Täst mie tykkään

Tänä viikonloppuna ei tartte

• tehdä töitä.

Tänä viikonloppuna tarttee

• hengailla auringossa
• syödä jätskiä
• juoda siideriä.

I don't need nobody else, I can do damage by myself

Uskomattomalla voimalla se taas iski sisuskaluihin, se tyhjyys. Kun on takana kaikkien aikojen raskain mutta samalla ihanin tanssivuosi, ja yhtäkkiä ne kolme kevätnäytöstä onkin jo ohi, ja sitä istuu maanantai-iltana kello ykstoista rakkaiden tanssiystävien ympäröimänä pastalautanen ja viinilasi edessä, nauraa ja nauttii ja tuntee häkellyttävää iloa, ja sitten sitä löytää itsensä taas seuraavana aamuna vanhan tutun työpöydän äärestä eikä elämässä oo mitään tolkkua.

Huokaus. :)

Kevätnäytökset meni eilen ihan jees - ainakin siihen nähden, miten paljon kisahärdelli vei aikaa ja energiaa näytösbiisien treenaamiselta. Harvoin on ollut noin epävarma olo astua lavalle! Olin mukana kolmessa sisääntulossa; show-biisissä ketkuin bitchinä ranskattarena (maikka antoi viimeisissä treeneissä ohjeeksi himmata hiukan rentoutta jotta näyttäisin vähemmän makarooniselta ja enemmän coolilta ranskattarelta), lyrical-biisissä nuohosin lattiaa myrskyävänä hiekkadyyninä (eli toikkaroin kuin tasapainoni kadottaneena), ja nykybaletissa hypähtelin kesäisenä suomineitona (no tän ehkä klaarasin suht kunnialla).

Huokaus. :)

Onneksi tälle viikolle on kaikkea kivaa tekemistä, niin en ehdi vallan surkuuntua tässä elämänhämmennyksessäni. Tänään käytiin ystävän kanssa parilla - mikäpä sen parempaa kuin viettää tavallista tiistai-iltaa kesäisen vadelmaisten drinksujen äärellä! Huomisilta kuluu musikaalitreeneissä, torstaina on hepun virallinen valmistujaistilaisuus, perjantaina tavataan kaveripariskunta viinin lipityksen ja heinäkuisen Gdanskin-matkan varaamisen merkeissä, sunnuntaina ajattelin käydä aamusella kokeilemassa hot joogaa ja iltapäivemmällä vielä juodaan sukulaisten kanssa valmistujaiskahvit.

Jaa, lauantaina ei oo mitään.. silloin voin siis keskittyä hämmennykseen ja surkuuntumiseen. :)

Tervehdys Sairahdus

Olen nyt neljä päivää makaillut kotona enempi ja vähempi kuumeessa, aivastelun ja köhinän lisäksi lähinnä nukkunut, toljottanut digiboksille tallentuneita Gossip Girlejä (oi Dan!) ja L-koodeja (oi Shane!) ja selannut naistenlehtipinoa pienemmäksi. Mieli on lepäilyn jäljiltä virkeä ja maailmojasyleilevä, mutta kroppa ja etenkin pää vielä ihan tukossa. Harvinaisen ärsyttävää. Eikä vähiten siksi, että tältä illalta on jätettävä väliin kauan odottamani kevään avaus - SMG soittelee muutaman tunnin päästä ihan tossa naapurissa, mutta nyt ei vaan jaksapysty. Aion kohta kokeilla taudin taltuttamiseen neljän kohdan yhdistelmähoitoa: siideri (vain yksi) + soffa + telkkari + heppu. Luulis toimivan!

Onnea päivän synttärisankarille, Mozzer 50 vee! Kuukauden päästä nähdään! :)

Video killed the dance star

Vielä vähän tanssisaastetta, skipatkaa jos ei kiinnosta! Olis nääs pari videoo tarjolla noista viime viikonlopun kisoista.

Ekakski Facebook-väki voi käydä katsomassa, miten loistava naisten suomenmestari tälle vuodelle saatiin! Mia-Mari Sinkkonen: Piano, koreografia Henri Sarajärvi & Markku Haussila. Aivan järettömän hieno! Tuo likka pystyy niinku ihan mihin vaan, tais saada näistäkin kisoista yhteensä kolme kultamitalia.

