I'll find you somewhere, show you how much I care

Voi ETTÄ miten kiva Ruisrock-lauantai! Oltiin siis tällä kertaa rokkaamassa vain yhtenä päivänä, vaikka monet kaverit juhlivat taas sisseinä koko kolmen päivän setin - ja vaikka Converse-lavan stage managerina häärinyt kaveri lupasikin pitää meidät humalassa koko päivän jos ois menty sunnuntainakin. :D (Ja oisin päässyt ihan itse sanomaan Anna Puulle, että se on ihana!)


Jo tuo lauantai oli niin täydellinen festaripäivä ettei paremmasta väliä - ystäviä, tuttavia, serkkuja, halauksia, yhteislaulua, naurua, aurinkoa, sadepisaroita ja lähes kyyneliin sykähdyttäviä hetkiä.

Muutama huomio päivän varrelta:

• Egotripin keikalla Eicca Apocalyptica ja kaunis Kirsi-näyttelijävaimonsa kaulailivat niin onnellisen hymyilevinä ja söpöinä että aaaww!
• Tavattiin bäkkärillä Ylppö, joka ei ärsyttävällä tavalla katsonut oikein ketään silmiin (känni?) mutta oli silti kumman karismaattinen kaveri noin lähietäisyydeltäkin.
• Sekä Eput että Teharit saivat rantalavalla aikaan järjettömän siistin yhteislaulutunnelman - lähdettiin kesken Eppujen kohti makkaraperunoita, ja oli kyllä mahtava fiilis kun ihan jokainen vastaantulija laulaa mukana! :)
  
• Niissä mun makkispekkiksissä oli ehkä kolme makkaraa ja kolme lihapullaa, jotka nekin sain pyytämällä pyytää. Käytännössä katsoen lauantain ei-nestemäinen ravinto oli siis lautasellinen ranskalaisia kahdeksalla eurolla - en tiedä miten siinä noin taas kävi, tarkoitushan oli käydä Hans Välimäen Ruisbistrossa herkuttelemassa.
• No eihän siellä nälkään kuitenkaan kuoltu, tuli se maha lonkerostakin täyteen.. ja myöhemmin illalla oli turvauduttava punaviiniin ihan lämmikemielessä. Punaviiniin ja moniin halauksiin. :)
• En nähnyt Glasvegasia, koska en jaksanut ryysiä alueen halki. Olin laiska ja nyt harmittaa, keikka oli kuulemma hyvä.
  

Illan päättänyt Mew oli niin ihana että järki lähti useampaan kertaan keikan aikana ja vieläkin vähän polvissa tutisee. Kuten Facebook-statuksessanikin jo ehdin julistaa, eihän maailmaan muuta musiikkia oikeastaan tarvittaiskaan, kun on Mew.

Kuva: Tomi Palsa

we all know
one day you'll leave behind your everything
and feel the spring come

Sunnuntaipäivää vietettiin iisisti hilpeän Whose line is it anywayn ja Paninin herkullisten härkäleipien parissa, ja illalla vielä piipahdettiin Dynamossa jatkodiskossa (jossa olis viihtynyt piipahdusta pidempäänkin jos baaritiskillä ei olisi ollut puolen tunnin jono). Kiva päivä näinkin, mutta tietysti hiukan harmittaa The Crashin jäähyväiskeikan ja Mike Pattonin housutpudottavan karisman missaaminen.


Nyt on festarit lusittu ja arki loma alkanut! Juhuu! Noin ihana kukkakimppu ja pullo samppakaljaa saatiin viikonloppuvierailta lähtiäiskiitokseksi. Tämä päivä onkin mennyt lähinnä löhöilyn merkeissä (yritän saada itseni ymmärtämään, että olen lomalla) mutta nyt pitäisi yrittää saada kroppaa ja päätä hiukan hereille illan tanssitunteja varten.. Riku Lehtopolun jazz- ja nyky-tiiviskurssia jäljellä vielä kolme päivää! :)