Flunssafriday

Hei vaan ja atshiuu! Olen pahoillani, mutta Formal Friday -pukeutuminen ei tänään tule onnistumaan, koska en suostu kipeänä laittamaan päälleni mitään muuta kuin lököä ja villasukkaa ja vilttiä. Ens viikolla uutta yritystä - korvaukseksi voin kuitenkin vilauttaa viikon takaista perjantailookkia tualta ison meren takaa! ;)

Jep, cosmopolitanhan se siinä. :)

Torstaiaamun tanka

Tässä flunssassa ei oo nyt mitään järkee. Kert olen kuitenkin kipeänäkin varsin kultturelli, ajattelin kertoa näin työpäivän aluksi tuoreimmista tunteistani itse sävelletyn tanka-runon muodossa. Kas tässä:

Yöllä sängyssä
toinen nukkuu vieressä
uni ei tule.
Kello näyttää jo kahta
ottaahan se kupoliin.

There's no need to complicate, our time is short, this is our fate, I'm yours

Oho! Sain vihdoin eilen illalla latailtua reissukuvat Facebookiin, ja nyt aamulla aattelin käydä vilkasemassa, oisko joku kaveri vaikka sattunut laittamaan jonkun kommentin. No oli:

On siinä New Yorkissa todella jotain taikaa, kun näin kiinnostaa ihmisiä. :) Pahoittelut, että kuvareportaasi ei vielä ole ehtinyt tänne blogiin asti - toin itselleni Jenkkilästä tuliaisiksi kurjan nuhaköhäkipeyden, ja vähäinen energia on nyt käytettävä lähinnä työntekoon. Ajattelin kuitenkin tässä kohtaa jakaa pari matkalta mukaan tarttunutta biisiä.

Oli hauska yllätys, että niinkin vanha ihana biisi kuin Jason Mrazin I'm Yours tärähti soimaan lähes joka päivä jostain radiosta jossain päin kaupunkia. Fiilistel! Mainiosta Rock of Ages -kasarirokkimusikaalista taas tarttui korvaan itselleni uusi biisituttavuus, Quarterflashin Harden My Heart. Kannattaa klikata auki ihan jo ton uskomattoman musavideon takia, vuonna 1981 syntyi meikäläisen lisäksi monta muutakin hienoa asiaa... :D

Jason Mraz: I'm Yours

Quarterflash: Harden My Heart

What a beautiful way to lose your heart

Kotona! Kulttuurishokki on paljon pahempi näin takaisin tullessa... ja kun yhteen ynnätään myös jetlaagi ja pakkaskauhistus (New Yorkissa oli varoittelujen vastaisesti kaikkea muuta kuin kylmä!), voin kertoa että olo on omituinen. Huomenna pitäis aloitella arkea, jotain töitä ja tanssitunteja ja semmosta, mitä ihmettä...

Matka oli sanalla sanoen hieno. Lisää kuvia ja tunnelmia luvassa, kunhan vähän tokenen. :)

I want to be a part of it...

...ja kaikki laulaa yhteen ääneen: New York, New York!

Hyvältä näyttää tulevien päivien sääennustukset, eiköhän tuolla jotenkin tarkene. Mun keskittymiskyky lähti matkaan jo pari päivää sitten, mutta yritän täällä vielä puskea töitä jollain loordin ihmeellä, ei tahdo tulla mitään, matkakuume nousee...

Näkyy, kun palataan! Tai siis jos palataan - ollaan nimittäin hepun kanssa tehty sellanen hieno koreografia, jota voidaan sahata edes takas Broadwayta, jos joku talent scoutti vaikka löytäis meidät. :D

Live @ Joe's Pub

Aiettä mitä löytyi, kun tsekkailin muutaman tiedossa olevan Nykiläisen keikkapaikan kalentereita! Ensi torstai-iltana Joe's Pubin lavalla East Villagessa ensin Imani Coppola ja sitten Lauren Ambrose! Hepulle heti hihkumaan, että mennäänhän mennäänhän... ni se kysyi että ketä ne on.

Voi kun saisin hepun innostumaan ainakin tosta Laurenista (se suostui jo melkein, sanoi että "katsotaan"!) ja voi kun olis vielä lippuja kun päästään perille.

