Jos meillä joskus ikinä harvoin syödään vaaleeta leipää, niin syödään sitten sellaista kuin Tintån pitkä. Ensin tyttöjen kans terassilla ihanasti vihertävien puiden alla iltapäivälasillinen kuivaa chileläistä reilun kaupan valkkaria, sitten kainaloon paperiin pakattu puolikiloinen lähiluomuleivän jötkäle. Kiitos nam.
Ja päälle ei mittä markariinii ku VOITA.
0 sanoo jotain:
Lähetä kommentti
Sano sää kans!