Varsin katsomisen arvoinen on myös junnutyttöjen suomenmestarin veto; Mandi Tiukkanen: Pieni tulitikkutyttö, koreografia Henri Sarajärvi. Junnusarjan ikäraja on 11-15, mutta tätä mimmiä oli kyllä vaikea uskoa noin nuoreksi - vielä kun sarjaan mahtui niitä lähempänä alaikärajaa olevia oikeasti pikkuisia tytöntylleröitä, jotka eivät heitelleet voltteja ja heiluttaneet hiuksia sisäisen tuskan kourissa, vaan tanssahtelivat vielä kuin lapset. En pysty edes ajattelemaan, miten hyvä tuosta tytöstä vielä tulee.

Ja sit me! Jau! Semifinaaliveto, olkaa hyvät. Saatiin jonkin verran karsittua eriaikaisuutta alkukarsinnan jälkeen, mutta jotain mokia ja horjahduksia ja romahtavia piruetteja mahtuu toki tähänkin.. tällä mentiin silti finaaliin. Jos kiinnostaa niin meitsi on se joka kävelee ekana lavalle, kahdesta lyhytruskeatukkaisesta se pidempi (ja paskempi, haha). Ja muutenkin joukkueen pisin ja pitkäkoipisin. Pitäis erottua. :D

(Kandee avata video katsottavaksi YouTubessa, vähän pieni tässä..)

Edit - tässä vielä finaaliveto, tunteella ja kiukulla läpi! :D

Home sick

Kävi klassiset: heti kun SM-kisoja varten uutterasti keräilty stressi pääsi laukeamaan, pääsi myös kurkkukipu-nuhatauti iskemään. Koska aikomuksena on olla kunnossa viikonloppuun mennessä, jäin suosiolla kotiin köhistelemään täksi päiväksi. Toipumista avittamassa C-vitamiinitabletit, Strepsils, Finrexin, hillomunkki (nieleminen sattuu, mutta jotain on syötävä joten mieluummin sitten jotain hyvää) ja viikonlopun kisoissa kuultujen biisien parhaimmisto. Kisajukeboksi soimaan! :)

Meiän Teemu tanssi miesten soolosarjassa voittoon ihanan Jason Mrazin Planen tahtiin. Tämä oli biisinä myös yhdellä naisten soolosarjan finalistilla - moisilta yhteensattumilta ei voi koskaan välttyä; meidänkin kisabiisi oli duosarjassa yhdellä parilla, ja myös Piano-leffan tunnusmelodia kuultiin naisten soolosarjassa kaksi kertaa. Hauskaahan se vaan on nähdä, miten erilaisia tulkintoja samat kappaleet kirvoittavat.

Katrinille ja Pekalle hopeaa tuoneen duon biisi oli itselleni aivan uusi tuttavuus ennen tätä kevättä - mutta nyt en muuta kuuntelisikaan! :) Bändistä en ole vielä ehtinyt ottaa sen enempää selvää, että tykkäisinkö muutenkin.. mutta tää ainakin on mahtava aijaijai. The Last Goodnight: Incomplete.

Show-pienryhmäsarjan kärkitossuballerinat tanssivat aina ihanan Roisin Murphyn säestyksellä. Harmittaa, etten itse nähnyt tuota tanssia lainkaan, kun vetivät aina juuri meitä ennen tai jälkeen (esiintymisjärjestys käännetään aina uudelle kierrokselle tultaessa) - mutta taisivat olla aika hyviä, kert nippa nappa meidät voittivat. ;) Ramalama Bang Bangia ei tietenkään voi mainita linkkaamatta myös Wade Robsonin mahtavaan SYTYCD-ryhmäkoreografiaan!

Toista vuotta peräkkäin duosarjan suomenmestareiksi tanssineiden Heikki Hautajoen ja Viivi Niinikedon (joiden olisi musta pitänyt sijoittua vasta kolmansiksi hienolla, mutta aika yllätyksettömällä koreografiallaan) musamiksauksen pääosassa oli Alanis Morissetten Uninvited. Niitä semmosia kylmien väreiden biisejä junou.