Imani Coppola: Legend of a Cowgirl

Lauren Ambrosen sukkahousulaulu
Multsun vitoskaudella :)

See the light on your face, let it shine just let it shine

Mitä opin tänään? Kannattaa jäädä friikuksi ja käydä kampaajalla! Kun sitten piipahdat parin viikon tauon jälkeen toimistolla, kaikki ihailevat kilpaa, miten säteilevältä näytät, miten otsan stressirypyt ovat kadonneet ja miten hymykin on jotenkin kirkkaampi. No niinpä, miksiköhän. :)

Ennen:

Jälkeen*:

*Jäi sitten jollekin toiselle päivälle opeteltavaksi, mitkä on ne kuvakulmat, joilla kaksoisleuan saa parhaiten piilotettua... :D

Ihanan 11. hetken ihana Heli teki mulle tänään taas kivan uuden pään, toi värin kuivumista odotellessa vihreää teetä ja goji-marjoja ja varastosta vanhoja Mondoja, joissa oli Nyki-juttuja (kirjoitin parhaat vinkit tietysti heti kalenteriin ylös). Viime kerrasta olikin vierähtänyt kamalan kauan - ehdin niin tottua tohon pikkumyy-lookkiin, etten pitkään aikaan edes kaivannut mahdollisuutta pitää hiuksia auki tai ylipäätään millään muulla tavalla... voin kertoa että heppu kyllä kaipasi. :D Nyt reissun alla tuli kuitenkin itsellekin sellainen olo, että tarttis tehdä jotain: latvahuitulat hittoon, uutta keventävää kerrostusta kehiin ja väri taas tummemmaksi. Hyvä tuli. Ja mikä tärkeintä, yltää edelleen hyvin myös pikkumyysykerölle. :)

If the plane goes down, damn

Vähän musiikkia pahimman lentojännityksen lievittämiseen! Tosin en oo ihan varma, miten rauhoittavia nää kaikki nyt varsinaisesti on... :D

Jason Mraz: Plane

John Denver: Leaving on a Jet Plane

Alanis Morissette: Ironic

Muita hyviä lentokonebiisejä? :)

Mutta Woody ei, hevonpee

Hahahaha repesin! Vaikka samalla tirauttelinkin kyyneleitä* biisiä kuunnellessa, kun tuli niin kamala ikävä Ultra Bra -aikoja. Kuten joskus taannoin vanhan blogin puolella kaveri kommentoi osuvasti, UB:n maailmassa tunnelma oli yhtä aikaa turvallinen ja jännittävä.

*Hello there PMS: jos kuulostaa jotenkin omituiselta herkistelyltä, niin voidaan lähteä siitä että mua itketti tänään ihan hulluna myös päässä soineet maakuntalaulut. Etenkin tietysti se oma Helky laulu Auran rantain, silmä kirkas saalaamoiii...

Tuliskohan noi soittelemaan vaikka mun kolmekymppisille ens vuonna? Muffinssipalkalla, sopiihan?

Ultra Bra: Kalifornian ruosteiset kukkulat

Formal Friday

Ja just kun mä pääsin innoissani totuttelemaan yöpaitakääntäjän arkeen, ni eikös Hanska heitä haasteella. Että tästälähin näin perjantaisin pitää kaikkien uutterien kotitoimistotyöläisten pukeutua ihmisen vaatteisiin ja laittaa mielellään ihan meikkiäki.

"Nojoojoo on ripsaria, saatana."

Noeikäku kivaa! :) Verkkaroituminen on ollut tässä uuteen uravaiheeseen siirtymisessä se suurin huolenaiheeni heti työterveyshuollon menettämisen jälkeen, joten perjantaipukeutuminen passaa loistavasti.

Kuten seuraavan kuvan taidokkaasti rajatusta yläreunasta voi aistia, ilahduin, kun sain päivän dediksen alta pois (olen tuskastuttava mutta yllättävän tehokas yhdistelmä dedis-ihmistä ja manjaana-ihmistä) ja ehdin hetken vilkaista matkaopasta. Eihän tosta kuvasta mitään näe, mutta päällä on Zaran farkut, Vilan musta pitkähihainen trikoopaita (löysin sieltä alkusyksystä sellasia ihanan pitkiä ja ostin het kaks, joista toinen nähtiin musikaalilavallakin) ja samaten Vilan ei-koti-neuletakki. Villasukat ovat lähituotantoa Nauvon Hangslaxista, niistä tämä vilukissa ei luovu edes Formal Fridayn kunniaksi. :)