If you don't go away you can never come back again

Helsinki oli hyvä. Myrskyinen, mutta hyvä. Nyt oon taas kotona kahden päivän ja yön reissun, halaavien ystävien, monien teekupillisten, kissojen silittämisen, nykytanssiesityksen, musikaalin ja kampaajakäynnin jälkeen. Täälläkin on hyvä.

Haloo Helsinki

Tänään olen esimerkiksi

kohdannut vanhan ystävän sattumalta ruuhkabussissa Kaisaniemen kohdilla, vaikuttunut kananlihalle Kenneth Kvarnströmin Destruction Song II:sta (ja pikkuisen myös yhestä komeasta miestanssijasta köh), syönyt rakkaan serkkutytön luona Kalliossa joulutorttuja, ihmetellyt jännittävää merihakalaista kaupunkiarkkitehtuuria, lumoutunut iPadista ja yrittänyt keksiä lukuisia hyviä syitä joiden takia tarvitsen itsekin sellaisen ihan ehdottomasti, siemaillut beiliissiä ja punaviiniä onnellisessa lomafiiliksessä

ja tulin Helsinkiin tänään vasta neljältä. Mitähän kaikkea huominen tuokaan tullessaan. :)

Mitäs me koipitoipilaat

Toipilas 1. Seela

Miten raukalta voikaan pieni kissa näyttää! :( Seela-poloinen katkaisi (kyllä, katkaisi) sääriluunsa pari viikkoa takaperin. Ei aavistustakaan miten, ilmeisesti hyppäsi jostain alas vähän turhan huolimattomasti ja vauhdilla. Nyt reppana lenkkaa kolmella tassulla, ja siinä neljännessä on tyylikäs viloletti kipsi. Paraneminen voi kestää kuulemma kolmekin kuukautta, ja näinä viikkoina eläinlääkäri tulee kyllä tutuksi. Seela on aina ollut ihan mahdoton säntäilijä, joten voin vain kuvitella, miten pahasti sillä menee hermot kun ei pääse juoksemaan mattoja rullalle ja hyppimään pitkin seiniä. Parane pian, Seela! Ja tervetuloa meille hoitoon joulunalusviikolla! :)

Toipilas 2. Duussi

Se taisi olla jotain viime toukokuuta, kun tunsin yhtenä päivänä lenkille lähdettyäni heti ensimmäisten juoksuaskelten aikana ihmeellisen kipuvihlaisun vasemman kantapään yläpuolella. Tuntemus oli ihan uusi, samaan kohtaan ei ollut sattunut ikinä ennen. Diagnoosi oli tulehtunut akillesjänne ja reseptinä lepo. Lepo, onko se jotain mitä voi tanssia?

Kului puoli vuotta, ja kas kummaa, sama kohta jalasta oli yhä vain hermostuttavan kipeä. Nilkka ei ojentunut yhtä kauniisti kuin toisessa jalassa, eikä relevé noussut yhtä korkeaksi kuin olin tottunut. Piruetteihin ei saanut tukea sitäkään vähää mitä ennen, ja hyppyihin ponnistaminen ja alas tuleminen sattui joka kerta. Ei muuta kuin fysioterapeutille kuulemaan totuuksia: tulehdus on kroonistunut, jos haluat jalkasi ikinä terveeksi niin nyt annat sen levätä. Jostain syystä sanat menivät perille vasta kun ne ärjäisi iso kalju setä kaikella auktoriteetillaan. :D

Tanssi ja juoksu nounou. Jooga, kävely, punttistreeni, pumppi, venyttely ja kuminauhajumppa yesyes. Näillä (ja jossain vaiheessa avuksi tökättävällä kortisoonipiikillä) mennään tammikuun alkuun. Toivon maailman eniten, että jalka paranee entiselleen! Toivokaa tekin joohan!

