Sain tänään lääkäriltä lausunnon tiistaina otetuista ultraäänikuvista. Samma på finska: vasemmassa jalassa akillesjänteen etupuolen limapussi tulehtunut ja mikrorepeämiä, oikeassa jalassa itse akillesjänne tulehtunut. Oon vähän jopa itkeskellyt tänään kurjaa kohtaloani. Niin kuin Facebookissa jo totesin:
Oikeasti olen valmis hyväksymään sen, että nää kintut eivät enää palaa entiselleen, että ojennukset ja relevét jäävät vajaiksi siihen nähden mihin olen tottunut, että nilkan liikerata on rajoittuneempi kuin ennen. Hyväksyn senkin, että joudun ilmeisesti jäämään lopullisesti pois tämän kevään SM-kisojen nykärijoukkueesta. Ja senkin, että joudun ylipäätään jatkamaan edelleen tätä nyt jo ikuisuudelta tuntuvaa taukoa tanssimisesta (ja juoksemisesta - ja siirtämään taukolajeihin todennäköisesti myös pacen) ja ihailemaan vain sivusta, miten ystävät edistyy koko ajan ja ite taannun alkeistasolle enkä kohta pääse enää mihkään mukaan.
Mutta sitä en suostu hyväksymään, että nää tulehdukset jatkuu ikuisesti, jalkoihin sattuu joka päivä enkä pääse tanssimaan kunnolla enää ikinä.
Voi kun olis joku ihmelääke millä nää sais kuntoon. Mut ei. Kun lepo. Akupunktio on seuraava mitä alan selvitellä (onko turvallista piikitellä kesken tulehduksen?), lääkäriystävä lupasi konsultoida sairaalansa ortopedejä ja kaverin naprapaattimies ehkä osaisi hänkin sanoa jotain.
Mä haluan tanssimaan. Yrittämään kiukkukyyneleet kurkussa niitä saamarin triplapirskoja ja vipuhyppyjä jotka ei ikinä onnistu, nuohoamaan lattian pintaa polvet mustelmilla, tanssimaan jollekulle tai vain itselleni niin että se hetki musiikin ja liikkeen keskellä saa kananlihalle. Pian taas, jooko pliis?
Mutta sitä en suostu hyväksymään, että nää tulehdukset jatkuu ikuisesti, jalkoihin sattuu joka päivä enkä pääse tanssimaan kunnolla enää ikinä.
Voi kun olis joku ihmelääke millä nää sais kuntoon. Mut ei. Kun lepo. Akupunktio on seuraava mitä alan selvitellä (onko turvallista piikitellä kesken tulehduksen?), lääkäriystävä lupasi konsultoida sairaalansa ortopedejä ja kaverin naprapaattimies ehkä osaisi hänkin sanoa jotain.
Mä haluan tanssimaan. Yrittämään kiukkukyyneleet kurkussa niitä saamarin triplapirskoja ja vipuhyppyjä jotka ei ikinä onnistu, nuohoamaan lattian pintaa polvet mustelmilla, tanssimaan jollekulle tai vain itselleni niin että se hetki musiikin ja liikkeen keskellä saa kananlihalle. Pian taas, jooko pliis?
7 sanoo jotain:
i know. *sili*
sulla ei ole lopullisia korjaamattomia vaurioita kuitenkaan, niin toivoa on!! ja suosittelen kokeilemaan vähän vaihtoehtoisempia hoitomuotoja, ja perinteisemmistäkin esim ortofysioterapeutti voi antaa hyviä vinkkejä.
kylsesiitsit! älä lannistu. oot niin super kuitenkin ettet sä siitä alkeiseksi taannu vaikka oliskin paussia.
Voi Duussi! En ole tanssija, enka liikkuja laisinkaan, mutta jaan tuskasi ja turhautumisesi jokapaivaiseen sarkyyn, syksylla diagnosoitu artriitti muistuttelee itsestaan lahes paivittain, joten tiedan turhankin hyvin milta susta tuntuu. Kuitenkin, kuten edellakommetoiva totesikin, jos korjaamattomia vaurioita ei ole, niin toivo ei ole menetetty, toivottavasti toimiva hoito loytyy ja kohta tanssit taas! :)
voi kurjuuuuuus! Lepo ja liikkumattomuus on ehkä vaikeinta,tylsintä,turhauttavinta ikinä! Oo siinä ny sit levossa ku kroppa ja mieli haluaa liikettä,big buu! Mun mies on ortopedi ja mulla krempoimmat jalat ikinä...on ollut tämmösen ikiliikkujan vähän vaikea hyväksyä että mies ei pysty taikomaan mulle uusia jalkoja(vaikka kuinka mökötän ja kiukuttelen) ja jalat ei (ehkä) tule taipumaan ikinä sellaiseeen rasitukseen kun itse haluaisin. Joten voin ehkä hieman samaistua tilanteeseesi ja lähetänki ni pal kauhiast tsemppii ja kaikkee sin,toivottavasti tuut kuntoon ja pian!!!!!
I feel your pain! Ainakin henkisesti. :/ Mun juoksijaurani tyssäsi juuri noihin samoihin oireisiin, akillesjänteet ei kestäneet sen tasoista treenaamista ja voin kertoa että kyllä siinä muutama kyynel vuodatettiin. Voin vain kuvitella kuinka kovasti tahtoisit päästä taas tanssimaan, mutta malta vielä hetki, mä uskon että lepo vie tuon ikävän vaivan pois!
Ja yhdyn ensimmäiseen kommentoijaan, en todellakaan usko että taannut alkeistasolle, sussa on sen verran munaa naine! :)
Ainiin otsikosta tuli mieleen, oothan kuullut Seetherin version tuosta biisistä:
http://www.youtube.com/watch?v=I7imqO-OBVk
Toi on ihan mahtava spinningissä mäkiosuudessa. :)
Kauheasti sympatiaa täältä. Tuntuu varmasti tosi turhauttavalta pitää taukoa tanssista, mutta mulla tauot on myös aina tuoneet mukanaan jotain hyvää. Niiden jälkeen on tajunnut tekniikkajuttuja ihan eri tavalla ja saanut vähän uutta näkökulmaa niihin. Ja yllättävän paljon sitä on sitten aina vielä osannut, vaikka on kuvitellut unohtaneensa jo kaiken.
Toivon, että kipu helpottaa pian ja uskon, että varmasti pääset vielä tanssimaankin taas. Aurinkoa viikonloppuusi!
Kiitos kommenteista ja tsempistä, kaikki te ihanat! Nyt alkoi totaalinen muutaman viikon (ainakin) lepuutusjakso - ei auta kuin toivoa, että koivet tykkää hyvää vaikka pää räjähtäiskin liikkumattomuuteen. :)
Lähetä kommentti
Sano sää kans!