Duosarjassa kuultiin kyllä paljon hyvää musaa - vähän eri osastolle sujahti neljänneksi tulleen oululaiskaksikon yleisöstä monet naurut kirvoittanut omaperäinen tanssitulkinta mainion Sydän, sydämen tahtiin. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Paskaa. :D

Miesten soolofinaalia jännätessä ilahduin kovin, kun kaiuttimista pamahti soimaan Ceebrolisticsin Hyviä juttuja. Kesä, chill, auje.

Semmosia kaikkia! Näähän sopii vaikka tiskausmusaksi tälleen kun makailee kipeenä kotona. Äh.

When I'm dancing with you tomorrow doesn't matter

Huh mikä ihana viikonloppu! Mustelmia, palovammoja, kylmäpusseja, hikeä, naurua, kyyneleitä, halauksia, hiuslakkaa, tekoripsiä, urheiluteippiä, piruetteja, nostoja, hyppyjä, proteiinipatukoita, soijakaakaota, Hart-Sporttia, paljetteja, kannustushuutoja, salamavaloja, yhteishenkeä, tanssin taitoa ja taikaa.

Jaa että miten meillä meni? :) No aika hyvin: sijoitus 7/29 eli päästiin kahdesta karsinnasta läpi finaaliin asti, mutta aivan kärkikahinoihin ei tällä kertaa valitettavasti ollut asiaa. Voiton vei DCA:n huippujoukkue (jossa tanssi mm. edellisenä iltana kruunattu uusi naisten suomenmestari) aina loistavan Henri Sarajärven koreografialla, kakkoseksi tuli Lahden Hot Club tyylikkäällä tuolitanssillaan ja pronssi meni Stepparien symppisten tyttöjen tummasävyiselle esitykselle. Finaalissa edelle kiilasivat vielä DCA:n valkomekkoiset tuulikellotytöt Pia Erkon koreografialla, mahtavan Outi Martikaisen tyylikäs While Your Lips Are Still Red ja kärkitossuilla tanssineet varislampiballerinat Raumalta. Kovaan tasoon nähden pärjättiin siis ihan mukavasti! :)

Funky kyllä vakiinnutti näissä kinkereissä entisestään asemaansa Turun tanssikoulujen kärjessä. Melkoista mitali- ja finaalisadetta koko viikonloppu - kaikki kisaajat ylsivät omissa sarjoissaan kymmenen parhaan joukkoon! :) Perjantaina tuli ensin tyttöjen junnusarjasta seitsemäs sija, sitten miesten soolosta kultaa (Teemu sai tuomareilta puhtaan ykkösrivin - mahtava hetki!) ja illan päätteeksi myös jazz-pienryhmälle ripustettiin kultamitalit kaulaan! Lauantaina suloinen junnujoukkue tanssi sarjassaan yhdeksänneksi, Katrin ja Pekka (toissavuoden naisten show-soolon SM & tämän vuoden miesten hiphop-soolon SM) nappasivat duo-sarjasta hopeapokaalin, ja me fiilisteltiin Teemun koreografialla itsemme tuohon kovatasoiseen show-pienryhmäfinaaliin - ja meidän kaksi muutakin show-joukkuetta pääsi kymmenen joukkoon.

Ei sillä, että kisamenestys olisi kaikki kaikessa, mutta olen kyllä tosi ylpeä meidän rakkaasta Funky Familystä! Ensi vuonna kisat järjestetään Oulussa, uskoisin että jonkinlainen miehitys lähtee meiltä sinnekin. Nyt tämä tanssiumpiossa eläminen jatkuu vielä hetken, omat kevätnäytökset viikon päästä.. sitten kesälaitumille kirmailemaan! :) Jotain omia treenejä kaiketi pidetään kesälläkin, ja ainakin Jam-itin yhteydessä kesäkuussa on luvassa jonkinlaista workshoppia; muuten kesän liikunnat hoituvat ikävä kyllä lähinnä Motivuksessa ja lenkkipolulla. Sinänsä ihan älytöntä joutua katkaisemaan tanssiputki pariksi kuukaudeksi, siinähän kaikki kehittyminen pysähtyy kuin seinään! Mutta kivaa kun sit ehdin ehkä silloin tällöin nähdä heppuakin. :)

Mut ainahan sitä voi kotonakin jorailla - vaikka tämän seuraavan biisin tahtiin! :)

Orson: No Tomorrow

But I can't run

Hiphei! Huomenna aamuvarhaisella nokka kohti Tampesteria. Perjantain ohjelmassa kisafiilikseen virittäytymistä ja jazz-tyttöjen kannustamista, lauantaina sitten itse lauteille!

