25. tammikuuta 2011

Vapauden tuoksu

Vapaan freelancer-elämän varjopuolia ovat nämä tällaiset päivät, joina ei ehdi kotitoimistosta muualle ulos kuin ruokakauppaan. Kiirettä pystyy tässäkin työssä totta kai jonkin verran ennakoimaan, mutta freenä on usein ikävä kieltäytyä työtarjouksista, se kun on semmonen juttu että muualta ei saa rahaa jolla maksaa siellä ruokakaupassa. Itsestähän se silti on kiinni, suostuuko ottamaan vastaan niin paljon toimeksiantoja, että tulee kiire - siis jos on niin onnellinen tilanne, että töitä riittäisi enemmän kuin ehtii tehdä.

Joskus vain tulee eteen tällaisia tilanteita, että on vaikka sattunut just vähän lomastelemaan Lontoossa ja sitten kolmen eri asiakkaan dedikset kasautuvat kaikki samalle päivälle. Eilen istuin nenä kiinni ruudussa aika pirun monta tuntia välillä 6.30-23.30, ja tämäkin päivä on mennyt tiiviisti töitä paukuttaen, jotta ehtisin hetkeksi illalla Helsingistä palaavan hepun viereen sohvalle syömään tortilloja. :)

Ihan liian pitkään elin työ-treeni-tiesmitä-kiirettä nukkumisen kustannuksella, mutta nykyään en enää suostu tinkimään yöunista. Sen sijaan hektisimpinä aikoina vähemmälle huomiolle jäävät esimerkiksi liikunta (hei vaan ens viikon treenipäiväkirja) ja kaunistautuminen - jumppaan tai tanssitunnille saatan nykyään laittaa ripsaria ihan siitä ilosta, että pääsen ihmisten ilmoille, mutta lähikauppareissuja varten en totisesti ala meikata. Heppu saa siis aamulla töihinlähtöpusun unipökkyräiseltä sotkupäiseltä naiselta, ja iltapäivällä kotiin palatessaan kohtaa ihan yhtä viehättävän ilmestyksen.

Jos siis on koko päivän nujunnut tietokoneen ääressä yöverkkareissa tukka likaisena, voihan sitä kokeilla vaikka vain kauppaan lähtiessään hiukan piristää itseään (ja muita?) edes tuoksumalla hyvältä! Tähän tarkoitukseen sopii loistavasti hepulta joululahjaksi saamani yöpaita (pikku vinkki niistä verkkareista ja leggareista luopumiseen...) jonka käyttöä olen tähän asti hiukan arastellut - ehkä siksi, että muut tuoksuni ovat kevyempiä ja vaaleanpunaisempia. Tänään kuitenkin tipotin vähän sanelviitosta ranteeseen ja siitä kaulalle ennen kuin lähdin hymyillen kohti kookauppaa. Hyvä tuoksu, parempi mieli. :)

2 sanoo jotain:

Ilona kirjoitti...

Mun mielestä siinä on hyväkin puolia, ettei meikkaa aina arkisin. Mun mies ainakin huomaa sitten, jos oon vähänkin laittautunut (=jaksanut meikata) ja sanoo, että näytän nätiltä. Toisaalta se voi tietysti olla myös epätoivoinen yritys saada nainen vähän useammin ulos verkkareista ja ihmisen näköiseksi :D

BeeDee kirjoitti...

Tuttua! :) Onneksi alaikäiset kämppikseni pystyvät hoitamaan nykyisin nuo ruokakauppakäynnitkin, muuten hiihtäisin itse ihan oikea yöpaita verkkareihin tungettuna, ehkä korkokengissä ja eiliset ripsivärit silmissä. Tämän kautta tietenkin olen tarkastellut aivan uusin silmin suomalaisten naisten kaupunkipukeutumista - ehkä he eivät ole varsinaisesti huonoja pukeutujia, he ovat vain kääntäjiä. :)

Lähetä kommentti

Sano sää kans!