Jos on kuluttanut aamupäivän lähinnä kiroillen (tekstitän erästä tv-sarjaa, jonka päähenkilö on jostain syystä mulle aivan käsittämättömän vastenmielinen tapaus, eikä itse sarjassakaan ole päätä eikä häntää - hyvä viihde on hyvästä, mutta paska viihde on vain paskaa) ja itkeskellen (soitin TYKSiin ortopediaikani perään, lähete on kuulemma saapunut perille mutta lääkäri ei ole vielä lukenut sitä, magneettikuva sieltä lienee tulossa mutta turha kysellä mitään pikaisia peruutusaikoja, odota että kirje tulee kotiin niin katsotaan sitten lisää, mutta eihän siihen magneettiin tietenkään pääse tosta vaan parissa päivässä), täytyy lähteä ulos.
Saanko esitellä: vuoden murheenkryyni. Armas vasen jalkani.
Ruissalossa on hyvä pyöräillä, nuuhkia loppukesän tuoksuja, syödä rinkilämunkkia, halailla puita, ihailla kauniita maisemia, tiirailla perhosia (ja kanadanhanhia) ja nollata päätä. Pienen fillariretken jälkeen jaksaa taas vähän paremmin. :)
2 sanoo jotain:
Ihana Ruissalo, ihanampi herkkumunkki, ihanin Liina. :)
Pitänyt mainita tästä ennenkin: pisteet kypärän käytöstä! En pysty käsittämään miten edelleen niin monet ihmiset laittavat turhamaisuutensa oman pään turvallisuuden edelle...
Ja hei. Kyl se siitä.
Tiinu - :)
Toi reissu oli kyllä kiva. Olis ihana käydä Ruissalossa tälläkin viikolla, mutta on niin paljon töitä etten taida ehtiä... hö!
Ja joo, kypärä on päässä AINA. Tosin tuo on tipahtanut lattialle niin monta kertaa, että en tiedä millainen iskunvaimennusteho on... vähän haaveilen sellasesta uudesta mustasta pottamallisesta kypärästä :)
Lähetä kommentti
Sano sää kans!