18. heinäkuuta 2011

You can take back what you've given away but it must be the last time

En oikein tiedä nyt mitä sanoa. Fiilikset Köpiksen-reissun ja kuukausia (tai siis 18 vuotta) odotetun Take That -keikkaviikonlopun jälkeen eivät ole aivan sellaiset kuin odotin. Olo on tyhjä, mutta ihan eri syystä kuin arvelin.

Jonotettiin lauantaina stadionin edessä aamusta asti yhdeksän tuntia helteessä. Sain kämmenselkääni numeron 119 - siis olisin 40 000 ihmisestä sadasyhdeksästoista, joka pääsisi sisään! Ja mun rakkaat ystävät heti perässä! Varma eturivin paikka!!! Se jännityksen määrä oli jotain ihan uskomatonta. Odotus vain kasvoi, kun meidät 207 ekaa fania järjestettiin viiden aikaan iltapäivällä numerojonoon...

Ja sitten, hetkeä ennen kuin portit piti avata, järjestysmiehet tulivat kertomaan että keikka on peruutettu. Robbiella ruokamyrkytys. Ei mitään tehtävissä.

Monsteri & Duussi onnellisen tietämättöminä tulevasta.

Mulla on niin omituinen olo. Samaan aikaan, kun pettymys tuosta lauantaista kasvaa kohisten hetki hetkeltä, kasvaa myös kiitollisuus ja onni siitä, että näin keikan kuitenkin jo perjantaina. Se ei vaan ole ihan sama asia olla yksin kaukana istumakatsomossa kuin eturivissä ystävien kanssa... Olisin nähnyt Jasonin viisi sankariani, suurimmat idolini ikinä, siitä parin metrin päästä. Saanut hymyillä heille ja heidän kanssaan. Nyt en voi kuin toivoa, että ne tunsi sen rakkauden, jota lähetin lavaa kohti perjantaina sieltä kaukaa. Vaikka hittoakos mä tässä valitan - en edes osaa pukea sanoiksi, miten pahoillani olen ystävieni puolesta, jotka missasivat koko show'n.

Palaan perjantain keikan ihaniin muistoihin ja matkakuviin vähän myöhemmin. Tässä pettymyksessä on ihmeen paljon sulateltavaa. Ja piru kun tää kiertueen aikana kuvattu uusi hieno videokin vain itkettää!

Take That: When We Were Young

5 sanoo jotain:

Evita kirjoitti...

Voi, huomioin tuon keikan peruuntumisen eilen ja tulit heti mieleeni! Onneksi nait edes sen perjantaisen keikan, vaikka se ei tosiaan ole sama asia kuin eturivi.

Mari kirjoitti...

Voi itku :( Tuli ihan mieleen parin vuoden takainen Elton John -keikka (mies on suuri fani)joka peruuntui jonkun kurkkutulehduksen takia. Kyllä harmitti siinä Hartwall-areenan autiolla parkkiksella tihkusateessa.
Ja nyt kun olisi ollut tilaisuus revanssiin Porissa, niin ei uskallettu lippuja tilata, jos vaikka olisi jotain muuta puuhaa niin kuin synnyttämistä :)

Furiahz kirjoitti...

Voi että, sattuipa todella huono tuuri. :( Toivottavasti pääsisit kuitenkin pian jollekin keikalle. Minäkin jo täällä mietiskelin kerran TT:tä radiosta kuullessani, että nsiellä sinä varmaan innokkaana pompit.

Tincali on taaksejäänyttä elämää. Olen aloittanut uuden blogin, joten tulehan moikkaamaan minua uuteen maailmaani!

http://furiahz.blogspot.com/

Anonyymi kirjoitti...

Moikka !

Olen muutaman kerran etsiessäni take that aiheisia uutisia eksynyt lukemaan blogiasi ja olin erittäin onnellinen tiedosta, että muitakin on menossa Kööpenhaminaan bändiä katsomaan.

Itsellä oli liput tuohon lauantain keikalle ja sit pari viikkoa ennen reissua ostin myös liput perjantaille (thank f*ck for that).

Oli kyl pettymys suuri kun keikka peruttiin, mut vielä enemmän kävi sääliks ne jotka ei nähny keikkaa ollenkaan.

Tiinu kirjoitti...

Mää sua ajattelin kun luin tästä, tuli ihan pala kurkkuun teidän takia. :( En osaa edes kuvitella mitä tunnetiloja oot käyny läpi. Mutta tiedätkö, mä uskon että ne perjantaina sai ihan jokaisen hippusen siitä rakkaudesta jota sulla oli annettavana. <3

Lähetä kommentti

Sano sää kans!