Ystävä totesi tänään lounaalla, että mun tukka on vaalentunut. Että alan taas näyttää ihan itseltäni! :) (Kuulemma mulla oli myös hipsterikökkö (sellainen pään päälle sutaistu nutturatörö, niinkuin aina) ja näytin äitiltä. Mutta se ei nyt varsinaisesti liity tähän.) Hiukset ovat tosiaan päässeet tässä kesän aikana vaalenemaan, kun olen ollut uimisen myötä tavallista enemmän ulkona - samalla olen myös päivettyneempi kuin moneen kesään, vaikken vieläkään varsinaisesti ruskettunut. Ja ehkä toi hiusten vaaleuskin on oikeasti enemmänkin klooriveden aiheuttamaa vihertämistä... :D
Nautin lounasjälkkärikaakaon kotona inspiraatiokansiotani selaillen. Siis sitä sellaista, johon olen tallentanut netistä sekalaisia kuvia: kauniita kaupunkimaisemia, bloggaajien (jostain syystä lähinnä ulkomaalaisten) kivoja vaateideoita, herätteleviä mietelauseita, kuvia joiden katselemisesta tulee hyvä mieli. Huomioni kiinnittyi tuon tukkakeskustelun jälkimainingeissa asukuvien naisten hiuksiin. Tajusin, että vaikka en ollutkaan kuvia tallennellessani noteerannut hiusosastoa sen erityisemmin, ihmeen monessa kuvassa tukka oli väristä riippumatta jotakuinkin samanmallinen: pitkähkö, luonnollisen lainehtiva ja skarpilla keskijakauksella. Näin se alitajunta yllättää aina välillä.
Oon tässä viime päivinä muutenkin miettinyt, mihin suuntaan sitä itse lähtisi seuraavalla kampaajakäynnillä. Vieläkö jatkan otsislinjaa, värjäänkö taas tummemmaksi, pitäiskö pätkäistä latvoja reilusti lyhyemmiksi? Kuvien innoittamana (ei se turhaan ole inspiraatiokansio) kokeilin äsken ihan huvikseni, miltä oma peilikuva näyttäisi pitkästä aikaa tuolla keskijakauslookilla.
Ja kyllä tässä nyt kuulkaa tais käydä niin, että sinne kampaajalle ei olekaan vähään aikaan kiire: meikäläisen otsiskausi saa jäädä tällä kierroksella melko tarkalleen vuoden mittaiseksi. Voihan sen leikata koska tahansa taas takaisin, mutta nyt alkaa kasvatus. :)
Nautin lounasjälkkärikaakaon kotona inspiraatiokansiotani selaillen. Siis sitä sellaista, johon olen tallentanut netistä sekalaisia kuvia: kauniita kaupunkimaisemia, bloggaajien (jostain syystä lähinnä ulkomaalaisten) kivoja vaateideoita, herätteleviä mietelauseita, kuvia joiden katselemisesta tulee hyvä mieli. Huomioni kiinnittyi tuon tukkakeskustelun jälkimainingeissa asukuvien naisten hiuksiin. Tajusin, että vaikka en ollutkaan kuvia tallennellessani noteerannut hiusosastoa sen erityisemmin, ihmeen monessa kuvassa tukka oli väristä riippumatta jotakuinkin samanmallinen: pitkähkö, luonnollisen lainehtiva ja skarpilla keskijakauksella. Näin se alitajunta yllättää aina välillä.
Oon tässä viime päivinä muutenkin miettinyt, mihin suuntaan sitä itse lähtisi seuraavalla kampaajakäynnillä. Vieläkö jatkan otsislinjaa, värjäänkö taas tummemmaksi, pitäiskö pätkäistä latvoja reilusti lyhyemmiksi? Kuvien innoittamana (ei se turhaan ole inspiraatiokansio) kokeilin äsken ihan huvikseni, miltä oma peilikuva näyttäisi pitkästä aikaa tuolla keskijakauslookilla.
Ja kyllä tässä nyt kuulkaa tais käydä niin, että sinne kampaajalle ei olekaan vähään aikaan kiire: meikäläisen otsiskausi saa jäädä tällä kierroksella melko tarkalleen vuoden mittaiseksi. Voihan sen leikata koska tahansa taas takaisin, mutta nyt alkaa kasvatus. :)
5 sanoo jotain:
voi vitsi, onpa kyllä jotenkin erityisen kaunis Duussi noissa kuvissa. vaikka ainahan sä :) mutta ainakin näiden perusteella pakko kannattaa hiussuunnitelmia. ihana.
Anteeksi pupu! Ihan kamala olen. Näytit ihanalta itseltäsi, ei se ollut ollenkaan pahalla mutta kylläkin suuremmin ajattelematta ja ilman filtteriä sanottu. (Ja se hipsterikökkö pääsi suusta, kun just eilen kaveri kuvaili sellaista pikkumyykampausta kyseisellä termillä.)
Mutta vaalennut tukka. Jäin miettimään itsekin, miksi olin niin - hmm - tyytyväinen kun sen huomasin (sillä huomioin sen selvästi iloisena asiana). Ehkä lapsuusmuistoista johtuen ajattelen rakasta Duussi-ystävääni aina vaaleana ja hiukan hätkähdän kun et olekaan. Ja sitäpaitsi vielä tänä aamuna fb:ssä sulla oli tumma etutukka ;)
Vaihtelu on hyvästä, mutta tutun näköinen Duussi on parasta. Ja katso, siellä se on kuvassa keskijakauksineen ihan ihanan itsensä näköinen (kommentoija varaa oikeuden esittää tämä törkeän subjektiivinen ja omavaltainen mielipide). Rutistushali sille.
-manni-
Liina - voi kiitos pupu. Kasvatamme siis. Täytyy välillä yrittää panostaa tähän meidän klubin kauneusteemaan ;)
Rouva Manninen - toivottavasti et käsittänyt että olisin loukkaantunut? Koska en! Tajusin kyllä ihan tarkalleen, mistä se kommentti kumpusi. Ja päälle vielä vaaleanpunainen paita. :) Pus, oli ihana nähdä teitä omilla kotinurkilla.
Ja kaikesta pohdiskelusta innostuneena nyt on FB:ssakin vanhan tutun näköinen mää ;)
Äh, taidan jäädä vähemmistöön kun ihailen sun otsis-lookia enemmän kuin tuota keskijakausta! Hyvältä tuo keskiskin näyttää, ja vaaleampi pää, mutta se otsis oli RAUTAA!
Itse olen aika fanaattinen hiuslatvojen pätkimisen kanssa. Tykkään siitä napakasta tunteesta, jonka saa kun ei ole tukassa huonoa latvaa jäljellä. Joten aina kannattaa pätkäistä vähän, pari senttiä riittää!
-alfhild-
Alfhild - kyllähän mä itsekin otsiksesta tykkään, mutta fakta vaan on, että otsatukka on suht turha lisävaiva etenkin syksyn tullen ihmiselle, joka a) pyöräilee joka paikkaan kypärä päässä ja b) vetää pipon silmille heti kun ilmat alkavat vähän viiletä. Eli kun otsis kuitenkin olisi suurimman osan ajasta pinnillä kiinni, on ehkä nyt vaan kätsympi kasvatella se pois. Saahan sen sitten nopeasti pätkäistyä takaisin, jos tulee ihan mahdoton ikävä. :)
Lähetä kommentti
Sano sää kans!