Kuva ois kiva ylläri

BBC:n uutiskuva pysäytti hetkeksi tässä oman Kauhean Kiireen ja Joulutohinan keskellä. Ihan kyynel tuli silmään. Ne on niin pieniä...

Children living under the shadow of Mayon volcano in the Philippines pray before being evacuated, amid fears of an imminent eruption.

Myös pingviinivauva on niin pieni ja söpö, että itkettää. Aww! Ei kai tässä mitenkään normaalia herkemmillä olla... :D

A baby king penguin enjoying the snowy conditions at Edinburgh zoo. The chick, which is almost two-months- old, is the first king penguin to be born at the zoo in five years.

[kuvat]

Get what you want with your lucky eyes

Muistan hyvin sen lähes kahden vuoden takaisen yön, jona valvoin tietokoneen ääressä töitä tehden, ja kun vilkaisin välillä uutissivua, näin uutisen Heath Ledgerin kuolemasta. Kyllähän se pysäytti.

Ja nyt Brittany Murphy. Surullista.

Kuvailin ihanaa Brittanya joskus kauan sitten Sidewalks of New York -leffan yhteydessä edelleen ihan osuvilla sanoilla "asennepaukkuinen mutta pehmeä" :) ja tätä seuraavaa biisiä seuraavasti:

Brittany Murphya on hehkutettava vielä sen verran, että aika monilahjakkuus on kyseessä. Kaunis kuin kissanpoikanen :) ja lahjakas näyttelijä, joka osaa vielä laulaakin! Eipä taida biisillä olla juurikaan tekemistä sen vanhan elokuvan kanssa, mutta aijai miten magee meininki! Omat kulta-aikani tuollaisen tanssijumputtelun parissa ovat jo jääneet auttamatta taakse, mutta tämä vetäisi kyllä lattialle koska vaan. You turn me on!

Paul Oakenfold feat. Brittany Murphy: Faster Kill Pussycat

Yes I can!

Nyt on semmonen hetki elämässä, että tarvitsen kaiken tsempin mikä maailmasta irti lähtee. Syitä en jaksa enkä ennen kaikkea ehdi eritellä, koska tämänkin kirjoittamiseen kuluva muutama minuutti mun pitäis paukuttaa täysillä töitä... mutta halusin jakaa muutaman tsemppibiisilempparini, jos joku muukin sattuu olemaan ylimääräisen positiivisen energian ja itseluottamusbuustin tarpeessa. :)

Take That: Shine

Stop being so hard on yourself
it's not good for your health
I know that you can change
so clear your head and come 'round

Aaliyah: Try again

Voi että kun Aaliyah olis vielä elossa. Voi ETTÄ.

New Radicals: You Get What You Give

You've got the music in you - don't let go
you've got the music in you - one dance left
this world is gonna pull through - don't give up
you've got a reason to live - can't forget
we only get what we give

Ultra Nate: Free

Make that change, let's start today
get outta bed, get on your way
don't be scared, your dream's right there
you want it - reach for it

Osmo Ikonen: Heaven Or Hell

Ja sokerina pohjalla... ;) Alun perin (edes biisejä kuulematta) olin sitä mieltä, että Eläkeläiset olis hilpeä valinta Euroviisuihin, mutta jääkö tässä nyt muuta vaihtoehtoa - Osmo Osloon! Any kind of depression is out of the question on ehkä aika kokoomuslaisittain sanottu, mutta jos ei takerru yksittäiseen lainiin, biisin sanoma on ehdottoman hyvä. Niin paljon on omasta asenteesta kiinni. Ja funkkaava biittikin potkaisee!

'Cause the only thing bringing you to the ground

is your "I can't do it" attitude

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle

No tän videon leppoisan meiningin & kauniisti laulavien ja mahtavasti soittelevien sööttien poikien myötä ainakin on!

Osmo Ikonen feat. Petteri Sariola: All By Myself

Enemmän kuin 3000 sanaa

Muun muassa tällaisia tunnelmia tänään...

