Maanantai = viikon virallisen liikuntapostauksen aika. Jos kekä odottaa hikeä, endorfiineja ja täriseviä lihaksia, kantsii lopettaa lukeminen tähän - takana on nimittäin ensimmäinen akillesjänteiden totaalinen lepuutusviikko. Vielä on pää jotakuinkin kasassa, vaikka (tai ehkä juuri siksi että?) otin startin heti oikein rehellisesti levon kannalta: viikon saldoksi tuli yksi puolen tunnin kotijumppakerta! Huraa! :D
Tuohon puoleen tuntiin ehtii hyvin tehdä peruslihaskuntosatsin niin että jossain ihan tuntuukin: lämmittelyt/kylkitaivuttelut kahvakuulan kanssa, vatsat, pakarat, selät, hartiat+hauikset (nää menee kimppaan koska en jaksa nostella 7,5 kilon kahvakuulalla kovin montaa hauiskääntöä), ojentajat ja päälle lyhyet venyttelyt, jokaista siis yhden biisin verran. Liikkeitä kuitenkin rajoittaa aika tavalla se, että akillekset eivät saisi joutua missään vaiheessa töihin - ei siis punnerruksia tai hoovereita varpaat maassa, ei jalkakyykkyjä, ei käsilläseisontaharjoituksia (jalat tärähtää alas tullessa), ei edes sitä kahvakuulan perusheiluttelua. Onhan tää meikäläisen mittapuulla aika hölmöläisen hommaa, mut ei auta. :)
Kävin lauantaina fysioterapeuttikaverillani ultraäänihoidossa, ja sain samalla molempiin jalkoihin siniset teipit jotka kulkee jalkapohjasta pohkeeseen asti. Komiat on! Pidän näitä nyt parisen viikkoa, toivotaan että auttavat. Seuraavaksi pohdintaan otetaan kortisoni ja/tai akupunktio.
Lepoviikon soundtrackille sopii kotijumpan venyttelybiisi Röyksoppin Junior-levyltä, joka on jo pari vuotta toiminut mulla uskollisena liikunnan tahdittajana. Voi kun vielä joskus saisin fiilistellä näitä biisejä kuulokkeet päässä, lenkkarit jalassa, askelten välissä ilmaa... Okei nyt mua alkaa harmittaa niin että pääsee kohta itku, moikka.
Tuohon puoleen tuntiin ehtii hyvin tehdä peruslihaskuntosatsin niin että jossain ihan tuntuukin: lämmittelyt/kylkitaivuttelut kahvakuulan kanssa, vatsat, pakarat, selät, hartiat+hauikset (nää menee kimppaan koska en jaksa nostella 7,5 kilon kahvakuulalla kovin montaa hauiskääntöä), ojentajat ja päälle lyhyet venyttelyt, jokaista siis yhden biisin verran. Liikkeitä kuitenkin rajoittaa aika tavalla se, että akillekset eivät saisi joutua missään vaiheessa töihin - ei siis punnerruksia tai hoovereita varpaat maassa, ei jalkakyykkyjä, ei käsilläseisontaharjoituksia (jalat tärähtää alas tullessa), ei edes sitä kahvakuulan perusheiluttelua. Onhan tää meikäläisen mittapuulla aika hölmöläisen hommaa, mut ei auta. :)
Kävin lauantaina fysioterapeuttikaverillani ultraäänihoidossa, ja sain samalla molempiin jalkoihin siniset teipit jotka kulkee jalkapohjasta pohkeeseen asti. Komiat on! Pidän näitä nyt parisen viikkoa, toivotaan että auttavat. Seuraavaksi pohdintaan otetaan kortisoni ja/tai akupunktio.
Lepoviikon soundtrackille sopii kotijumpan venyttelybiisi Röyksoppin Junior-levyltä, joka on jo pari vuotta toiminut mulla uskollisena liikunnan tahdittajana. Voi kun vielä joskus saisin fiilistellä näitä biisejä kuulokkeet päässä, lenkkarit jalassa, askelten välissä ilmaa... Okei nyt mua alkaa harmittaa niin että pääsee kohta itku, moikka.
Viikko 12/2011
Röyksopp: True to Life
- ma 21.3. kotijumppa 30 min
- ti 22.3. lepo (Helsingissä)
- ke 23.3. lepo (Helsingissä)
- to 24.3. lepo (Helsingissä)
- pe 25.3. lepo (jumpan sijaan saavillinen pastaa Paninissa)
- la 26.3. lepo (täähän alkaa olla ihan kivaa!)
- su 27.3. lepo (muutama askel ja kädenheilautus nykytreeneissä
opettaessani koreografianpätkää jonka suunnittelin junassa)
Röyksopp: True to Life
1 sanoo jotain:
Edelleen: Nostan hattua kun maltat levätä, tsemppiä tsemppiä! :)
Mun lemppari on toi perjantai 25.3. ;)
Lähetä kommentti
Sano sää kans!