Kisaväri on pinnassa (suihkurusketus oli vähintäänkin jännittävä kokemus!), eväät hankittu ja matkakassi pakkaamista vaille valmis. Illan suunnitelmissa tsemppautumista, rauhoittumista, lihapullien kokkailua ja Euroviisuja.

Peukut pystyyn Tampereen suuntaan viikonlopun ajaksi! :)

Mamma mia!

Mepäs vietettiinkin tällä kertaa äitienpäivää jo lauantaina mamman luona illallisen merkeissä. Alkuruoaksi äiti oli laittanut järjettömän hyvää sienikeittoa, väliruoaksi ihanan kesäistä salaattia, pääruoaksi pehmoista parsapastaa ja jälkkäriksi lempparimarjapiirakkaa.

Laseissa kupli cava ja argentiinalainen valkkari. Vein lahjaksi kortin, violetin ja oranssin kallan (värikkäinä noita ei osaa ajatella hautajaiskukkina), kolme riviä lottoa :D ja isin kanssa perinteisen pienen lasin, joita äitillä on jo kaappi täynnä - likööribileitä odotellessa!

Kuunneltiin Santtu Karhua ja Messengersiä, luettiin ääneen Jarkko Laineen runoja ja sovittiin, että pidetään joku ilta isin luona diakuvien katsojaiset. Sitten isi leikki sorsaa.

(Kuvaa hiukan häivytetty.) Onnea vielä äitikulta - ja kiitos minusta! :) Lainaan Helsingin Sanomissa viime perjantaina äidilleen kirjoittanutta 4-vuotiasta Hertta Olkinuoraa Helsingistä:

Tykkään sinusta niin paljon. Olet niin ihana että haluan nähdä sinut ikuisesti mutta en voi.

Tältä näytti kotimatkalla.

Äitin kanssa jatkettiin juhlimista vielä varsinaisena äitienpäivänäkin eli eilen, kun äiti tuli konservatoriolle katsomaan tanssikoulun kisakenraalia, jossa kaikki ensi viikonlopun kisoihin lähtijät esittivät omat biisinsä ekaa kertaa ulkopuoliselle testiyleisölle meikit ja vaatteet kondiksessa. Äiti tykkäsi (no tietenkin) mutta itsellä oli jotenkin surkea olo tanssia räpiköidä - jos noin vedän ensi lauantaina niin eipä meidän joukkue pitkälle pötki, seitsemän hengen pienryhmässä kun ei ole varaa yhdenkään mokailla. Mutta eikös se niin mene, että huonosti mennyt kenraali tarkoittaa nappivetoa sitten H-hetkellä! :)

And if you keep it young, your song is always sung

Neloselta tulee parhaillaan leffa, jossa on yksi kaikkien aikojen parhaista soundtrackeista: Quentin Tarantinon Jackie Brown. (Lienee itsestään selvää, että leffakin on aika hyvä.) Tarantinon tapauksessa oikeastaan lähes poikkeuksetta soundtrack on vähintään yhtä kova kuin itse leffa. (Lienee itsestään selvää, että tykkään Tarantinosta.)

Levy on täynnä helmiä, mutta valitaan nyt tähän torstai-iltaan soimaan seuraava aikanaan täysillä kolahtanut hittibiisi. (Lienee itsestään selvää, että toimii edelleen. Ja taisi toimia jo silloin 1979.)

Randy Crawford: Street Life

Sorry guys, nyt ei täältä treenien ja töiden keskeltä irtoa muuta kuin lyhykäisiä biisimerkintöjä. Mutta, parempia aikoja odotellessa, käykäähän lueskelemassa vaikkapa Monsterin kuulumisia Jenkkilästä, suloisen Ellin raportointia (paljon nättejä kuvia) 18-vuotiaan nuoren naisen elämästä Berliinissä ja Charlotten vinkit piukkaan kesäperään! Josko sitä itekin ehtis taas kuntosalin puolelle kesemmällä kun ei ole tanssitunteja - ja tosiaan, oikeasti salille: satunnainen pumppikyykkäily ei kuulemma juuri auta. Hööh!