Itsenäin

Ai että mä rakastan tällaisia löysiä vapaapäiviä, joina suurin murhe on se, miten saa mahdutettua mahaan kaikki herkut joita vois syödä. :)

Eiliset tuparit vähän venähtivät; ehdittiin nukkumaan hilpeän juhlinnan jälkeen vasta kuudelta, ja nousin (vastahakoisesti) ylös yhdeltä sopivasti Tuntemattoman sotilaan alkuun. Päivä täynnä soffalöhöilyä - sen verran sentään käväisin ulkonakin, että hain Siwasta paketin nakkimakkaroita. Itsenäisyyspäivän kurmeeillallinen à la Duussi: neljä mikronakkia. :D

Tässäpä hiukan makoilupäivän tunnelmia kuvina. Hyvää illanjatkoa itsenäisille kansalaisille, täällä jatkuu nyt pressanlinnan pukuloiston ihmettely!

Menopää

Heippa, tää lähtis nyt pileisii! Kerrankin yritin laittaa nätit käkeröt tukkaan mut kuvassa (ja todennäköisesti muiden mielestä luonnossakin) näyttää vain sotkulta. Oh well. :)

Let it snow

Turussa tuli tänään vähän lunta. Tai oikeastaan aika hitsisti. Niin paljon, että kun päiväkävely-joululahjanhankintareissun jälkeen olin menossa kotimatkan varrella käymään äitin luo teellä, jouduin soittamaan pihalta että voiks tulla vähän auttamaan, täällä ois tätä lunta ny. Ja äitihän tuli lapioimaan prinsessalle polun. :D

Mä tykkään että talvella saa olla lunta, mitä enemmän sen parempi. Viime talvi oli ihan mahtavan luminen! Tällainen keli on miljoona kertaa kivempi vaihtoehto kuin se kadut ja hyvän tuulen alleen peittävä (ja myöhemmin hengenvaarallista liukastelua aiheuttava) loskamöhjö, jota Turussa yleensä on talvisin tarjolla. Ja kun ei omista autoa eikä kerrostaloasukkaana tarvitse tehdä itse lumitöitä, niin eipä tartte huolia sitäkään vähää lumen tulosta. Lisää vaan! :)

Peppu pyörii ja sushitanssi alkaa!

Siis joku pizzaperjantai on niin 2000-lukulainen konsepti. Sushia sen olla pitää!

Siitä viimeistään tunnistaa Turun pikkukaupungiksi, että täällä on sushivaihtoehdot kovin vähissä ilta-aikaan. Pääsin nykäritreeneistä tänään puoli seiskalta, ja sen jälkeen ainoaksi keskusta-alueen (tuskin niitä missään syrjemmällä onkaan?) auki olevaksi sushipaikaksi ilmeni Hanko Sushi. Nimi kuulostaa itse asiassa erehdyttävästi japanilaiselta, mutta kyllä se viittaa ihan tuohon kotoiseen Hangon kaupunkiin. :)

Eka kerta kun haen tuolta, ja todennäköisesti myös viimeinen ellei ihan mahoton sushinälkä yllätä Yasukon ja Kadon ollessa jo kiinni. Olihan nuo nyt aivan syötäviä, pari juttua vain häiritsi... palvelu oli superystävällistä, mutta myös supernopeaa - jos saan 10 palan tilaukseni parissa minuutissa, on aika ilmeistä että ainakin osa rullista/nigireistä oli tehty valmiiksi odottamaan. Ja sit kamoon noi makirullat... enpä oo ennen nähnyt noin väsyneitä yksilöitä! Kasa riisiä ja keskelle lätkäisty yks kurkku tai lohenpala. Mulle sushi on makuelämyksen lisäksi aina myös suuri visuaalinen nautinto, hienosti tehdyt suupalaset ovat parhaimmillaan taidetta. Se puoli jäi kyllä tästä nyt puuttumaan aivan tyystin.

