SM-kisojen jälkeinen maanantai = väsynyt ja takkuinen maanantai. Mutta jestas miten inspiroitunut sellainen! Ja siksipä juuri, jestas miten harmittaa etten vieläkään oo oikeasti treenikunnossa. Olen nyt käynyt parin viikon sisään viidesti osteopaatilla, joka on väännellyt ja rusikoinut mua uuteen uskoon. Akillesjänteiden sijaan suurempi ongelma viime aikoina on nimittäin ollut vasen kinkkukankku, jossa on käynnissä joku sellainen hermojumi, joka säteilee ihanasti koko jalan pituudelta nilkkaan asti. Aika lailla noin niinku koko ajan.
Mutta haa - on sentään yksi paikka, jossa kipu ei tunnu. Nimittäin uima-allas! :) Niinpä viime viikon liikuntapäivitykseenkin tulee taas kirjoitettua muutama uintikerta. Olen nyt käynyt ahkerasti harjoittelemassa rintauintia, ja nauttinut joka hetkestä vedessä. Huomenna aamulla on seuraava uimakoulu isin kanssa, vuorossa todennäköisesti kahden hengityksen rintauintitreeniä ja kroolin alkeita. Kivaa!
Niin ja ne kisat - ai mitenkö meni? No omalta osaltani ei hirmu hyvin, mutta Funky pärjäsi hitsin upeesti! Jazzpienryhmä ja toinen showpienryhmistä toivat Turkuun hopeamitalit, Taideakatemialta varastettu miesvahvistus nappasi itselleen soolosuomenmestaruuden, monen joukkueen koreografina ja valmentajana ahkeroinut ystävä tanssi muodostelmassa kaulaansa kultamitalin, ja muitakin finalisteja riitti. On ihanaa saada olla iloinen ystävien ja koko Funky Familyn menestyksestä!
Meidän nykypienryhmä sijoittui 18 joukkueesta sijalle 10, eli ei päästy finaaliin. Tulihan siinä tirautettuapienet aika jäätävät itkut, kun kaikki väsymys ja pettymys purkautui - mutta ystävien halauksessa on hyvä itkeä. :) Vedettiin melko lailla niin hyvin kuin voitiin vetää, joten ei ainakaan tartte harmitella, että oltais mokailtu tai ettei oltais annettu kaikkeamme. Lavan sivussa vuoroaan odottaneet ystävät ryntäsivät heti verhojen takana hyppien vastaan, että kylmät väreet ja hitto te olitte hyviä! Tunnelma kuulemma välittyi oikealla tavalla pysähtyneenä ja räjähdysherkkänä myös katsomoon asti, joten ei tässä ole mitään syytä olla pettynyt. Muut vaan oli parempia kuin me.
Ehkä mielettömintä oli se, miten rauhalliselta ja hyvältä tanssi tuntui. Pystyin nousemaan lavalle rauhallisempana kuin varmaan ikinä (pari aurinkotervehdystä muutamaa minuuttia ennen vetoa toimi!), hengitys ja liike kulki niin hyvin kuin nyt tällä raihnaisuuden asteella voi kulkea, ja oli vaan niin mahtavaa saada vihdoin esittää rakkaiden tyttöjen kanssa biisi, joka oltiin väännetty kevään aikana kokoon ihan keskenämme. Oon superylpeä meistä!
Mutta haa - on sentään yksi paikka, jossa kipu ei tunnu. Nimittäin uima-allas! :) Niinpä viime viikon liikuntapäivitykseenkin tulee taas kirjoitettua muutama uintikerta. Olen nyt käynyt ahkerasti harjoittelemassa rintauintia, ja nauttinut joka hetkestä vedessä. Huomenna aamulla on seuraava uimakoulu isin kanssa, vuorossa todennäköisesti kahden hengityksen rintauintitreeniä ja kroolin alkeita. Kivaa!
Niin ja ne kisat - ai mitenkö meni? No omalta osaltani ei hirmu hyvin, mutta Funky pärjäsi hitsin upeesti! Jazzpienryhmä ja toinen showpienryhmistä toivat Turkuun hopeamitalit, Taideakatemialta varastettu miesvahvistus nappasi itselleen soolosuomenmestaruuden, monen joukkueen koreografina ja valmentajana ahkeroinut ystävä tanssi muodostelmassa kaulaansa kultamitalin, ja muitakin finalisteja riitti. On ihanaa saada olla iloinen ystävien ja koko Funky Familyn menestyksestä!
Meidän nykypienryhmä sijoittui 18 joukkueesta sijalle 10, eli ei päästy finaaliin. Tulihan siinä tirautettua
Ehkä mielettömintä oli se, miten rauhalliselta ja hyvältä tanssi tuntui. Pystyin nousemaan lavalle rauhallisempana kuin varmaan ikinä (pari aurinkotervehdystä muutamaa minuuttia ennen vetoa toimi!), hengitys ja liike kulki niin hyvin kuin nyt tällä raihnaisuuden asteella voi kulkea, ja oli vaan niin mahtavaa saada vihdoin esittää rakkaiden tyttöjen kanssa biisi, joka oltiin väännetty kevään aikana kokoon ihan keskenämme. Oon superylpeä meistä!
Meidän veto kuvattiin, yritän saada videon tännekin jossain vaiheessa. Latailen myöhemmin myös pari muuta videopätkää kisoista (apua tarvitaan: tietääkö joku, miten saa taiottua näkyviin videon, jossa sanotaan että lukuvirhe?), mutta tässä nyt maistiaisiksi muutama kuva meidän vedosta. Oltiin mustilla silmänalusillamme niin peljoittavan näköisiä, että vähän säikähin aina kun vilkaisin peiliin. :D Kuvissa vaatteet näyttää ehkä vähän tylsiltä, mutta neulepaidat oli tälleen selästä puretut. Oma ideani tietysti ;) ja aika makeesti toimi!
Soundtrackilla soi viikonlopun kisojen ehdottomasti mieleenpainunein biisi. Kun tuo basso tärähti kaiuttimista ekaa kertaa, kylmät väreet tuli heti. Ja tulee vieläkin. Biisi oli nykysarjassa yhellä espoolaisella pienryhmällä - onneksi pääsivät finaaliin, niin saatiin kuulla tämä lauantain aikana kahdesti! Älyttömän hieno sovitus. Acappellassa ja nykytanssissa on parhaimmillaan jotain samaa taikaa. :)
Viikko 20/2011
Club For Five: Brothers in Arms
- ma 16.5. nykytreenit 120 min
- ti 17.5. uinti 40 min
- ke 18.5. uinti 30 min
- to 19.5. uinti 30 min
- pe 20.5. lepo (kisoissa)
- la 21.5. lämppä + nykyveto yhteensä ehkä 60 min
- su 22.5. lepo (kisoissa)
Club For Five: Brothers in Arms
0 sanoo jotain:
Lähetä kommentti
Sano sää kans!