Non può essere soltanto una primavera

Keskelle tätä kiireistä tiistaipäivää on nyt otettava tehoannos maailman parasta kevätmusiikkia 40 vuoden takaa! Ti amo Lucio!

Lucio Battisti: Un'avventura

Vips vaps

Hei vaan, toukokuu! :)

Vappuhulinoista on selvitty jotakuinkin kunnialla - ihanaa että kahden juhlapäivän jälkeen on edessä vielä kokonainen viikonloppu! Vaikkakin joudun viettämään nämä aurinkoiset päivät työnteon ja tanssin merkeissä. Eilen ehdin sentään piknik-auringossa hiukan käräyttää nahkaani, joten kesä on virallisesti korkattu. ;)

Muutamia vappuotoksia, olkapäät hyvät.

Startattiin juhla tyttöjen kanssa muutaman muun turkulaisen tavoin Taidemuseonmäen lakituksessa. Aina hauskaa sonnustautua typerän näköiseen tattihattuun ja poksutella kuohuvaa!

Vapun nyyttäripöytä oli herkullinen. Me hepun kanssa väkerrettiin pino kolmioleipiä, tonnikalaa ja pesto-tomaatti-mozzarellaa - toimii aina! Kevään ekat mansikat tuli myös maisteltua, tommosia vauvan pään kokoisia geenimollukoita. Nams.

Kun selvittiin seuraavana päivänä hereille kaiken sen skumpanhuuruisen ysärihittiyhteislaulannan jälkeen, suunnattiin hepun kanssa Vanhalle Suurtorille punasävyiseen vappujuhlaan. Heikki Salo veti mainion keikan, ja tulipa meidän kanssa isin luo alkudrinkeillekin ennen Teiniin vappulounaalle siirtymistä (ruoka ei valitettavasti ollut erityisen hyvää). Tuossa vasuriporukassa on kyllä aina kiva meininki, sellainen jotenkin lämmin.. no, sanotaan vaikka että yhteisöllinen. Sinänsä harmi, että itse olen kosketuksissa politiikkaan ja tuohon tunnelmaan lähinnä vain näin vappuisin.

Mansikkakaakkujälkkärin jälkeen kiivettiin hepun kanssa Vartsikalle, josta lähdettiin etsimään tuttuja ajatuksella "ei täällä varmaan ketään enää oo kun kellokin on jo neljä". No eipä, aurinko helotti täydeltä taivaalta ja puisto oli ihan piukassa vappukansaa. Löydettiin ensin mun tanssikamut..

..ja sitten hepun kamut, joiden kanssa vietettiinkin iltaa pimeälle saakka. Lehmässä siirryin itse alkoholittomalle linjalle - baarityttö teki mulle niin ihanan karpalopohjaisen drinksun, että harvoin olen yhtä hyvää alkoholidrinkkiä edes juonut!

Kotimatkalla törmättiin tällaiseen installaatioon. Heppu meinas ottaa tuon mustan sateenvarjon itselleen, mutta kielsin - ilkeää viedä toisen sontsa, jos joku oli jättänyt ne siihen jemmaan baari-illan ajaksi. Tai jos tuo oli taideteos, niin eihän sitäkään sovi sorkkimaan mennä.

Vappu oli kiva, mutta nosti esiin muutaman asian, jotka olis syytä opetella nyt viimeistään 27-vuotiaana:

1. Kun tunnet olosi ulkopuoliseksi ystäviesi seurassa, älä ratkaise asiaa joka ikinen kerta samalla tavalla eli lähtemällä pois, vaan opettele jokin vaihtoehtoinen käyttäytymismalli. Myrskyn silmään, tai jotain.
2. Opettele sanat niihin taistolaislauluihin, joita vappupöydässä aina lauletaan, ettei tarvitse vain hymistä hiljaa säveltä mukana.
3. Opettele ottamaan sellainen poseerausilme, joka ei pilaa kaikkia yhteisvalokuvia.

Äh heppu herää jo niin pääsis aamiaiselle! :)