Mut ei siinä mitään, hotkaisin toki kaikki hyvällä halulla! :D

Tämän naputeltuani yritän keskittyä vielä hetken töihin, ja sitten...

...kietaisen illan päätteeksi yhden siiderin ja otan ehkä pari tanssiaskelmaa ikivanhojenvihreiden fiilistelybiisien tahtiin - heppu on pikkujouluissa ni saan luukuttaa mitä haluun! :) Laittakaas tekin 70-luvun hitit ja ihanat stemmaharmoniat tuosta alta soimaan. Molemmissa sattuu olemaan vähän sydänsuruiset lyriikat, ne ei nyt aivan sovi ainakaan omaan tunnelmaani mutta eipä anneta sen häiritä tanssahtelukuvioita!

Bo Donaldson and The Heywoods: Who Do You Think You Are

Fleetwood Mac: Go Your Own Way

Iltapäivä isin kanssa

Vietin tänään torstai-iltapäivää isin kanssa (näin kyllä aiemmin äitiäkin, mut siitä en voi kertoa nyt enempää koska tehtiin hyshys-yllätys-salaisuus-asioita). Käytiin ensin syömässä Red Hot Chilissä - ketjuravintola oli ihan omituinen valinta meidän lounaspaikaksi, mutta grillattu tonnikala oli hyvää - ja sen jälkeen suunnattiin kirjastoon jälkiruokateelle, -suklaalle ja -tanssille.

Tanssivan joulukalenterin toinen luukku paljasti kaupunginkirjaston vanhan puolen hienossa rotundatilassa tanssikollektiivi Nollapisteen (jossa tanssii mm. entinen baletinopettajani) esityksen. Viisitoistaminuuttinen hengähdys valkopukuisten tanssijattarien soljuvan liikkeen äärellä kesken tavallista torstaita - kyllä, kiitos.

Kotimatkalla joenrannassa Turku näytti kauniilta. Hymyilytti. Myös se, mitä iPodin kuulokkeista kuului.

Stop being so hard on yourself
it's not good for your health
I know that you can change
so clear your head and come 'round
you only have to open your eyes
you might just get a big surprise
and it may feel good
and you might want to smile
oh don't you let your demons pull you down
'cause you can have it all

My cup of tea

On tää freelancerin elo sit vaan mukavaa, kun voi viettää vähän erilaisia "työ"päiviä aina välillä - kuten tänään! Aamulla viimeistelin yhden käännöksen palautuskuntoon, sitten singahdin kolmeksi tunniksi entiselle duunipaikalleni käännöstoimistoon ohjelmistokoulutukseen, ja nyt istun salaattilounaan jälkkäriteellä ja -keksillä Fontanassa.

Tässä hullu keksinainen järsii hullun kokoista keksiä.

Kyllä - otsis on letillä sivussa, koska se on niin pitkä
etten näe sen alta mitään. Ens viikolla kampaajalle!

Seuraavaksi ohjelmassa on fysioterapeutin tarkistuskäynti (tuo pirun akillesjänne ei ole edelleenkään parantunut), jonka jälkeen treffaan hepun ja käydään hakemassa lahja naapuriin muuttaneelle ystäväpariskunnalle, jonka tupareita juhlitaan viikonloppuna (tuleepa hauskaa vetää pikku hiprakat normaalin arjen vastaisesti sunnuntaina!). Loppuillan suunnitelmissa on siivoilua, joulukoristeiden esiin tonkimista ja kynttilöiden sytyttelyä, jos ahkeraksi heittäydyn niin ehkä vähän myös kahvakuulan heiluttelua. Teemalta vois kuulostella touhuamisen taustalla Sibelius-viulukilpailun finaalia, ja eiköhän se Lumen Valon joululevykin olis ihan asiallista pyöräyttää soimaan tänään ensimmäisen kerran tälle vuodelle. :)

Kiva keskiviikko, toivottavasti teilläkin!