The mill of a crazy person

Eli hullunmylly, hahaha. Sitä tää nyt on vielä muutaman viikon. Ehkä ymmärrätte blogihiljaisuudenkin, jos kerron, että mulla on niin kova ikävä heppua - joka siis edelleen kyllä asuu kanssani saman katon alla - että iltamyöhään, kun heppu on jo nukkumassa ja mä teen vielä keittiön pöydän ääressä töitä, selaan kyynel poskella sen Facebook-kuvia.

Kun esimerkiksi eilen oli sellanen keskiviikko, että työpäivän jälkeen säntäsin kotiin syömään (valmiskaalikääryle on ystävä), sitten teatterille musikaalinäytökseen, sitten tanssikoululle kisatreeneihin ja sitten kotiin tekemään töitä. Lauantaista tulee kans melkoinen päivä: kahdet tanssitreenit, musikaalinäytös ja illalla kaksi show-keikkaa. En tykkää repostella kiireellä, koska elämän läpi kaahauksessa ei ole mitään ihailtavaa, mutta tämmöstä tää nyt on vuodenvaihteeseen asti, kunnes päivätyöt loppuvat.

Niettä sen sijaan, että kuluttaisin ne muutamat päivittäiset vapaat hetkeni bloggaamiseen, keskityn lähinnä hengittelemään ja haaveilemaan kesästä. Siis sellasesta mielen kesästä, koska kyllä mä jouluakin sentään aika kovasti jo odotan - silloin aion vain olla kokonaiset kaksi päivää. :)

Negramaro: Estate

Just breathe the air inside and bring on back that lonely smile

Eilen osui kyllä jotenkin niin nappiin iPodin shuffle-biisivalinta, kun lähdin jännän seesteisellä fiiliksellä pakkasillassa kävelemään näytöksestä kotiin. Takana pitkä esitystauko (tahallinen kyllä, mutta sairastapausten takia alkuperäistä suunnitelmaa pidempi) ja lopulta ensimmäinen tauon jälkeinen superinnolla odotettu näytös. Onnistunut olo palkitsi kaiken jännityksen jälkeen, kun sali oli melkein täysi ja veto meni hyvin, vaikka yhtä pääroolia olikin kolmen tunnin varoitusajalla paikkaamassa meidän valomies. :D

Ja sitten niissä fiiliksissä korviin kajahtaa Grant Nicholasin tuttu ja turvallinen ääni. Rakas, niin rakas Feeder.

Feeder: Forget About Tomorrow

Joulupukille semmonen toive, että saisko Feederin Suomeen keikalle ens vuonna? Ja miten olis lisäksi Jason Mraz, Take That, Seal, Franz Ferdinand, The Presets, Radiohead, Negramaro, Natalie Imbruglia, Ryan Adams ja Rufus Wainwright? Elokuinen Uukakkonenhan on jo Monsterin kanssa lyöty lukkoon ja maaliskuun Kent kuumottelis myös kovasti - tässä ihan viime aikoina onkin jäänyt väliin harmillisen monta keikkaelämystä...

All I want for Christmas is ... money

Miten se joulukuu nyt jo yhtäkkiä tuli! Eikä mulla ole edes joulukalenteria. Ihana Loma Roomassa -seinäkalenterikin vetelee viimeisiään... kun käänsin uuden kuukauden esiin, heppu repesi nauramaan. Audrey kieltämättä näyttää kuvassa vähän siltä, ettei ehkä haluakaan Gregorylta pusua? :D

Aikamoinen suhinakuukausi on edessä. Töiden osalta irtautumista ja epävarmuutta, luovalla puolella musikaalivääntöä ja tanssitreeniä ja keikkalointiakin. Niin ja sitten vihdoin se joulu! Olen jo ostanut jopa yhden lahjan, enkä niistä lopuistakaan ajatellut kauheesti stressata. Tärkeintä on kuitenkin päästä rauhoittumaan mummilan jouluhäsellykseen rakkaiden sukulaisten kanssa. (Lisäys: ja relata tietysti myös hepun kanssa jouluisissa punkkuhiprak tunnelmissa uudessa ihanassa kodissa. Heppu kun luki tuosta, että "ai tärkeintä on päästä jouluks pois kotoa". No eikä ole.)

Ja mikäs tässä sitä juhlista jalointa odotellessa:

:)