Kyllä se on nyt semmonen juttu, että tässä vammaisjamassa on erittäin turhaa ja erittäin turhauttavaa kirjoitella näin maanantaisin viikoittaisia liikuntapostauksia. Aloin alun perin merkitä treenikertoja muistiin ihan siksi että tykkään itse lukea muiden jumppajuttuja, ja jotta pysyisin itse vähän kartalla siitä, miten monipuolisesti liikun. Kun tilanne on kuitenkin nyt se, että pystyn näiltä iskias-piriformis-välilevy-whatever-säryiltäni harrastamaan tasan uintia (ja pyöräilyä), ei tee mieli tietää muiden liikkumisista yhtään mitään, saati sitten kirjoittaa ylös sitä "kävin viime viikolla kolme kertaa uimassa" ja miettiä, mitä kaikkea normaalisti olisin samoissa seitsemässä päivässä tehnyt.
Yksi fyssariystäväni, joka on niin ikään kärsinyt pitkistä sairastelujaksoista, totesi ytimekkäästi ja viisaasti: unohda muut. Sehän tässä pahaa tekeekin, kun mietin, miten paljon ystävät koko ajan treenaa, enkä mä pääse mihinkään kivoihin juttuihin mukaan kun koko ajan vaan sattuu ja oon onneton parka enkä pysty edes venyttelemään ja jätskin syöminen ei jostain syystä kasvata lihaksia ja nyyh...
Stop.
Ja kaveri jatkoi:
Nauti asioista joihin tällä hetkellä pystyt ja kykenet ja laitat liikuntavimman korvan taakse odottamaan oikeaa hetkeä tulla esille. Ei se sieltä mihinkään katoa jos niin päätät!! Ps. sohvaperuna elämä on aikast mukavaa kun tietää että tulevaisuudessa on vielä toisin ;)
Jatkan siis uintiharjoituksiani enemmän kuin onnellisena siitä, että pystyn edes altaassa nauttimaan liikunnan riemusta. Palaillaan niiden maanantaisten treenipäivitysten pariin, kunhan pääsen taas paremmin liikkeelle. Ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, ehkä vasta ensi vuonna - sitten kun meininki alkaa näyttää taas enemmän tältä. ;)
Yksi fyssariystäväni, joka on niin ikään kärsinyt pitkistä sairastelujaksoista, totesi ytimekkäästi ja viisaasti: unohda muut. Sehän tässä pahaa tekeekin, kun mietin, miten paljon ystävät koko ajan treenaa, enkä mä pääse mihinkään kivoihin juttuihin mukaan kun koko ajan vaan sattuu ja oon onneton parka enkä pysty edes venyttelemään ja jätskin syöminen ei jostain syystä kasvata lihaksia ja nyyh...
Stop.
Ja kaveri jatkoi:
Nauti asioista joihin tällä hetkellä pystyt ja kykenet ja laitat liikuntavimman korvan taakse odottamaan oikeaa hetkeä tulla esille. Ei se sieltä mihinkään katoa jos niin päätät!! Ps. sohvaperuna elämä on aikast mukavaa kun tietää että tulevaisuudessa on vielä toisin ;)
Jatkan siis uintiharjoituksiani enemmän kuin onnellisena siitä, että pystyn edes altaassa nauttimaan liikunnan riemusta. Palaillaan niiden maanantaisten treenipäivitysten pariin, kunhan pääsen taas paremmin liikkeelle. Ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden, ehkä vasta ensi vuonna - sitten kun meininki alkaa näyttää taas enemmän tältä. ;)
(c) Marco Hakala
1 sanoo jotain:
Yhdyn ystäviesi kommentteihin, kyl sää vielä ehdit! Mä niin tiedän ton tunteen, kun ei halua tietää muiden liikkumisista kun itse ei pysty kun sattuu. :( Se on tosi kurjaa ja siinä menee helposti pääkin ihan mykkyrälle kun rupeaa vielä syyttelemään itseään siitä. Älä sää tee niin, vaan nauti kesästä ja ihmisistä ympärilläsi! Tee niitä juttuja joihin ei välttämättä jää niin paljon aikaa silloin kun pääset treenaamaan.
Myötätunto- ja been there-halit!
Lähetä kommentti
Sano sää kans!