksista kuin mun mehunjuontitottumuksista? (Paitsi hepusta ei ole kiinnostavaa, kun se on kuullut tuon Lauri Tähkä -jutun noin tuhat kertaa.) Tässä se taas nähdään, miten hyödyllinen harrastus bloggaaminen on: sitä saattaa rivien välistä oppia uutta itsestään.

Olen nyt ihan aidosti surkeuksissani, kun Lassi jätti Idolsin kesken! Se oli ihan huippu. Toivottavasti siitä sen bändistä sit kans kuullaan vielä, saakeli!

Olen alkanut salaa vähän haaveilla sellaisesta pehmohaalaripuvusta... OnePiece, Jumpin, mitä noita merkkejä nyt on. Mulla on aina kotona kylmä, ja usein hiimailenkin täällä pakollisten neuletakkien ja villasukkien lisäksi vielä viltti viittana liehuen. Tommonen haalarihan olis ihan mahtavan mukava kotifreelancerin työasuksi! Näyttäisin siinä taatusti yhtä söpöltä kuin ihana Marie Ruotsin Euroviisukarsintojen treenilavalla! Jep?

Olen ihan superduperinnoissani, kun Robyn tulee Ruisrockiin! Viime kesän Flow-keikka jäi näkemättä, joten nyt on korkea aika - oon kuitenkin fanittanut Robynia jostain 15-vuotiaasta. Ennen festareita täytyy muuten ottaa projektiksi tutustua myös The Nationaliin; olen lukenut tämänviikkoisista Helsingin-keikoista niin monia ylistyskirjoituksia luotettavista lähteistä ympäri nettiä, että tuntuu suorastaan törpöltä olla kaiken hypen ulkopuolella. Olen selvästi jäänyt paitsi Jostain Todella Suuresta Ja Tärkeästä!

EDIT: Unohdin näköjään laittaa haasteen eteenpäin. En yleensä tykkää haastaa tämmösissä suoraan nimeltä ketään; jos nimeää vain muutaman blogin, kaikki muut tulee suljettua siinä automaattisesti ulkopuolelle. Enkä tykkää semmosesta. :) Joten kekä haluaa kertoa itsestään jotain, saa napata meemin tästä matkaansa (ja vinkata kommenttiboksissa että on näin tehnyt)!