Johan siitä nyt on reilu viikko, kun tulin kotiin edelliseltä Helsingin-reissultani. Siispä aika hypätä junaan taas tänään! Kesän konserttisarja jatkuu illalla Olympiastadionilla Bonon, innokkaimman tuntemani U2-fanin Monsterin ja vissiin parin 52 000 muun tyypin seurassa. Keliksi luvattu puolipilvistä pariakymmentä. Ei paha.
Näin U2:n livenä samassa paikassa 15-vuotiaana elokuussa 1997 PopMart-kiertueella. Muistan, että keikka oli hieno ja että syötiin takakaarteessa keksejä silloisen bestikseni kanssa. Itse asiassa mulla on vähän ristiriitaiset tunnelmat noista keikkamuistoista - tuo ystävyys on yksi sellaisista, jotka olen onnistunut elämäni aikana jotenkin pilaamaan ilmeisesti ihan omaa ajattelemattomuuttani. En tiedä oliko syy yksin mun, oli kai siinä myös jotain sellaista nuoruuden ehdottomuutta vastapuolellakin... kaikki välirikon yksityiskohdat ei ole edes pysyneet muistissa, mutta kurjalta tuntuu joka tapauksessa että menetin rakkaan ystävän. Vastaiskohan Maija, jos kaikkien näiden vuosien jälkeen laittaisin sille Facebookissa viestin?
Tämän illan keikalla en ehkä saa kuulla 13 vuoden takaisen Pop-levyn yhtä suosikkiani, mutta sen sijaan aika varmasti tämän uusimman levyn ihanan tanssittavan herkkupalan. I was born, I was born to sing for you! :)
Näin U2:n livenä samassa paikassa 15-vuotiaana elokuussa 1997 PopMart-kiertueella. Muistan, että keikka oli hieno ja että syötiin takakaarteessa keksejä silloisen bestikseni kanssa. Itse asiassa mulla on vähän ristiriitaiset tunnelmat noista keikkamuistoista - tuo ystävyys on yksi sellaisista, jotka olen onnistunut elämäni aikana jotenkin pilaamaan ilmeisesti ihan omaa ajattelemattomuuttani. En tiedä oliko syy yksin mun, oli kai siinä myös jotain sellaista nuoruuden ehdottomuutta vastapuolellakin... kaikki välirikon yksityiskohdat ei ole edes pysyneet muistissa, mutta kurjalta tuntuu joka tapauksessa että menetin rakkaan ystävän. Vastaiskohan Maija, jos kaikkien näiden vuosien jälkeen laittaisin sille Facebookissa viestin?
Tämän illan keikalla en ehkä saa kuulla 13 vuoden takaisen Pop-levyn yhtä suosikkiani, mutta sen sijaan aika varmasti tämän uusimman levyn ihanan tanssittavan herkkupalan. I was born, I was born to sing for you! :)
U2: Magnificent
Jos joku tänään tai huomenna stadionille suuntaava ei ole vielä kuullut, niin tarkoitus on ottaa bändi vastaan samaan tapaan kuin muissa maissa - heiluttamalla Suomen lipun värejä ekan biisin ajan. Kentälle siis mukaan valkoiset huivit/nenäliinat/lakanat/whatever, ja istumakatsomoon sinistä! :)
Jos joku tänään tai huomenna stadionille suuntaava ei ole vielä kuullut, niin tarkoitus on ottaa bändi vastaan samaan tapaan kuin muissa maissa - heiluttamalla Suomen lipun värejä ekan biisin ajan. Kentälle siis mukaan valkoiset huivit/nenäliinat/lakanat/whatever, ja istumakatsomoon sinistä! :)
1 sanoo jotain:
Minullakin on tuollainen ystäväkokemus, pitkä ystävyys joka päättyi - en oikeastaan tiedä MIHIN tarkalleen ottaen - sitten lukiossa. Sen jälkeen ollaan kerran oltu yhteyksissä yliopistoaikana, kun kumpikin oli opiskelija. Jotenkin vain sitä "samaa" ystävyyttä ei kuitenkaan saanut takaisin, joten siihen se yhteydenpito sitten jäi. Tuli sellainen olo kuin hän olisi kantanut mulle kaunaa, vaikka en tarkalleen ottaen tiedäkään miksi.
Nämä tällaiset jutut ovat vaikeita. :( Tämäkin kaveri on Naamastossa, mutta en tiedä haluanko Naamaston kautta ottaa yhteyttä. Tuntuu niin surulliselta jos se tilanne on sitten sama kuin silloin opiskeluaikoinakin - eli että on jotain kummallista kaunaa, teennäisyyttä, halua "esittää". Itse olisin valmis unohtamaan lukioaikojen hölmöilyt puolin ja toisin, mutta toisaalta kaikki eivät ajattele niin, joillekin joku yksittäinen homma voi oikeasti päättää koko kaveruuden.
Sorry jos "vuodatin", tämänkertainen postauksesi vain osui niin kohdille. Rohkaisevaa että muillakin on ollut samoja tilanteita. Kerro ihmeessä blogissa, jos otat yhteyttä..
T: Ladybug
Lähetä kommentti
Sano sää kans!