4. elokuuta 2010

Polttaa, polttaa

Olin viikonloppuna Helsingissä viettämässä yhden parhaista ystävistäni viimeistä viikonloppua neiti-ihmisenä, suomeksi siis polttareissa. Olen itsekin ollut kaasona järjestämässä kaksia juhlia, mutta täytyy silti sanoa, että nämä olivat silti ehkä parhaat polttarit joissa olen ollut. Päivän ohjelma oli juhlakalun näköinen ja aikataulutettu ihan nappiin niin, ettei mihinkään tarvinnut juosta, mutta missään ei myöskään tarvinnut odotella ilman tekemistä. Kaikki polttarivieraat olivat ihan ällistyttävän mukavia (vaikka mitäpä muuta ihanan ihmisen ystävät voisivat ollakaan), minkä ansiosta tunnelma oli koko päivän rennosti katossa aamupäiväpiknikistä aamuyön tanssilattiaheilumiseen asti. Sekin meni nappiin, että onnelliselle juhlakalulle juhlat tulivat täytenä yllätyksenä - siitäkin huolimatta, että häät ovat nyt jo tulevana viikonloppuna. :)

Ihmiskuvia en taaskaan viitsi julkaista täällä, mutta jos nyt jotain juhlatunnelmia lauantailta Heltsingistä!

Päivä alkoi piknikillä Kaisaniemen puistossa - eväinä tietysti kaakkuja ja poksuvaa. Café Lasipalatsin gluteiinitonta minttusuklaakakkua ja jostain muusta kahvilasta haettua tommosta suussasulavaa pähkinäistä herkkua. Ja pinkkiä skumppaa. Auringossa. Aika hyvä alku päivälle. :)

Piknikiltä siirryttiin päivän kulttuurielämyksen pariin Ateneumiin, jossa meille oli varattu opastettu kierros mahtavan Anna Kortelaisen kokoamassa L. Onerva -näyttelyssä. Ihan hurjan mielenkiintoinen! Ja voisin kuvitella vielä sykähdyttävämmäksi helsinkiläisille, näyttelyssä kun kerrottiin Onervan elämän ja ajatusten lisäksi paljon myös kaupungin historiasta sadan vuoden takaa. Kannattaa käydä tutustumassa!

Atskissa ei valitettavasti saanut kuvata, mutta tuommoset artsutarrat saatiin rintaan (kiitos muuten ilmaisesta sisäänpääsystä, rakas pressikorttini). Metsot eivät erityisemmin itseäni sykähdytä, mutta yhden pienen taulun edessä koin yhtäkkiä taiteen voiman: pysähdyin tuijottamaan Helene Schjerfbeckin Sirkustyttöä moneksi minuutiksi. Se jotenkin ravisteli. En osaa selittää, miksi... jotain taikaa siinä vain oli.


Kulttuuripläjäyksen jälkeen olikin aika taas vähän poksutella kuohuvaa, tällä kertaa yläilmoissa Sokoksen Loiste-kattoterassilla. Kiitos S-etukortille 20 euron cava-pullosta!


Johan siinä taidetta ja skumppaa nauttiessa ehti tullakin nälkä - seuraavana etappina siis päivällinen. Ateria oli katettu Töölöön Bar Teokseen. Sangriaa! Tapaksia! Lisää sangriaa!


Syöminkien jälkeen olikin vuorossa päivän ehkä jännittävin ohjelmanumero. Pienen puistohengailun (ja sen perinteisen morsiamen eksien hyvästelyn, nää on aina yhtä mielenkiintoisia!) jälkeen...


...taivallettiin Finnair Stadiumille viettämään futisiltaa! Kentällä vastakkain olivat HJK ja VPS, mutta ehkä matsiakin (joka tietysti katsottiin aitiosta) (ja jonka HJK vei helposti 3-0) tärkeämpää oli paikalle järjestetty oheistoiminta. Päästiin nimittäin ennen peliä itse joukkueenjohtaja Markku Peltosen kanssa kierrokselle stadionin uumeniin! Pukuhuoneessa oli vähän hikinen tuoksahdus, polttarisankari pääsi pitämään lehdistötilaisuuden ja saunaan kuvittelin joukkueellisen futareita... kröhöm.

Tulevalle rouvalle päivän kohokohta taisi kuitenkin olla se, kun pääsi matsin jälkeen kentälle palkitsemaan ottelun parhaan pelaajan. Ihan huippua! :) Itselleni taas yksi päivän huippuhetkiä oli se, kun pääsin näkemään puoliajalla Aki Riihilahden lämppätempputreenin. Kattokaa nyt kuin hienosti se vetää. Ihana Aki! Vaikkei lopulta saanutkaan peliaikaa. Toisella puoliskolla kentälle vaihdettiin sen sijaan tuo videolla pallotteleva pitkätukka, nuori lupaus, kulttuurisuvun filosofi-futari-vesa Johannes Westö, joka sitten potkaisikin pallon kertaalleen maaliin. Ihana Johannes!



Jännittävän futiselämyksen jälkeen lähdettiin tasaamaan hengitystä ja tuhoamaan hodareita - ei sentään Lintsille, kuten kuva erehdyttävästi vihjailee, mutta sinne lähelle kuitenkin. Kiva muuten nähdä kaupungista aina vähän uusia paikkoja; tunnen Helsinkiä kamalan huonosti siihen nähden, miten usein olen käynyt siellä. Tällä kertaa pääsin tutustumaan... mikä se nyt oli... Alppilaan! :)


Loppuillan juhlapaikaksi valikoitui Tavastian lauantaidisko, jossa yritettiin (epätoivoisesti?) sulautua niin kovin nuorten näköisten parikymppisten sekaan hikiselle tanssilattialle. No ainakin oli vanhoillaki hauskaa! Oi jos olis omankin täysi-ikäisyyden kieppeillä ollut tollanen paikka, jossa jorata oikeesti hyvää musaa... mut ei kun Puuterissa ja Berlinissä tampattiin aina sitä samaa housenjumputusta. Onneks tanssimusiikkimaku ei kuitenkaan jämähtänyt siihen.


Polttarikertomus onkin hyvä päättää Semifinalin naistenvessan seinästä löytyneeseen avio-onnen takaavaan (?) iskulauseeseen... paitsi äh ei toi sittenkään ehkä oo kovin osuva, koska lauantain häissä tulee olemaan kaksi morsianta. :)

3 sanoo jotain:

Ilona A. kirjoitti...

Kuulostaapa kivoilta juhlilta. Mä olin just Teoksessa polttariporukalla perjantaina :) Ne kattomaalaukset on musta ehkä vähän liikaa...

Tincali kirjoitti...

Olipa hauskan kuuloiset polttarit! Mistä kaikki keksivätkin aina niin morsiamen näköisiä tapahtumia. :) Omissa juhlissa oli pari arvattua asiaa, mutta myös aivan jotain uutta.

hanska kirjoitti...

mun kaverit on harvinaisen hitaita naijia kun en oo tainnut olla eläissäni kuin yhden kaverin ja yhden perheenjäsenen polttareissa. enkä taida kyllä tietää kenenkään tosissaan suunnittelevankaan häitä, olisi just kiva päästä suunnittelemaan jollekin rakkaalle ihmiselle ikimuistoisia juhlia. taitaa olla tupareja vaan tiedossa.

Lähetä kommentti

Sano sää kans!